Onko miehellä muka oikeutta toivoa naista hoitamaan lapsi 3-vuotiaaksi kotona, jos itse ei ole valmis jäämään kotiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "libbe"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kaksi "aikuista" tässä ovat että MINÄ MINÄ MINÄ.

Käy todella sääliksi teidän pientä vauvaa! Miksi hankitte lapsen, jos jo lähtökohta oli, että "minähän en sitä sitten sen kauempaa hoida". Onko vauvanne jotenkin kamalaa seuraa? Ilmeisesti hankitte hänet vain, koska sellainenkin "kuuluu" olla?

Tuntuu pahalta lapsenne puolesta. Kaiken päätöksenteon pitäisi lähteä hänen parhaastaan, ei itsekeskeisten aikuisten itsekeskeisistä tarpeista.

Oletan, että ap:n tutkimus ei ole mitään maailmojamullistavaa kuitenkaan. Miksi maailma ei pärjäisi ilman sitä paria vuotta? Jos miehesi kuitenkin tienaa paremmin, eikö ole vain ja ainoastaan järkevää, että hän tuo sen palkan perheeseen? Eihän tämä nyt minkään tason feminismi- tai tasa-arvokysymys ole - ihan maalaisjärjellä eteenpäin.
 
[QUOTE="muu";24761542]

Oletan, että ap:n tutkimus ei ole mitään maailmojamullistavaa kuitenkaan. Miksi maailma ei pärjäisi ilman sitä paria vuotta? Jos miehesi kuitenkin tienaa paremmin, eikö ole vain ja ainoastaan järkevää, että hän tuo sen palkan perheeseen? Eihän tämä nyt minkään tason feminismi- tai tasa-arvokysymys ole - ihan maalaisjärjellä eteenpäin.[/QUOTE]

Nyt et ole tosissasi? Joo, tutkimukseni ei todellakaan ole maailmoja mullistavaa ja maailma varmasti pärjää ilman sitä. Mutta kysehän on aivan muusta, kuten siitä, että projekti työllistää myös muita ihmisiä, joiden työt ja palkka ovat kiinni tässä projektissa, en minä voi päättää heidän puolestaan, että homma jää nyt pariksi vuodeksi tauolle, kun kaikki on jo sovittu. Jos haluaa toimia mahdollismman typerästi ja menettää maineensa, näin toki voi tehdä.

VÄitöskirjan tekemisessä on usein osallisena useampia henkilöitä ja tahoja, kyse on yhteistyöstä.
 
Muista, ap, millä palstalla olet.

Vaikka keksisit parannuksen syöpään ja aidsiin sekä hankkisit Suomeen ensimmäisen lääketieteen Nobelin, ei sinun kannata jatkaa tohtoriopintojasi, jos vaihtoehtona on että voit elellä kolme vuotta miehesi tuloilla ja inttää palstalla, onko tiketti parempi kuin reimatekki. Koska tuo jälkimmäinen elämäntapa tekee sinusta hyvän ja epäitsekkään äidin.
 
Ei voi kumpikaan vaatia toiselta mitään, mutta toivottavaa olisi että molemmat pystyisivät ymmärtämään toisen näkökulman ja luovimaan kompromissin joka on sekä lapsen että vanhempien kannalta hyvä. Itse viimeistelin väikkärin ä-lomalla, hyppäsin sitten pois kelkasta ja olen tällä hetkellä lapsen kanssa kotona. Ei hajuakaan mitä tapahtuu akateemiselle uralleni, mutta koin tämän niin paljon mielekkäämpänä ja helppona vaihtoehtona. En olisi jaksanut tutkijan ympäripyöreitä päiviä ja vauva/taaperoaikaa samanaikaisesti. Katsotaan sitten ajallansa työhommat uusiksi.
 
Kyllä kai mieskin saa toiveensa esittää. Muuttuuhan se naisillakin mielipide monesti. Toiset suunnittelevat lähtevänsä töihin mahdollisimman aikaisin, eivätkä sitten maltakaan. Tai toisinpäin. Mies esitti toiveensa. Sä sanot oman mielipiteesi. Jos koet, ettet voi jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, puhut siitä miehellesi ASIALLISESTI. Keskustelette, teette kompromisseja ja päädytte ratkaisuun, jossa molemmat voi olla tyytyväisiä. Miksi ihmeessä mies ei saisi sanoa ääneen toiveitansa?? Eri asia on sitten se, että pakotetaan, eikä anneta mahdollisuutta. Puhukaa kuten aikuiset.
 
