Dok: Adoption hinta

Bagteeri, reagtio ja aportti.

Osaatko mutakin kuin nussia pilkkua? On se tietysti vaikeaa kun ei ymmärrä lauseen sisältöä yhden väärin kirjoitetun sanan vuoksi. Meillä on vikamme. Yksi tekee kirjoitusvirheen ja toinen reppana kompastuu siihen.

 

Nyt katsoin minäkin ja järkytyin : / Lapsiparka!

Mietin sitä, että onhan tuossa voitu jättää näyttämättä miten hankala lapsi voi olla, mutta siitä ensimmäisestä yhteisestä illasta siellä hotellihuoneessa tosiaan jo näkyi että eivät olleet tyytyväisiä tyttöön, ei ollut ymmärrystä eikä minkäänlaista kasvatustaitoa.

Paljon voisin toistaa samoja asioita, mitä muut onkin jo ehtineet kertomaan, mutta ainakaan itse en ole täysin vastaan kansainvälistä adoptiota tämän dokumentin jälkeen, vaikka tässä tapauksessa kaikki meni todella huonosti. On niitä onnistuneitakin adoptioita.

En usko että olisi hyvä palauttaa tyttöä biovanhemmilleen, he kuitenkin tekivät sen päätöksen antaa kaksi lastaan pois rahasta (tosin niillä valheilla on varmasti ollut suuri vaikutus). Ja eivät ehkä olisi edes kyselleet mitään kirjeitä tai kuulumisia neljän vuoden jälkeen ilman kuvausryhmää, koska eivät sitä olleet toimiston mukaan tehneet kertaakaan aiemmin? Jotenkin vain tuntuu, että tässä vaiheessa palauttaminen biovanhemmille on vain myöhäistä : /

 

Oisin jo heittänyt kameran kuvaajana ja kertonut sille hullulle, itsekkäälle akalle, ettei lasta (tai ketään) saa kohdella noin. Esim. Se ruokapöytä-kohtaus: se eukkohan siinä kilahti yhtäkkiä.

Toivottavasti tuosta julmuudesta, jota nuo
Tanskan "vanhemmat" harjoitti tuota lasta kohtaan tulisi heille jtn sanktioita ja lapsi sais korvauksia kärsimyksistään.

Järkyttävä dokkari, en ois katsonut, jos oisin tiennyt kuinka surulliseksi ja vihaiseksi tulin. Ei taida unta tulla yöllä.

 

[QUOTE="uneton";29141387]

Järkyttävä dokkari, en ois katsonut, jos oisin tiennyt kuinka surulliseksi ja vihaiseksi tulin. [/QUOTE]

Samaa mietin, että aika vaikuttava oli tämä dokumentti kun ajatuksissa pyörii edelleen..

 

[QUOTE="uneton";29141387]Oisin jo heittänyt kameran kuvaajana ja kertonut sille hullulle, itsekkäälle akalle, ettei lasta (tai ketään) saa kohdella noin. Esim. Se ruokapöytä-kohtaus: se eukkohan siinä kilahti yhtäkkiä.

Toivottavasti tuosta julmuudesta, jota nuo
Tanskan "vanhemmat" harjoitti tuota lasta kohtaan tulisi heille jtn sanktioita ja lapsi sais korvauksia kärsimyksistään.

Järkyttävä dokkari, en ois katsonut, jos oisin tiennyt kuinka surulliseksi ja vihaiseksi tulin. Ei taida unta tulla yöllä.[/QUOTE]

Ja miten se olisi tilannetta muuttanut vaikka kuvaaja olisi siihen puuttunut? Koko dokkari olisi jäänyt tekemättä! Dokkari on sellainen missä asia kuvataan sellaisena kuin se on, tilanteeseeen puuttumatta.

 

Kiehun. Miten toi nainen kehtaa kulkea vielä kadulla julkisesti? On se niin saatanan vaikeaa kun ei saakaan uudesta elämästään kiitollista hymyilevää lasta, tuntuu vähän että rouva kivikasvo oli ihan loukkaantunut, kun lapset ei hypänneet syliin lastenkodissa ja kiittäneet elämästään.

Ja se psykologi vielä kehtasi kehua sitä naista hyvästä vanhemmuudesta. Heko heko.

