Elovauvat 2007

Eli ilmoittaudunpa minäkin tänne vauvapuolelle.
Pieni pörröpää prinsessamme syntyi laskettuna päivänä 19.8. klo 9.07.
Painoa 3430g ja pitutta 49 cm.

Tässä samalla tätä synnytystarinaa:
Edellisenä päivänä supisteli muutaman kerran hieman napakammin mutta ei ne sen kummemmin toiveita herättänyt synnytyksestä. Iltaa kohti rauhoittui jälleen kuten monena muunakin iltana. Yöllä heräsin vessareissulleni ja olo tuntui hieman oudolta. En saanut unen päästä enää kiinni. Noin puoli neljän aikaa aloin kellottamaan suppareita, joita tuli 6-11 min. välein. Viideltä herätin miehen varmuuden vuoksi aamupalalle, jos vaikka tulee lähtö. Supistukset olivat tuolloin sen verran napakoita, että lievittelin niitä suihkussa pahimman yli. Eivät kuitenkaan vielä mitenkään kamalia. Kuuden aikoihin soitin synnärille ja toivottelivat tervetulleeksi, jos kotona ei enää tuntuisi pärjäävän. Lapsenvahdin tultua lähdimme ajelemaan sairaalaa kohti ( n.45 km ). Muutaman kerran matkan aikana supisti ja epäilinkin, että loppuvat vielä kokonaan ja saadaan tulla kotia takas kokonaisena.
Sairaalalla oltiin 6.45 ja kätilö laittoi sydänkäyrän jumpsuttamaan. Siinä maatessa alkoivat supistukset hieman kovenemaan mutta ei ne edelleenkään mitenkään kamalia olleet. Sydänkäyrän jälkeen vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja ripustelin omani henkariin. Sitten kätilö teki sisätutkimuksen ja ihmetteli etten ollut sen kipeämpi. Kohdunsuu oli kahdeksan senttiä auki!
Siirryimme synnytyssaliin odottelemaan. Supistusten alkaessa koventumaan vähän kerrassaan kätilö puhkaisi kalvot. Loput supistukset otinkin sitten vastaa ilokaasutokkurassa. Aika pian alkoi ponnistuttamaan ja kahdella ponnistuksella tyttö oli syntynyt klo 9.07.
Synnytyksen kestoksi merkattiin 5h 45 min ja ponnistusvaiheeksi 2 min.
Iltäpäivällä jouduin kuitenkin vielä kaavintaan kun kohtuun oli jäänyt hyytymiä ja vuotoa oli 1000ml.
Synnytys oli jälleen positiivinen kokemus. Toki lopussa ennen ponnistamista tulleet supparit olivat jo tosi kipeitä mutta ne kyllä tällä kertaa unohtui mielestä heti kun sai vauvan syliin. Ehkä joskus vielä voisin kolmannenkin kerran synnytyksen kokea...

Aurora ja tyttö 5 vrk

 

|O Toistamiseen olen kuumeessa ja toinen rinta helottaa punaisena, on maito pakkautunut. Poika on kyllä maitonsa saanut, kävimme tänään apteekissa puntarilla ja painoa tullut vajaassa kolmessa viikossa 800g Mietin vain että jos vielä olisi mahassa niin varmaankin lähemmäs 4,5 kiloa voisi olla syntymäpaino. Parempi et syntyi ajoissa...

Vauva on rauhallinen. Unien jälkeen herää kitinällä, vääntää muutaman miehekkään pierun ja sitten pyytää rintaa. Ottaa tilanteesta riippuen 1 tai 2 tissillistä maitoa ja yleensä nukahtaa rinnalle. On kyllä alkanut olla pidempiä aikoja valveillakin Syöttöväliä en oikeastaan osaa sanoa, päätin, et nyt ei kelloa katsella vaan mennään puhtaasti vauvan mukaan. Hyvin olemme pärjänneet.

 

meidän tytöllä oli sitten silmätulehdus, vaikka mitään punoitusta/aristusta ei ollut. Samalla löytyi korvatulehdus! Tyttö on syönyt hyvin eikä ole edes pahemmin kitissyt.. Rauhallinen tapaus, äiti vaan nyt hermoilee.. :ashamed:
Onneksi tuli mentyä lääkäriin vaikka neuvolasta sanottiin että nenän pieni tukkoisuus on normaalia..

Paljon onnea taas uusista vauvoista! :flower: :flower:

Lara83 ja typy 2vkoa 2 päivää :heart:

 

Tää voi olla vähän typerä kysymys, mutta mua huolettaa niin hirveästi tuo meidän tyttö... :ashamed:

Millaista teidän vauvojen kakka on? Mistä tiedän onko vauvalla ripulia? Meillä kakat on keltaisia, ja ne imeytyy täysin vaippaan. Siinä ei ole sellaista raikeisuutta/ryynisyyttä kun mun mielestä yleensä... Voi että, tänään tyttö huus taas nii tuskissaan että oikein sydäntä kouristi!! Pitäiskö mun huomenna viedä typy lääkäriin? Ei tuo voi olla normaalia... En tiedä mitä tehdä :'( Vai olenko jo väsymyksestä sekaisin ja ylihysteerinen? Vastatkaa joku edes jotain.

 

Hei! Meille syntyi poika 8.8 klo 3.21 painoa 3190, pituus 49 ja pipo 35. Synnytys hätä sektiossa koska oli sittenkin perätilassa. Synnytyskertomust tuolla odttavien puolella josko joku voisi sen sieltä tänne kopsata, itse en osaa.

