Echon pariutumisoppi!

(Jos olet jo kaikki virheet ehtinyt tehdä, niin ohje: pysy paikallasi, älä liiku ja tee enää tuhoja.
Minimoi tuhot.
Mieti mitä on pelastettavissa. Etsi ex-aviopuolisosi sormus (jos se ei oo uuden kans jo) ja menet hattu kourassa sen luo (poikkeuksena:jos se on parhaillaan linnassa/bordellissa, niin älä enää vaivaudu). Jos et muista mitkä sun lasten nimet on, niin opettele. Soita heille edes.)

Mutta ne jotka on vielä täyssinkkuja...
1) kato housuihisi. Olet sitä sukupuolta mitä siellä näkyy. Sit käyttäydyt sen mukaan, heteronormatiivisesti, etkä inise mitään muuta.
2) jos olet parikymppinen likka, niin älä hötkyile. Sunikäistä jätkää ei kiinnosta sun kans kuin lasten alullelaittaminen, se häviää passiivis-agressiivisen mutismin kera, kännykkä kourassa kaverien kämpille, kun pitäisi vauvalle vaihtaa vaipat. 25-30-vuotias voi olla sun kanssasi jo tosissaan. Yli 40-vuotias vaan kattoo sun pebaa, kun oman muijan tiivisteet on löystyneet.
-> Nauti tässä vaiheessa opiskeluista, kavereista, matkustamisesta!

3) Sit opiskelujen loppuvaiheessa parin valintaan! (Vauva av-laiset, sori mun yhdyssanavirheet)
- älä ota juoppoa, narkkia, narsistia, väkivaltaista, elämäntapatyötöntä, voimakkaasti mustasukkaista, armotonta pelimiestä/pelinaista. Sä et todennäköisesti pysty heitä parantamaan rakkaudellasi.
- mistään yläasteelta tai lastenseimestä ei tartte tehdä otantaa.
- Älä sekaannu varattuun. Se ei ole maailman ainoa mahdollinen ihminen sulle, vaikka sun tunteet ja hormoonit huutais kuorossa "ota, ota, ota!"
-Kädet ristiin ja yläkerta eli Taivaan Tinderi apuun. Koska sä et pysty jokaista maailman tinderiä, tanssilavaa, baaria, punttisalia, seurakuntaa ja maatalousnäyttelyä kiertämään koska sun muru voi olla silloin vaikka iltatöissä/se voi olla vaikka Usasta/etelä-Lofooteilta kotoisin, niin Jumalan hakukone päälle.
-> Jumala ei ole tyhmä usvapilvi. Hänelle voi esittää puolisokriteereitä. Kannattaa olla varma siitä mitä pyytää!

Sit odottelemaan...
4) Mistä tunnistat oman murun?
Periaaatteessa sopivia tyyppejä sulle tulee elämässä vastaan ehkä 10-50, kaikkien kans vois olla kuumaa romantiikkaa ja ihan kiva, tasapainoinen suhde.
MUTTA!!
Jos se ei ole sun oma kulta, niin se ei ole tarkoitettu sulle, vaan jollekin toiselle. Sä siis viet toiselta silloin, jos otat "vain kivan ja sopivan".

Mutta se pitää olla just sun oma. Miksi? Koska sulle on suunniteltu Jumalan taholta tietty polku, "Elämä suunnitelman A mukaan", jos vaan suostut Jumalan suunnitelmaan. Siihen kuuluu koko puolisopaketti: oikean tyypin mukana tulee se sulle tarkoitettu asuinseutu, naapurit, puolison suku, työ. Älä lähde vaihtoehtoon B/C/D, tulee vain murheita.

Oma puoliso on sun toinen puolisko. Se ei ole kuka tahansa hurmaava tyyppi, vaan palapelin toinen osa, kukaan muu ei sitä koloa täytä. Jos sulla tulee tutustuessa tunne "ihana ihminen, uuhh, mut tuolle on joku muu tarkoitettu", niin kuuntele sitä pientä ääntä ja lemppaa se tyyppi.

