Valitus sallittu! Siitä voi olla apua, kun pääsee kertomaan. Paljon tsemppiä kaikille! :hug:
Nepo Olen todella innoissani, että näin pitkälle on päästy, ja ainakin vielä matka jatkuu. Tsemppiä vauva-arkeen, kyllä täältä aikanaan perässä tullaan.
Kertomus :hug: Ehkä kannattaa keskittyä niihin tukijoukkoihin, joita sinulla on, et ole totaalisesti yksin ja se on tärkeää. Varmasti elämässäsi on miehiä, jotka voivat olla pikkuiselle miehen mallia, vaikkei isä olekaan läsnä? Sukulaisia, ystäviä, jne.
Minä ainakin olen käynyt läpi epävarmuuden tunteita liittyen äitiyteen; olenko hyvä äiti? Osaanko hoitaa tätä pikkuista? Ja niin huvittavalta kuin se ehkä tuntuukin: miten osaan olla äiti tyttärelle? Se liittyy kaikkiin niihin paineisiin, jota naisen elämään liittyy; itse kun niitä on kokenut ja havainnut, niin välillä hirvittää, että millaiseen ympäristöön tämä pikkuinen aikanaan joutuu ja osaaanko oikein tukea ja auttaa. Eiköhän nämä tunteet ole osa siltä valmistautumista. Vauva on aina iso muutos ja mullistus, vaikka kuinka olisi asiaa suunnitellut ja "valmistautunut". En usko, että sitä voikaan täysin aavistaa, että millaista vanhemmuus on ennen kuin vauva ilmestyy. Siitä se opettelu alkaa.
Yölamppu Hyvä huomio. En ole ajatellut yölamppua. Mies on kyllä laittanut olkkariin ja keittiöön lamput, joiden valon määrää voi himmentää mielen mukaan. Vastaava olisi olla hyvä ratkaisu myös lastenhuoneeseen. Muuten vauvan huoneeseen tulee divaani, pinnasänky ja hoitopöytä.
ON Ihmettelin kipupiikkien pitkää kestoa ja soitin synnärin päivystykseen. Mukava kätilö epäili, että minulla on enemmänkin lihaskipua kuin synnytyskipua, niin tuskallista kuin se olikin. Sain ohjeeksi kokeilla kipulääkettä ja suihkua. No, suihkuun asti en päässyt, mutta kipulääke toimi tällä kertaa ja nyt nautin (koputan puuta) kivutonta aikaa. Kipukynnykseni on korkealla, mutta tuli sitä säikäytettyä marsut, kun vikan kohdalla en voinut olla hiljaa... Todella hyvä, että asumme rivarissa juuri nyt! Samalla oma arvostukseni ilman kipulääkkeitä synnyttäneitä äitejä kohtaan nousi ja ajattelin isoäitiäni, joka synnytti 10 lasta kotona ilman mitään. Odotan mielenkiinnolla, että millaisia synnytyssupparit ovat, jos nämä olivat jotakin muuta.
Nepo Olen todella innoissani, että näin pitkälle on päästy, ja ainakin vielä matka jatkuu. Tsemppiä vauva-arkeen, kyllä täältä aikanaan perässä tullaan.
Kertomus :hug: Ehkä kannattaa keskittyä niihin tukijoukkoihin, joita sinulla on, et ole totaalisesti yksin ja se on tärkeää. Varmasti elämässäsi on miehiä, jotka voivat olla pikkuiselle miehen mallia, vaikkei isä olekaan läsnä? Sukulaisia, ystäviä, jne.
Minä ainakin olen käynyt läpi epävarmuuden tunteita liittyen äitiyteen; olenko hyvä äiti? Osaanko hoitaa tätä pikkuista? Ja niin huvittavalta kuin se ehkä tuntuukin: miten osaan olla äiti tyttärelle? Se liittyy kaikkiin niihin paineisiin, jota naisen elämään liittyy; itse kun niitä on kokenut ja havainnut, niin välillä hirvittää, että millaiseen ympäristöön tämä pikkuinen aikanaan joutuu ja osaaanko oikein tukea ja auttaa. Eiköhän nämä tunteet ole osa siltä valmistautumista. Vauva on aina iso muutos ja mullistus, vaikka kuinka olisi asiaa suunnitellut ja "valmistautunut". En usko, että sitä voikaan täysin aavistaa, että millaista vanhemmuus on ennen kuin vauva ilmestyy. Siitä se opettelu alkaa.
Yölamppu Hyvä huomio. En ole ajatellut yölamppua. Mies on kyllä laittanut olkkariin ja keittiöön lamput, joiden valon määrää voi himmentää mielen mukaan. Vastaava olisi olla hyvä ratkaisu myös lastenhuoneeseen. Muuten vauvan huoneeseen tulee divaani, pinnasänky ja hoitopöytä.
ON Ihmettelin kipupiikkien pitkää kestoa ja soitin synnärin päivystykseen. Mukava kätilö epäili, että minulla on enemmänkin lihaskipua kuin synnytyskipua, niin tuskallista kuin se olikin. Sain ohjeeksi kokeilla kipulääkettä ja suihkua. No, suihkuun asti en päässyt, mutta kipulääke toimi tällä kertaa ja nyt nautin (koputan puuta) kivutonta aikaa. Kipukynnykseni on korkealla, mutta tuli sitä säikäytettyä marsut, kun vikan kohdalla en voinut olla hiljaa... Todella hyvä, että asumme rivarissa juuri nyt! Samalla oma arvostukseni ilman kipulääkkeitä synnyttäneitä äitejä kohtaan nousi ja ajattelin isoäitiäni, joka synnytti 10 lasta kotona ilman mitään. Odotan mielenkiinnolla, että millaisia synnytyssupparit ovat, jos nämä olivat jotakin muuta.