Iituliini ja Henrik Matti Eemil

 

Tää voi olla vähän typerä kysymys, mutta mua huolettaa niin hirveästi tuo meidän tyttö... :ashamed:

Millaista teidän vauvojen kakka on? Mistä tiedän onko vauvalla ripulia? Meillä kakat on keltaisia, ja ne imeytyy täysin vaippaan. Siinä ei ole sellaista raikeisuutta/ryynisyyttä kun mun mielestä yleensä... Voi että, tänään tyttö huus taas nii tuskissaan että oikein sydäntä kouristi!! Pitäiskö mun huomenna viedä typy lääkäriin? Ei tuo voi olla normaalia... En tiedä mitä tehdä :'( Vai olenko jo väsymyksestä sekaisin ja ylihysteerinen? Vastatkaa joku edes jotain.

Minä kyllä kävisin näyttämässä lääkärillä ja varuiksi ottaisin kakkavaipan mukaankin. Noin pien ei kestä vatsatautia montaa päivää. 'ja sitten saisit mielenrauhan itsekkin.

 

No niin, vihdoin ja viimein sai nyytin taas kainaloon ja esikoiselle pikkuveljen,joka syntyi 19.8.07 sektiolla kuitenkin jälleen kerran.Paino 3540 g,pituus 50 cm ja pipo 36 cm.Sulonen pikku pallero,jotenkin ei muistanut miten pieniä ne tosiaan on.
Meillä nyt heti murheena,että mikä pojalle nimeksi,kun alkuperäissuunnitelman mukainen nimi ei tunnu passaavan ollenkaan!Nimiehdotuksia kiitos! :wave:
Torstaina päästiin kotiin ja täälä nyt juodaan pää punaisena vettä ym. nesteitä ja yritetään saada maitoa aikaiseksi.Pari kertaa jo antanut korviketta lisäks,kun tuntuu ettei tule kylläiseksi.Esikoiselta syötin 2 kk + korviketta joka kerralla kun ei se tuntunut riittävän.No lähdempä tästä nyytin syöttöön! =)

 

onnittelut kaikille pienokaisen saaneille.täällä neiti jatkaa rauhallista elämäänsä ristiäisiä suunnitellaan saisi julkistaa neidin nimen vihdoin.tilasin kyllä jo hurmiossa vaunuihin "rekisterikilven" nimellä vielä ei asentaa voi ettei nimi paljastu =) nopeasti aika menee neiti jo 3ja puol vkoa.täällä kans rintaa annetaan kun siltä tuntuu oli väli sit tunti tai neljä eli neidin mukaan mennään.
voimia ja paranemisia laluz ja muut joilla sairastumisia itsellä tai vauvalla.aurinkoista viikonloppua

 

Pauzi: Meidän neitillä myös kakat keltaista sinappia. Ei ollenkaan rakeista. Muistelen että esikolla ja keskimmäisellä kakka oli samannäköistä. Vauvoilla ripulikakka on vihreää tai vihertävää. Onko muilla parempaa tietoa? Ilmanmuuta soitat päivystykseen jos tilanne sinua huolestuttaa! Saat ainakin mielenrauhan itsellesi. Toivottavasti kaikki kunnossa vauvallasi! :hug:

Toissa yönä kun nukuttiin mainiosti niin viime yö meni sitten lähes valvoessa. Neitillä oli pahemman luokan mahavaivoja. Niin ainakin tulkitsin. Syötön jälkeen tyttö huuti naama punaisena. Millään ei meinannut rauhoittua. Lopulta minun piti antaa periksi ja annoin tytön nukkua vieressä. Ahdasta kyllä oli kun isosiskokin oli vieressä. Me nukuimme vauvan kanssa jalkopäässä, jotta tilaa oli enemmän. Puoli kahden jälkeen hän sitten nukahti viimein. Sitten nukuttiin onneksi aamu kahdeksaan saakka. Se pelasti hieman tilannetta. En taas tiedä että mitä olen syönyt mikä aiheutti nämä mahanpurut. Pitäisi vähintään olla salapoliisi, jotta tietäisi mikä ruoka-aine aiheuttaa mahakipuja ja mikä ei.

Laluz: Todella ikävää että olet jälleet kuumeessa. Vaikkei minulla ollut viime viikonloppuna kuin pientä lämpöä, niin tuntui että se vei voimat. Pienen vauvan hoitaminen kuumeessa on todella raskasta! :hug:

Joku kyseli tuossa taannoin että onko vieraita käynyt. Meillä ei ole käynyt juurikaan vielä. Oikeastaan vain isovanhemmat. Tosin itse olin alkuun niin väsynyt että en kyllä vieraita pyydellytkään. Nyt alan olla jo itse kunnossa ja toivoisinkin hieman vaihtelua arkeen. Huomenna on vauvan serkkuja tulossa käymään. Itse saan aikuista juttuseuraa, siis muutakin kuin oma mies.

Nyt taidan lopetella. Tyttö nukkuu sikeästi omassa sängyssään(ihme!), että kai tässä pitäisi jotain kotihommiakin tehdä...

Edie

 

Ripulista vielä: Haeskelin tietoa googlettamalla vauvojen ripulista. Eräältä sivustolta löysin tällaista tietoa:

Mikäli ulosteiden määrä äkillisesti lisääntyy aikaisemmasta, muuttuu löysemmäksi ja väri esim. vihertäväksi, on kyse ripulista.

Nyt sinne kotihommien pariin..