Oman puolison kohtaaminen on intuitiivinen tila. Sitä ei voi ennakoida. Päässä sanoo "naps", "toi on mun lasteni äiti/isä", "tota mä oon aina hakenut" tai tulee tunne että olette tunteneet toisenne aina.
Varoitus! Ihastumisessa vapautuvat endorfiinit mitkälie sanovat lähes aina että toi ois sulle oikea, mut ihastuminen ja rakkaus on usein sokea.

Oman puoliskon kanssa ei tartte jäkittää, voi olla oma itsensä. Se parisuhde pysyy melkein itsestään hyvänä, pientä huoltoa vaan välillä.

5) Mitä jos ei puolisoa näy eikä kuulu?
-onko sulla ollut väärät kriteerit? Mieti, mitkä kriteerit on sulle must, ja mitkä on ne haitat toisessa joiden kanssa voi elää. Mulla alkoi tapahtua kun muutin yhtä ulkonäkökriteeriä.
Mutta muista, että elämä ei aina mene tiukan listan mukaan. Onko varaa höllentää ulkonäkökriteereistä, tyypin suomalaisuudesta, tyypin yhteiskunnallisesta asemasta, asuinalueesta, jopa omasta ammatista?
-odota vieläkin. Onko sulle tärkeämpää että
a) löydät 50-vuotiaana sen oikean, et ole rikkonut sydämiä ennen sitä, et ole vienyt toisen omaa, et ole tehnyt lapsia tulevaan avioeroperheeseen? Mun tuttu pariskunta löysi viiskymppisenä toisensa, erittäin onnellinen ja yhteensopiva pari.
b) vai se että joku nyt vaan äkkiä ennen 30 vuoden ikää kun muillakin on perheet - vaikka sen tyypin kans tulis ero?

6) mut jos ei löydy sittenkään, niin sit ei, olet loppuelämäsi sinkkuna. Tää on vaikein paikka. Ratkaisuna ei ole lähteä vieraisiin tai bordelliin:ne bordellityypit pistäkööt housut jalkaan ja lapun luukulle, ja menkööt kunnon töihin.
Mutta ainakin tiedät ettet ole vienyt kenenkään väärän tyypin aikaa, tai sotkenut hänelle tehtyä suunnitelmaa. Tiedät tehneesi oikein.

- The End-
 
Viimeksi muokattu:
r0s
Mut kun se ei mene aina noin.

Se kolmannen naapuritalon Pertti. Se, jonka äiti on opettaja ja isä oli aiemmin kunnanjohtaja. Se, joka opiskelee lukiossa ja jonka molemmat isosiskot jo yliopistossa. Se, joka käy pelaamassa lentistä joka torstai ja osallistuu seurakunnan tapahtumiin usein koska soittaa niissä selloa. Se, joka ei ikinä ajanut haisevalla, pärisevällä mopolla vaan polkupyörällä ja joka itse, varakkaasta taustasta huolimatta, hankki lehdenjakamisella rahat ajokorttiin. Se, jonka kanssa on aina ihana jutella ja joka saa joskus vatsanpohjaan jopa perhosia kun katsoo sillä oikealla tavalla.. Se, joka on vielä korkeakouluopintojen jälkeenkin ihana ja kunnollinen...

Perustat perheen ja sit kun on jo kaksi lasta niin Pertti teloo kätensä, ei voi enää soittaa selloa saati pelata lentistä ja työpaikkakin on vaakalaudalla ja koska toinen käsi toimii niin sillä on helppo kallistella tuoppia mieliharmiin. Ja vaikka kuinka yrität kertoa että elämä jatkuu eikä yksi käsi nyt niin tärkeä ole niin alamäkeen mennään ja lujaa. Sit se saa potkut ja jää kotiin ja katsoo pornoa yöt läpensä eikä edes ole enää hereillä päivisin ja...
 
Mut kun se ei mene aina noin.

Se kolmannen naapuritalon Pertti. Se, jonka äiti on opettaja ja isä oli aiemmin kunnanjohtaja. Se, joka opiskelee lukiossa ja jonka molemmat isosiskot jo yliopistossa. Se, joka käy pelaamassa lentistä joka torstai ja osallistuu seurakunnan tapahtumiin usein koska soittaa niissä selloa. Se, joka ei ikinä ajanut haisevalla, pärisevällä mopolla vaan polkupyörällä ja joka itse, varakkaasta taustasta huolimatta, hankki lehdenjakamisella rahat ajokorttiin. Se, jonka kanssa on aina ihana jutella ja joka saa joskus vatsanpohjaan jopa perhosia kun katsoo sillä oikealla tavalla.. Se, joka on vielä korkeakouluopintojen jälkeenkin ihana ja kunnollinen...

