Ensimmäistä kertaa rohkaistun nyt itsekin purkamaan tuntojani tänne foorumille, vaikka 6-7v onkin tullut sivusta seurattua silloin tällöin! Olen tällä hetkellä 21v kuumeilija, vauvasta olen haaveillut ihan teinistä lähtien. Nyt alkaisi ehkä pikkuhiljaa siintää näkyvissä, että mieskin innostuisi yrittämisestä. Pillerit jätin pois viime marraskuussa, nyt "ehkäisynä" keskeytetty. Mies on sitä mieltä, että jos raskaaksi tulen, niin sitten tulen - varsinaisesti ei kuitenkaan halua vielä yrittää. Tässä talven aikana kuumeiluni on pahentunut ihan hurjasti ja sen takia saan välillä hirmuisiä itkukohtauksia, kun omaa vauvaa on niin ikävä. Kaveritkin pamahtelee ympärillä yksi kerrallaan raskaaksi, eikä se helpota yhtään kuumeilua!
Kuumeilusta johtuen taidan kuvitellakin hurjan paljon oireistoa ja viime kierrossa näin jo vatsankin muka kasvavan.... En näistä ole puhunut kenellekään, kun epäilen välillä itsekin mielenterveyttäni tän asian kanssa ;D Joka kierrossa tulee erilaisia oireita, samoin kävi tässä kierrossa. Mutta nyt on sellaiset oireet, että ei voi enää kuvitellakaan. Ehdin jo hylkäämään ajatuksen raskautumisesta toistaiseksi, kunnes 14.-15. pvä tuli ruskeaa tuhruvuotoa pyyhkiessä... Koskaan ei ole mulla ollut mitään välivuotoja, niin pisti hämmästelemään. Ovulaation olisi mun laskelmien mukaan pitänyt olla vasta ensi viikolla, mutta liekö tuo nyt sitten ollut ovisvuotoa... Ja arvaattekin varmaan, että minä jo haaveilen kyseessä olevan kiinnittymisvuoto. Kun tuo vuoto alkoi, tuli myös kamala palelu (sormet on ihan sinertävät, eikä kuumassa suihkussa lilluttelukaan auttanut). Päänsärkyä on myös ollut tosi voimakkaasti kaksi päivää. Yleensä mulla on myös tosi ailahteleva mieli ennen menkkoja - saan ravareita turhasta, itken jnejne. Nyt ainoa mielialan heitto oli tuo eka vuotopäivä, kun keskusteltiin miehen kanssa lapsesta. Pari tuntia tämän jälkeen katselin telkkaria, ensin aloin yhtäkkiä vaan itkemään ja sitten heti perään nauramaan
Nenä on myös ollut muutaman aamun tukkoinen.
Miten tässä nyt sitten jaksat viikkoja odotella, että tuleeko ne menkat vai ei! Ärsyttää taas tämä oma kuumottelu asian suhteen. Jos ihan yrittämälläkin (mies laukeaa sisään) raskautumisen mahdollisuus on yhdestä kierrosta vain 20%, niin miten voin joka kierrossa toivoa niin realistisesti olevani "se poikkeus", joka raskautuu keskeytetyllä... Kiitos kun sain purkaa! Jään seuraamaan taas keskusteluita