Kyllä tutkimusmaailmastakin äitiys- ja hoitovapaille pääsee. Varsinainen ongelma lienee se (itsekin olen tämän kokenut), miten pahalta tuntuu, kun joku toinen sijaistaa/korvaa sinut projektissa. Ei se ongelma niille toisille ole, vaan sulle itsellesi. Projektit ei yhteen ihmiseen kaadu.

Mutta älä huoli, tulee niitä uusia ja taas uusia projekteja. Toisaalta, jos oikeasti koet, ettet halua/voi enää olla kotiäitinä, silloin on lapsellekin parasta, että hankit hänelle hoitajan.
 
Ap on mielestäni fiksuna jättänyt auki mahdollisuuden suunnitelmien muuttumiseen, koska eihän kukaan oikeasti voi lyödä tulevaisuutta lukkoon ennen lasta. Väkisinkin täytyy olla mahdollisuus joustoon. Alkuperäinen suunnitelma on kuitenkin ollut olemassa ja mies on siihen aikanaan suostunut. Nyt hänellä ei todellakaan ole oikeutta vetääntyä tästä suunnitelmasta ja pakottaa vaimoaan luopumaan urastaan. Sillä luopuminenhan tuo ap:n tilanteessa olisi.

Toiveen tietysti saa esittää, mutta on tainnut ilmaista mielipiteensä aika kärkkäästi kun se noin ap:ta kismittää ;). Mikä se tilanne nyt on? Suostuuko mies aikaisempaan sopimukseen vai yrittääkö painostaa?

Hyvin istuu kyllä vanhat kaavat ämmissä täälläkin. Eiköhän sitä ap:nkin tuloilla pysty perhe elämään sen 6kk. Onko se oikeasti ihan pakko aina sen enemmän tienaavan olla töissä, erityisesti jos se on mies.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="meri";24761684]Kyllä tutkimusmaailmastakin äitiys- ja hoitovapaille pääsee. Varsinainen ongelma lienee se (itsekin olen tämän kokenut), miten pahalta tuntuu, kun joku toinen sijaistaa/korvaa sinut projektissa. Ei se ongelma niille toisille ole, vaan sulle itsellesi. Projektit ei yhteen ihmiseen kaadu.

Mutta älä huoli, tulee niitä uusia ja taas uusia projekteja. Toisaalta, jos oikeasti koet, ettet halua/voi enää olla kotiäitinä, silloin on lapsellekin parasta, että hankit hänelle hoitajan.[/QUOTE]

Miten minut voi korvata projektissa, kun kyse on _minun_ projektista? Väitteleekö joku sitten puolestani myös?
 
  • Tykkää
Reactions: cc ja Draumsyn
Nyt hänellä ei todellakaan ole oikeutta vetääntyä tästä suunnitelmasta ja pakottaa vaimoaan luopumaan urastaan. Sillä luopuminenhan tuo ap:n tilanteessa olisi.

Täällä mennään jo aika lujaa. Siis eikö kyse ollut siitä, kuka hoitaa lasta tämän ollessa 6-12 kk ikäinen? Ap:n mukaan sen pitäisi olla lapsen isä, joka ei enää suostune. Myöskään ap ei halua lasta hoitaa. Eli palkkaisivat hoitajan.

Onpa iso pulma, joopa joo. Ja todellakin urat ne kaatuilee johonkin puoleen vuoteen tai edes pariin vuoteen anyway... lahjakkaat tutkijat pärjäävät aina.

Mitä sitten jos mies on esittänyt toivovansa puolisonsa kotiäitiyttä? Miksi ap vetää tällaisesta herneen nenään? Eikö teidän parisuhtessa saa sanoa mitä ajattelee? Sitten kerrot itse mitä sinä asiasta ajattelet, ja näin dialogi etenee... kokeilkaa.
 
