Alkuperäinen kirjoittaja viktooria:
Lisäksi minua välillä mietityttää/huolestuttaa miten kahden lapsen kanssa pärjää. Esikoinen on ens elokuussa vajaa 2,5v. Jotenkin mikään ei huolestuttanut silloin kun oli vauvakuume ja tätä vauvaa alettiin "tekemään", mutta nyt kun oikeasti on raskaana niin rupesin miettimään kaikkia mahdollisia haasteita, yövalvomisia jne. No, kaipa niitä on hyvä pohdiskellakin, kunhan ei liikaa etukäteen stressaa.
Meillehän tulee sitten lapsille melko samaa ikäeroa, mulla kuopus on 05/08 eli elokuussa 2v3kk. Tosin meillä on esikoinen nyt 5v mutta sitä ei enää "lasketa" kun on niin omatoiminen ja tajuaa jo, että vauvan tarpeet menee usein edelle..
Kyllä me pärjätään noilla ikäeroilla, onhan monella paljon pienempiäkin eroja. Mutta tosiaan kiva että löytyy muitakin, joilla sisaruksia, vertaistukea varmasti tarvitaan.
Äidinkaipuusta joku kyseli. Vähän samaa täällä, tekee mieli soitella muuten vaan. Ajateltiin kertoa joko jouluna (jos jään kiinni viinittömyyden takia) tai sitten 1.ultran jälkeen (28.12)
Sokrulille tsemppiä! Kerro ihmeessä, uskon että vanhempasi tottuvat ajatukseen ja ovat tukenasi. Äläkä pelästy sammakoita, mummini tokaisi äidilleni tämän odottaessa minua, että äitini on ihan hullu ja hänen pitäisi tehdä abortti. Ei oikeen ajatellut, mitä sanoi. No, lopputulos oli, että niin minä kuin sisaruksenikin (meitä on kaikkiaan 4) ollaan äitini vanhemmille tosi tärkeitä.. Rohkaisen myös kertomaan lapsen isälle. Oman mieheni isä ei vieläkään tiedä mieheni olemassaolosta, asioita on vaikea korjata jälkikäteen. Tämä tiedottomuus vaikuttaa kuitenkin kovin monen ihmisen elämään.
Minttupallero: meillä on kaikilla lupa tunteisiin, eikä niitä tarvitse hävetä. tunnustan kuitenkin, että esikoista yritettäessä, tuntui pahalta kuulla vahingoista, varsinkin jos lasta ei edes haluttu. Kuitenkin raskausaika muuttaa monesti äitiä ja lastaan oppiikin odottamaan, toivomaan ja rakastamaan, vaikka alkutilanne olisi kovinkin epäsuotuisa. Ja ihan yhtä arvokas äitinä on silti. Hienoa että pääsit jo nyt terveydenhoitajan juttusille, neuvolassakin kannattaa avoimesti puhua masennuksesta. Käytätkö jotain lääkitystä?
Jonetalle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista. Mahtoi helpottaa!
Satsukikin oli ultraan ennättänyt, onnitteluja myös sinne! Ihana kuulla hyviä uutisia! Omaa ultraa odotellessa, aika ei tunnu menevän millään eteenpäin..
Omaa oloa, mulla on ollu poikia odottaessa issias-oireita, esikoisesta vasta ihan loppuajasta mutta kuopuksen kanssa jouduin sairaslomalle vajaa kuukautta ennen äippäloman alkua. Eikös se penteleen vaiva oireillu viikonloppuna. Alko pelottamaan, jotta tuo meinaa uusiutua taasen ja jos oireet alkaa jo nyt niin mitä se onkaan, kun vauva alkaa vatsassa painamaan ihan oikeasti?! :headwall: Muutoin on olo ollut melkoisen hyvä, väsymystä ja lievää huonovointisuutta lukuunottamatta. Tosin maitoa oli pakko lypsää eilen toisesta rinnasta edes pikkasen pois, oli niin pakkautunut ja kivulias. Kummastelen vaan, jjotta miten se nyt enää maito pakkaantuu, tuo takiainen kun on ollut viimeksi rinnalla reippaasti yli viikko sitten..
Nyt nukkumaan, niin saa edes reilut 7h unta..
Kepsukka ja masukki viikoilla ??