Tää tuskin ketään oikeasti piristää, mutta mä voin kertoa että mulla ei imetys onnistunut esikoisen kanssa... Joku ehkä muistaa kun olen kertonut..? Yritin viisi viikkoa saada homman toimimaan, koko ajan oli myös lisämaito mukana... Muistan hyvin miten kipeää imetys teki, rinnat vuosi verta ja olivat kosketusarat, kun liivinsuojat olivat tarttuneet verisiin nänneihin kiinni, oli tuskaa repiä niitä irti. Huusin kivusta aina imettäessä, ja itkin.. Viiden viikon kivun jälkeen en enää jaksanut... Maitoa tuli aina liian vähän ja lopulta muusta johtuvan stressin ja kivun takia annoin ilmeisesti liian monta kertaa päivässä lisämaitoa, maidontulo loppui
En tiedä mikä meni vikaan mutta edelleen mulle tulee hirveen paha mieli ja syyllisyyden tunne kun mietin sitä etten kyennyt imettämään tuota pojua Tuntu hirveeltä kun joku kysyi imetänkö, ja mä jouduin sanomaan että "en". En olisi halunnut puhua koko aiheesta mitään tai joutua selittämään miksi en imetä... Kuitenkin joka kerta halusin selittää miksi en imetä... Aivan kuin se olisi auttanut mua tuntemaan itseni joksikin muuksi kuin huonoksi äidiksi.
Nythän imetys sujuu, lapsen imuote on oikea, ainoastaan ensimmäinen viikko teki kipeää (sen viikon mä pelkäsin ihan kauheasti ettei tää taaskaan onnistu..). Rinnat ei pakkaudu, ne ei ole verillä... Nyt mä onnistuin En silti näe itseäni sen parempana ihmisenä tai äitinä. Silti mua tulee varmaan aina vaivaamaan se etten voinut ekaa imettää.. Ja se on tasan tarkkaan niiden ihmisten ansiota jotka nostaa imetyksen jollekin fuckin' jalustalle ja ovat sitä mieltä että äidin täytyy vaikka seistä päällänsä muurahaispesässä 24 tuntia vuorokaudessa jotta lapsi saa rintamaitoa. Mä veikkaan ettei ne ihmiset oo koskaan kokenut sitä kun imetys on oikeasti vaikeaa..
En tiedä mikä meni vikaan mutta edelleen mulle tulee hirveen paha mieli ja syyllisyyden tunne kun mietin sitä etten kyennyt imettämään tuota pojua Tuntu hirveeltä kun joku kysyi imetänkö, ja mä jouduin sanomaan että "en". En olisi halunnut puhua koko aiheesta mitään tai joutua selittämään miksi en imetä... Kuitenkin joka kerta halusin selittää miksi en imetä... Aivan kuin se olisi auttanut mua tuntemaan itseni joksikin muuksi kuin huonoksi äidiksi.
Nythän imetys sujuu, lapsen imuote on oikea, ainoastaan ensimmäinen viikko teki kipeää (sen viikon mä pelkäsin ihan kauheasti ettei tää taaskaan onnistu..). Rinnat ei pakkaudu, ne ei ole verillä... Nyt mä onnistuin En silti näe itseäni sen parempana ihmisenä tai äitinä. Silti mua tulee varmaan aina vaivaamaan se etten voinut ekaa imettää.. Ja se on tasan tarkkaan niiden ihmisten ansiota jotka nostaa imetyksen jollekin fuckin' jalustalle ja ovat sitä mieltä että äidin täytyy vaikka seistä päällänsä muurahaispesässä 24 tuntia vuorokaudessa jotta lapsi saa rintamaitoa. Mä veikkaan ettei ne ihmiset oo koskaan kokenut sitä kun imetys on oikeasti vaikeaa..