Ekaluokkalaisen kaveri ei suostunut jäämään synttäreille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Viininlitkijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Viininlitkijä

Vieras
Lapsellani oli eilen synttärit ja luokkakaveri tuli kutsuttuna paikalle. Kun isä sanoi ovella heippa niin tyttö alkoi täysillä parkua eikä suostunut jäämään vaan halusi kotiin. Tämä samainen tyttö on pari kertaa aiemminkin tullut pyynnöstyämme kylään ja joka kerta hän on pillahtanut itkuun joka pienestäkin asiasta, esim. kun tyttöni ei antanut hänelle omaa värityskirjaansa (tarjolla oli useita erilaisia värityskirjoja ja tyttöni otti omansa eikä jäljellä olevista kelvannut mikään muu vieraalle). Hän alkoi heti itkeä että haluaa kotiin, pitää soittaa äiti hakemaan. Tyttöni kertoi ettei toisella tytöllä ole koulussa kavereita koska hän alkaa aina itkemään jos ei saa olla ekana tai jos joku sanoo vähänkänä rumasti. Esim. yksi tyttö oli joskus sanonut että tällä tytyöllä on hassut sukkahousut niin tyttö oli parkunut pöydän alla puoli tuntia eikä opettaja ollut saanut tyttöä rauhoittumaan. Tyttö oli vain halunnut kotiin.

Onko tämä normaalia vai kuulostaako eroahdistus tavallista syvemmältä? Muistan lukeneeni perhe-lehdestä että liiallisen vanhempiin takertumisen taustalla voi olla psyykkiinen eroahdistushäiriö. Onhan ujostelu sallittua mutta milloin on kyse normaalista ujoudesta ja milloin sairaalloisesta takertuvuudesta.
 
Mein tytöllä on kanssa kaveri joka on samanmoinen;jäääminen vaikeaa, hänen pitää saada kaikki mitä haluaa (juuri se joka on toisella), jos lapsia on enemmän kuin kaksi yhtä itkua kaiken aikaa, leikkeista määrää hän, loukkaantuu äärimmaisen helposti jne... Mut mä oon laittanut tän sen piikkiin ett ainoa lapsi ja kasvatettu prinsessaksi...
 
Eipä sille voi mitään ulkopuolinen tehdä. Harmi että tällaiset lapset jäävät vähitellen syrjään kaveripiireistä. Jos ne ei uskalla tulla minnekään ja muitten on kohdeltava heitä silkkihansikkain, kuka heidän seuraansa kaipaa. Kivemmat kaverit vievät voiton. Sääli lapsen puolesta mutta mahdoton tuollaisen kans on solmia kaverisuhdetta kun eivät toiset lapset ole itsekään sosiaalisesti niin kypsiä että osaisivat toimia tuollaisen lapsen kans.
 
Ei se olekaan mun asiani, kunhan aikani kuluksi lomapäivän ratoksi pohdiskelen kun en aiemmin ole moiseen törmännyt. Tyttö ei tietääkseni ole ainokainen vaan puheista päätellen hällä on pikkuvelikin, en tosin tunne perhettä hyvin.
 
Näitähän riittää. Päiväkerhoiässä tuo on tavallista mutta kyllä koululaisen kehityksen pitäisi olla jo niin pitkällä, että uskaltaa olla turvallisin mielin erossa äidistä muutaman tunnin.
 

Yhteistyössä