Ap on mielestäni fiksuna jättänyt auki mahdollisuuden suunnitelmien muuttumiseen, koska eihän kukaan oikeasti voi lyödä tulevaisuutta lukkoon ennen lasta. Väkisinkin täytyy olla mahdollisuus joustoon. Alkuperäinen suunnitelma on kuitenkin ollut olemassa ja mies on siihen aikanaan suostunut. Nyt hänellä ei todellakaan ole oikeutta vetääntyä tästä suunnitelmasta ja pakottaa vaimoaan luopumaan urastaan. Sillä luopuminenhan tuo ap:n tilanteessa olisi.

Toiveen tietysti saa esittää, mutta on tainnut ilmaista mielipiteensä aika kärkkäästi kun se noin ap:ta kismittää ;). Mikä se tilanne nyt on? Suostuuko mies aikaisempaan sopimukseen vai yrittääkö painostaa?

Hyvin istuu kyllä vanhat kaavat ämmissä täälläkin. Eiköhän sitä ap:nkin tuloilla pysty perhe elämään sen 6kk. Onko se oikeasti ihan pakko aina sen enemmän tienaavan olla töissä, erityisesti jos se on mies.

Luotan hänen älyynsä niin paljon, että uskon suostuvan. Jos ei suostu, niin sitten on hankittava lastenhoitaja. Toivoisin ensisijaisesti, että mies nyt ajattelisi asiaa ja pitäisi kiinni sopimuksesta ja haluaisi olla lapsen kanssa. Hän tosiaan esitti mielipiteensä kärkkäästi ja painostuksenomaisesti.

On todella turhauttavaa, kun moni kuvittelee, että muun elämän ja sovitut työasiat voisi hylätä tuosta noin vaan ja ryhtyä elämään täysin omilla ehdoilla ja fiilispohjalta, kun lapsi tulee. Jotenkin nämä tällä palstalla saadut vastaukset ovat suurin osa aivan epärealistisia, irrallisia ja tietämättömiä. Kuin lapsen ajatuksia. Ei voi kuin ihmetellä. Mutta ehkä mä tosiaan olen vähän väärällä foorumilla ongelmieni kanssa.
 
Ketään ei voi pakottaa jäämään kotiin 3-vuodeksi lasta hoitamaan.
Minä olisin ollut sen jälkeen Hesperian suljetulla osastolla, jos olisi pitänyt elää
miehen siivellä ilman omia tuloja kuin kht.
Se oli selvää, että lapsi olisi mennyt päiväkotiin heti äippäloman jälkeen.
Onneksi isäni hoiti last 6 kk ja äitini halusi pehmentää eläkkeelle jäämistään ja hoiti 6 kk.
Maksoin heille tietysti hoidosta saamani kht:n ja vähän lisää.
Meni pph 2 vuoden iässä
 
[QUOTE="aloittaja";24761716]Miten minut voi korvata projektissa, kun kyse on _minun_ projektista? Väitteleekö joku sitten puolestani myös?[/QUOTE]

Rauhoitu ja vedä henkeä.

Huomaan, että olet korvaamaton. Onneksi olkoon.

Minä kyllä olin täydellä äitiyslomalla OMASTA huom. _minun_ projektistani. Käytännössä se tarkoitti sitä, että projekti lykkääntyi ko. ajalla.

Kyllä, se vaikutti myös toisiin ihmisiin, mutta elämä on. Kaikilla tutkimusmaailmassa on varasuunnitelmia ja niiden varasuunnitelmia. Vai ovatko nämä kollegat tässä jotenkin se ratkaiseva tekijä?

Tiedoksesi vielä, että väitellä voi todellakin myös äitiyslomalla. Moni on niin tehnyt, ja [huom.] moni on kyllä tehnyt jopa ihan sitä väikkäriäkin äitiyslomalla/hoitovapaalla.

En ymmärrä, miksi olet noin kärkäs ja aggreessiivisen oloinen, koska eihän tässä ole mitään ongelmaa. Esität vain selittelyjä.

Faktat:
a) miehesi - ei halua jäädä kotiin hoitamaan lasta; ok
b) sinä - joko jatkat kotihoitoa ja lykkäät projektiasi TAI hankitte lapselle hoitajan ja sinäkin menet töihin.

