Ei ole totta, ruotsi alkaa jo 6. luokalla - eikö pakkoruotsin pitänyt loppua kokonaan eikä suinkaan lisääntyä

Fakta on, että suomalaisten englanti on huomattavasti sujuvampaa kuin ruotsi, joten tuo perustelusi ontuu nyt pahasti.

No toki on, ruotsiksi heille ei edes yritetty mitään myydä. Mutta en ymmärrä mikä sinulle jäi nyt hämäräksi? Osin pakkoruotsin ansiosta meiltä löytyy kuitenkin riittävästi ruotsinkielentaitoisia. Minulle himaa ripoen suoritettu pakkoruotsi antoi riittävän pohjan käytännössä kielitaitoa kehittää, kun asenteeni on sentään kohdallaan. Ei nyt ehkä pelkkä peruskoulu olisi riittävää pohjaa antanut, mutta kun ruotsia oli pakko opiskella myös lukiossa ja yliopistossa.

Ehkä sinä et nyt ymmärrä sitä, että myyjän ja ostajan roolit ovat erilaiset. Myyjän pitää pyrkiä tarjoamaan asiakkailleen hyvää palvelua. Siksi myyjä huolehtii siitä, että pystyy palvelemaan asiakkaitaan heille sopivalla kielellä. Ei ostaja ala etsimään tulkkia tai ponnistelemaan hankalalta tuntuvan kielen kanssa, vaan vaihtaa toimittajaa jos yksi ei kykene palvelemaan sopivalla kielellä.

Samantyyppinen rooliero on myös työnantajalla ja työntekijällä. Jos työnantajani on skandinaavinen konserni, jonka johtoryhmän kokouksissa on totuttu puhumaan skandinaavisia kieliä, en minä yksittäisenä työntekijänä mene määräämään että nyt pitääkin puhua englantia, jos haluan turvata mahdollisuuteni edetä urallani. Vaikka muut osaisivatkin englantia, onhan useimmille kuitenkin oma äidinkieli mukavin vaihtoehto.

 

Millä perusteella saksa ja venäjä tulisi ennen ruotsia? Ruotsi on kuitenkin suurin vientimaa, sieltä tulee toiseksi eniten matkailijoita tänne, suomalaiset matkustavat itse Ruotsiin moninkertaisesti useammin kuin Saksaan tai Venäjälle. Ja toisen kuin Venäjä, se on yhteistyökumppanina vakaa.

Tuo toistelu Ruotsista suurimpana vientimaana on tahallista tyhmän esittämistä. Ruotsi, Saksa ja Venäjä ovat viennin suhteen samaa suuruusluokkaa. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko Ruotsi jonain vuonna marginaalisesti toiseksi tullutta suurempi.

Miksi kolmesta yhtä suuresta vientikohteesta vain yhden kieltä on luettava pakolla? Ja kun kaksi muuta maata näistä ovat asukasluvultaan huomatttavasti Ruotsia suurempia, niin eikö nimenomaan niiden kieliin pitäisi panostaa, koska vientiä olisi niihin helpompi kasvattaa kuin Ruotsiin?

 

No toki on, ruotsiksi heille ei edes yritetty mitään myydä. Mutta en ymmärrä mikä sinulle jäi nyt hämäräksi? Osin pakkoruotsin ansiosta meiltä löytyy kuitenkin riittävästi ruotsinkielentaitoisia. Minulle himaa ripoen suoritettu pakkoruotsi antoi riittävän pohjan käytännössä kielitaitoa kehittää, kun asenteeni on sentään kohdallaan. Ei nyt ehkä pelkkä peruskoulu olisi riittävää pohjaa antanut, mutta kun ruotsia oli pakko opiskella myös lukiossa ja yliopistossa.

Ehkä sinä et nyt ymmärrä sitä, että myyjän ja ostajan roolit ovat erilaiset. Myyjän pitää pyrkiä tarjoamaan asiakkailleen hyvää palvelua. Siksi myyjä huolehtii siitä, että pystyy palvelemaan asiakkaitaan heille sopivalla kielellä. Ei ostaja ala etsimään tulkkia tai ponnistelemaan hankalalta tuntuvan kielen kanssa, vaan vaihtaa toimittajaa jos yksi ei kykene palvelemaan sopivalla kielellä.

Samantyyppinen rooliero on myös työnantajalla ja työntekijällä. Jos työnantajani on skandinaavinen konserni, jonka johtoryhmän kokouksissa on totuttu puhumaan skandinaavisia kieliä, en minä yksittäisenä työntekijänä mene määräämään että nyt pitääkin puhua englantia, jos haluan turvata mahdollisuuteni edetä urallani. Vaikka muut osaisivatkin englantia, onhan useimmille kuitenkin oma äidinkieli mukavin vaihtoehto.

