Elämän haluttomuus syö minut loppuun

[nyt nimetönnä]

eli asun usean lapsen kanssa yksin. Mitään tukiverkkoa ei ole joten olen aina lasten kanssa. Sama kaava toistuu joka päivä ja olen niin kyllästynyt siihen. En jaksa enää viikonloppuisin tehdä muuta kuin katella telkkaria ja ottaa torkkuja. Lapset touhuavat omiaan. Apua olen hakenut jo vuosia sitten mutta mitään ei ole saatavilla. Tuleva kesä pelottaa kun en oikeasti jaksa olla kokoajan lasten kanssa ja keksiä tekemistä tai olla itse aina mukana näissä tekemisisssä. Osaako kukaan antaa neuvoja? arkisin jaksan sentään laittaa lapset kouluun ja viedä pvkotiin mutta kulissit alkaneet kaatua ja viikonloput menevät makoillessa. Väsyttää vaan aina enemmän.

 

["vieras"]

Onko paikkakunnallasi lasten päiväleirejä, seurakunnan leirejä, urheilujärjestöjen leirejä. Lapset päiväksi leirille, niin saat maata vaikka koko päivän ja rentoutua.

 

["vieras"]

Olet masentunut.

 

[Horuksen silmä]

Oletko puhunut asiasta neuvolassa? onko paikkakunnallanne perhetyöötä? Entäs mitään vapaaehtoisjärjestöjä, jotka järjestäisivät tukiperhetoimintaa tms? Toimiiko paikkakunnallanne varamummo/pappa palvelu tms? Onko sinulla ystäviä/kavereita joille voisit uskoutua? Käytkö töissä?

 

[nyt nimetönnä]

Oletko puhunut asiasta neuvolassa? onko paikkakunnallanne perhetyöötä? Entäs mitään vapaaehtoisjärjestöjä, jotka järjestäisivät tukiperhetoimintaa tms? Toimiiko paikkakunnallanne varamummo/pappa palvelu tms? Onko sinulla ystäviä/kavereita joille voisit uskoutua? Käytkö töissä?

En ole jaksanut käyttää neuvolassa lapsia yli 5 vuoteen. Ja eipä olla meitä kaivattu kun mitään ei ole kuulunut. Jokunen ystäväkin on muttei minua ole kiinnostanut muut ihmiset enää pitkään aikaan, pariin vuoteen. Joskus voin puhelimessa jutella mutten halua meille. Töissä en ole kun voimia ei riitä enää siihen. Taustalla on monia syitä. Täysin arvoton äiti yhteiskunnalle

 

[neljäs_tulossa]

Teettekö lasten kanssa koskaan poikkeamia rytmiin? Itse aloin nauttia arjesta enemmän, kun järjestin lasten kanssa esimerkiksi peli-iltoja, lähdettiin reippaasti paistamaan makkaraa, sellaista yhteistä tekemistä.. Aluksi tuntui vähän ankealta lähteä mutta lopputuloksena kaikilla oli hauskaa Leffailloista kans nauttivat kaikki, poppareita ja limua, hyvä (lasten)leffa, kimpassa sohvalle.

Sitten voi taas hyvällä omallatunnolla ottaa sitä omaa aikaa, antaa lasten touhuilla omiaan.. ja makoilla sohvalla. Se aika, jonka viettää lasten kanssa, on silloin kokonaan läsnä. Vaikka 15min.

Aina voi myös käyttää maksettua lastenhoitajaa ja hilpaista vaikka lenkille, baariin tai ruokakauppaan,mikä nyt sinua rentouttaakaan.