Perustat perheen ja sit kun on jo kaksi lasta niin Pertti teloo kätensä, ei voi enää soittaa selloa saati pelata lentistä ja työpaikkakin on vaakalaudalla ja koska toinen käsi toimii niin sillä on helppo kallistella tuoppia mieliharmiin. Ja vaikka kuinka yrität kertoa että elämä jatkuu eikä yksi käsi nyt niin tärkeä ole niin alamäkeen mennään ja lujaa. Sit se saa potkut ja jää kotiin ja katsoo pornoa yöt läpensä eikä edes ole enää hereillä päivisin ja...
Niino, mun pitäis tehdä jatko-osa: kun olet pariutunut ja ongelmia tulee, niin mitäs sitte?

- jos Pertti pettää, ota ero. Vain harvoin se äijä kääntää kelkkansa.
-jos Pertti juo, niin latelisin hänelle vaihtoehdot: katkaisuhoito tai asumusero.
-jos masentuisi, auttaisin terapiaan ja jos ilkeäisin, niin pyytäisin miehen kavereita jeesaamaan "ottakaa tää johonki talkoohommiin raksalle tms". No ehkä potkisin häntä itse talkoisiin tai johonkin äijähommaan.
- jos jäisi sohvalle makaamaan eikä hakis töitä, pitäisin niin kamalan kaakatuksen että menisi mieluummin töihin. :D Mutta mun yks kriteeri olikin että saisin ahkeran ukon, ja tuo on kyllä omatoiminen.
 
vierailija
Onhan se kivaa ja ihanaa että sulle Echo on naps kuulunut ja natsahtanut miehesi kanssa mitä luultavammin loppuelämän ajaksi. Kivat teille.
Mutta kun elämä ei ole ennustettavissaoleva. Tulee muutoksia. Väistämättä. Ja se että tulee esim.ero, niin - no niin vain käy. Ei se elämä siihen lopu eikä rakkaus eikä rakastaminen. Eikä ihmisarvo.
Ihmisellä voi olla monta rakkautta. Toki on heitäkin joilla on se koko loppuelämän kestävä ensimmäinen suuri rakkaus, suotakoon se heille. Mutta yhtälailla suotakoon toisille myös mahdollisuus uuteen onneen uuden ihmisen kanssa ilman muiden syyllistävää "epäonnistuneen" leimaa. Ja sä et millään voi tietää kenenkään toisen elämänpolkua ja Jumalan suunnitelmaa. Toiselle se suunnitelma voi olla yhdessä elämän vaiheessa ja ajanjaksossa juuri sen tietyn ihmisen kanssa, sitten tulee muutos ja suuressa käsikirjoituksessa on valmiina jotain aivan muuta, kenties toisen ihmisen kanssa.
Älä arvota ja arvostele toisen onnea ja rakkautta ja elämää. Jokainen täällä kuitenkin yrittää elää sitä omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin. Ja se on riittävä. Sullekin.
 
Onhan se kivaa ja ihanaa että sulle Echo on naps kuulunut ja natsahtanut miehesi kanssa mitä luultavammin loppuelämän ajaksi. Kivat teille.
Mutta kun elämä ei ole ennustettavissaoleva. Tulee muutoksia. Väistämättä. Ja se että tulee esim.ero, niin - no niin vain käy. Ei se elämä siihen lopu eikä rakkaus eikä rakastaminen. Eikä ihmisarvo.
Ihmisellä voi olla monta rakkautta. Toki on heitäkin joilla on se koko loppuelämän kestävä ensimmäinen suuri rakkaus, suotakoon se heille. Mutta yhtälailla suotakoon toisille myös mahdollisuus uuteen onneen uuden ihmisen kanssa ilman muiden syyllistävää "epäonnistuneen" leimaa. Ja sä et millään voi tietää kenenkään toisen elämänpolkua ja Jumalan suunnitelmaa. Toiselle se suunnitelma voi olla yhdessä elämän vaiheessa ja ajanjaksossa juuri sen tietyn ihmisen kanssa, sitten tulee muutos ja suuressa käsikirjoituksessa on valmiina jotain aivan muuta, kenties toisen ihmisen kanssa.
Älä arvota ja arvostele toisen onnea ja rakkautta ja elämää. Jokainen täällä kuitenkin yrittää elää sitä omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin. Ja se on riittävä. Sullekin.
No jos Jumalasta puhutaan, niin hänen alkuperäisiin suunnitelmiin ei koskaan kuulu se että on vaikka 2-3 avioliittoa, jos ei leskeksi jää.