Tanskalaiset ja ruotsalaiset puhuvat keskenään englantia. Unohda jo tuo unelma jostain myyttisestä skandinaaviskasta, kun ei sellaista tosielämässä ole olemassakaan.

 

Kovin tuntuvat rantahurrit olevan huolissaan suomalaisten kielitaidosta...

 

Samantyyppinen rooliero on myös työnantajalla ja työntekijällä. Jos työnantajani on skandinaavinen konserni, jonka johtoryhmän kokouksissa on totuttu puhumaan skandinaavisia kieliä, en minä yksittäisenä työntekijänä mene määräämään että nyt pitääkin puhua englantia, jos haluan turvata mahdollisuuteni edetä urallani. Vaikka muut osaisivatkin englantia, onhan useimmille kuitenkin oma äidinkieli mukavin vaihtoehto.

Rantahurreilla on kylläkin tapana määrätä mitä kieltä muut saavat puhua, vaikka pakolla.

 

Eiköhän sinun puoluekantasi varmentunut viimeistään Timo Soinin juttujen linkittelyllä. Kukaan muu kuin persujen kannattaja ei sellaista tee.

Ja miksi et voi myöntää, onko persujen kannatus itsestäsikin häpeällistä?

Mitähän Soinin juttuja minä olen linkittänyt? Soininvaaran kylläkin, joka on varsin tunnettu Vihreiden poliitikko. :-D Ilmeisesti se tekee minusta persujen kannattajan.

 

Linkitetäänpä toinenkin OSMO SOININVAARAN kirjoitus, että varmasti Suomen politiikasta tietämättömät onnistuvat kuvittelemaan kaikki persuiksi: http://www.soininvaara.fi/2009/11/23/2440/

Ja tässä toinen persupoliitikko vastustamassa pakkoruotsia, tosin oikeasti hän on Kokoomuksen, mutta älkää antako sen haitata haukkumista: http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48141-pakkoruotsi-ja-bkt

 

Minusta on todella erikoista, että nämä joille kielet tuntuu olevan iso asia ja sitä kautta puolustavat ruotsin kieltä eivät sen sijaan kannusta vapaavalintaisempaan kielivalintaan, vaikka pakkokielien määrä pysyisi samana.

Maailma on vähän suurempi kuin Ruotsi ja Suomi. Kansantalous on enemmän liitoksissa suurempaan kuvaan kuin siihen, että voidaan ylpeille ruotsin kieltä vaaliville tarjota palvelu joka paikassa heidän valitsemallaan kielellä sen sijaan että itse kommunikoisivat kansainvälisemmillä kielillä paikoissa jotka ei kuulu maahan nimeltä Ruotsi. Luoja paratkoon jos Suomessa asuvat ruotsin kieltä suosivat joutuisivat käyttämään suomen kieltä asioidessaan. Voisi olla maailmanloppu lähellä.

Väitän että lähes kaikissa paikoissa nykyään saa englannin kielellä ainakin välttävän palvelun kun taas ruotsin kielellä sen tankkaamisesta huolimatta et varmasti saa edes sitä välttävää palvelua tästä vuosikymmenien lobbauksesta huolimatta.

Ajat muuttuu ja yhteiskunnan on syytä muuttua mukana tai kansantalous kärsii siitä, niin on jo käynyt Suomessa esimerkiksi Venäjän suhteen. Liikevaihto olisi ihan eri luokkaa jos toinen pakollinen kieli olisi voinut olla jo pari vuosikymmentä Venäjä.

En puolusta sinänsä Venäjän erikoisasemaa, mutta jos oikeasti annetaan taloudellisen menestyksen sanella sitä mitä opitaan, ruotsi ei olisi edes kärki kymmenikössä kielistä mitä tulisi opetella uudessa kansainvälisessä maailmassa. Suomi on sitä osa siinä missä muutkin, miten suuri osa, se taas riippuu ihan meistä itsestämme ja siitä mitä agendaa haluamme ajaa. Isolationismi ei ole koskaan luonut suuria menestystarinoita. Luen ruotsin kielen pakotuksen isolationistiseen ajatteluun, enemmän kuin oikeaksi eduksi kansakunnan nimissä.

Yksilöt voivat tarvita vaikka kurdin kieltä, mutta suuria linjoja kun mietitään olisi syytä tosiaan painoarvo laittaa koko porukan eduksi eikä rannoilla asuvien tai elitistien.