 

En osaa sanoa onko kyse ripulista, mutta vie ihmeessä näytille tai soita sille osastolle jossa synnytit (meiltä ainakin sanoivat että voi soittaa ja kysyä neuvoa ) On myös olemassa se terveysneuvontapuhelin p. 09-10023 josta voi kysyä neuvoa.
Ei varmaan ole kuitenkaan turhaan viedä lääkärille jos on huolissaan. Itse olen ainakin tosi herkkä jos Nikolas itkee jotenkin erityisesti tai tuollatavalla sydäntäsärkevästi niiinkuin kuvailit. Ei varmaankaan mitään vakavaa ole mutta saat ainakin rauhan ja tiedon asiasta.

Onnea kaikille uusille äideille ja iseille! :flower:

 

Kuinka monen vauva syö tuttia? Minkä takia oot antanu tutin tai ollu antamatta? Vauvalla tuntuu olevan kova imemisen tarve, kun pitkänkin syötön jälkeen hamuilee nyrkkiään. En ole antanut tuttia vielä, enkä tiedä, et haluisinko antaakkaan, eli kokemuksianne kaipailisin.

Kiitos kommenteista jo etukäteen! :flower:

 

Meille annettiin naistenklinikalla tutti pojan suuhun ja sanoivat että tällä vauvalla on kova imutarve. Kätilö sanoi, että vauvat ovat erilaisia tässäasiassa. En tarjoa tuttia jokavälissä ja aina ensin tissiä, mutta imuttaa joskus tuttia mieluummin kuin rintaa. meillä vaikuttaaa vielä se, että juo osittain pullosta, joten siitä ei saa imemistarvetta tyydytettyä. Varmaa totuutta tähän ei kait ole, mutta näin ollaan toimittu meillä ja naistenklinikan kätilön neuvosta :wave:

 

Tänään kotiuduttiin pikku miehen kanssa.
Keskiviikkona 22.päivä alkoi klo.17.aikaan lorahdella kunnolla lapsivettä, ja lähdin heti synnärille(matkaa n.3km) Pääsin suoraan tutkimushuoneeseen ja käyrille, olin jo valmiiksi 5cm auki! Ja supistuksia tuli käyrän mukaan 4min välein, mutta en itse tuntenut mitään! Kätilö merkkasi synnytyksen alkaneeksi jo 16.30 koska epäili että mulla oli supistellut enne vesien tuloa...
Päästiin aika pian saliin käyrille, ja siinä miehen kanssa ihmeteltiin supistelu käyrää joka tasasin väliajoin piirsi suppareita, jotka tuntuivat minusta vain vähän kiristäviltä. Pari tuntia siinä kun oltiin tehtiin sisätutkimus ja olin edelleen vain 7cm auki. Kätilö pisti vähän vauhtia repimällä vauvan pään edestä loput kalvon palaset pois. Aukesin nopeasti 7cm, ja siinä vaiheessa alkoivat supistelu kivut. Sain lähes heti kohdunkaula puudutteen, joka oli todella mahtava! Eikä kestänyt kauaakaan kun alkoi kunnolla ponnistuttamaan. 7min ponnistuvaiheen jälkeen syntyi ihana poika, 3735g ja 51cm ja pipo 36cm! Pieni repeämä tuli johon laitettiin muutama tikki!
Synnytyksen kesto oli avautumisvaihe 3h35min, ponnistuvaihe 7min, ja jälkeiset 15min.
Olo on itsellä aivan loistava, täytyy sanoa että voin paljon paremmin kuin viimiset 3 raskausviikkoa!

 

Onnittelut taas kaikille vauvan saaneille!!
Meillä on nyt poika viikonikäinen! On aivan ihanan helppo ainakin toistaiseksi kun ei ole vielä mitään masuvaivojakaan tai muuta. Nukkuu pari kolme tuntia, syö ja on valveilla pari tuntia. Yötki on parantuneet ja syö kolmen tunnin välein kun alussa söi tunnin välein öisin. Kaikki tuntuu nyt niin paljon helpommalta mitä esikoisen aikaan. Olen itsekin loistokunnossa verrattuna edelliseen kertaan. Viime kerralla synnytyksestä toipumiseen meni pitkä aika kun tuli repeämiä (nyt ei tullut yhtään), oli 2 rintatulehdusta ja rinnanpäät rikki. Toistaiseksi siis ei ole mitään vaivoja mutta ei kannata kehua liikaa..

Kassu, varmaankin tuo 2,5v on juuri herkkäikä mustasukkaisuudelle. Muutenkin on just uhmaikä menossa ainakin meidän neidillä. Mutta onneksi jatkuvasti paremmin suhtautuu vauvaan ja usein silittelee ja suukottelee vauvaa. Kuitenkin varuillaan saa olla kun toisena hetkenä voi taas lyödä...

Pauliina, meidän pojalle tarjottiin tuttia jo synnytyssairaalassa. Ei kuitenkaan kovin innokas ole sitä syömään. Toisilla vauvoilla imemisen tarve on paljon kovempi. Esikoinen söi tuttia paljon hanakammin ja se oli yks pelastus meille.. Rauhoittui sillä niin hyvin.

Laluzille jaksamista :hug: Kuumeessa on todella rankkaa hoitaa vauvaa. Pikaista paranemista!

Pauzi, meidän vauvalla kans kakka keltaista ja löysää mutta en ole ollut huolissaan kun muuten tyytyväinen vauva. Kakkaa vähän lähes joka vaippaan.. Mutta ilman muuta kannattaa olla neuvolaan yhteydessä jos vähänkin huolettaa!! Varsinki jos näyttää että vatsavaivoja on...

