Ensimmäinen tabletti otettu. Miten tuntuikaan niin oudolle ottaa tämä tabletti. Jotenkin ihan kuin minulta olisi viety "tablettineitsyys"
Tarkoitan, että tämä kierto tuntuu jollakin tavalla erilaiselta, spesiaalimmalta, olisiko nyt oikeasti mahdollisuus ja toivoa? Pysyn kuitenkin realiteeteissä vailla turhaa toivomista. Saanee kai sitä silti yrittää edes tämän yhden ainoan kierron olla positiivinen. Positiivisuus ja toivo on meinaa ollut melko kaukana tähän asti.
Itse taidan olla niin pitkänlinjan lapseton, että olen jollakin tapaa turtunut. Aiemmissa kierroissa en ole tuntenut niin toivoa plussan odottamisesta kuin surua menkkojen tulosta. Olen jossakin välitilassa, tyhjiössä. Todettakoon kai, että tämä on minun tavallista elämääni enkä oikeastaan tiedä muusta. Kaikki ystäväni ovat saaneet lapsensa 1-3 yrityskierron kuluessa.
Taustaa sen verran, että yritystä entisen miehen kanssa vuodet 2002-2010. Ja nykyisen kanssa kuukautta vailla vuosi. Jos jotain vikaa itsestäni voin kertoa niin reilu ylipaino. Miten hitossa sitäkin saisi pois?? Miksi lapsettomuuskaan ei motivoi? Tää on tämmöstä joo.
Mitäs muille kuuluu?