Miksi tästä asiasta täytyy vääntää peistä täällä?
 
[QUOTE="jopo";24761756]Täällä mennään jo aika lujaa. Siis eikö kyse ollut siitä, kuka hoitaa lasta tämän ollessa 6-12 kk ikäinen? Ap:n mukaan sen pitäisi olla lapsen isä, joka ei enää suostune. Myöskään ap ei halua lasta hoitaa. Eli palkkaisivat hoitajan.

Onpa iso pulma, joopa joo. Ja todellakin urat ne kaatuilee johonkin puoleen vuoteen tai edes pariin vuoteen anyway... lahjakkaat tutkijat pärjäävät aina.

Mitä sitten jos mies on esittänyt toivovansa puolisonsa kotiäitiyttä? Miksi ap vetää tällaisesta herneen nenään? Eikö teidän parisuhtessa saa sanoa mitä ajattelee? Sitten kerrot itse mitä sinä asiasta ajattelet, ja näin dialogi etenee... kokeilkaa.[/QUOTE]
Ap:n mies halusi, että ap jää kotiin kolmeksi vuodeksi. Kyllä se vaan tosiaan voi uran kaataa, luitko edes ap:n viestejä? Projekteissa on aikataulut ja rahoitukset? Samoin valmistumisella yleensä.

Tietysti voivat palkita hoitajan, jos mies ei millään halua kotiin jäädä, missähän kohtaa sitä kukaan kielsi? Vaimoa ei vaan voi pakottaa kotiin kolmeksi vuodeksi, vaikka se olisikin silleen niinq kivaa, että se pullantuoksuinen äiti siellä pyykkäisi ja kokkaisi sinulle sillä välin kun itse edistät uraasi ja juokset muissa menoissasi.
 
Mulle tulee vain noista selittelyistä sellainen olo, että ap oikeasti haluaisi itsekin olla kotona lapsensa kanssa, mutta ei voi koska ei voi kollegoidensa takia lykätä projektia. Toivottavasti olen väärässä. Vai miksi tämä asia liittyy niin kiinteästi siihen, mitä ap tekee työkseen?
 
en enää ihmettele, miksi miehesi ei aiemmin uskaltanut sanoa, mitä oikeasti toivoo. Jos kerran et voi olla kauempaa pois töistä, niin sanot miehelle, miten asia on. Jos hän ei halua jäädä kotiin niin hoitajaa etsimään. Mutta miksi ihmeessä sanoit silloin, että suunnitelmia voi muuttaa, jos ei voikaan???? En tajua miksi tuosta kotiäidiksi jäämisestä loukkaannut. Et arvosta kotiäitiyttä?
 
[QUOTE="libbe";24760778]
Raskausaikana sanoin, että lopulliset suunnitelmat tehdään vasta, kun lapsi on siinä ja tarvittaessa suunnitelmia muutetaan.

Mä koin tuon todella loukkaavana. Sopimus on sopimus. [/QUOTE]

Eihän mitään sopimusta ole tehty jos kerran itsekin olet ollut sitä mieltä, että tarvittaessa suunnitelmia muutetaan.

Miten itse suhtautuisit siihen jos haluaisitkin olla kotona kunnes lapsi on 3 ja mies sanoisi, että sä menet töihin lapsen ollessa 6kk koska niin on muka sovittu.
 
Surullinen, ikävä ketju.
Tässä kiistellään, kummalla on suurempi oikeus siihen omaan uraan, isällä vai äidillä.
Missä lapsi?
Miksi vanhemmat riitelevät tällaisesta? Jos oikeasti kummallekin se ura on tärkeämpi, sitten palkataan lastenhoitaja. Niin tehdään monessa muussakin perheessä. Miksi siinä pitää tällainen polemiikki olla taustalla?

Tuskin ap tosissaan kysyy, onko miehellä "oikeutta toivoa" jotain. Totta kai on, kaikilla on oikeus toivoa vaikka sun mitä. Mutta eihän se aiheuta kenellekään mitään velvollisuutta niitä toiveita toteuttaa.
 