Nyt jatkamaan kotipuuhia.

 

Pikaisesti copypastaan synnytyskertomuksen kun alkoi kuulua vauvan kitinää. Jatkan lukemista huomenna.

Kuten kirjoitin viime lauantaina niin vedet alkoivat pikkuhiljaa menemään klo 03 aikoihin. Olin niin väsynyt et laitoin vaan siiteen ja pyyhkeen sänkyyn. Sit klo 05 alkoi olla vähän märkä olo ja herättiin molemmat mieheni kanssa. Jotenkin oli sellainen olo, et tänään vauva syntyy Syötiin oikein luksus aamupala klo 06 ja juteltiin kaikkesta rauhassa. Mietin monesti Kassun synnytyskertomusta ja halusin itsekin samanlaisen seesteisen olon. Ja se onnistui aivan ihanasti! Mentiin vielä uudestaan nukkumaan ja klo 9 aikaan heräsin taas märkään oloon. Limatulppa oli tullut kerralla ja sitä oli paljon.

Soittelin Jorviin ja keskustelin miten tulisi toimia. Olin päättänyt ostaa yhden villatakin Espritiltä ja kysyin saanko mennä hakemaan sen Sellosta. Sain luvan lähteä hakemaan vauhtia synnitykseen ja sovittiin et mennään klo 13 Jorviin käyrille. Oli tosi ovela olo kävellä pitkin Sellon käytävää kun tiesi vauvan syntyvän. Hymyilytti niin paljon ja koko ajan Mieheni osti samalla 2 the Simpson dvd boksia joita hän voi katsoa läppäriltä kun odotellaan synnytystä. Vähän nauratti

Sitten klo 13 Jorviin ja käyrille. Supistuksia tuli jonkin verran ja olin 3cm auki. Sovittiin et klo 18 mennessä tullaan uudestaan käyrille. Mentiin siis vielä kotiin ja kiinnitettiin turvakaukalo autoon, kävin suihkussa helpottamassa supistuksia, koetin syödä mut ei oikein onnistunut. Kesken ruoan kävin vessassa ja verta oli tullut tosi paljon eli lähdettiin takaisin Jorviin samalta seisomalta. Ruokalautaset jäivät pöytään. Supistuksia tuli noin 3 min välein ja olivat aika napakoita, mutteivat tuskasen kipeitä.

Klo 16.30 siis Jorviin, käyrille, lapsivesi ryöppysi pitkin laveria, olin 5-6cm auki ja supistukset olivat tehokkaita. Pääsin heti ammeeseen ja otin rauhassa hengittäen Red hot chili peppersin soidessa vastaan suppareita. Ammeessa olin varmaan 1 1/2 tuntia kunnes tuli kuuma ja alkoi väsyttämään. Siirryttiin suoraan synnytyssaliin ja olin taas avautunut sentin lisää.

Sit salissa otin rauhassa hengittäen ja ilokaasun avulla supistuksia vastaan kunnes klo 22 oli 9cm auki. Supistuksia alkoi olla 1min välein, mutta olivat tehottomia. Otin Epiduraalin jotta kroppa saisi levätä ja saataisiin tehoa suppareihin. Olo oli tosi loistava ja puhuttiinkin kuinka helposti ja mukavasti kaikki on mennyt. Synnytyksestä jää tosi mukava kuva. Liian aikaista... Klo 24 epiduraalin teho lakkasi ja odoteltiin ponnistusoloa, olin jo 10cm auki. Pikkuhiljaa tuli vähän kipeämpiä suppareita, mutta olivat edelleen tehottomia. klo 00.40 aloitettiin vähän ponnistamaan ja sitten vähän lisää ja lisää ja lisää kunnes paikalle tuli toinen kätilö auttamaan. 01.10 olin jo aika väsynyt (lue tooooosi väsynyt) ja kutsuivat ensin yhden ja sitten toisen lääkärin. Päättivät laittaa imukupin, onneksi, vaikka vauvan sydänäänet olivat tosi hyvät. Ensin imukuppi irtosi, sitten leikattiin väliliha ja lopulta syntyi terve 10 pisteen poikavauva. Istukka ei meinannut tulla kun ei tullut enää supistuksia eli kätilöt painoivat sen tosi kivuliaasti pois. Synnytyksen kestoksi merkattiin 12h 28min, josta ponnistusvaihe 1h 28min.

Olin tosi raato sen jälkeen ja en pysynyt ollenkaan pystyssä eli pääsin sänkykyydillä perhehuoneeseen. Sitten laitettiin kestokatedri kun rakko oli niin täynnä enkä pystynyt liikkumaan. Se oli aivan loistava kun oli mieletön jano niin en olisi päässyt vessaan kuitenkaan! Maanantaina kun olo oli edelleen tosi heikko enkä pysynyt kuin 5min pystyssä huomattiin hempan tippuneen 140->88. Sain pari pussia verta ja jo alkoi elämä voittamaan.

Vaikka ponnistusvaihe oli rankka ja olo hyvin hutera niin kaikesta jäi positiivinen kuva. Jorvin henkilökunta oli aivan MIELETTÖMÄN IHANA! ja kaikki toimi tosi hyvin. Mies pääsi näyttämään taitonsa ja hoiti vauvaa ensimmäiset päivät täysin itsenäisesti kun mä vaan pötköttelin.

Tulipas pitkä tarina, taidan tulostaa sen muistoksi itselleni. Nyt voidaan siis oikein hyvin, vauva on mitä hurmaavin ja maitoa pursuaa joka paikasta Päivitän nappisilmämme kuvan profiiliin!