Onhan sekin "paikallisten" rikkaiden etu että tavallinen tallaaja ei pysty markkinoimaan itseään esimerkiksi Ranskaan, Kiinaan, Venäjälle tai yleensäkään mihinkään missä vallalla on kieli jota ei suurin surminkaan haluta tarjota edes yläkoulussa valinnaisena pakollisena.

Ja kyllä, kielten opetus pitää aloittaa jo nuorena, mitä kieliä ne sitten on, on taas eri asia, ruotsi se ei ainakaan ole. Mitä nuorempana saa kielikylpynsä sitä todennäköisimmin se kieli istuu suuhun niin että siitä on oikeasti hyötyä vanhempana, eikä niin että väkisin puurretaan marginaalikieltä jota suuri osa ei halua ja vielä suurempi osa ei tarvitse.

 

Kuinkahan moni näitä pakkokieliä itkevä on lukenut yhtään mitään ylimmäräistä kieltä ruotsin ja englannin lisäksi, se on ollut aina mahdollista.

 

Kuinkahan moni näitä pakkokieliä itkevä on lukenut yhtään mitään ylimmäräistä kieltä ruotsin ja englannin lisäksi, se on ollut aina mahdollista.

Minä?

 

Kuinkahan moni näitä pakkokieliä itkevä on lukenut yhtään mitään ylimmäräistä kieltä ruotsin ja englannin lisäksi, se on ollut aina mahdollista.

Mikä ihmeen kysymys tämäkin on? Peruste pakkoruåtsilleko?

 

Kuinkahan moni näitä pakkokieliä itkevä on lukenut yhtään mitään ylimmäräistä kieltä ruotsin ja englannin lisäksi, se on ollut aina mahdollista.

Tämäkin on vain sinun omassa päässäsi oleva kuvitelma, jota heität keskustelussa faktana. Minä olen opiskellut englantia, ruotsia, saksaa, venäjää ja italiaa. Sen vuoksi en ymmärräkään,miksi kielten opiskelua pitää rajoittaa niin, että opiskellaan kieliä, joita ei tarvitse. Kuten itsekin taisit sanoa, niin kieliä voi opiskella myös aikuisena, jos niitä tarvitsee. Esimerkkinä tästä oli kiina ja joku toinen kieli. Yhtä hyvin ruotsinkin voi opiskella muutaman vuoden myöhemmin, jos sille tulee jostain ihmeen syystä tarvetta. Suurin osa suomalaisista ei tarvitse kouluruotsia koskaan.

 

Samantyyppinen rooliero on myös työnantajalla ja työntekijällä. Jos työnantajani on skandinaavinen konserni, jonka johtoryhmän kokouksissa on totuttu puhumaan skandinaavisia kieliä, en minä yksittäisenä työntekijänä mene määräämään että nyt pitääkin puhua englantia, jos haluan turvata mahdollisuuteni edetä urallani. Vaikka muut osaisivatkin englantia, onhan useimmille kuitenkin oma äidinkieli mukavin vaihtoehto.

Olen ollut töissä skandinaavisessa konsernissa. Konsernin pääpaikka ei kuitenkaan ollut Ruotsissa, joten kielenä oli englanti eikä todellakaan ruotsi, jota en nähnyt tai kuullut lainkaan. Jossain pienemmissä yrityksissä ruotsin kielen käyttö onnistuu, mutta isommissa yrityksissä on melkein mahdoton toimia, jos kielenä on ruotsi.

 

Linkitetäänpä toinenkin OSMO SOININVAARAN kirjoitus, että varmasti Suomen politiikasta tietämättömät onnistuvat kuvittelemaan kaikki persuiksi: Minä ja pakkoruotsi : Soininvaara

Ja tässä toinen persupoliitikko vastustamassa pakkoruotsia, tosin oikeasti hän on Kokoomuksen, mutta älkää antako sen haitata haukkumista: Pakkoruotsi ja BKT — Eija-Riitta Korhola

Anteeksi, en avannut linkkiä ja luin viestin huolimattomasti, kuten huomasitkin. Toki minä tiedän keskeistän poliitikkojen puoluekannat.