 

Lapsi asui eri lähteiden mukaan kaksi vuotta adoptioperheessä. Silloin kun biologiset vanhmmat puhuivat neljästä vuodesta asui tyttö siis todellisuudessa jo lastenkodissa ja asuu siellä edelleen.

Medianlukutaitoa on sekin ettei ummista silmiään. Tottakai dokumenttia on leikattu ja kaikenlaista on voinut tapahtua tai olla tapahtumatta, mutta ohjelma näytti todellisia hetkiä joissa oli huolestuttavia piirteitä alusta lähtien, vaikka miten päin selittelisi.

Erään tiedon mukaan dokumentin tekijä oli tosiaan näyttänyt kuvaamaansa materiaalia psykologille, joka oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen.

Enhän minä sanonutkaan, että ohjelma ei olisi näyttänyt huolestuttavia piirteitä..vai sanoinko? Sanoin vaan, että näytetty ei varmasti ole koko totuus. Kyllähän toi adoptio meni pieleen niin vanhempia kuin lastakin ajatellen.

 

Tuolla aikaisemmin mainittiin, että nuo "vanhemmat" ovat poliisin suojeluksessa, perheen äiti on sairaslomalla. Ja Masho on yhä vieläkin lastenkodissa.

 

Joo, ilmoitus oli tehty kunnalle. Ohjaajan ystävä, psykologi Lene Kamm oli myös saanut adoptioäidin taustasta raportteja, joiden mukaan hänellä mm. persoonallisuushäiriö. Adoptioäiti on ammatiltaan psykologi-psykoterapeutti paikassa, jossa nuorimmat 9-vuotiaita! Googlettakaa Henriette Vedesgaard...

 

Tämä karmaiseva dokumentti on herättänyt paljon keskustelua adoptiopiireissä. Se valaisee hyvin kuinka huonosti kyseiset adoptiovanhemmat ovat valmistautuneet lasten saapumiseen, heillä ei ole mitään käsitystä kiintymyssuhteen muodostumisesta eivätkä he ota "kasvatuksessaan" mitenkään huomioon lasten traumaattisia kokemuksia.
Myös Etiopian ongelmat lasten taustojen suhteen on ollut tiedossa jo pitkään ja tämän vuoksi moni maa on lopettanut yhteistyön Etiopian kanssa tai prosessit ovat hidastuneet koska halutaan varmistaa lasten todellinen tarve kansainväliseen adoptioon. Täytyy muistaa että esim Suomen kontaktien kohdalla lasten tarve päästä kansainväliseen adoptioon on todellinen. Itse olen lapseni hakenut lastenkodista eikä kukaan voi väittää että hänen olisi ollut parempi jäädä sinne. Tämän dokumentin tapahtumat eivät siis onneksi ole mitenkään tavallisia. Adoptiolasten ongelmat toki ovat tavallisia, mutta niihin pitää perheen olla valmistautunut ja tarvittaessa hakea apua oikeilta ammattilisilta.

 

Joo,en minäkään ymmärtänyt miksi joku kasvattiäiti kilahtaa toiselle pakkoliikkeistä??? Eikö se ole ikinä kuullut tic-oireista? ne juuri sellaisia mihin ei saisi kiinnittää huomiota,ja tuossa lasta rangaistiin juuri niistä! ja tuollaiset muutokset voivat aiheuttaa niitä..olisi vain ollut niinku niitä ei olisikaan! Ja se kun se akka sano siinä ruokapöydässä miehelleen että pidä silmällä sitä! mä ymmärrän jos se tyttö olisi alkanut heittelemään lautaisia tai viskomaan ruoalla toisia naamalle,mutta pelkästään jostai pikku virheestä (pakkoliike) nakataan tyttö ilman ruokaa omaan huoneeseen :O Se tyttö oli ihan raukka,silmät suurina katsoi kun äiti möykkäs ja myönteli vain! sen tytön silmistä näki että sillä oli TODELLA paha olla

 

