Hei!
Kiitos tsempeistä ja onnitteluista vielä kaikille! :flower:
Mitään syytä tytön kuumeelle ja infektio-oireille ei löytynyt, onneksi. Verikokeet pysyivät koko ajan hyvinä, eivätkä tulehdusarvot nousseet. Veriviljelyvastaus tulee lopullisesti vasta maanantaina, mutta kuumetta ei ole ollut enää pariin pvään ja koska kaikki kunnossa, antibiootit lopetettiin tän minimiajan eli 3 vrk päästä, tänään sai viimeisen annoksen iltapäivällä. Eilen jo pääsi kuitenkin teholta takaisin vierihoitoon. :heart: Onneksi tytön vointi oli koko ajan hyvä, mutta kyllä se tehon kaapissa pienen näkeminen kaikissa piuhoissa ja laitteissa vaan on sydäntä särkevää.
Tänään sitten oli tarkoitus päästä kotiin, jos kontrolliverikokeet ovat kunnossa. Muuten olivatkin kaikki, mutta nyt sitten bilirubiini alkoi kohota, aivan kuten esikoisellakin. Oli aamulla niin lähellä valohoitorajaa, että kotiutusta lykättiin sen verran että saatiin illalla vielä kontrolli. Se ei ollut juuri noussut mutta ei laskenutkaan, mutta valohoitoa ei tarvinnut vielä aloittaa, joten päästiin sitten kotiin!! Huomenna aamusta vaan tarvii mennä labraan kontrolliin ja tuloksesta soitetaan meille iltapäivällä. Jos on noussut, voi olla edessä paluu osastolle valohoitoon, mutta ainakin nyt saadaan hetki olla kotona. Ihan hirmuisen tärkeä asia esikoiselle, joka on selvästi onnesta sekaisin. Kovasti leikkinyt nyt vauvaleikkejä enemmän kuin ennen ja mm istui mun viereen sohvalle kun imetin nukke sylissään, asetteli pienen "imetystyynyn" samalla lailla kun mulla, nosti paitaansa ja imetti nukkeaan :heart:
Meillä
vauva nukkuu yöt pinniksessä meidän sängyn vieressä ja varmaan myös jatkossa ihan mun vieressä
ja päivät alakerrassa meidän luona samaisessa
koalasängyssä kun
Raitiksellakin. Esikollekin piti sitten rakentaa lehtitelineestä samanlainen koalasänky hänen vauvalleen, jotta voi siihen laittaa päivisin oman vauvan nukkumaan=)
Imetys siis sujuu täällä suht ok, maitoa tulee niin että olo jo varsin tuskainen(!), ja hyvin saa pieni imettyä, huolistani huolimatta.
Kiitos siihen kommentoineille vielä! Kävinkin teholla imettämässä aina päivisin mutta öisin sinne ei voinut mennä, ja puoli vuorokautta tyttö sai aina vain pullosta. Ei toki aina muutenkaan jaksanut syöttöaikaan rintaa imeä ja sitten jotkin ateriat jouduttiin antamaan suoraan pullosta muutenkin. Pumppasin kuitenkin sitten aina noina kertoina rinnasta ja sitä annettiin sitten pullosta vauvalle. Nyt vaan isoin ongelma on se että, toisen rinnan pää on aivan haavoilla ja siitä rinnasta imettäminen mahdotonta:'( Yritin rintakuminkin kanssa mutta ei auttanut yhtään. Toisesta sentään onnistuu rintakumin kanssa. Nyt pakko vaan tää kipeä rinta aina pumpata, joka ei satu, ja antaa parantua rauhassa, ja toivoa, että vielä jossain vaiheessa imetys siitäkin onnistuu. Jos jollain on hyviä vinkkejä tähän, otetaan kiitollisena vastaan!:ashamed:
Synnytyskertomusta sitten.
Tosiaan maanantaina aamuna vielä kirjottelin tänne ilman aavistuksia. Edeltävästi oli kyllä 3-4 pvää ollut napakoitakin ja kipeitä supistuksia jotka valvotti yöt mutta niistä tiesi etteivät olleet vielä niitä oikeita enkä lähtöä synnärille ollut tosissani ehtinyt edes vielä harkita. Lauantaina meni ilmeisesti jonkin verran limatulppaa, mutta ei mitenkään paljoa.
