Dok: Adoption hinta

Minua tässä häiritsee myös se, että sisarukset erotettiin!.
Olen monesti miettinyt ja kauhistellut sitä, että entä jos meille vanhemmille sattuisi jotakin, ja lapset erotettaisiin jostakin syystä. Sisarukset ovat toisilleen kuitenkin suuri tuki.

Enkä mitenkään voi ymmärtää, että ilmeisesti edelleen se poikarukka on siellä adoptioperheessä. Haetaanko purkua myös hänen osaltaan?!.
Miksi ihmeessä tässä ei nyt ajeta kummankin lapsen asiaa. Onhan se selvää, ettei tällä adoptioperheellä ole kykyä kasvattaa lasta.
Kummatkin lapset pois perheestä samaan paikkaan, jotta pystyvät olemaan edes yhdessä.
En mitenkään käsitä tätä, kuinka järkyttävää sille tytöllekkin on vielä joutua eroon veljestään, saati kuinka kurjaa sillä veljellä yksin siellä adoptioperheessä on esittää täydellistä ja nuhteetonta lasta. Tiedä mitä lokaa niskaansa ottaa, kun tälläinen haloo nousi. Ehkä adoptiovanhemmat kostavat hälyn hälle nyt..

 

siis adoptiovanhemmat laittoivat tytön lastenkotiin

 

Biologiset vanhemmat hakevat adoption purkua molempien lasten osalta.Eivät kuulleet kummastakaan 4 vuoteen.En ole saanut selvää missä Roba on nyt.Viime jouluna ainakin vielä adoptiovanhempien luona.
Hassan on sanonut ,siis biologinen isä ,että haluaa kuulla itse Robalta onko hänellä kaikki hyvin.
Luusisi et tämä hullu pariskunta olisivat tarkassa syynissä Mashon kohtelun jälkeen.

 

Entäpä jos Masho ja Roba olisivat jääneet Etiopiaan?
Äiti ja isä molemmat hiv-positiivisia. Muita lapsia taloudessa ja enemmänhän niitä syntyy koko ajan (vanhemmilla ei ehkäisyä, kuten ei muillakaan).
Äiti ja isä olisivat kuolleet, joku perussairaus iskeny ja vieny. Se on vain sattumaa, että ovat vielä hengissä. Ei tuolla ole mikään varmaa, ei lääkkeet eikä hygienia saati luottaminen mihinkään viranomaisiin.
Miten vanhana Masho olisi sitten naitettu jollekin miehelle? Tyttöjen myötäjäisethän ovat kalliita, parempi kun niistä pääsee eroon.
En kyseenalaista vanhempien rakkautta, mutta köyhyydelle ei mitään voi. Jos ei ole varaa ruokaan, niin ei ole.
Jos vanhemmat olis kuolleet, kaikki lapset olisivat joutuneet lastenkotiin tai myyty rikollisten toimesta jollekkin.

 

Katsoin dokumentin. Mulle tuli ihan ensin fiilis että adoäiti ei ole psyykkisesti ihan ok tai sitten on poikkeuksellisen tunnekylmä. Eikö noille adoptiovanhemmille anneta kunnon neuvontaa, ennen kuin lapsi tulee?

Kävi sääliksi tyttöparkaa. Todella. Mitä vanhemmat kuvitteli? Tyttö istumassa sohvalla nätisti rusetti päässä, ihan hiljaa ja hymyillen?

Meillä länniköillä on hirmuinen tietohybris kaiken tuon jeesuskompleksin lisäksi, joka saa meidät ajattelemaan että pelastavina enkeleinä kaikki mihin koskemme muuttuu kullaksi. Eihän se tieto ketään kasvattajaksi vielä tee, pitää olla oivalluksia ja kokemuksen tuomaa ymmärrystä ja itseluottamusta ja -kritiikkiä. Mutta me elämme koko ajan supistuvassa kokemusmaailmassa aina vain pienemmissä piireissä, ja lapsia käsittelevät koulutetut ammattilaisetkaan eivät ymmärrä lapsia paljonkaan. Silloin se ammattitaito jää puoskaritasolle ihan väkisin paitsi niiltä muutamalta harvalta, joille on sattunut loistava eläytymiskyky ja riittävät elämänkokemukset omasta takaa. Mistäpä sitä kunnon neuvontaakaan silloin ammennetaan? Ja mikä pahinta, koska me olemme niin rajattoman leuhkoja, emme tajua tyhmistyvämme kulttuurina ja ihmisinä vuosi vuodelta tämän kaiken takia. Etiopialaisäidillä sen sijaan oli silmää kasvatustilanteille ja supernannymainen ymmärrys lapsen tunteista ja itsekokemuksesta tilanteessa, jossa hänen avuntarjouksensa sivuutettiin marketin parkkipaikalla. Lapsesta tehtiin siinä huonoa ja kelpaamatonta, vaihe vaiheelta. Eikä varmasti tarkoituksella, paitsi tietysti jollain syvätasolla, jolla äidittömän oloinen aikuinen nainen kiukkuaa pikkuiselle tytölle sitä, ettei lapsesta olekaan aikuiselle äidiksi. Mutta ei se ollut "äidin" koko motivaatiopohja silti. Varmasti hän halusi hyvääkin, vaan ei ollenkaan osannut sitä tuottaa.