 

[Horuksen silmä]

En ole jaksanut käyttää neuvolassa lapsia yli 5 vuoteen. Ja eipä olla meitä kaivattu kun mitään ei ole kuulunut. Jokunen ystäväkin on muttei minua ole kiinnostanut muut ihmiset enää pitkään aikaan, pariin vuoteen. Joskus voin puhelimessa jutella mutten halua meille. Töissä en ole kun voimia ei riitä enää siihen. Taustalla on monia syitä. Täysin arvoton äiti yhteiskunnalle

Varaat mielenterveystoimistosta ajan, tai sitten soitat sinne neuvolaan. Oletan sinulla kuitenkin olevan neuvolaikäisiä lapsia. Pyydät suoraan apua arjesta selviämiseen.
Koska et käy töissä, mutta olet selkesti masentunut, jonkinlainen sosiaalinen verkostoituminen olisi sinulle hyvääksi. Paikkakunnallasi saattaa toimia vertaisryhmisä masentuneille. Tai työttömille omaa toimintaa. Tärkeintä kuitenkin olisi ottaa se ensimmäinen askel ja hakea apua arkeen.
Kukaan ei ole arvoton, ei äitinä eikä ihmisenä. Vastonkäymisistäkin selviää!!!

 

[nyt nimetönnä]

Varaat mielenterveystoimistosta ajan, tai sitten soitat sinne neuvolaan. Oletan sinulla kuitenkin olevan neuvolaikäisiä lapsia. Pyydät suoraan apua arjesta selviämiseen.
Koska et käy töissä, mutta olet selkesti masentunut, jonkinlainen sosiaalinen verkostoituminen olisi sinulle hyvääksi. Paikkakunnallasi saattaa toimia vertaisryhmisä masentuneille. Tai työttömille omaa toimintaa. Tärkeintä kuitenkin olisi ottaa se ensimmäinen askel ja hakea apua arkeen.
Kukaan ei ole arvoton, ei äitinä eikä ihmisenä. Vastonkäymisistäkin selviää!!!

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ei meitä ole kenellekkään olemassa, lapsilla ei ole kavereita. En viitsi enää mitään olla vailla kun kerran ei tarvita mitään. Paljon on ihmisiä jotka tarvitsevat enemmän apua. Päivä kerrallaan mennään, yritän olla miettimättä asioita mm. rahahuolia. Luojan kiitos olen erittäin vähäruokainen niin jää nekin lapsille.

 

[Horuksen silmä]

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ei meitä ole kenellekkään olemassa, lapsilla ei ole kavereita. En viitsi enää mitään olla vailla kun kerran ei tarvita mitään. Paljon on ihmisiä jotka tarvitsevat enemmän apua. Päivä kerrallaan mennään, yritän olla miettimättä asioita mm. rahahuolia. Luojan kiitos olen erittäin vähäruokainen niin jää nekin lapsille.

Itse uskon että jokaisella on jossain vähintään yksi ihminen joka välittää. Toki masentuneena on vaikeaa huomata niitä ihmisiä. Olisiko mahdollista, että juttelisist niitä näitä vaikka naapureille tai lastesi koulukaverien äideille. Sitä voi olla hyvinkin lähellä joku ihminen jota voimisesi kiinnostaa.

 

[Neljän Äiti]

Minkä ikäiset lapsesi ovat?
Oletko ajatellut että muuttaisit alueelle jossa olisi paremmin töitä ja mahdollisuus tukiperheeseen?
Nyt ainakin ehdottomasti yhteyttä neuvolaan ja pyytämään apua! Itse tulisin hulluksi tuossa tilanteessa,

 

[nyt nikitönnä]

Minkä ikäiset lapsesi ovat?
Oletko ajatellut että muuttaisit alueelle jossa olisi paremmin töitä ja mahdollisuus tukiperheeseen?
Nyt ainakin ehdottomasti yhteyttä neuvolaan ja pyytämään apua! Itse tulisin hulluksi tuossa tilanteessa,

nuorimmat 5 ja 8 vuotiaat. Ja 2 teini-ikäistä joita ei kotona näy. En jaksa ajatella asioita pidemmälle

 

[Ihmettelen neuvolaasi]

nuorimmat 5 ja 8 vuotiaat. Ja 2 teini-ikäistä joita ei kotona näy. En jaksa ajatella asioita pidemmälle

Ja tätä nuorintakaan 5-vuotiasta et ole neuvolassa käyttänyt?! Kun sanoit ettet ole 5 vuoteen neuvolassa käynyt.