Joo,en minäkään ymmärtänyt miksi joku kasvattiäiti kilahtaa toiselle pakkoliikkeistä??? Eikö se ole ikinä kuullut tic-oireista? ne juuri sellaisia mihin ei saisi kiinnittää huomiota,ja tuossa lasta rangaistiin juuri niistä! ja tuollaiset muutokset voivat aiheuttaa niitä..olisi vain ollut niinku niitä ei olisikaan! Ja se kun se akka sano siinä ruokapöydässä miehelleen että pidä silmällä sitä! mä ymmärrän jos se tyttö olisi alkanut heittelemään lautaisia tai viskomaan ruoalla toisia naamalle,mutta pelkästään jostai pikku virheestä (pakkoliike) nakataan tyttö ilman ruokaa omaan huoneeseen :O Se tyttö oli ihan raukka,silmät suurina katsoi kun äiti möykkäs ja myönteli vain! sen tytön silmistä näki että sillä oli TODELLA paha olla

Ja vaikka ajattelisi, että ohjelmasta on vain tarkoitusperäisesti editoidu pois lapsen raivarit tai huono käytös, silti oli täysin selvä ettei tyttö oikeasti millään tasolla ymmärtänyt mistä hänelle siinä ruokapöydässä sanottiin. Siis vaikka olisi jotain tapahtunut, niin ei se tyttö ainakaan silti tiennyt mikä nyt oli ollut se kielletty asia. Hän oli niin valtavan hämmentynyt muutenkin loppudokumentissa, koko ajan. Teki pahaa

 

Oli tosi surullinen dokkari.

Yksi muistutus siitä, ettei adoptio suinkaan ole ruusuista hyväntekeväisyyttä.

 

Löytyykö tuota netistä jostakin?

 

: Dok: Adoption hinta | Tv | Areena | yle.fi

 

Siis vaikka olisi jotain tapahtunut, niin ei se tyttö ainakaan silti tiennyt mikä nyt oli ollut se kielletty asia. Hän oli niin valtavan hämmentynyt muutenkin loppudokumentissa, koko ajan. Teki pahaa

Ei varmasti ymmärtänyt kun en minäkään aikuisena ymmärtänyt mitä siinä tilanteessa oikeasti tapahtui, mikä oli se juttu mitä tyttö teki siinä väärin :O

Ja sekin vielä, miten ne puhui siinä lapsen kuullen asioita, esim. se että yrittää olla kiinnittämättä huomiota, ihan kuin se lapsi ei olisi siinä vieressä ollenkaan ja ymmärtäisi että hänestä puhuttiin :|

Ai että adopioäiti on psykologi-psykoterapeutti :O :O :O Näinköhän hänellä jatkuu työt tuon dokumentin jälkeen..

 

Jos adoptioäiti todella on ollut psyk./ter., minkälaisia neuvoja hän on mahtanut antaa vanhemmille, jotka taistelevat vaikeasti oireilevan lapsen kanssa.. Liekö joku työkaverinsa tämä psykologi joka heitä kävi neuvomassa?

Mä olen miettinyt paljon sitä, minkälaista valmennusta suomalaiset adoptiovanhemmat saavat, paljonko kiinnitetään valinnoissa huomiota juurikin ihmisen/parin psyykkisiin valmiuksiin (kun yleisesti tulee se kuva, että taloudellinen tilanne ja pitkään kestänyt avioliitto, ei laadulla väliä, on se tärkeämpi kriteeri) ja kuinka paljon saavat jälkikäteen tukea.

En myöskään lähtisi allekirjoittamaan sitä, että Suomeen adoptoitavien lasten orpoudesta voitaisiin mennä satavarmasti takuuseen. Lapsia päätyy ulkomailla lastenkoteihinkin varastettuina vanhemmiltaan, ostettuina ja heikossa tilanteissa vanhemmilta huijattuina erinäisin (yleensä toteutumattomin) lupauksin.

Kuten joku aiemmin sanoi, lapsikauppa on todella iso bisnes, jossa ei mietitä vaikutuksia lapsen hyvinvointiin ja tuleviin laajakirjoisiin mielenterveysongelmiin, vaan rahaa. Se osaltaan vaikuttaa siihen, ettei myöskään adoptiovanhempia seulota tarpeeksi tehokkaasti, eikä jälkiseurantaa myöskään selkäesti ole.

Ehkä jokaisen adoptioperheen pitäisi automaattisesti olla esim. jonkinlaisen lastensuojelun avohuollon kaltaisen järjestelmän asiakas esim. ensimmäiset 2v adoptiosta. Säännölliset perhetyöntekijöiden käynnit, haastattelut sekä vanhempien että lasten kanssa, vertaistukiryhmät jne. Tälläisella ennaltaehkäisyllä säästettäisiin huomattavia summia kun ongelmiin päästäisiin puuttumaan ajoissa ja ehkä pahimmat oireilut ja lopulta pahimmassa tapauksessa hylkäämiset yhteiskunnan vastuulle jäisivät toteutumatta.