Vointeja kaikille mahakkaille sekä meille mahattomille

t.Soippa ja Pinkkari kohta 1vk

 

Morjens vaan kaikille!

Ihan harmittaa kun nyt ei jotenkin enää ehdi niin surffailla täällä palstoilla samaan tahtiin kuin odotusaikana.

Meillä tyttö on hyvin rauhallinen tapaus. Itkee vain jos on nälkä ja en oo ehtiny tissiä iskee suuhun. Yöllä herää vain kerran syömään. Olen kyllä kiitollinen että meille suotiin esikoiseksi näin rauhallinen pakkaus. Toivottavasti sama tyyli jatkuisi.

Sen verran olen palstaa ehtinyt vilkaista että imetyksestä on luonnollisestikin ollut puhetta. Minulla maitoa tulee paljon ja välillä ihan suihkuamalla jolloin tytöllä meinaa mennä hermot kun maitoa on silmät ja korvat täynnä eikä pysty syömään tukehtumatta. Alkuun syötin rintakumilla kun sairaalassa se koettiin parhaimmaksi keinoksi. Ja eipä rinnatkaan tulleet kipeiksi. Nyt sitten jätin kumin hiljalleen pois siten että aina välillä imetin kumilla ja välillä ilman ja nyt ollaan syöty pari päivää kokonaan ilman kumia. Ja olen yllättynyt että rinnat eivät ole kipeytyneet vaikka kumin jätin välistä pois. Tytölle kumista pois vieroitus ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Syönti sujuu kuin vanhalta tekijältä vaikka imuote onkin erilainen.

Alkuun myös syötin istuiltani ja tuntui että tyttö halusi syödä tiheään ja oli jotenkin levoton rinnalla. Nyt sitten siirryin imettämään makuultaan ja neiti vetelee syödä tosi pitkään ja rauhallisesti ja usein nukahtaa rinnalle. Näin kai sitä kokeilemalla ja kantapään kautta oppii niitä juuri meille sopivimpia vaihtoehtoja.

Meillä tyttö syö kerrallaan vain yhden rinnan ja sitten itsestä tuntuu huimalta kun toinen rinta jää täydeksi. Seuraavalla imetyksellä sitten imetän tämän toisen rinnan. Jostain luin että vauvan pitää antaa imeä yhtä rintaa niin kauan kuin itse haluaa että rinta tyhjenee kunnolla ja vauva saa sitä takamaitoa. Eli että ei saisi kesken kaiken mennä rintaa vaihtelemaan. Tätä olen noudattanut. Mutta, mutta mitenkähän kauan vauva jaksaa syödä vaan toisen rinnan? Olisi ihana saada helpotusta molempiin rintoihin. Miten teillä muilla, syökö vauva molemmat tissit vaan vain toisen?

Tutista oli ollut myös puhetta. Meillä sairaalassa antoivat tutin ja alkuun vähän mietin että miten siihen suhtaudun kun olin etukäteen ajatellut että en tutia antaisi. Nyt kotona tyttö ei syö juurikaan tutia. Joskus olen antanut jos tuntuu itkuiselta ja ollaan vaikka kaupoilla tai vaunulenkillä enkä voi alkaa imettämään. Silloin tyttö on huolinut tutin ja lupsuttaa sitä vähän aikaa ja sylkäisee pois. Tämän jälkeen en ole laittanut sitä uudestaan suuhun. Ajattelin jatkaa tutin käyttöä samaan malliin eli vähän hätävarana kulkee.

NuuNuu ja tyttö ylihuomenna 4vko

 

Olipa eilen päivä.
Poika ei nukkunut kuin yhdet "kunnon" unet päivällä ja nekin oli tunnin.
Eilinen päivä kyllä veti kaikki mehut musta pois. Illalla oli yhtä kitinää ja hamuilua ja taas kitinää. Sitten yhdeksän jälkee illalla alkoi kunnon huuto. Onneksi muistin että tätini on kertonut kuinka hän auttoi poikaansa kakkaamisessa kuumemittarilla. Kokeilin sitten sitä ja meidän poistuhan kakkasi kunnon läjät ja sain osan sitten päällenikin
Sepä auttoi! :heart:
Poitsu nukahti kymmenen jälkeen ja nukkui kuusi tuntia ennen kun yöllä heräsi syömää =)

Tänään on ollut ihan erilainen päivä.
Poika nukkunut koko päivän yli 3 tunnin unia ja nyt jaksaa seurustella. :heart:
Saa nähdä kuinka tämä ilta menee. Kuitenkin poika ähisee ja vähän vatsa vaivaa joka syötön jälkeen. Syötänkö sitten liikaa vai mikälie..
Imetän pelkästään joten en tiedä yhtään paljonko poika vetää kerralla maitoa.

Maanantaina mei poika onkin jo 4 viikkonen. :heart:

 

Vielä piti se kirjoittaa että tänne on ihana kirjoittaa ihan vain päivän kuulumisia kun täällä te mammat osaatte olla niin ihania että tänne voi kertoa kuinka vauva arki ei aina ole ihanaa.
Ja täällä voi murheitaan sekä väsymystään kertoa.

