Kaverilleni kävi tosi kurja juttu! :( Sai yllättäen Down-vauvan, vaikka kaiken piti olla hyvin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hengessä mukana!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä minusta vammaisen lapsen saaminen oli kurja juttu ja on edelleen, vaikka lapsi on jo 10-vuotias. Olen vähitellen sopeutunut tilanteeseen ja lapsi on rakas, vaikka paljon enemmän vaatii kuin vammaton lapsi. Mutta kyllä edelleen tulee niitä päiviä, jolloin suren sitä, mitä lapsi on menettänyt vammautumisensa takia. Hänellä siis ei ole kromosomipoikkeamia tms., vaan terve vauva sai aivoverenvuodon ja sitä myötä laaja-alaisen aivovaurion pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Kyllä se silloin aika hemmetin kurjalta tuntui, kun asia yllärinä selvisi (vähän ennen syntymää) ja varmaan kurjalta tuntui myös ystävistä ja sukulaisista, vaikka kaikki ovat lapsen aina hyväksyneet ja olleet kannustavia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja järkky;27773166:
Höh, en ymmärrä. Vaikka kuinka tutkittaisiin ja varmistauduttaisiin, niin mikään ei takaa vammatonta lasta. Jos varma haluaa olla, niin siitä tapauksessa on jätettävä lapset kokonaan hankkimatta.

No tokihan lapselle voi aina tapahtua mitä vaan, syntymän jälkeenkin. Tämä kyseinen isä oli kuitenkin sanonut että vammainen sikiö pitäisi abortoida. Siksi en ymmärrä miksi asiaa ei sitten tutkittu? Kyllähän se että kehittyvällä sikiöllä ei ole kromosomivirhettä vähentää huomattavasti riskiä saada vammainen lapsi.
 
Kyllä minusta vammaisen lapsen saaminen oli kurja juttu ja on edelleen, vaikka lapsi on jo 10-vuotias. Olen vähitellen sopeutunut tilanteeseen ja lapsi on rakas, vaikka paljon enemmän vaatii kuin vammaton lapsi. Mutta kyllä edelleen tulee niitä päiviä, jolloin suren sitä, mitä lapsi on menettänyt vammautumisensa takia. Hänellä siis ei ole kromosomipoikkeamia tms., vaan terve vauva sai aivoverenvuodon ja sitä myötä laaja-alaisen aivovaurion pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Kyllä se silloin aika hemmetin kurjalta tuntui, kun asia yllärinä selvisi (vähän ennen syntymää) ja varmaan kurjalta tuntui myös ystävistä ja sukulaisista, vaikka kaikki ovat lapsen aina hyväksyneet ja olleet kannustavia.

oletko käynyt koskaan sopeutumisvalmennuskursseilla?Meilläkin seurasi nuo aiemmat mainitsemani diagnoosit aivoverenvuodon johdosta(synnytyksessä).Vertaistuki on meille ainakin ollut voimaannuttavaa.Netistäkin löytyy esim. leijonaemot.
 
Ikävät yllätykset on aina kurjia juttuja.

Ystävää onnittelisin vauvasta. Pyrkisin löytämään myös tapoja joilla tuen ystävän selviytymistä ja "sopeutumista", tilanteen ja tosiasioiden hyväksymistä.
 
[QUOTE="mamma";27773515]No tokihan lapselle voi aina tapahtua mitä vaan, syntymän jälkeenkin. Tämä kyseinen isä oli kuitenkin sanonut että vammainen sikiö pitäisi abortoida. Siksi en ymmärrä miksi asiaa ei sitten tutkittu? Kyllähän se että kehittyvällä sikiöllä ei ole kromosomivirhettä vähentää huomattavasti riskiä saada vammainen lapsi.[/QUOTE]
Näitä tutkimuksia (istukkabiopsia) ei saa noin vain pyynnöstä ilmaiseksi. Niitä ei ole myöskään eettistä tehdä keskenmenoriskin vuoksi, jos seulonnoissa ei ole havaittu poikkeavuuksia.
 