Sitä en osaa sanoa, salliiko Jumala ei-uskoville uudelleenavioitumisen, joskus näyttäisi että uusi puoliso johdatettaisiin jollekin. Mut siitä olen melkein varma, että uskovien kohdalla vastuu on suurempi. Moni uskova onkin avioeron jälkeen yksin koko loppuelämän.

Ihmisten tulisi puolison etsimisessä olla suostumatta mihinkään muuhun kuin siihen omaan puolisoon. Jos ottaa jonkun vaan ihanan joka ei ole oikea, niin hukkaa vaan tämän kallista aikaa, ja omaa aikaa. Elämän parhaat vuodet.
 
vierailija
No jos Jumalasta puhutaan, niin hänen alkuperäisiin suunnitelmiin ei koskaan kuulu se että on vaikka 2-3 avioliittoa, jos ei leskeksi jää.

Sitä en osaa sanoa, salliiko Jumala ei-uskoville uudelleenavioitumisen, joskus näyttäisi että uusi puoliso johdatettaisiin jollekin. Mut siitä olen melkein varma, että uskovien kohdalla vastuu on suurempi. Moni uskova onkin avioeron jälkeen yksin koko loppuelämän.

Ihmisten tulisi puolison etsimisessä olla suostumatta mihinkään muuhun kuin siihen omaan puolisoon. Jos ottaa jonkun vaan ihanan joka ei ole oikea, niin hukkaa vaan tämän kallista aikaa, ja omaa aikaa. Elämän parhaat vuodet.
Ihminen on erehtyväinen. Ja se on hyväkin asia koska silloin oppii. Ei asiat ole mustavalkoisia ikinä, onneksi. Ja mä uskon että Jumalalla on ihan kaikille, jopa ei- uskovillekin, juuri se omanlaisensa suunnitelma. Jopa sille eronneelle uskovallekin uuden onnen löytymiseen, heitäkin kun on. Onneksi.
Ja ei Jumalakaan mikään tiukkapipo ole, Hän osaa ohjata erehtyväisen kohti uutta suuntaa syyllistämättä. Mutta työnsarkaa on Hänellä heissä jotka nostavat itsensä muita paremmiksi.
Jokainen on oikeutettu onneen ja rakkauteen ja uuteen mahdollisuuteen. Sitä kaikkea kutsutaan elämiseksi. Joka on Jumalan lahjaa ja käsikirjoittamaa. Yhdellä tai sitten useammalla kumppanilla.
 
Voi hitto taas
Mulle on aivan sama mitä sä tai muut jeesustelijat ajattelee mun elämästä. Mä elän itseäni varten, ei muita varten. Varsinkaan jotakin uskovaisia varten. En usko Jumalaan joten ei joku satuolento sanele mun tekemisiä.

Mä elin esikoisen isän kanssa avoliitossa, mutta meitä ei ollut tarkoitettu yhteen. Kummallakin on nyt uudet puolisot ja parempi näin. Exällä on uuden puolison kanssa kaksi lasta ja itse odotan uuden puolison kanssa ensimmäistä yhteistä lasta. Tämä on meidän elämää eikä eroaminen tehnyt meistä huonoja ihmisiä. En näe mitään järkeä siinä, että väkisin yritetään olla yhdessä kun homma ei enää toimi eikä tule toimimaan.