 

Piti tulla nyt kirjoittelemaan sitä "synnytyskertomusta" kun siitä vielä muistaa kaiken. Aika kultaa muistot niin voi olla että muutaman päivän päästä mikään ei tunnu enään niin kauhealta =)

Eli perjantai aamuna kuudelta minut alettiin valmistelemaan leikkaukseen kaikkine peräruiskeineen ynnä muine kivoine juttuineen... Minulle oli varattu aika leikkuriin 8.15 ja niinpä minut kärrättiin alakertaan siinä kahdeksan maissa. Tässä vaiheessa isä joutui menemään eri paikkaan odottelemaan minun valmistelujani. No minun sänky pukattiin siihen käytävälle ja sanottiin että kohta joku tulee hakemaan... siinä sitten odottelin yksikseni. Tähän asti olin ollut erittäin rauhallinen ja kaikki sykkeet ja muut olivat olleet normaalit. Mutta kun kukaan ei tuntunut minua hakevan... aikaa kului ja kului, kaikki vain kävelivät hirveällä kiirreellä ohi ja katselivat ohi mennen. Olin siinä pisteessä jo että jos joku ei minua kohta hae, alan kiljumaan. Paninkin silmät kiinni ja puristin sängyn laitaa kylmä hiki päässä :|

Sitten vihdoin minut tuli joku nainen siitä hakemaan ja kertoi että anteeksi että sait odotella, kun... ja syitä löytyi. Mietin että piruako just nyt kahville lähditte!
Sitten minut kipattiin leikkauspöydälle jossa alettiin mittailemaan pulssia ja verenpainetta joka oli siinä vaiheessa erittäin korkea!Kello oli tässä vaiheessa 8.45. Kaikki kävivät kyselemässä että jännitänkö? Ei ole mitään hätää... onko mones lapsi?... kumpia kotona odottaa?... Olin niin hermostunut ja kypsä kyselyihin että mietin välillä että seuraava joka kysyy jotain saa nyrkistä :kieh:
Mutta minun parhaaksenihan he niitä kysymyksiä siinä tekivät. Lääkäri tuli piakkoin ja esitteli itsensä anestesia lääkäriksi huonolla suomenkielellä. Järkytyin! Jotenkin minullle tuli sellainen olo että kun hän ei osaa kunnolla suomea, osaakohan hän hommansa... pulssi nousi taas nopeasti ja taas kaikki tulivat hieromaan jalkojani ja yrittivät rentouttaa minua. Lääkäri alkoi pistellä selkääni sormillaan ja haki nikaman väliä johon voisi epiduraalipuudutteen laittaa. Sekin kävi jo valtavan kipeää ja hoitaja hoki että pukkaa selkää aina painallukseen päin, älä vedä pois. Vauva alkoi potkia ihan hurjasti mahassa ja olin aivan pihalla että minkä asennon valitsen että olisi hyvä olla. Koitin vain purra hammasta yhteen ja kaartaa selkääni. Nikaman välit olivat kuulemma niin turvoksissa että lääkäri ei löytänyt niitä ja minua ei kun hermostutti :| Minun piti aina kertoa missä tunnen kipua, eli onko kipu lonkissa vai selässä. Minua juili koko ajan lonkkiin, vuorotellen molempiin ja viimein kun huusin että auts, nyt sattui selkään lääkäri sanoi että hyvä ja jalat alkoi puutua. Voi mikä autuus. Tämän jälkeen vielä spinaalipuudutus ja leikkaus voisi alkaa... Kello oli tässä vaiheessa 9.30, eli 45 min se lääkäri yritti piikittää minua selkään! huh huh...