Höpö, höpö. Ei ne kysele jos menee yksityiselle tutkimuksiin. Maksaahan se mutta jos on sitä mieltä että haluaa minimoida sen että lapsi on jo lähtökohtaisesti vammainen niin silloinhan siitä mielellään maksaa.
Itse synnytin 43-vuotiaana terveen lapsen mutta olimme molemmat mieheni kanssa sitä mieltä että halusimme tutkia mahdolliset kromosomivirheet.
 
Miksi kaikki kuvittelee heti, että ap voivottelee uusille vanhemmillekin, miten kurjaa jne.? Kurjaahan tällainen on, ja saa kai sen sanoa, mutta en minäkään ajatuksistani huolimatta serkulleni voivotellut ja surkutellut heidän vammaisen lapsensa kohtaloa, vaan pidin ajatukset pääni sisällä. Vauva oli kuitenkin valloittava, ja oli helppoa olla iloinen kaikesta huolimatta. Ja vaikka ei olisikaan ollut, ei tulisi mieleenkään käyttäytyä niin, että vammaisen lapsen saaneet joutuisivat muita lohduttelemaan.
 
43-vuotiaana lähes poikkeuksetta seula hälyttää, johtuen korkeasta ikäriskistä. Käsittääkseni istukkabiopsiaan pääsee siinä iässä halutessaan suoraan julkisella puolella.

Turha yleistää tapaustasi kaikkiin raskauksiin.
 
43-vuotiaana lähes poikkeuksetta seula hälyttää, johtuen korkeasta ikäriskistä. Käsittääkseni istukkabiopsiaan pääsee siinä iässä halutessaan suoraan julkisella puolella.

Turha yleistää tapaustasi kaikkiin raskauksiin.

Noinhan minäkin luulin mutta eipäs hälyttänyt seulat. Pyysin juurikin ikäni puolesta tutkimusta mutta en saanut kun ei ollut syytä. Siksi menimme yksityisesti. Ja tervehän tuo oli. Seulat olivat oikeassa tässä tapauksessa, iästä huolimatta.
 
43-vuotiaana lähes poikkeuksetta seula hälyttää, johtuen korkeasta ikäriskistä. Käsittääkseni istukkabiopsiaan pääsee siinä iässä halutessaan suoraan julkisella puolella.

Turha yleistää tapaustasi kaikkiin raskauksiin.

No voi...
Minähän viittasin tähän isään joka ketjun aloittajan mukaan olisi abortoinut vammaisen sikiön. Olisi pitänyt tutkia jos kerran sitä mieltä tosissaan on, oli ikä mikä tahansa.
 
[QUOTE="vieras";27773691]Miksi kaikki kuvittelee heti, että ap voivottelee uusille vanhemmillekin, miten kurjaa jne.? Kurjaahan tällainen on, ja saa kai sen sanoa, mutta en minäkään ajatuksistani huolimatta serkulleni voivotellut ja surkutellut heidän vammaisen lapsensa kohtaloa, vaan pidin ajatukset pääni sisällä. Vauva oli kuitenkin valloittava, ja oli helppoa olla iloinen kaikesta huolimatta. Ja vaikka ei olisikaan ollut, ei tulisi mieleenkään käyttäytyä niin, että vammaisen lapsen saaneet joutuisivat muita lohduttelemaan.[/QUOTE]

Asiaa. :flower:

En ajattele ap:n voivottelevan ystävälleen tämän kohtaloa vaan käyvän läpi omaa järkytystään. Mitä pidän ihan hyvänä itseasiassa. Siis että myös läheiset voivat jossain puhua tunteistaan ja peloistaan miettien ehkä samalla miten heidän olisi hyvä kohdata vanhemmat ja tukea heitä.
 

Yhteistyössä