Enkä tajua mitä hittoa se muille kuuluu toisten parisuhteet ja eroamiset. Jokainen pitäkööt huolta omasta parisuhteestaan eikä pidä omaa mielipidettään ainoana oikeana totuutena.
 
Ihminen on erehtyväinen. Ja se on hyväkin asia koska silloin oppii. Ei asiat ole mustavalkoisia ikinä, onneksi. Ja mä uskon että Jumalalla on ihan kaikille, jopa ei- uskovillekin, juuri se omanlaisensa suunnitelma. Jopa sille eronneelle uskovallekin uuden onnen löytymiseen, heitäkin kun on. Onneksi.
Ja ei Jumalakaan mikään tiukkapipo ole, Hän osaa ohjata erehtyväisen kohti uutta suuntaa syyllistämättä. Mutta työnsarkaa on Hänellä heissä jotka nostavat itsensä muita paremmiksi.
Jokainen on oikeutettu onneen ja rakkauteen ja uuteen mahdollisuuteen. Sitä kaikkea kutsutaan elämiseksi. Joka on Jumalan lahjaa ja käsikirjoittamaa. Yhdellä tai sitten useammalla kumppanilla.
Tuo on sun omaa teologiaa.

Kaikki synnit saa anteeksi, joo. Mut jotkut synnit on semmoisia että jos on törttöillyt, niin kaikki asiat ei onnistu sen jälkeen.
Jos mä jättäisin nyt mieheni (eli sen miehen valinta ois ollu virhe) ja eron syynä olis joku "tää on kaverisuhde vaan enää/erkanimme/meillä ei ole mitään yhteistä", niin en saisi ottaa uutta ukkoa.
"Se joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen." Matt.19:9.

Jos mun mies ois pettäny mua, niin saisin ottaa uuden äijän.

Jeesus itse inhosi avioeroja, valitti sitä sukupolvea avionrikkojasukupolveksi.
 
Mulle on aivan sama mitä sä tai muut jeesustelijat ajattelee mun elämästä. Mä elän itseäni varten, ei muita varten. Varsinkaan jotakin uskovaisia varten. En usko Jumalaan joten ei joku satuolento sanele mun tekemisiä.

Mä elin esikoisen isän kanssa avoliitossa, mutta meitä ei ollut tarkoitettu yhteen. Kummallakin on nyt uudet puolisot ja parempi näin. Exällä on uuden puolison kanssa kaksi lasta ja itse odotan uuden puolison kanssa ensimmäistä yhteistä lasta. Tämä on meidän elämää eikä eroaminen tehnyt meistä huonoja ihmisiä. En näe mitään järkeä siinä, että väkisin yritetään olla yhdessä kun homma ei enää toimi eikä tule toimimaan.

Enkä tajua mitä hittoa se muille kuuluu toisten parisuhteet ja eroamiset. Jokainen pitäkööt huolta omasta parisuhteestaan eikä pidä omaa mielipidettään ainoana oikeana totuutena.
"Elän itseäni varten" on vähän paha ohje silloin kun kyseessä on muut ihmiset ja vakiintuneet perhekuviot?

Just sen takia tein tän aloituksen ettei sitä ekaa kierrosta tulisi.
Nuorille aikuisille pitäis sanoa: jättäkää se eka siippa väliin, älkää mitä tahansa keskenkasvuista räkänokkaa huoliko, vaan menkää suoraan siihen kunnolliseen - joskus se vaatii odottamista.

Ei, vaan nykyään on melkein uusi normi että ensin on se eka kierros eli liitto missä tehdään lapset, sit on se varsinainen loppuelämän liitto. 40-50-vuotiaiden vaihtopäivät on kamalia.
 