Maanantaina sängystä noustessa tuntui, että jotain lorahti housuun, mietin ett onko lapsivettä mutta kun ei uusinut, aattelin että ei varmaan ollutkaan. Lähdettiin esikoisen kanssa klo 9 aikaan mummolaan, ja siellä supistukset alkoivat nopealla tahdilla tihetä ja koveta ja tuntua
selässä, niinkun esikosta synnytyssupistukset. Klo 10 niitä tuli 10 min välein, soitin synnärille ohjeita kun olin epäillyt sitä lapsiveden menoakin ja ohjeistivat tulemaan jos supistukset pahenee siten että siltä tuntuu, mutta jos "lapsivettä" menee lisää sitten viimeistään 12 h kuluttua siitä kun sitä ekan kerran arvelin menneen. No, seurasin. Tunnin päästä supistuksia tuli arviolta 5 min välein siten että paikallaan olo oli mahdotonta, mutta kun kävelin ja hieroin selkää, kestin vielä ja tuntu että saan kivun hallintaan. Tiesin kuitenkin, että tää on nyt sitä itseään ja soitin miehelle että käy vaihtamassa kotona siviilit työvaatteiden tilalle ja sitten mennään ainakin tarkistukseen. Esikko jäi onnekkaasti mummolaan hoitoon kun sopivasti oltiin siellä.
Klo 12 oltiin synnärillä, supistukset varmaan 3-4 min välein, välit kivuttomat täysin mutta supistusten tullessa oli pakko ähistä ja puhista ja liikkua ja hieroa selkää, mutta ei mitään ihan hirveää kuten muistelin esikoisesta. Olinkin mennessä 5 cm auki, kalvorakko ehjänä pullotti, ei siis vedenmenoa.
Päästiin suoraan saliin, kätilö kysyi kivunlievitys toiveita, sanoin että jos suinkin onnistuu, epiduraali tai spinaali, kiitos! Koska arveltiin että menee enemmän kun 2 h vielä niin kätilö sanoi että epiduraali sitten, spinaalin vaikutusaika ei varmaan riittäisi.
Klo 13 sain epiduraalin, joka alkoi vaikuttaa muutaman supistuksen päästä niin, että kivut katosivat kokonaan, käyrältä seurasin että Jaahas, supistaa, mutta enpä tunne kun pienen lämmön tunteen mahassa. Sain hyvin levättyä siinä ja mies kävi syömässä.
Klo 14.30 olin 6-7 cm auki, vauvan pää vielä hieman ylhäällä, joten laitettiin oksitosiinitippa tehostamaan supistusten vaikutusta. Tää ei tuntunut missään, eli kivut ei tuntuneet edelleenkään, mutta supistuksia alkoi tulla tiheämmin, ne oli "isompia" käyrällä. Klo 15 puhkaistiin kalvot, koska piti saada vauvan päähän pinni kun välillä CTG:llä oli vaikea saada hyvin sykettä esiin. Siinä vaiheessa olin 8 cm auki, ja vauvan pää laskeutunut ja tukka näkyvissä.
Klo 15.30 olin kokonaan auki, ja sain ruveta ponnistamaan. Tää vaihe pelotti mua eniten, koska esikoisesta se oli kaikkein kivuliain, kesti iäisyyden (siltä musta tuntui, todellisuudessa 1h9min) ja päättyi väsymisen takia imukuppiulosauttoon.
Kätilö kuitenkin ohjeisti hienosti, ja nyt tuntui että tiesin minne ponnistaa! Jokainen ponnistus sai tilanteen etenemään ja klo 15.46 syntyi pieni peikkotyttö vain 16 min ponnistamisen jälkeen :heart:
Repeämiä ei tullut kuin pieni limakalvorepale johon ommeltiin 3 tikkiä. Kätilö teki kyllä kaikkensa ettei niitä tulisikaan.
Jälkeisetkin tulivat normaalisti ja siinä sitten maattiin sylikkäin tytön kanssa ja tissiteltiin.
Oma olo koko ajan erinomainen melko mojovia
jälkisupistuksia lukuunottamatta, niitä ei ollut ekassa ollenkaan. Tytön tilanne nyt ollut se suurin huoli.
Isyyspakkausta en tehnyt, mutta annoin osastolla miehelle ISI-paidan. Esikko sai "vauvalta" nuken jota hoitaa äidin kanssa ja esikko kävi ostamassa isin kanssa vauvalle valitsemansa pehmolelun jonka toi kun tuli ekaa kertaa vauvaa katsomaan.
Täällä oli puhuttu myös
vatsavaivoista, mullakin oli noin viikko-pari ennen synnytystä vatsassa jatkuvaa käyntiä, tosin söin myös rautaa.
Huikkis, olipa kurja kotiutus sulla. Voimia vielä sinne! :hug:
Kalvojen puhkaisu ei tosiaan tuntunut ollenkaan,
Viola siitä kyseli. Tsemppiä sinne muutenkin!
Nyt nukkumaan, parin tunnin päästä taas tissittelyä (viimeistään
)
Kirppiina ja tyttönen 4 vrk