Tämän jälkeen tuli ihana tuttu lääkäri kättelemään ja kysyi onko kaikki hyvin ja kyseli kaiskenlaisia lapsen koosta ja kaikkea mikä sai minut unohtamaan koko puudutuksen. Sillä he tiesivät etukäteen että pelkään ihan pirusti sitä vaihetta kun puudutus alkaa nousta rintojen kohdalle! Ja niinhän se taas teki ja tässä vaiheessa oli vain kyse omasta tsemppauksesta että en taas alkanut ylihengittää kuten on käynyt kahdessa edellisessä sectiossa. Tässä vaiheessa onneksi ihana mieheni päästettiin sisälle. Hän istui viereeni, puristi kädestä, katsoi silmiin ja kysyi: onko kaikki hyvin, miltä tuntuu? Ja oli niin rauhallisen näköinen että minunkin oli ihan pakko rauhoittua :heart:
Siinä hän sitten istui vieressäni koko leikkauksen ajan pitäen minua kädestä kiinni.
Leikkaus alkoi ja mukana oli erikoistuva nuori naislääkäri joka teki toimenpiteen, vanhemman lääkärin opastuksella. Vanhempi lääkäri kertoi kokoa ajan mitä seuraavaksi tehdään ja niinpä itsekkin kuulin siinä sivussa että missä kerroksessa ollaan menossa, välillä ymmärsin välillä en. Jossain vaiheessa säikähdin kun verta alkoi mennä aikalailla paljon, mutta he saivat korjattua tilanteen nopeasti.
Ainut asia mikä jäi päällimmäisenä mieleeni oli se vaihe kun lasta yritettiin "repiä" kolmen voimin ulos kohdusta. Kysyinkin jälkeenpäin lääkäriltä että mikä siinä oli niin tiukkaa, hän sanoi vain ettei meinannut saada otetta vauvasta ja se aina lipsahti hänen käsistään takaisin. Muuten itse leikkauksesta jäi tosi positiivinen mieli. Kello oli tässä vaiheessa 10.05. Sen jälkeen kun vauva oli ulkona ja oli ensimmäiset karjaisunsa karjaissut ja kävi vähän minun poskeani vasten nuuhkuttamassa, hänet annettiin isälle joka lähti viemään häntä pesulle ja lämpökaappiin. Minä jäin kursittavaksi kokoon. Tämä vaihe kestikin taas jonkin tovin, sillä harjoitteleva lääkäri oli todella tarkka ja sanoikin itse myöhemmin meidän keskustellessa olevansa vielä hidas mutta perusteellinen. Pääsin heräämöön 11.30. Siellä olin aivan tokkurainen mutta kun mieheni tuli kertomaan pojan trategiset mitat ja näytti kamerasta kuvia, olin niin kuin mitään leikkausta ei olisi tapahtunutkaan.. poikaa oli vain hirveä ikävä. Jäin heräämöön joksikin aikaa lepäämään josta minut sitten vietiin osastolle. Vauva ei ollut vielä päässyt osastolle kun minut sinne siirrettiin. Tässä vaiheessa jo hoitajat ilmoittivat minulle että pojan sokereissa on vähän häikkää ja tämän takia häntä syötetään lämpökaapissa jonkin aikaa... Aika oli pitkä, kunnes poika tuli luokseni huoneeseen. Olin vielä vuoteen oma joten sain vain silitellä hänen poskeaan ja hoitaja esitteli pojan hienon mustan tuuhean tukan :heart:
Myöhemmin iltapäivällä hoitaja tuli kertomaan että poika on pakko viedä keskolaan sokeriarvojen takia ja laittaa tippaan. Kyllä ei ollut itku kaukana, kun tiesin että en pääse itse mukaan! Mies lähti pojan mukaan sinne ja tuli myöhemmin kertomaan että hän jää sinne muutamaksi päiväksi, ja että pääsen katsomaan häntä sinne heti kun kykenen.
Seuraavana päivänä hoitajat sitten käyttivät minua pojan luona pyörätuolilla. Se oli oikeastaan meidän ensitapaamisemme... Hän oli vasta syönyt joten hän vain nukkui tyytyväisenä ja tuhisi uskomattoman suloisena. Illalla aioin mennä katsomaan poikaa uudestaan mutta sitten minulle nousi kuume. Eli en päässyt sitten katsomaan poikaa ollenkaan siihen asti kun hän maanataina puoliltapäivin pääsi osastolle. Tämän jälkeen olemmekin olleet sitten erottomattomat, kuten arvata saattaa. Maito nousi heti rintoihin kun sain vauvan lähelleni ja siitä asti hän on sitä imenytkin hankasti ja olen ajatellut että tämän vaikean lähtömme jälkeen en edes rajoita, vaan annan hänelle kaiken aikani mitä minulta liikenee.
Isommat sisarukset ovat onneksi ottaneet tulokkaan tosi reippaasti vastaan ja ymmärtävät että äiti välillä imettää ja kun vauva nukkuu on minulla myös heille aikaa :heart:

Seriina ja Niilo 8vrk

 

:'( rintatulehdus jatkuu vaan. Alkaa jo pelottaa, kun ei tuo paakku pehmene rinnasta, et lopulta jotuu ottamaan lääkkeen jolla lopettaa maidontulo. Toivon niin et tämä paranisi jo. Olen miettinyt syitä, mistä tämä johtuisi ja luulen et poika ottaa vaan janoonsa etumaidon eikä kunnolla tyhjennä rintaa. Eli aktivoi maidontuotannon, mut ei sit kumminkaan syö paljoa. Imuotekin vauvalla "lipsuu" ja usein joudun korjaamaan mm.alahuulensa asentoa kun mieluummin lupsuttaisi vaan nänniä. Taitaa kaik olla hieman pyllylleen imetyksessä nyt vaikka alku oli niin lupaava. :ashamed:

Vauvan kakka on keltaista tai sinapin väristä ja tahmean ryynimäistä. Esikoisen kakan muistelen olleen erilaista, mut eri vaipat imee lastin eri tavalla ja kakka vaipassa näyttää erilaiselta. Pampersin = Dodotin newborn verkkopintaisessa ja saman merkin "normaali"pintaisessa vaipassa jo huomaan suuren eron. Mainitsinko muuten et sairaalasta laittoivat hoitajat mukaan (lahjaksi) 8 pakettia vaippoja! Jokaisessa 40kpl... :wave: Piti niitä piilotella laukkuihin kun pois lähettiin, hävetti et joku luulee et on varastettu.

Tuttia tarjottiin ekaksi epämääräiseen kitinään...mut harvoin sitä nyt kunnolla ottaa. Yöllä en edes tarjoa, kun sen tutin suusta putoamisen takia tulee ylimääräisiä herätyksiä.

NuuNuu: Meillä myös usein poika syö vain yhden tissillisen...nukahtaa nimittäin.

 

Moikkamoi!
Oon kirjotellu jonku verran tuonne heinäkuisten puolelle, mutta täällähän on näköjään elomassujen oma pino! Tuli niin paljon odotusaikana teidän kanssa juteltua, että en halua pinoa vaihtaa vaikka poika syntyiki jo 15.7..

Meillä poitsu nukkuu päivisin parhaiten sylissä..Onneksi sain kantoliinan lainaan niin saa kädet vapaiksi Yöllä nukkuu omassa sängyssään n. klo 6 asti ja sitte tulee viereen :heart:

Kuinka usein teidän vauvat kakkaa? Meillä on menossa panttausta jo 5.päivä ja annettiin just vähän levolacia..(Aiemmin siis kakkas usein, mutta nyt yhtäkkiä ei huilaakkaa )

Tutti annetaan jos vauva on tulossa tissille vaikka tunnin päästä edellisestä syötöstä että malttais syödä kunnolla sitte kun syötetään..Muuten se on semmosta kitinää ja rimpuilua ku ois vaan kiva olla siinä tissi poskella..