Ihminen on erehtyväinen. Ja se on hyväkin asia koska silloin oppii. Ei asiat ole mustavalkoisia ikinä, onneksi. Ja mä uskon että Jumalalla on ihan kaikille, jopa ei- uskovillekin, juuri se omanlaisensa suunnitelma. Jopa sille eronneelle uskovallekin uuden onnen löytymiseen, heitäkin kun on. Onneksi.
Ja ei Jumalakaan mikään tiukkapipo ole, Hän osaa ohjata erehtyväisen kohti uutta suuntaa syyllistämättä. Mutta työnsarkaa on Hänellä heissä jotka nostavat itsensä muita paremmiksi.
Jokainen on oikeutettu onneen ja rakkauteen ja uuteen mahdollisuuteen. Sitä kaikkea kutsutaan elämiseksi. Joka on Jumalan lahjaa ja käsikirjoittamaa. Yhdellä tai sitten useammalla kumppanilla.
Jumala ei etukäteen käsikirjoita syntiä. Sen käsikirjoittaa jokainen itse, ja sotkee omat elämänpolkunsa.
 
r0s
"Elän itseäni varten" on vähän paha ohje silloin kun kyseessä on muut ihmiset ja vakiintuneet perhekuviot?

Just sen takia tein tän aloituksen ettei sitä ekaa kierrosta tulisi.
Nuorille aikuisille pitäis sanoa: jättäkää se eka siippa väliin, älkää mitä tahansa keskenkasvuista räkänokkaa huoliko, vaan menkää suoraan siihen kunnolliseen - joskus se vaatii odottamista.

Ei, vaan nykyään on melkein uusi normi että ensin on se eka kierros eli liitto missä tehdään lapset, sit on se varsinainen loppuelämän liitto. 40-50-vuotiaat vaihtopäivät on kamalia.
On se luojan lykky että mäkin älysin tehdä vaihdon kun olin vielä kolmekymppinen. :p
 
Voi hitto taas
"Elän itseäni varten" on vähän paha ohje silloin kun kyseessä on muut ihmiset ja vakiintuneet perhekuviot?

Just sen takia tein tän aloituksen ettei sitä ekaa kierrosta tulisi.
Nuorille aikuisille pitäis sanoa: jättäkää se eka siippa väliin, älkää mitä tahansa keskenkasvuista räkänokkaa huoliko, vaan menkää suoraan siihen kunnolliseen - joskus se vaatii odottamista.

Ei, vaan nykyään on melkein uusi normi että ensin on se eka kierros eli liitto missä tehdään lapset, sit on se varsinainen loppuelämän liitto. 40-50-vuotiaat vaihtopäivät on kamalia.
Kuule kun ei se kuulu sulle paskan vertaa eroaako joku vai ei.

Mä en ottanut mitään keskenkasvuista räkänokkaa vaan 8 vuotta vanhemman miehen. Luulin, että olemme yhdessä koko loppuelämän, mutta ei käynyt niin. Eikö se kuulu sulle tai muille jeesustelijoille millään tavalla. En todellakaan kadu tuota avoliittoa koska siitä seurasi jotakin ihanaa: mun esikoinen.

Ja kyllä, mä elän itseäni varten. En sua tai muita jeesustelijoita varten. Jokainen tekee omat valintansa ja joskus tekee vääriä valintoja, mutta se ei kuulu sulle peen vertaa.
 
Voi hitto taas
Jumala ei etukäteen käsikirjoita syntiä. Sen käsikirjoittaa jokainen itse, ja sotkee omat elämänpolkunsa.
No anna sotkea. Ei se sulle kuulu. Keskity omaan parisuhteeseesi. Mun mielipide on, että jos pitää kovasti miettiä muiden parisuhteita, niin silloin ei mene siinä omassa parisuhteessa hyvin. Eli mikäs teillä mättää? Tai ei, älä kerro. Ei mua kiinnosta.
 
vierailija
Tuo on sun omaa teologiaa.

Kaikki synnit saa anteeksi, joo. Mut jotkut synnit on semmoisia että jos on törttöillyt, niin kaikki asiat ei onnistu sen jälkeen.
Jos mä jättäisin nyt mieheni (eli sen miehen valinta ois ollu virhe) ja eron syynä olis joku "tää on kaverisuhde vaan enää/erkanimme/meillä ei ole mitään yhteistä", niin en saisi ottaa uutta ukkoa.
"Se joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen." Matt.19:9.

Jos mun mies ois pettäny mua, niin saisin ottaa uuden äijän.