Ajatukseni ovat melko lähellä Soininvaaran ajatuksia. Hän suhtautuu asiaan järkevästi, tiedostaa että ruotsiakin tarvitaan, on sitä mieltä että riittävä ruotsin opiskelu pitää turvata ja tunnustaa, että ruotsin osaamisesta on ollut hänelle hyötyä. Jos kaikki pakkoruotsin vastustajat suhtautuisivat asiaan näin, valinnaisuudessa ei olisi mitään ongelmaa! Ei myöskään, jos kävisi kuten Eija-Riitta Korhola ennustaa, että ruotsi saavuttaisi joka tapauksessa valtavan suosion. Tämä keskustelu on kuitenkin saanut minut sille kannalle, että pakkoruotsin vastustajat eivät suhtaudu ruotsin opiskeluun rationaalisesti myös hyödyt tunnustaen, joten riittävä ruotsin osaaminen olisi uhattuna jos kielivalinta olisi täysin vapaata. Toisaalta kun he suhtautuvat kaikenlaiseen pakkoon niin negatiivisesti, kielikiintiöt tuskin tyytyväisyyttä lisäisivät, vaikka niiden avulla paras lopputulos saavutettaisiinkin.

Minusta olisi ihanteellista, jos puolet ikäluokasta opiskelisi kolmea vierasta kieltä, samoin puolet ruotsia. Vielä 90-luvulla 40% koululaisista opiskelikin kolmea vierasta kieltä ja nyt kun osuus on romahtanut, monipuolinen kielitaito onkin uhattuna.

Kirjoitinkin ehdotuksen, että kolme kieltä olisi lähtökohtana, mutta kolmannesta (joko ruotsista tai valinnaisesta kielestä) saisi vapautuksen kohtuullisen helposti. Joko siitä syystä, että oppilaalle on liian haastavaa opiskella kolmea kieltä tai esim. siksi, että oppilas jostain järkevästä syystä haluaa painottaa muita vapaavalintaisia aineita kuin kieliä (esim. tietotekniikkaa ja matematiikkaa). Minusta kun tuntuu, että kielten opiskelu ei ole vähentynyt siksi, että oppilaat olisivat tyhmentyneet, vaan siksi, että nykyään on niin paljon kaikkia kivoja viihteellisiä valinnaisia kursseja yläasteella tarjolla. Ehkä, nykyinen taloudellinen tilanne ja Suomen kilpailukyky huomioiden, olisi aika taas siirtyä askel huvista hyötyyn. Tietysti oppilaiden yksilöllinen tilanne ja kapasiteetti huomioiden.

 

Kuinkahan moni näitä pakkokieliä itkevä on lukenut yhtään mitään ylimmäräistä kieltä ruotsin ja englannin lisäksi, se on ollut aina mahdollista.

Hyvin moni. Olen lukenut saksaa ja olisin lukenut myös espanjaa, jos ei olisi ollut pakko lukea täysin turhaa ruotsia. Rahkeeni ja kielipääni eivät riitä useamman kielen oppimiseen.

 

Anteeksi, en avannut linkkiä ja luin viestin huolimattomasti, kuten huomasitkin. Toki minä tiedän keskeistän poliitikkojen puoluekannat.

Ajatukseni ovat melko lähellä Soininvaaran ajatuksia. Hän suhtautuu asiaan järkevästi, tiedostaa että ruotsiakin tarvitaan, on sitä mieltä että riittävä ruotsin opiskelu pitää turvata ja tunnustaa, että ruotsin osaamisesta on ollut hänelle hyötyä. Jos kaikki pakkoruotsin vastustajat suhtautuisivat asiaan näin, valinnaisuudessa ei olisi mitään ongelmaa! Ei myöskään, jos kävisi kuten Eija-Riitta Korhola ennustaa, että ruotsi saavuttaisi joka tapauksessa valtavan suosion. Tämä keskustelu on kuitenkin saanut minut sille kannalle, että pakkoruotsin vastustajat eivät suhtaudu ruotsin opiskeluun rationaalisesti myös hyödyt tunnustaen, joten riittävä ruotsin osaaminen olisi uhattuna jos kielivalinta olisi täysin vapaata. Toisaalta kun he suhtautuvat kaikenlaiseen pakkoon niin negatiivisesti, kielikiintiöt tuskin tyytyväisyyttä lisäisivät, vaikka niiden avulla paras lopputulos saavutettaisiinkin.

Minusta olisi ihanteellista, jos puolet ikäluokasta opiskelisi kolmea vierasta kieltä, samoin puolet ruotsia. Vielä 90-luvulla 40% koululaisista opiskelikin kolmea vierasta kieltä ja nyt kun osuus on romahtanut, monipuolinen kielitaito onkin uhattuna.

