Moikka kaikki pitkasta aikaa :wave:
Mulla ollut piiiiiiiitkaaaaa tauko kirjoittelussa- on ollut aika paljon tapahtumia elamassa: muutettu maasta toiseen, siihen liittyvat muuttohassakat jne. ja nyt taalla uudessa paikassa pitanyt 'asettua aloilleen', etsia uusi laakari, sairaala, lastenlaakari jne. jne. Nyt alkaa vahan nayttaa jo rauhallisemalta ja voin huokaista. Mun aiti tulee tanne ensi vkolla avuksi- ihanaa!
Onnea kaikille vauvan saaneille ja pidan taalla peukkuja parhaillaan synnyttaville.
Mulla ollut tosi helppo raskaus, tosin nyt ihan viime metreilla alkanut yonarastys vaivaamaan (makin syon zantacia, joka toisinaan auttaa, toisinaan ei), nukunkin 5 tyynyn kanssa ja kohta pitaa varmaan siirtya tuolille... Mutta muutoin ei juuri valittamista, tai sitten en ole vain ehtinyt analysoida sen enempaa oloani
Onko taalla muita jolla on
sektio edessa? Mulla esikoinen syntyi sektiolla, joten taalla ei anneta edes yrittaa alakautta. Vahan jannittaa toipuminen, vie ainakin 5-7 pvaa ja 2v. esikoinen on aika vaativassa vaiheessa talla hetkella. Toivon etta sujuu suhteellisen kivuttomasti.
Sairaalakassi ei ole pakattuna, mutta mukaan lahtee korvatulpat, lampotarroja jos niskaa ja hartioita alkaa kolottamaan, mukavat mammahousut jotka eivat purista sektiohaavaa, peruskosmetiikka tuotteet, vauvalle vaatteet, kamera, kannettava tietokone ja ehkapa muutama lehti luettavaksi. Ajattelin ottaa mukaan myos pari hedelmaa, mulla on kauhea
himo nektariineihin ja persikoihin seka kaurakuituvalmistetta (aiti tuo mukanaan suomesta) tulevaan ummetukseen.
Vinkiksi muillekin kannattaa ottaa sairaalaan mukaan jotain kuituvalmistetta ummetuksen ehkaisemiseksi.
Onko muilla vauvan
nimi jo valmiina? Me ei miehen kanssa paasta yhteisymmarrykseen :headwall: Mun ehdotukset ei kelpaa ja vahan sama juttu toistepain... Turhauttavaa!!
Kummeja ollaan mietitty mutta ajateltiin pyytaa vasta kun vauveli syntyy. Miehen serkkua ja hyvaa ystavaa ollaan ajateltu seka mun puolelta lapsuudenystavaa vaimoineen. En halua kummeiksi kummankaan siskoja tai veljia, koska nuo sedat ja tadit ovat automaattisesti mukana lapsen elamassa.
Mua jannittaa vauvan
ulkonako, jotenkin ajattelen etta tulee olemaan esikoisen nakoinen, mutta nakee sitten. Me ei ehditty kayda 4-D ultrassa, joten ei olla paasty sitakaan kautta nakemaan pikkuista.
Toinen mita olen miettinyt myos on etta miten esikoinen tulee suhtautumaan vauvellin. Olen kuullut tarinoita
sisarkateudesta ja saanut kivoja neuvoja. No toivottavasti kaikki menee hyvin ja pystyn (ja jaksan) antamaan hirveasti huomiota esikoiselle.
Hyvia vointeja kaikille!!! Kohta on jo elokuu!!!!
Maria ja pienokainen 37+5