A
"Aapee"
Vieras
Mun nuoremmalla tytöllä (8 v) on vuotta nuorempi kaveri, jonka vanhemmista on enemmän vaivaa kuin kaikista muista vanhemmista yhteensä.
Tytöt eivät edes leiki kovin paljon yhdessä, lähinnä koska sen toisen elämä on kovin aikataulutettua (paljon harrastuksia ym.). Asuvat lähekkäin.
Eilen tytöillä oli toisen harrastuksen jälkeen mahdollisuus leikkiä. Kello oli jotain 15.30, kun se alkoi. Leikkivät meidän pihalla leikkimökissä. Itse tehtiin kotitöitä sisällä eikä seurattu leikkiä oikein mitenkään. Eivät käyneet sisällä edes vessassa.
No, kaverin äiti soitti viideltä, että hänen tyttönsä ei vastaa puhelimeen. Tässä vaiheessa kävin pihalla puhelin korvalla ja tytöt eivät olleet siinä. Kaverin äiti oli kuulemma 45 min sitten soittanut, että kaverin pitää tulla kun lähtevät johonkin. Tyttö oli sanonut, että tulee, ja ei ollut kuulunut ja oli lakannut vastaamasta puheluihin.
Sanoin etteivät ole täällä nyt, että olisivatko kirjastossa (joka on lähellä). Kesken sitä puhelua kuitenkin kaverin äiti sanoi, että hänen tyttö soittaa, ja vastasi siihen. Soitti sitten mulle, että mun tyttö oli kuulemma estänyt kaveria lähtemästä kotiinsa, vaikka kaveri olisi halunnut.
Joo, niin varmaan oli halunnut... Olivat leikkineet jotain 40-45 min kun kaverin piti lähteä.
Mun tyttö tuli kotiin, itkuisena. Hän sanoi, että tämä kaveri oli pyytänyt, että kun äiti tulee kohta varmaan häntä pihalta hakemaan, niin mun tyttö sanoisi tälle äidille, että hän pyysi jäämään ja sen takia hän ei tullut. Mun tyttö ei ollut halunnut ottaa syytä ja oli lähtenyt yksin pihalta pois sen takia ja sitten kun tuli takaisin, kaveri oli poissa (varmaan silloin meni kotiinsa).
Eli 2 eri kertomusta. Mun tyttö on toki voinut sanoa, että älä lähde, olisi kiva leikkiä vielä tms. mutta onko se estämistä?
Kaverin äiti laittoi sitten tekstarin perään, että koska hänen tyttönsä ei kuulemma uskalla sanoa mun tytölle vastaan, niin nyt pidetään leikeissä taukoa. Hänen tyttönsä oli kuulemma äidille sanonut, ettei halua leikkiä mun tytön kanssa. (Miksi sitten tuli eilenkin ja soittaa joka päivä?)
Vastasin, kerroin mitä tyttöni sanoi, ja että loppujen lopuksi on kuitenkin lapsen velvollisuus vastata vanhemmille, ettei tule huoli, vaikka kaveri sanoisi mitä. Mun tyttö sanoi, että kaveri oli laittanut puhelimen äänettömälle ja taskuun. Kerroin tämänkin.
Kuitenkin kaverin äidistä ongelma on, ettei oma lapsensa uskalla lähteä, kun mun tyttö pyytää ettei lähtisi... Ja nyt sitten taas taukoa 3 viikkoa. Tämä ei ole eka tämmöinen tauko, jonka nuo asettavat. Minun puolesta saisi loppua koko ystävyys, koska kukaan muu vanhempi ei ole tuolla lailla koko ajan kontrolloimassa ja soittamassa.
Mun lapsella on muitakin kavereita, mutta monet nyt hiihtolomalla jossain.
Olen aika tosi väsynyt tähän. Kaikki mitä tytöt yhdessä tekevät, ja jos on vähän toista äitiä rassaavaa kuten jos kiipeävät puuhun tai ärsyttävät tahallaan naapurin vähän isompia poikia, kaikki se on aina mun tytön vika. Aina tulee paussia. Heidän tyttö puhuu heistä aina 100 % totta ja mun vääristelee.
Mun vanha känny oli kerran tytöllä mukana, ja siinä on video, jossa tämä toinen kiusasi heidän kissaa ulkona. Sillä videolla kuuluu äidin ääni jossa kysyy, mitä teette kun kissa huusi noin, niin kaveri valehteli, että se kissa vahingossa sai vettä päälle ja rääkäisi (oikeasti toinen heitti pahan näköisesti ilmaan, ja videoi sen, mutta vahingossa mun kännyyn kun omallaan ei voi videoida). Ja videolla kuuluu sen jälkeen kaverin kuiskaus jossa hän ilahtuneena sanoo, että hyvä vale kun äiti uskoi sen heti... Tekisi niin mieli lähettää se niille. Olen puhutellut oman lapseni sen takia kyllä, ettei eläimiä heitellä. Lapseni pyysi ettei lähettäisi kaverin äidille, koska kaveri saa siitä todella pitkän arestin. Varmaan sekin käännettäisiin mun lapsen syyksi.
Heillä on niin ankaraa, että toinen tyttö on oppinut valehtelemaan. En väitä, etteikö mun lapsi ole voinut pyytää jäämään, mutta onko se todella pakottamista? Tämmöisiä viestejä ei ole tullut muilta, niin en usko että oma tyttöni on hirveä pakottaja kuitenkaan.