Kirjoitinkin ehdotuksen, että kolme kieltä olisi lähtökohtana, mutta kolmannesta (joko ruotsista tai valinnaisesta kielestä) saisi vapautuksen kohtuullisen helposti. Joko siitä syystä, että oppilaalle on liian haastavaa opiskella kolmea kieltä tai esim. siksi, että oppilas jostain järkevästä syystä haluaa painottaa muita vapaavalintaisia aineita kuin kieliä (esim. tietotekniikkaa ja matematiikkaa). Minusta kun tuntuu, että kielten opiskelu ei ole vähentynyt siksi, että oppilaat olisivat tyhmentyneet, vaan siksi, että nykyään on niin paljon kaikkia kivoja viihteellisiä valinnaisia kursseja yläasteella tarjolla. Ehkä, nykyinen taloudellinen tilanne ja Suomen kilpailukyky huomioiden, olisi aika taas siirtyä askel huvista hyötyyn. Tietysti oppilaiden yksilöllinen tilanne ja kapasiteetti huomioiden.

Ruotsia puhuu 10 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa puhuu sujuvaa englantia. Mielestäni on ajanhaaskausta opiskella ruotsia. Jokin valtakieli olisi huomattavasti hyödyllisempi. Ihmettelen väitettäsi, ettei pakkoruotsin vastustajat suhtaudu ruotsin opiskeluun rationaalisesti ja hyötyjä tunnustaen. Mielestäni pakkoruotsin kannattajia ei voi kehua rationaalisesta suhtautumisesta ja realistisesta suhtautumisesta hyötyihin ruotsin osaamisesta.

 

Anteeksi, en avannut linkkiä ja luin viestin huolimattomasti, kuten huomasitkin. Toki minä tiedän keskeistän poliitikkojen puoluekannat.

Ajatukseni ovat melko lähellä Soininvaaran ajatuksia. Hän suhtautuu asiaan järkevästi, tiedostaa että ruotsiakin tarvitaan, on sitä mieltä että riittävä ruotsin opiskelu pitää turvata ja tunnustaa, että ruotsin osaamisesta on ollut hänelle hyötyä. Jos kaikki pakkoruotsin vastustajat suhtautuisivat asiaan näin, valinnaisuudessa ei olisi mitään ongelmaa! Ei myöskään, jos kävisi kuten Eija-Riitta Korhola ennustaa, että ruotsi saavuttaisi joka tapauksessa valtavan suosion. Tämä keskustelu on kuitenkin saanut minut sille kannalle, että pakkoruotsin vastustajat eivät suhtaudu ruotsin opiskeluun rationaalisesti myös hyödyt tunnustaen, joten riittävä ruotsin osaaminen olisi uhattuna jos kielivalinta olisi täysin vapaata. Toisaalta kun he suhtautuvat kaikenlaiseen pakkoon niin negatiivisesti, kielikiintiöt tuskin tyytyväisyyttä lisäisivät, vaikka niiden avulla paras lopputulos saavutettaisiinkin.

Minusta olisi ihanteellista, jos puolet ikäluokasta opiskelisi kolmea vierasta kieltä, samoin puolet ruotsia. Vielä 90-luvulla 40% koululaisista opiskelikin kolmea vierasta kieltä ja nyt kun osuus on romahtanut, monipuolinen kielitaito onkin uhattuna.

Kirjoitinkin ehdotuksen, että kolme kieltä olisi lähtökohtana, mutta kolmannesta (joko ruotsista tai valinnaisesta kielestä) saisi vapautuksen kohtuullisen helposti. Joko siitä syystä, että oppilaalle on liian haastavaa opiskella kolmea kieltä tai esim. siksi, että oppilas jostain järkevästä syystä haluaa painottaa muita vapaavalintaisia aineita kuin kieliä (esim. tietotekniikkaa ja matematiikkaa). Minusta kun tuntuu, että kielten opiskelu ei ole vähentynyt siksi, että oppilaat olisivat tyhmentyneet, vaan siksi, että nykyään on niin paljon kaikkia kivoja viihteellisiä valinnaisia kursseja yläasteella tarjolla. Ehkä, nykyinen taloudellinen tilanne ja Suomen kilpailukyky huomioiden, olisi aika taas siirtyä askel huvista hyötyyn. Tietysti oppilaiden yksilöllinen tilanne ja kapasiteetti huomioiden.

Monipuolisen kielitaidon pahin uhka on pakkoruotsi.

Jos ruotsi on niin hyödyllinen kieli kuin väität, niin sitten se voidaan vapaaehtoistaa, koska kyllähän porukka osaa valita itselleen hyödylliset kielet. Vai mitä?

 

Suomalainen opiskelisi suomi, enkku, saksa/ranska/venäjä.

Suomenruotsalainen opiskelisi ruotsi, suomi, enkku.

Tämän takia suomenruotsalaiset pitävät kynsin hampain kiinni pakkoruotsista.