Varmasti ei ollut kaikki kotona adoptioäidillä, mutta minä näin siinä kulttuurin tuotteen. Ei varmasti ollut mikään yksittäishirviö. Riittävän kylmä kasvuympäristö, ei kokemusta myönteisestä tunneyhteydestä lapseen, koulutuksen tuoma ylimielisyys (tosiaan esim. se ettei opetella yhtään lapsen kieltä eikä käydä katsomassa kotioloja tms), riittävä älykkyys jotta osaa mähkiä asiansa perinpohjaisesti ja selittää ne aina omalta kannalta parhain päin... Riittävän autoritäärinen oma kasvuympäristö, niin parissa vuodessa se kontrolloivan turvallisuushakuisuuden tie varmasti on kuljettu niin pitkälle, että hienostuneisuus menee sille tasolle, että aletaan vaania toisen mikroilmeitäkin. Tarkkailla ja rankaista. Puututaan oireisiin ja kielletään ne, eikä koskaan päästä syiden tasolle, kohtaamaan toisen tuska ja antamaan sille arvo. Lohduttamaan toisiaan, ja hakemaan tukea hukuttamatta toista.

Kaikki nämä ovat hirveän surullisia asioita, mutta minun pointti on, että me ollaan kaikki kulttuurimme takia hiukan ei ok ja psyykkisesti vinossa. Varmasti jokaisessa kulttuurissa on omat vinoutensa, mutta sitä paremmalla syyllä meidän pitäisi pyrkiä korjaamaan omia olojamme inhimillisemmiksi. Siitä pitäisi aloittaa, että kaikilla kasvattajilla olisi riittävästi kokemusta muista perheistä ja lapsista pitkältä ajalta, ennen kuin omia edes tulee. Että siis heitettäisiin helkkariin nämä somet ja pelit ja muut, ja alettaisiin taas olla kunnolla toistemme kanssa tekemisissä, jotta pääsemme miettimään oman perheen oloja laajemmalta vertailupohjalta. Etiopialaisilta tämä puoli vielä sujui ihan ilmankin. Mutta kun eiväthän he voi tietää ja osata mitään...

 

http://www.againstchildtrafficking.org/what-we-do/

 

http://www.againstchildtrafficking.org/what-we-do/

 

Tietääkö kukaan tästä nykyään mittän? Oli kyllä surullinen dokumentti.

 

Tietääkö kukaan tästä nykyään mittän? Oli kyllä surullinen dokumentti.

Niin miten lapsilla nyt menee?
Jostain luin, että tämän vuoden huhtikuussa olisi adoptio purettu? Pitääkö paikkansa?

 

[QUOTE="hohhoijaa";29135650]Me nähtiin TODELLA pieniä pätkiä, ne vanhemmat eli kuitenkin vuosia sen tytön kanssa.

Tyttö osas olla kyllä manipuloiva ja niiku oikee isänsäkki sano 'tuittupää'.

En tod lähtis kivittään ketään. Mitä siinä pitäis tehdä jos yks koittaa terrorisoida koko perhettä??? Perheneuvolasta tai psykologilta ei saa apua. Oma mielenterveys vaakalaudalla...

Herätkää!

Se äitihän kertoi miten oli ollut väkivaltainen sisarelleen. Heittänyt kivellä otsaan tätä. Voi olla että bio äiti ei jostain syystä haluaisikaan lastaan takaisin jos ei itsekkään pärjää tämän kans. Täällä on kiva jutella ja nähdä muiden ajatuksia asiasta. Ei olla tässä kivittämässä ketään [/QUOTE]


Oon minäki pienempänä heittänyt sisaruksia vaikka millä, kampannut ja töninyt ojaan mutta ihan suht normaali kuitenkin olen. Köyhissä oloissa 5 sisarusta jotka kilpailee huomiosta niin saattaa sielä jotain agressiivista käytöstä olla mutta tuskin se kenestäkään tekee sairasta tai perheeseen sopeutumatonta.