E
Enkelitytön äiti
Vieras
Minä olin aina ollut sitä mieltä että jos saan tietää odottavani vammaista lasta teen abortin. NT-ultra ja veriseulatulokset olivat normaalit. Sitten kävikin niin että rakenneultrassa huomattiin poikkeamaa vauvan aivoissa. Ennen kuin päästiin eka kontrolliin, oli viikkoja just sen verran, ettei keskeytys olisi enää ollut mahdollista. Onneksi en joutunut sen päätöksen eteen, mutta todennäköisesti en olisi keskeytystä ottanut. Loppuraskaus meni kontrolleissa laukkoessa mutta mitään ennustetta ei osattu antaa. Vauvan synnyttyä selvisi vähitellen että hänellä oli aineenvaihduntasairaus joka oli aiheuttanut aivojen etenevän kehityshäiriön. Vauva menehtyi 4 kk iässä, siitä on nyt aikaa 2 kk.
Ennen rakenneultraa en osannut edes pelätä että jokin voisi mennä pieleen. Sen jälkeen tuli suru mukaan kuvioihin, sekä pelko ja epävarmuus tulevasta mutta pystyin kuitenkin nauttimaan raskaudesta ja olemaan ylpeä kasvavasta vatsastani. "Varauduttiin" siihen että meille syntyy kehitysvammainen lapsi. Yllätyksenä tuli se että hän olikin niin vakavasti sairas ja että mitään hoitokeinoa ei ollut.
Rakastuin vauvaan totaalisesti, ihanampaa tyttöä ei ole nähtykään! Tuntuu käsittämättömältä että se äidinrakkaus ei olekaan itsestään selvää nimittäin vauvan menehdyttyä hoitaja jutteli meille että vauvalla oli onnea kun sai meidät vanhemmikseen, kun rakastimme ja hyväksyimme hänet sellaisena kuin hän oli. Hoitajan kokemusten mukaan se ei ollut todellakaan aina sanottua. (voi olla että puhui vain lämpimikseen mutta sanat jäivät kuitenkin mieleen)
Ei kukaan varmaan ole "valmis" olemaan vammaisen lapsen äiti mutta olen sitä mieltä että kyllä tilanteeseen sopeutuu. Jostain sitä saa voimia ottaa vastaan se mitä eteen tulee. Jokainen saa kuitenkin tehdä abortin jos on sitä mieltä ettei siihen pystyisi. En minäkään enää tieten tahtoen halua samanlaiseen tilanteeseen, nyt on tutkimukset meneillään oliko vauvan sairaus kenties perinnöllistä ja onko meillä minkälaiset mahdollisuudet saada terve lapsi. Vaikka lapsellamme ei ollut kipuja ja hän oli tyytyväinen vauveli ja hänen elämänsä oli varmasti arvokas, elinaika oli niin kovin lyhyt että oman jaksamiseni takia en samaan enää tieten tahtoen ryhtyisi.
Raskausaikaa ei kannata kuitenkaan käyttää tällaisten asioiden murehtimiseen!!! Joskus seulat hälyttävät väärin ja joskus kaikkia asioita ei voi seuloa pois. Ap ja "minäkin pelkään", yrittäkää nauttia raskaudestanne
Tehkää keskeytys(päätös) sitten JOS sellainen valintatilanne eteen tulee.
Ennen rakenneultraa en osannut edes pelätä että jokin voisi mennä pieleen. Sen jälkeen tuli suru mukaan kuvioihin, sekä pelko ja epävarmuus tulevasta mutta pystyin kuitenkin nauttimaan raskaudesta ja olemaan ylpeä kasvavasta vatsastani. "Varauduttiin" siihen että meille syntyy kehitysvammainen lapsi. Yllätyksenä tuli se että hän olikin niin vakavasti sairas ja että mitään hoitokeinoa ei ollut.
Rakastuin vauvaan totaalisesti, ihanampaa tyttöä ei ole nähtykään! Tuntuu käsittämättömältä että se äidinrakkaus ei olekaan itsestään selvää nimittäin vauvan menehdyttyä hoitaja jutteli meille että vauvalla oli onnea kun sai meidät vanhemmikseen, kun rakastimme ja hyväksyimme hänet sellaisena kuin hän oli. Hoitajan kokemusten mukaan se ei ollut todellakaan aina sanottua. (voi olla että puhui vain lämpimikseen mutta sanat jäivät kuitenkin mieleen)
Ei kukaan varmaan ole "valmis" olemaan vammaisen lapsen äiti mutta olen sitä mieltä että kyllä tilanteeseen sopeutuu. Jostain sitä saa voimia ottaa vastaan se mitä eteen tulee. Jokainen saa kuitenkin tehdä abortin jos on sitä mieltä ettei siihen pystyisi. En minäkään enää tieten tahtoen halua samanlaiseen tilanteeseen, nyt on tutkimukset meneillään oliko vauvan sairaus kenties perinnöllistä ja onko meillä minkälaiset mahdollisuudet saada terve lapsi. Vaikka lapsellamme ei ollut kipuja ja hän oli tyytyväinen vauveli ja hänen elämänsä oli varmasti arvokas, elinaika oli niin kovin lyhyt että oman jaksamiseni takia en samaan enää tieten tahtoen ryhtyisi.
Raskausaikaa ei kannata kuitenkaan käyttää tällaisten asioiden murehtimiseen!!! Joskus seulat hälyttävät väärin ja joskus kaikkia asioita ei voi seuloa pois. Ap ja "minäkin pelkään", yrittäkää nauttia raskaudestanne
Tehkää keskeytys(päätös) sitten JOS sellainen valintatilanne eteen tulee. 