Jeesus itse inhosi avioeroja, valitti sitä sukupolvea avionrikkojasukupolveksi.
Ja sulla on oma tulkintasi. S u n elämäsi. Sun virheesi ja sun oppimisesi. Ok.
Mulla on omani. Ja ihan yhtä hyvä ja oikea kuin sunkin. Jokaisella on oma tapansa tulkita elämäänsä ja sitä omaa uskoansa/kohtaloansa/vatevö. Koska - jokaisella o m a elämä. Jota elää ihan itse. Virheineen kaikkineen. Ja - se on ok.
 
Kuule kun ei se kuulu sulle paskan vertaa eroaako joku vai ei.

Mä en ottanut mitään keskenkasvuista räkänokkaa vaan 8 vuotta vanhemman miehen. Luulin, että olemme yhdessä koko loppuelämän, mutta ei käynyt niin. Eikö se kuulu sulle tai muille jeesustelijoille millään tavalla. En todellakaan kadu tuota avoliittoa koska siitä seurasi jotakin ihanaa: mun esikoinen.

Ja kyllä, mä elän itseäni varten. En sua tai muita jeesustelijoita varten. Jokainen tekee omat valintansa ja joskus tekee vääriä valintoja, mutta se ei kuulu sulle peen vertaa.
En ala möyhiä teidän juttuja erikseen vaan puhun yleisellä tasolla.

Mut jotain räkänokka-syndroomaa siitä äijästä löytyi kuitenkin, ei se ikää katso. Et osannut sitä alkuvaiheessa tunnistaa, tai et suostunut näkemään seurusteluaikana pieniä vihjeitä mitkä viittasi siihen.
Mut en mene enempää teidän keissiin.
 
No anna sotkea. Ei se sulle kuulu. Keskity omaan parisuhteeseesi. Mun mielipide on, että jos pitää kovasti miettiä muiden parisuhteita, niin silloin ei mene siinä omassa parisuhteessa hyvin. Eli mikäs teillä mättää? Tai ei, älä kerro. Ei mua kiinnosta.
Ei pidä paikkaansa. Mulla menee avioliitossa oikein hyvin, vaikka kovasti yritätte muuta sanoa.

En vaan tykkää nykyisistä parinvaihtomarkkinoista jota kuorrutetaan rakkaudellisella puheella ja biisien voimin, se on sairasta ja surullista.

Rakkaus tarttee malttia, järkeä ja säännöt. Se on todella vastuullinen laji.
 
  • Tykkää
Reactions: UniQuePopPy
vierailija
Jumala ei etukäteen käsikirjoita syntiä. Sen käsikirjoittaa jokainen itse, ja sotkee omat elämänpolkunsa.
Jumala teki ihmisestä erehtyväisen eli syntisen. Se on meissä valmiina. Jumala - tai toiselle kohtalo tai blaablaajokumuu - myös tavalla tai toisella ohjaa sitä elämää juuri sen ihmisen näköiseksi. Kaikella kun on oma tarkoituksensa. Kuitenkin.
 
Voi hittoa taas
En ala möyhiä teidän juttuja erikseen vaan puhun yleisellä tasolla.

Mut jotain räkänokka-syndroomaa siitä äijästä löytyi kuitenkin, ei se ikää katso. Et osannut sitä alkuvaiheessa tunnistaa, tai et suostunut näkemään seurusteluaikana pieniä vihjeitä mitkä viittasi siihen.
Mut en mene enempää teidän keissiin.
Voi luoja mikä aivopieru. Vai että miehessä on jotakin räkänokkamaista jos hänestä eroaa. Onneksi itsellä ei ole noin rajoittunut ajatusmaailma.
 
Voi hitto taas
Ei pidä paikkaansa. Mulla menee avioliitossa oikein hyvin, vaikka kovasti yritätte muuta sanoa.

En vaan tykkää nykyisistä parinvaihtomarkkinoista jota kuorrutetaan rakkaudellisella puheella ja biisien voimin, se on sairasta ja surullista.

Rakkaus tarttee malttia, järkeä ja säännöt. Se on todella vastuullinen laji.
Jos teillä menee hyvin, niin miksi sun pitäisi tykätä parisuhdemarkkinoista. :whistle::whistle:

Miksi muuten niin montaa uskovaista ärsyttää ihmiset jotka elävät toisin kuin he. :rolleyes::rolleyes:
 

Yhteistyössä