Pidän erittäin arveluttavana kaikissa adoptioissa myös sitä, että lapset pääsääntöisesti (erityisesti kv-adoptioissa) tulevat uuteen perheeseensä "liian" vanhoina. Kun lapsi on ehtinyt jo oppia kielen ja kulttuurin, muualle repäisy on todella suuri shokki. Oli lapsi sitten kasvanut bioperheessään ja tavalla tai toisella sen menettänyt, tai lastenkodissa jossa selviytymiskeinot taas puoltavat tunnekylmyyttä ja rajuja henkisiä vammoja, on tulevaisuus joka tapauksessa kaikkea muuta kuin helppo. Vielä kun lapsi laitetaan täysin vieraaseen kulttuuriin vieraskielisten ihmisten keskelle ja sanotaan, että tässä on sinun uudet vanhempasi, koita sopeutua, niin mitä siinä on oikeasti realistista odottaa?

Mitenköhän moni adoptiovanhempi on tutustunut tulevan lapsensa kulttuuriperimään, tai yrittänyt edes opetella perusteita kielestä, sen verran että ymmärtää 'kyllä' ja 'ei'. Tunnistaisi edes vähän jotain sanoja ja tajuaisi, mitkä asiat ja tavat suomalaisessa (tai pohjoismaisessa) kulttuurissa ovat lapselle täysin vieraita ja jopa pelottavia.

Ja miten moni adoptiovanhempi pystyy ihan puhtaasti olemaan kiitollinen siitä, että hän saa lapsen, kauan odottamansa lapsen, oli tämä millainen tahansa. Moniko kuitenkin tuntee syvällä sisimmässään, että lapsen pitää olla kiitollinen että hänet on "pelastettu". En tiedä. Tämä on vain mun pohdintaa asiasta. En usko että voisin olla kummoinen adoptioäiti, tämän myönnän rehellisesti enkä sille tielle ole koskaan ollut valmis lähtemään, vaikka lapsettomusu joskus vaikutti enemmän kuin selvältä.

 

Aivan kamalan surullinen dokumentti. Pieni tyttö raukka.

 

Ehkä jokaisen adoptioperheen pitäisi automaattisesti olla esim. jonkinlaisen lastensuojelun avohuollon kaltaisen järjestelmän asiakas esim. ensimmäiset 2v adoptiosta. Säännölliset perhetyöntekijöiden käynnit, haastattelut sekä vanhempien että lasten kanssa, vertaistukiryhmät jne. Tälläisella ennaltaehkäisyllä säästettäisiin huomattavia summia kun ongelmiin päästäisiin puuttumaan ajoissa ja ehkä pahimmat oireilut ja lopulta pahimmassa tapauksessa hylkäämiset yhteiskunnan vastuulle jäisivät toteutumatta.

Chala, todella hyvä pointteja tässä! Nimenomaan jälkiseurannassa on Suomessa suuria puutteita! Jos perhe ei osaa itse hakea apua mahdollisiin ongelmiin, ei sitä mistään tule! Myös ns. neuvonnassa tämä puoli jää todella puutteelliseksi, koska siellä keskitytään vaan itse hakijoiden tilanteen ruotimiseen, ei siihen mitä käytännössä tulisi tietää esim kiintymyssuhteen muodostumisesta kun lapsi on tullut kotiin.

Mutta ainakin maassa mistä meidän lapsi on tullut, on 100% varmaa että lapset eivät ole lapsikaupan uhreja ja kaikkien biologisia vanhempia on etsitty monella eri tavalla. Lisäksi jos lapsi on biologisen äidin luovuttama, hän on saanut adoptioneuvontaa ja hänen kanssaan on käyty myös kaikki muut vaihtoehdot läpi.