Ruukaatteko pumpata maitoa? Mulla on tapana pumpata jos vauva syö vain vähän..Annan sitte pullosta myöhemmin sen tai pakastan..

Äidinmaito säilyy jääkaapissa jopa 8päivää! Lisää: http://www.imetystukilista.net/faq/pumppaus.php

 

Kirjottelin tonne odotuspuolelle ja nyt sitten vasta tässä vauvakiireessä tajusin tänne ilmotella

Maanantaina 20.8. klo 5:03 tyttäremme syntyi, 3940g ja 51 cm ja pipo 35 cm. Perjantaina 24.8. kotiuduttiin, jouduttiin olemaan hieman pitempään koska tyttö syntyi hätäsektiolla. Synnytystarinaa hieman myöhemmin mutta pääpiirteissään tässä, kaiken ponnistamisen jälkeen tehtiin hätäsektiopäätös sillä tyttö ei olisi mahtunut tulemaan alakautta. Vauva oli aivan liian suuri minunkokoiselle ihmiselle synnytettäväksi normaalisti. On se niin ihmeellistä, että samalla reissulla tapahtui elämän kauhein ja ihanin kokemus. Mutta nyt jo on unohtunut suurimmat kauhun hetket, on se tyttö niin sulonen :heart:

Nyt pitää lähteä hieman levähtämään, että jaksaa taas imetellä ja hoitaa tyttöä. Nimittän en saa kuukauteen nostella kun tyttöä, raskaat kotityöt jää miehelle kyllä muutenkin tai siis melkeen kaikki

tellervo ja pikku 6 vrk

 

Tutista: Meillä ei tuttia kovin paljon syödä. Välillä kyllä lupsuttaa mutta kovin hanakka ei ole sitä imemään. En ole kovasti tyrkyttänytkään ettei näin alkuun häiritsisi imemisotetta. Yöllä toisinaan tarjoan mutta tyttö saattaa suorastaan suuttua että hänelle moista kapistusta tarjoaa!

Meilläkin vauva oli tässä noin viikko sitten useamman päivän kakkaamatta. Tytöllä alkoi olla jo tuskainen olo. Luin jostain pinosta näitä luonnonmukaisia apuja vauvan "ummetukseen". Kokeilin sitä luumun syömistä. No, en tiedä oliko siitä todellinen apu vai sattuiko vauva muuten vain kakkaamaan juuri sen jälkeen. Toinen mistä on ollut apua ilmavaivoihin ja kakkaongelmiin, on vauvan masun hierominen ylhäältä alaspäin. Samana päivänä tulee tulosta. Öljyä sormiin ja eikun hieromaan. Kannattaa ainakin kokeilla! Niin, kakkaamisväli on päivästä kahteen.

Meillä myös vauva syö usein vain toisesta rinnasta. Tilanteesta riippuen joko pumppaan tai sitten en. Jos on pitkä imetysväli, niin sitten pumppaan. En nimittäin halua enää rintatulehdusta riesaksi!

Eilen typykkä nukahti jo klo 9 illalla. Kävin itsekin nukkumaan kun väsytti edellisen yön valvominen. Kahdella herätyksellä viime yönä mentiin. Näkyy olevan noin 4 tuntia yöllä heräämisväli. Tai jos oikein tankkaa, niin jopa 6 tuntia saattaa nukkua. Täytyy olla kiitollinen että näin hyvin tyttö nukkuu. Pelkäsin että hänestä tulee samanlainen herättäjä kuin isosiskostaan. Toinen mitä kovasti pelkään on että hänelle tulee koliikki. Toissa iltana olin jo ihan varma kun hän itki mahavaivoja. Onneksi siitä ei kuitenkaan ollut kyse vaan minun syömästäni sipulista. Täytyy todella tarkka olla mitä suuhunsa laittaa, ettei pienellä olisi mahavaivoja.

Nyt täytyy lähteä pikkuneitin kanssa aamupesuille ja sitten käymään kaupassa. Mukavaa vaihtelua kun tänään tulee vieraita!

Edie + Viivi

 

Miten muiden vauvat käy iltaisin nukkumaan? Nukahtaako itse omaan sänkyyn vai pitääkö teidän nukuttaa?

Me olemme joutuneet nukuttamaan poika täällä alakerrassa ja sitten kantamaan yläkertaan koska esikoinen herää jos poika käy huutaman yläkerrassa.
Eilen kuitenkin päätin että vien pojan omaan sänkyyn nukkumaan ja jäin sinne itse "vahtimaan" että nukahtaa myös. Tutilla poika nukahti kiltisti omaan sänkyyn =) Ihanaa!
Jospa tämä nyt tästä lähtisi että poika nukahtaa omaan sänkyyn eikä tottuisi alakerrassa nukahtaan sitteriin.

Meillä on ollut myös vaikeuksia saada poika nukahtamaan päivällä omaan sänkyyn. Vaunuissa nukkuu tosi hyvin ja pitkiä unia. Tänään vein taas aamusta pojan omaan sänkyyn ja laitoin radion päälle niin nukahtikin heti.
Yläkerrassa on liian hiljaista että poika voisi päivällä siellä nukkua. Aamuisin kun esikoinen herää ja pitää kamalaa möykkää niin poika nukkuu silloin kaikista parhaiten. Joten taitaa meillä radio olla yläkerrassa aina päällä kun poika siellä päivällä nukkuu. Yöt menee tosi hyvin eikä silloin tarvitse mitään ylinmääräisiä ääniä.