 

Olen ollut töissä skandinaavisessa konsernissa. Konsernin pääpaikka ei kuitenkaan ollut Ruotsissa, joten kielenä oli englanti eikä todellakaan ruotsi, jota en nähnyt tai kuullut lainkaan. Jossain pienemmissä yrityksissä ruotsin kielen käyttö onnistuu, mutta isommissa yrityksissä on melkein mahdoton toimia, jos kielenä on ruotsi.

Ei siinä konsernissa, jossa itse olin töissä, päätoimipaikka ollut Ruotsissa, vaan Tanskassa. Ruotsi tosin pääpiste joillekin toiminnan sektoreille. Ja skandinaavisia kieliä käytettiin, mikäli paikalla ei ollut suomalaista, joka ei niitä hallinnut. Työntekijöiden liikkuvuus Tanskan ja Ruotsin välillä oli suurta, jotkut asuivat Ruotsissa ja ajoivat päivittäin Kööpenhaminaan. Eivät he suinkaan siellä päivittäisessä työssään englantia puhuneet, vaan ruotsia/tanskaa tai näiden sekoitusta. Tanskassa oli muuten myös suomenkielentaitoisia, siellä hoidettiin suomalaisten asiakkaiden palvelua. Tietysti näiden Tanskan suomenkielisen osaston työntekijöiden piti osata myös tanskaa/ruotsia, jotta pystyivät kommunikoimaan johdon ja toisten osastojen työntekijöiden kanssa.

Kun Suomeen valittiin maajohtaja, sujuva ruotsi oli ehdoton edellytys! Vaikka isot kokoukset voitaisiinkin hoitaa englanniksi, päivittäisessä yhteydenpidossa ei konsernin johto halunnut joutua toimimaan englanniksi.

Konsernin virallinen kieli on todella harvoin oikea työkieli muuta kuin suurissa kokouksissa ja asiakirjoissa. Päivittäisessä työssään ihmiset haluavat puhua äidinkieltään. Melkein kaikissa suomalaisissakin suuryrityksissä virallinen kieli on englanti, mutta puhutaanko toimistoissa muka englantia? No ei varmasti, edes kaikki keskijohtoon kuuluvat eivät sitä edes osaa riittävän hyvin. Se joka kykenee kommunikoimaan muutoinkin kuin virallisella kielellä naapurimaan kollegoiden kanssa on siis vahvoilla.

 

Suomalainen opiskelisi suomi, enkku, saksa/ranska/venäjä.

Suomenruotsalainen opiskelisi ruotsi, suomi, enkku.

Tämän takia suomenruotsalaiset pitävät kynsin hampain kiinni pakkoruotsista.

Ihmettelen mitä pahaa pakkoruotsittajat näkevät tässä skenaariossa. Heillä on tällöin tilaisuus päästä ykkösluokan paikoille tärkeinä pitämiinsä töihin skandinaavisessa yhteistyössä ja Ruotsin kanssa käytävässä kaupassa. Miten se on heiltä pois, jos suomalaiset haluavat suuntautua muualle maailmaan työkuvioissaan?

 

Ei siinä konsernissa, jossa itse olin töissä, päätoimipaikka ollut Ruotsissa, vaan Tanskassa. Ruotsi tosin pääpiste joillekin toiminnan sektoreille. Ja skandinaavisia kieliä käytettiin, mikäli paikalla ei ollut suomalaista, joka ei niitä hallinnut. Työntekijöiden liikkuvuus Tanskan ja Ruotsin välillä oli suurta, jotkut asuivat Ruotsissa ja ajoivat päivittäin Kööpenhaminaan. Eivät he suinkaan siellä päivittäisessä työssään englantia puhuneet, vaan ruotsia/tanskaa tai näiden sekoitusta. Tanskassa oli muuten myös suomenkielentaitoisia, siellä hoidettiin suomalaisten asiakkaiden palvelua. Tietysti näiden Tanskan suomenkielisen osaston työntekijöiden piti osata myös tanskaa/ruotsia, jotta pystyivät kommunikoimaan johdon ja toisten osastojen työntekijöiden kanssa.

Kun Suomeen valittiin maajohtaja, sujuva ruotsi oli ehdoton edellytys! Vaikka isot kokoukset voitaisiinkin hoitaa englanniksi, päivittäisessä yhteydenpidossa ei konsernin johto halunnut joutua toimimaan englanniksi.

