Down -lapsesta

[jesse]

Halusin kertoa tässä rohkaisuksi muille odottajille oman kokemukseni. Kaikkia odottajia varmasti suurestikin jännittää tulevan lapsen terveys -ja mietityttää myös raskaudenkeskeytyksen mahdollisuus jos jokin vamma sitten sikiöltä löydetään. Olin itse ennen vakaasti sitä mieltä, että päätyisin keskeytykseen, jos jokin vamma diagnosoitaisiin -myös jos lapselta löydettäisiin Downin syndrooma.

Mieleni on sittemmin muuttunut, sillä tapasin yhden pienen pojan, joka sai pääni kääntymään. Asuin pari vuotta perheen luona, johon kuului down -poika. Hän oli ensimmäinen down -lapsi, jonka kanssa olen ollut tekemisissä -ja hän oli kerta kaikkiaan suloinen. Iloinen, tyytyväinen, välitön ja rakkautta herkästi osoittava lapsi. Hän oli varsinainen persoona ja mielellään kaiken huomion keskipiste. Hän oli myös vanhempiensa ainoa lapsi ja heidän silmänteränsä.

Ymmärrän, että esimerkiksi Down syndrooman vakavuudella on paljon eri asteita ja että toiset asteet ovat paljonkin rankempia. Mutta ongelmahan on, että tätä ei voi tietää ennen lapsen syntymää. Halusin sanoa, että jos lapsen vamman mahdollisuus ahdistaa (tai se on jo diagnosoitu), kannattaa käydä tutustumassa esimerkiksi kouluun, jossa paljon down -lapsia. Tai ottaa yhteyttä alan ihmisiin (vaikka järjestöihin). Sitä kautta saisi lisätietoa ja edes hieman omakohtaista kokemusta down -lapsesta -ja tämä voisi taas osaltaan auttaa omaa päätöstä. Tapasin myös erään down -lapsien kanssa työskentelevän ihmisen, joka kertoi minulle, että usein itse työssä raskainta oli nähdä se kuinka vaikeaa lasten vanhempien oli hyväksyä lapsensa vamma eivätkä suinkaan itse lapset.

Paljon tsemppiä kaikille, jotka näitä asioita pohtivat ja asian joutuvat kohtaamaan!

 

[taustalla]

Hyvä että huomautit - Down lasten tila voi olla erittäin vaihtele. Osa pärjää hyvin toiset taas EI. Itselläni Down-veli joka niin vaikeavammainen että ei voi hoitaa kotona, elänyt koko ikänsä laitoksessa, vamhemieni suuri suru koska eivät voi häntä itse hoitaa. Itselleni on tehty kolmessa raskaudessa lapsivseipunktio - sattuneesta syystä.

 

[ViuhVauh]

Olen itse törmännyt tähän aiheeseen aika läheisestikin, sillä siskollení syntyi kaikkien ylllätykseksi Down-poka :heart:

Tällä hetkellä poitsu on kehittynyt aivan kuten muutkin ikäisensä pikkumiehet, ääntelee, kääntyy ja nousee puoliksi konttaus asentoon, ymym.. Se on totta, että kaikki Downit, kuten kaikki terveetkin lapset ovat yksilöitä!!

Onneksi meillä on todettu terve sydän ja terve suolisto, eikä mitään muutakaan Downeille tyypillistä rakenteellista poikkeamaa ole havaittu. Nyt jännityksellä odotammen, miten paljon suuremmaksi sydänten murskaajaksi tämä muksu oikein kehittyy!! Kohtelun hän saa saman aisen, siinä missä veljensä ja serkkunsakin, leikeissä varmasti samoilla säännöillä kun muutkin lapset, tietysti omien rajojensa mukaan..

 

[jesse]

Niin, Down -lapset voivat olla vaikeasti sairaita ja se voi olla suuri koettelemus ja suru perheelle. Mutta halusin tässä tuoda esille sen, että Downin syndrooma ei aina tarkoita laitoshoitoa ja sen tuomaa surua perheelle. Itselläni aiemmin olivat mielikuvissani nimenomaan laitoshoitoon joutuvat tai kotona laitosmaisesti hoidettavat lapset.

En tiedä olisiko oma ymmärrykseni downin syndroomasta kasvanut ja positiivistunut koskaan ilman tätä kokemustani. Nyt en sano raskaudestani muille, että "ei väliä onko tyttö vai poika, kunhan on terve". Mä kun nyt ottaisin vastaan sen vähemmän terveenkin. Menin itse, pohdinnan jälkeen, perustutkimuksiin lähinnä sen tähden, että vamman löytyessä voisin asennoitua asiaan ja hakea tietoa. Ja oikein vakavassa tapauksessa olisin voinut harkita keskeytystä. Ketään siis en missään tapauksessa keskeytyksen takia tuomitse! Halusin vain ja ainoastaan jakaa tämän kokemukseni, kun tällaisia positiivisempia tarinoita harvemmin kuulee liittyen vammaisuuteen. Raskaana ollessa muutenkin muistaa ennen kaikkea ne kaikkein rankimmat tarinat ja kokemukset.

Hyvää kevättä kaikille!