Mutta se on totta että vanhemman lapsen adoptioon liittyy omat haasteensa, mutta tämä riippuu paljolti siitä millaisessa ympäristössä lapsi on aiemmin kasvanut ja onko siellä pystynyt muodostamaan kiintymyssuhteita. Mutta tiedän useita perheitä joihin lapset ovat tulleet hieman vanhempina eikä heillä ole ollut mitään vakavia ongelmia. Me olimme siinä mielessä onnekkaita että saimme pienen lapsen, joten kulttuurin ja kielen muutos ei ole ollut ongelmana. Lastenkodissa ei paljon kulttuuri näy ja sitä ruokaa (tai sen vähyyttä) ei varmasti kenelläkään tule ikävä... Adoptioprosesseissa on kyllä paljon epäkohtia, mutta ehdottomasti suurin osa adoptioista on lapsen parhaaksi, joten en toivoisi että tämän dokumentin vuoksi kaikki kansainväliset adoptiot tuomitaan.

 

[QUOTE="vieras";29137826]Erittäin erittäin surullinen dokumentti.

Tästä Facebook ryhmästä löytyy lisää tuoretta infoa tilanteesta englanniksi niille joita asia kiinnostaa ja jotka eivät vielä sivua ole nähneet: https://www.facebook.com/groups/273612776105357/
(vaatii Facebookiin sisäänkirjautumisen)[/QUOTE]

Kiitos linkistä!

 

Chala, todella hyvä pointteja tässä! Nimenomaan jälkiseurannassa on Suomessa suuria puutteita! Jos perhe ei osaa itse hakea apua mahdollisiin ongelmiin, ei sitä mistään tule! Myös ns. neuvonnassa tämä puoli jää todella puutteelliseksi, koska siellä keskitytään vaan itse hakijoiden tilanteen ruotimiseen, ei siihen mitä käytännössä tulisi tietää esim kiintymyssuhteen muodostumisesta kun lapsi on tullut kotiin.

Mutta ainakin maassa mistä meidän lapsi on tullut, on 100% varmaa että lapset eivät ole lapsikaupan uhreja ja kaikkien biologisia vanhempia on etsitty monella eri tavalla. Lisäksi jos lapsi on biologisen äidin luovuttama, hän on saanut adoptioneuvontaa ja hänen kanssaan on käyty myös kaikki muut vaihtoehdot läpi.

Mutta se on totta että vanhemman lapsen adoptioon liittyy omat haasteensa, mutta tämä riippuu paljolti siitä millaisessa ympäristössä lapsi on aiemmin kasvanut ja onko siellä pystynyt muodostamaan kiintymyssuhteita. Mutta tiedän useita perheitä joihin lapset ovat tulleet hieman vanhempina eikä heillä ole ollut mitään vakavia ongelmia. Me olimme siinä mielessä onnekkaita että saimme pienen lapsen, joten kulttuurin ja kielen muutos ei ole ollut ongelmana. Lastenkodissa ei paljon kulttuuri näy ja sitä ruokaa (tai sen vähyyttä) ei varmasti kenelläkään tule ikävä... Adoptioprosesseissa on kyllä paljon epäkohtia, mutta ehdottomasti suurin osa adoptioista on lapsen parhaaksi, joten en toivoisi että tämän dokumentin vuoksi kaikki kansainväliset adoptiot tuomitaan.

Tietenkään kaikki kv-adoptiot (tai kotimaiset yhtälailla) eivät ole epäonnistuneita, yleistäminen tietenkin on helppoa, erityisesti kun tällaisia esimerkkejä näytetään.. Mä olen kuitenkin henkilökohtaisesti todella skeptinen sen suhteen, että pystyttäisiin takaamaan satavarmasti lapsen "todellinen" alkuperä, joskus kymmenisen vuotta sittenkö se oli kun useammassakin maassa muistaakseni paljastui näitä laajamittaisia lapsikauppajärjestelyjä myös adoptiotoimistojen toimesta, jotka olivat tehneet yhteistyötä Suomen kanssa. Ja tästä ei kenelläkään ollut hajuakaan. Näin näitä aina välillä tulee.. Ja se, miten todenperäisesti pystytään tutkimaan ja todistamaan lapsen alkuperä? No, siitä voi olla montaa mieltä.

Usein lapsi varmasti pääsee parempiin oloihin, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta esim. se, minkälaiset jäljet aika jossain afrikkalaisessa tai balkanilaisessa lastenkodissa jättää lapseen, joka on saattanut olla kriittisimmät kehitysvaiheensa siellä, jää vain arvailtavaksi. Kiintymyssuhteiden muodostaminen ym. varmasti vaikeutuu ihan kiitettävästi jos perusturvallisuutta ei millään tavalla ole koskaan rakentunut.

