Luin eilen illalla viestiketjun alusta, koska maanantaina plussasin todella hennolla viivalla (kp 30/30) ja tänään sitten vähän paksummalla viivalla (32/30). Olen aivan onnesta soikea, ja on niin ihanaa viimein uskaltaa lukea & osallistua näille palstoille; olen kieltänyt itseltäni turhan toiveilun. Viime elokuussa oli jo kp 34/30 menossa ja tein testin, ja tulos oli nega, menkatkin alkoivat seuraavana päivänä. Itkin katkerasti testin jälkeen, enkä sen jälkeen sallinut itseni ollenkaan haaveilevan mistään. Vuosi ollaan nyt yritetty ja epätoivo on iskenyt ja kovaa aina välillä.
Hauskinta tässä on se, että miehen kanssa käytiin viime viikolla jo lääkärissä ja labratesteissä lapsettomuustutkimusten merkeissä (tuloksia ei ole vielä saatu). Ikää on jo niin paljon, että oli pakko alkaa tasan vuoden päästä toimimaan, ja eiköhän sitten heti natsannut !
Tohtorikin totesi tutkiessaan että juu, ovulaatio on ollut ja tällä kertaa vasemmalta puolelta. Ainakin tiedän nyt, että se putki toimii =).
Oireista: olin ihan 100% varma että menkat alkavat. Kun sunnuntaina olisi pitänyt alkaa, sain lauantaina ihan käsittämättömän itkukohtauksen julkisella paikalla keskellä kaupunkia, kun näin vanhan paapan kumarassa myyvän kukkia kadulla. Sanoin miehelleni että nämä ovat pahimmat PMS-oireet ikinä (yleensä itkuraivarit 1-2 päivää ennen täti punaista). Rintoja aristi myös, mutta niin minulla aina aristaa ennen kuukautisia. Saan myös lieviä hiivaoireita juuri ennen kuukautisia, ja nekin antoivat kuulua itsestään ihan normaalisti = menkat tulossa. Ainoa poikkeus sääntöön oli naaman kukkiminen vajaa viikko ovulaation jälkeen (yleensä vasta itkuraivarien yhteydessä), mutta senkin luulin vain johtuvan uudesta tehokkaasta kasvonaamiosta. Ja tämä päänahan rasvoittuminen. Ei voi käsittää. Hiukset pitää pestä joka päivä. En kuitenkaan tajunnut epäillä mitään.
Sunnuntaina kävin aikaisin aamulla pitkällä lenkillä ja heti lenkin jälkeen huomasin tuhrua housuissa, joka on normaali merkki menkkojen alusta. Sanoin taas miehelleni ettei napannut tälläkään kertaa. Yleensä tässä vaiheessa alkaa vatsaa vääntämään ja krampit iskemään, minulla on melko kivuliaat kktiset. Odottelin vääntöä, mutta mitään ei kuulunut. Tuhrun jälkeen rintojen aristus hävisi sekä hiivaoireet, ihan kuin ne menkat olisivat olleet siinä. Maanantai-iltana en jaksanut enää jännätä vaan tein testin, ja hentoa viivaahan sieltä pukkasi. En usko vieläkään. Tätä on odotettu niin kovasti ja hartaasti. Tein varmuudeksi tänään vielä testin, ja plussahan se oli. Nyt huomaan lisää pieniä oireita: rinnat kipeät, hengästyn ihan pienestä, naama ja hiuspohja rasvoittuu, ja väsyttää jonkin verran. Alavatsaa myös nipistelee ajoittain. Ja hiukan välillä ruokailun jälkeen huimaa. Hajuaisti myös terävöityi viikko sitten, mutta vain ajoittain. Pystyin mennä viikolla haistamaan jääkaapin sisällön kerta-aukaisulla
. Etovaa oloa ei tullut eikä ole.
Pelkään ja jännään tuulimunaa / kohdun ulkopuolista raskautta, joten en anna itselleni oikein vieläkään lupaa riemuita...
Oireilijoille - viime syksyn ajan kehitin paleluoireita ja väsymystä elokuussa ja tutkin ja tarkastelin itseäni niin tiiviisti, että aloin siis todella kuvittelemaan kaikkea. Voi sitä pettymyksen määrää joka kuun lopussa. Helmikuussa annoin periksi ja lopetin itseni tarkkailun, niin pahasti aina menkkojen alku iski sieluun. Odotelkaa rauhassa ja keskittykää muihin asioihin, niin odottelu on helpompaa (sori tämä latteus, mutta nyt pienen pienellä kokemuksella voin suositella, ettei hajottaisi itseään). Voimia ja lykkyä plussan odottelijoille, ei kannata antaa periksi! :hug: Kerron aina välillä miten tämä projekti etenee. En uskalla toivoa suuntaan enkä toiseen, mutta halusin jakaa nämä teidän muiden kanssa.