Konsernin virallinen kieli on todella harvoin oikea työkieli muuta kuin suurissa kokouksissa ja asiakirjoissa. Päivittäisessä työssään ihmiset haluavat puhua äidinkieltään. Melkein kaikissa suomalaisissakin suuryrityksissä virallinen kieli on englanti, mutta puhutaanko toimistoissa muka englantia? No ei varmasti, edes kaikki keskijohtoon kuuluvat eivät sitä edes osaa riittävän hyvin. Se joka kykenee kommunikoimaan muutoinkin kuin virallisella kielellä naapurimaan kollegoiden kanssa on siis vahvoilla.

Eli suomenruotsalaiset ovat etulyöntiasemassa tällaisissa firmoissa nyt pakkoruotsin aikaan ja vielä pakkoruotsin poistamisen jälkeenkin. Mikä siis on ongelma?

 

Ei siinä konsernissa, jossa itse olin töissä, päätoimipaikka ollut Ruotsissa, vaan Tanskassa. Ruotsi tosin pääpiste joillekin toiminnan sektoreille. Ja skandinaavisia kieliä käytettiin, mikäli paikalla ei ollut suomalaista, joka ei niitä hallinnut. Työntekijöiden liikkuvuus Tanskan ja Ruotsin välillä oli suurta, jotkut asuivat Ruotsissa ja ajoivat päivittäin Kööpenhaminaan. Eivät he suinkaan siellä päivittäisessä työssään englantia puhuneet, vaan ruotsia/tanskaa tai näiden sekoitusta. Tanskassa oli muuten myös suomenkielentaitoisia, siellä hoidettiin suomalaisten asiakkaiden palvelua. Tietysti näiden Tanskan suomenkielisen osaston työntekijöiden piti osata myös tanskaa/ruotsia, jotta pystyivät kommunikoimaan johdon ja toisten osastojen työntekijöiden kanssa.

Kun Suomeen valittiin maajohtaja, sujuva ruotsi oli ehdoton edellytys! Vaikka isot kokoukset voitaisiinkin hoitaa englanniksi, päivittäisessä yhteydenpidossa ei konsernin johto halunnut joutua toimimaan englanniksi.

Konsernin virallinen kieli on todella harvoin oikea työkieli muuta kuin suurissa kokouksissa ja asiakirjoissa. Päivittäisessä työssään ihmiset haluavat puhua äidinkieltään. Melkein kaikissa suomalaisissakin suuryrityksissä virallinen kieli on englanti, mutta puhutaanko toimistoissa muka englantia? No ei varmasti, edes kaikki keskijohtoon kuuluvat eivät sitä edes osaa riittävän hyvin. Se joka kykenee kommunikoimaan muutoinkin kuin virallisella kielellä naapurimaan kollegoiden kanssa on siis vahvoilla.

Teillä noin, mutta meillä ei. Pääkonttorissa ei puhuttu ruotsia. Ihmiset puhuivat keskenään omaa äidinkieltään. Jos vierasmaalaisia kuten ruotsalaisia oli paikalla, puhuttiin englantia. Englannin käyttöön oli totuttu, koska sillä pystyi kommunikoimaan kaikkien kanssa. Ruotsia ei haluttu puhua edes niiden kanssa, joilla äidinkieli on ruotsi.

 

Ihmettelen mitä pahaa pakkoruotsittajat näkevät tässä skenaariossa. Heillä on tällöin tilaisuus päästä ykkösluokan paikoille tärkeinä pitämiinsä töihin skandinaavisessa yhteistyössä ja Ruotsin kanssa käytävässä kaupassa. Miten se on heiltä pois, jos suomalaiset haluavat suuntautua muualle maailmaan työkuvioissaan?

Jäädään odottelemaan vastausta, mutta veikkaan ettei kannata pidätellä hengitystä.

 

Jos ruotsi on niin hyödyllinen kieli kuin väität, niin sitten se voidaan vapaaehtoistaa, koska kyllähän porukka osaa valita itselleen hyödylliset kielet. Vai mitä?

No sehän tässä on ongelmana, että eivät osaa, koska ruotsi-inhossaan monet mitätöivät kielen merkityksen.

Kaikki eivät tiedosta myöskään eroa sen suhteen, johtuuko joku tilanne omista rajoituksista vai siitä että, että taito on tosiaan tarpeeton. Jos ei ruotsia osaa eikä halua käyttää, ei tietenkään juuri koskaan joudu tilanteisiin, joissa sitä pitäisi käyttää. Toiset huomioivat toisen rajoitukset, mutta silti taidon puute voi vaikuttaa ratkaisuihin. Esimerkiksi monet ovat kirjoittaneet, että ruotsalaiset puhuvat englantia eikä ruotsia siksi tarvitse osata. Samoin voisin sanoa saksasta, kokemukseni mukaan saksalaiset osaavat englantia. Onko saksa siis turha kieli? No ei, en minä niin väitä. Olisi hyvä jos osaisin myös saksaa, se voisi tarjota tilaisuuksia joista en saksantaidottomana saa edes tietää. Aivan kuten ruotsintaidottomana minulle ei olisi edes ehdotettu, että voisin toimia ruotsalaisten yhteistyökumppanina Suomessa.