Enkä sano etteikö olisi hyvä että nämä lapset pääsevät parempiin oltaviin ja pois siitä ympäristöstä, jossa heillä ei muutenkaan todennäköisesti olisi kummoista tulevaisuutta. Sitä suuremmalla syyllä vaan painotan, että tuki tuki ja vielä kerran tuki, niin adoptiovanhemmille kuin sille lapselle joka tuskin pystyy taustoistaan riippumatta noin vain sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja perheeseen, on ihan ehdottoman tärkeää, ja aivan käsittämätön heitteillejättö laittaa perhe oman onnensa nojaan kun lapsi on kotiin saateltu.

Tää on vähän sama kuin kiinteistönvälittäjän vastuu, ilmeisesti loppuu siihen kun paperit allekirjoitetaan. Näitä lapsia ja perheitä tunnutaan Suomessakin kohtelevan ihan samalla tavalla.. Mutta kun, bisnes first. Surkeaa ja surullista.

 

Ihan hirveä dokkari, tuli sellainen olo että tekis mieli nirhata se mummoäiti, Tanskan oma S. Laamanen... Se ruokapöytäkohtaus oli hirvein, ja kuvasi niin hyvin sitä, miten se tyttö oli nujerrettu, alistettu. Puhuivat isän kanssa btw englantia siinä ruokapöydässä, eli ei tyttö ymmärtänyt mitä puhuivat. Vielä vähemmän varmaan siis tajusi, miksi hänelle alettiin raivota.

 

Tulipa paha mieli! Ei olisi pitänyt katsoa ennen nukkumaanmenoa. Meinasin vajota kun uusi "äiti" kertoi tytölle, että hänet lähetetään pois. Se tytön ilme Toista kertaa hylätään!! Ja pitkän hiljaisuuden jälkeen pieni tyttö sanoo " ymmärrän". Sydäntäsärkevää!

 

Dokkarin alussa biologinen äiti laittaa Mashon hiuksia ja laulaa;Rakastan sinua

Lääkäri antanut äidille 5 vuotta elinaikaa joka oli syy antaa lapset adoptioon ja saada heille parempi elämä.
Mikään ei toteutunut.
Karmivan ruokapöytä kohtauksen jälkeen ohjaaja vei nauhan lastensuojelu viranomaisille
jonka jälkeen biologiset hirviö vanhemmat laittoivat Mashon lastenkotiin.
Se oli niin surullista,Mashon ilme.
Parempi ratkaisu kuitenkin.Helle Mustasaari Holbaekin kunnasta kertoo,että Masho nyt
turvallisessa ja hyvässä paikassa ja voi hyvin kaikesta huolimatta.
Voi olla perheessä?800 perhettä Tanskassa ilmoittanut haluavansa antaa Masholle kodin ja rakastaa häntä.
Biologiset vanhemmat hakeneet adoption purkua.Haluavat kertoa miksi luopuivat hänestä ja miten paljon rakastavat.Ovat huolissaa myös koska erotettiin veljestään ja vihaisia miten Mashon kävi.Eivät ehkä kuitenkaan vaatisi Mashoa kokonaan takaisin koska se voisi olla tytölle vaikeaa sopeutua.
Tanskan viranomaiset tekevät kaikkensa päätyäkseen parhaaseen ratkaisuun Mashon kannalta.Ihmettelen kyllä onko Roba vielä adoptiovanhemmilla?Miten häntä kohdellaan.
Toivon niin Masholle onnellista elämää.Seuraan hänen elämäänsä.

 

Kyllä.Joku kirjoitti,että vanhemmat myivät lapsensa.Eivät olisi koskaan luopuneet.Mutta sairastavat aidsia ja annettu kuolemantuomio.Kaikki meni pieleen niinkuin nyt tiedetään.Nyt ovat saaneet ilmaiset lääkkeet ja elävät vielä.Tämä on ollut Masholle ja biologisille vanhemmille tuskien taival.Toivottavasti saavat vielä kontaktin toisiinsa.Masholla ollut jo niin vaikeaa,etteivät välttämättä halua kokonaa raastaa taas tyttöä takaisin.Toivottavasti kaikki menee hyvin heillä .