Tytöt eivät edes leiki kovin paljon yhdessä, lähinnä koska sen toisen elämä on kovin aikataulutettua (paljon harrastuksia ym.). Asuvat lähekkäin.
Eilen tytöillä oli toisen harrastuksen jälkeen mahdollisuus leikkiä. Kello oli jotain 15.30, kun se alkoi. Leikkivät meidän pihalla leikkimökissä. Itse tehtiin kotitöitä sisällä eikä seurattu leikkiä oikein mitenkään. Eivät käyneet sisällä edes vessassa.
No, kaverin äiti soitti viideltä, että hänen tyttönsä ei vastaa puhelimeen. Tässä vaiheessa kävin pihalla puhelin korvalla ja tytöt eivät olleet siinä. Kaverin äiti oli kuulemma 45 min sitten soittanut, että kaverin pitää tulla kun lähtevät johonkin. Tyttö oli sanonut, että tulee, ja ei ollut kuulunut ja oli lakannut vastaamasta puheluihin.
Sanoin etteivät ole täällä nyt, että olisivatko kirjastossa (joka on lähellä). Kesken sitä puhelua kuitenkin kaverin äiti sanoi, että hänen tyttö soittaa, ja vastasi siihen. Soitti sitten mulle, että mun tyttö oli kuulemma estänyt kaveria lähtemästä kotiinsa, vaikka kaveri olisi halunnut.
Joo, niin varmaan oli halunnut... Olivat leikkineet jotain 40-45 min kun kaverin piti lähteä.
Mun tyttö tuli kotiin, itkuisena. Hän sanoi, että tämä kaveri oli pyytänyt, että kun äiti tulee kohta varmaan häntä pihalta hakemaan, niin mun tyttö sanoisi tälle äidille, että hän pyysi jäämään ja sen takia hän ei tullut. Mun tyttö ei ollut halunnut ottaa syytä ja oli lähtenyt yksin pihalta pois sen takia ja sitten kun tuli takaisin, kaveri oli poissa (varmaan silloin meni kotiinsa).
Eli 2 eri kertomusta. Mun tyttö on toki voinut sanoa, että älä lähde, olisi kiva leikkiä vielä tms. mutta onko se estämistä?
Kaverin äiti laittoi sitten tekstarin perään, että koska hänen tyttönsä ei kuulemma uskalla sanoa mun tytölle vastaan, niin nyt pidetään leikeissä taukoa. Hänen tyttönsä oli kuulemma äidille sanonut, ettei halua leikkiä mun tytön kanssa. (Miksi sitten tuli eilenkin ja soittaa joka päivä?)
Vastasin, kerroin mitä tyttöni sanoi, ja että loppujen lopuksi on kuitenkin lapsen velvollisuus vastata vanhemmille, ettei tule huoli, vaikka kaveri sanoisi mitä. Mun tyttö sanoi, että kaveri oli laittanut puhelimen äänettömälle ja taskuun. Kerroin tämänkin.
Kuitenkin kaverin äidistä ongelma on, ettei oma lapsensa uskalla lähteä, kun mun tyttö pyytää ettei lähtisi... Ja nyt sitten taas taukoa 3 viikkoa. Tämä ei ole eka tämmöinen tauko, jonka nuo asettavat. Minun puolesta saisi loppua koko ystävyys, koska kukaan muu vanhempi ei ole tuolla lailla koko ajan kontrolloimassa ja soittamassa.
Mun lapsella on muitakin kavereita, mutta monet nyt hiihtolomalla jossain.
Olen aika tosi väsynyt tähän. Kaikki mitä tytöt yhdessä tekevät, ja jos on vähän toista äitiä rassaavaa kuten jos kiipeävät puuhun tai ärsyttävät tahallaan naapurin vähän isompia poikia, kaikki se on aina mun tytön vika. Aina tulee paussia. Heidän tyttö puhuu heistä aina 100 % totta ja mun vääristelee.
Mun vanha känny oli kerran tytöllä mukana, ja siinä on video, jossa tämä toinen kiusasi heidän kissaa ulkona. Sillä videolla kuuluu äidin ääni jossa kysyy, mitä teette kun kissa huusi noin, niin kaveri valehteli, että se kissa vahingossa sai vettä päälle ja rääkäisi (oikeasti toinen heitti pahan näköisesti ilmaan, ja videoi sen, mutta vahingossa mun kännyyn kun omallaan ei voi videoida). Ja videolla kuuluu sen jälkeen kaverin kuiskaus jossa hän ilahtuneena sanoo, että hyvä vale kun äiti uskoi sen heti... Tekisi niin mieli lähettää se niille. Olen puhutellut oman lapseni sen takia kyllä, ettei eläimiä heitellä. Lapseni pyysi ettei lähettäisi kaverin äidille, koska kaveri saa siitä todella pitkän arestin. Varmaan sekin käännettäisiin mun lapsen syyksi.
Heillä on niin ankaraa, että toinen tyttö on oppinut valehtelemaan. En väitä, etteikö mun lapsi ole voinut pyytää jäämään, mutta onko se todella pakottamista? Tämmöisiä viestejä ei ole tullut muilta, niin en usko että oma tyttöni on hirveä pakottaja kuitenkaan.