En jaksanu lukee kaikkia viestejä,mutta mää suosittelisin,että hommaat muksulle hoitopaikan,jatkaisit projektiasi,lapseskin nauttisi tasapainosesta äidistä enemmän!!Ja jos ymmärsin oikein miehesi on yritysmaailmassa ja tienaa enemmän....mitä sitten tämänpäivän lamassa??Miehesi voi menettää työnsä etc.etc.jos piruja seinille maalataan!Pidä sinä huoli omasta sopimuksestasi ja huolehdi lapsesi tulevaisuudesta NYT!Olet selvästikkin kauaskatsova vanhempi!!!Onnea!
 
Oletko ap aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta palstalle? Raskausaikana? Kuulostaa jotenkin tutulta.

Tuo on aika surullista, ettei kumpikaan vanhemmista halua jäädä kotiin vauvaa hoitamaan. :( Kinastelette siitä, kumpi "joutuu" olemaan lapsen kanssa.
 
Muista, ap, millä palstalla olet.

Vaikka keksisit parannuksen syöpään ja aidsiin sekä hankkisit Suomeen ensimmäisen lääketieteen Nobelin, ei sinun kannata jatkaa tohtoriopintojasi, jos vaihtoehtona on että voit elellä kolme vuotta miehesi tuloilla ja inttää palstalla, onko tiketti parempi kuin reimatekki. Koska tuo jälkimmäinen elämäntapa tekee sinusta hyvän ja epäitsekkään äidin.

Ihana vastaus :). Tama palsta ei todellakaan ole oikea foorumi kysella mitaan tyoasioihin liittyvaa.

Minusta miehesi on epareilu koska oli kuitenkin lupaillut tuota kuutta kuukautta. Mutta ehdottaisin silti teille, etta otatte kotiin hoitajan, jotta kumpikaan ei tasta katkeroidu. Meillakin oli lastenhoitaja kotona, kun vauva oli 7 kk - 1v 3 kk.

Ainoastaan Suomessa on hurmosmainen kotiaitiyden kannatus, muualla ymmarretaan etta kolme vuotta on pitka aika olla poissa nykyajan tyomarkkinoilta.
 
Toiveita saa esittää, pakottaa ei voi kumpaakaan. Entäs jos isä olisi 1-3 kk kotona vauvan kanssa, sekin olisi jo jotain. Jos ei halua sitäkään, niin sitten lastenhoitajaa kehiin.
 
Mäkään en ymmärrä, miten tällaisesta voidaan riidellä. Että kumpi joutuu hoitamaan omaa lastaan?

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se lapsi, kaikki aika minkä voi lapsensa kanssa viettää, on täysin korvaamatonta. Se ei ole määriteltävissä rahallisesti, eikä mitenkään muutenkaan.
Mä olen tehnyt sellaisen päätöksen että hoidan kaikki lapseni kotona. Olen hoitanutkin, taliydellisesti se ei ole kannattanut mutta muuten on.
 
Kotiäidit siellä taas nousee takajaloilleen... Kertokaapa viisammaat, että mikä ja missä olisi sellainen palsta/foorumi, jossa näistä asioista oikeasti voisi puhua, ennen kuin elämäntapaäidit alkaa huutelemaan, että heitä ei arvosteta.
 
[QUOTE="aloittaja";24761777]
On todella turhauttavaa, kun moni kuvittelee, että muun elämän ja sovitut työasiat voisi hylätä tuosta noin vaan ja ryhtyä elämään täysin omilla ehdoilla ja fiilispohjalta, kun lapsi tulee.[/QUOTE]

Mietipä tätä lausetta muutaman kerran. Se lapsi on teidän, te hänen olette halunnen ja tähän maailmaan tehneet. On ihan äärimmäisen surullista, että lapsi ei ole tuossa vaiheessa teille prioriteetti 1. Muutaman kuukauden ikäinen vauva!

Eikö teistä kumpikaan näe sitä ainutlaatuisuutta, hienoutta ja arvokkuutta, että SAA olla lapsen kanssa kotona kun hän on pieni?

Ja jos ajattelet, että kommentit täällä ovat kuin "lasten ajatuksia". Ajattelen samoin sinusta - pienet lapset ovat juuri noin itsekeskeisiä jossain kehityksensä vaiheessa.
 

Yhteistyössä