Kielitaito avaa siis ovia, joiden olemassaolosta ei kielitaidottomana edes tiedä. Ruotsi avaa monia ovia, esim. saksa, venäjä ja kiina jotain toisia ovia. Koska puolet työnantajista painottaa ruotsin osaamista rekrytointitilanteessa, pidän sitä kuitenkin kielistä useimpia ovia avaavana englannin jälkeen. Kaikki kielitaito on kuitenkin plussaa, joten toivon kovasti että lapseni aikanaan opiskelee (ainakin) kolmea vierasta kieltä. Ehkä joku niistä jää käytännön työelämässä tarpeettomaksi, mutta ei silti voi väittää että kieli olisi ylipäätään hyödytön. Jollekin on, jollekin ei ole.

Useat koulukaverini tosin opiskelivat saksaa, mutta eivät ole sitä aikuisina ollenkaan tarvinneet, vaan ainoastaan ruotsia ja englantia. Mutta ei muutamasta voi tietenkään vetää johtopäätöstä, että kieli olisi turha. Sitä ei vaan palvelusektorilla, jolla siis työskentelee yli 70 % suomalaisista, juuri tarvita. Mutta eivät nämä luokkatoverini lapsena tienneet, mitä isona tekevät, joku toinen uravalinta olisi voinut osoittaa saksan erittäinkin hyödylliseksi.

 

No sehän tässä on ongelmana, että eivät osaa, koska ruotsi-inhossaan monet mitätöivät kielen merkityksen.

Kaikki eivät tiedosta myöskään eroa sen suhteen, johtuuko joku tilanne omista rajoituksista vai siitä että, että taito on tosiaan tarpeeton. Jos ei ruotsia osaa eikä halua käyttää, ei tietenkään juuri koskaan joudu tilanteisiin, joissa sitä pitäisi käyttää. Toiset huomioivat toisen rajoitukset, mutta silti taidon puute voi vaikuttaa ratkaisuihin. Esimerkiksi monet ovat kirjoittaneet, että ruotsalaiset puhuvat englantia eikä ruotsia siksi tarvitse osata. Samoin voisin sanoa saksasta, kokemukseni mukaan saksalaiset osaavat englantia. Onko saksa siis turha kieli? No ei, en minä niin väitä. Olisi hyvä jos osaisin myös saksaa, se voisi tarjota tilaisuuksia joista en saksantaidottomana saa edes tietää. Aivan kuten ruotsintaidottomana minulle ei olisi edes ehdotettu, että voisin toimia ruotsalaisten yhteistyökumppanina Suomessa.

Kielitaito avaa siis ovia, joiden olemassaolosta ei kielitaidottomana edes tiedä. Ruotsi avaa monia ovia, esim. saksa, venäjä ja kiina jotain toisia ovia. Koska puolet työnantajista painottaa ruotsin osaamista rekrytointitilanteessa, pidän sitä kuitenkin kielistä useimpia ovia avaavana englannin jälkeen. Kaikki kielitaito on kuitenkin plussaa, joten toivon kovasti että lapseni aikanaan opiskelee (ainakin) kolmea vierasta kieltä. Ehkä joku niistä jää käytännön työelämässä tarpeettomaksi, mutta ei silti voi väittää että kieli olisi ylipäätään hyödytön. Jollekin on, jollekin ei ole.

Useat koulukaverini tosin opiskelivat saksaa, mutta eivät ole sitä aikuisina ollenkaan tarvinneet, vaan ainoastaan ruotsia ja englantia. Mutta ei muutamasta voi tietenkään vetää johtopäätöstä, että kieli olisi turha. Sitä ei vaan palvelusektorilla, jolla siis työskentelee yli 70 % suomalaisista, juuri tarvita. Mutta eivät nämä luokkatoverini lapsena tienneet, mitä isona tekevät, joku toinen uravalinta olisi voinut osoittaa saksan erittäinkin hyödylliseksi.

Täällä on pakkoruotsittajat jo moneen kertaan sanoneet, että itselle tarpeellisia kieliä voi opiskella lisää myöhemminkin. Sama pätee varmasti myös ruotsiin.