Avovaimokkeen ihmettelyä

Mites teillä nyt menee?

 

No tuota...tuossa väliin oli muutama hyvä päivä Sitten mies veti herneen nenään jostain aivan turhasta ja alkoi laukomaan taas "totuuksia". Olin hänen mielestään uhka jopa tytön fyysiselle terveydelle, enkä ole ansainnut parempaa kohtelua. Häntä kuulemma suorastaan hävetti, että oli alkuaikoinen jättänyt tytön minulle hoitoon. Hän myös sivuutti syntymäpäiväni olemalla koko päivän pois kotoa ja jopa onnittelematta. Sen jälkeen olimme pari päivää hiljaa, ja mies lähetti tekstiviestillä tietävänsä, että on ollut hankala. Eilen mies aloitti jälleen napinaa jostakin, joka on käsitelty jo moneen kertaan, enkä ko. epäkohtaan saa korjausta ennen kevättä. Tyttö myös leikki verhoissa, ja sanoin siinä, että verhoissa ei saa roikkua. Siitähän mies kimpaantui, ja repäisi koko verhon alas! Kuulemma mielestäni kissat saa roikkua verhoissa, mutta tyttö ei Vastasin, että kukaan ei saa roikkua verhoissa, ja ok jos välttämättä haluaa opettaa tytön roikkumaan. Varmasti tyttökin säikähti sitä repäisyä, kun minäkin säikähdin, vaikka yritinkin näytellä tyyntä.

Eilen sitten katkesi kamelin selkä ja ehdotin vakavissani talouksien eriyttämistä. Taloudelliset tappiot eivät ole niin suuret, että sen takia kuuntelisin keneltäkään sellaista päänaukomista kuin nyt olen saanut kuunnella. Oli riita sitten mistä hyvänsä, ei tarvitse alkaa nimitellä ja huutelemaan ilkeyttään asioita, joita ei kuitenkaan edes tarkoita.

Onhan se törkeää antaa moinen ultimatum, mutta siihen on nyt tultu. Jos asuminen samassa taloudessa tarkoittaa sitä, että saan säännöllisesti kuunnella ilkeyksiä ja kuinka huono ihminen olen, kyllä minä valitsen siinä tapauksessa muuton erilleen. Näin sanoin miehelleni, joka ilmeisesti omassa yksinäisyydessään pohti vihdoin käyttäytymistään. Hän totesi, että on joitain käsittelemättömiä traumoja, jotka ovat saaneet hänen käytöksensä lukittumaan. Hän on tahallaan itselleen uskotellut, että mielestäni tyttö olisi riesa, vaikka moneen kertaan olen hänelle sanonut, ettei asia niin ole. Moni täälläkin on kyllä sanonut, että olisin välinpitämätön yms yms, mutta kyllä se taitaa olla kirjoitettu naisen genetiikkaan asti, että pienistä pidetään huolta. Vaikka en olekaan henkisellä tasolla kiintynyt tyttöön, koen silti vetoa hänestä huolehtimiseen. Pakko olla jokin biologinen juttu. Noh, se oli hieman sivuseikka, mutta koin aiheelliseksi kommentoida.

Mies eilen kysyi sitten, että menikö laiva jo, vai onko vielä mahdollisuuksia, jos hän saisi käytöksensä korjattua. Sanoin, että kaikki on mahdollista Uskon puute välillä vaivaa, kun olen saman kuullut jo monta kertaa. Katsotaan nyt. Ainakin mies nyt tietää, että en moista käytöstä suvaitse ja todellakin lähden, jos sama jatkuu. Haluan uskoa, että eilen oli merkittävä käännekohta ja nyt asiat alkaisivat korjaantua.

 

Voi että.. Et sä kyllä tollasta kohtelua ole ansainnut. Eikä ole mitenkään kohtuutonta vaatia mieheltä muutosta hommaan. Mutta pitäisköhän sen hakea jotain apua niihin traumoihinsa? Ei muutenkaan olisi mitenkään häpeä käydä esimerkiksi neuvolapsykologin juttusilla, koska ero ja pienen lapsen vanhemmuus voi ihan kelle tahansa aiheuttaa paineita. Varmaan ymmärrät, että ei se käytös ihan käden käänteessä muutu? Se saattaa vaan hädissään lupailla niin, jos pelkää, että oikeasti lähdet. Vaikeassa tilanteessa kyllä oot Ilmeisesti kuitenkin sulla on aika syviä tunteita tätä tyyppiä kohtaan, kun vielä siinä oot?

 

Joko tytön vanhemmat olet sinne pöydän ääreen saannut? Oletteko edelleenkään tehnyt miehen ja tytönkanssa asioita yhdessä?

 

Muuttaminen - ja varsinkin yhteen muuttaminen - on tosi stressaavaa, kuten myös lapsen "saaminen". Ehkä teillä on vaan hankala alku ja se tasaantuu siitä pikkuhiljaa kun opitte tuntemaan toisenne ja tapanne paremmin. Mutta tuo kuvauksesi miehesi käytöksestä (erolla uhkailu, vähättely, syyttely, huutaminen, nimittely, valojen sammuttelu, ovien lukitseminen, synttäreiden unohtaminen ja muu) kuulostaa kyllä henkiseltä väkivallalta eikä ainakaan vähene ajan myötä. Sellainen ei kuulu hyvään suhteeseen. Miehesi on myös helposti räjähtävä ja aggressiivinen, minkä se koiraepisodi ja verhojen repiminen osoitti. Jos päätät jäädä yrittämään niin LUPAA että lähdet kävelemään sillä sekunnilla jos hän pahoinpitelee sinua, tyttöään tai lemmikkejänne etkä kuuntele mitään selityksiä tai anteeksipyyntöjä!

Hyviä miehiä on vaikea löytää - minäkin tapasin sellaisen vasta 35-vuotiaana - mutta se on mahdollista. Älä siis sen vuoksi jää elämään ikävään suhteeseen että pelkäisit ettei parempaakaan löydy. Entä jos kiduttelette yhdessä muutaman vuoden ja sinulle tulee sitten mitta täyteen. Olet siinä vaiheessa muutaman vuoden vanhempi ja taas alkutilanteessa. Lapsi on siinä vaiheessa jo oppinut isältään tuon kamalan käyttäytymismallin ja lisäksi kärsii erostanne enemmän. Jokainen ansaitsee hyvää ja kunnioittavaa kohtelua puolisoltaan.

Jos jäät niin yritä olla kiinnostunut tytöstä. Ei sen ikäinen tajua miksi olet välinpitämätön.

Onnea sinulle, päädyt mihin ratkaisuun tahansa!

 

Olen pari kertaa ehdottanut miehelle, josko hän kävisi keskustelemassa patoumistaan jonkun kanssa. Ei ilmeisesti koe tarvetta. Tiedän, että käytös ei käden käänteessä muutu, mutta nyt sen kuitenkin pitäisi muuttua :S En niele enää yhtään vastaavaa settiä ja tämän olen miehelle ilmaissut hyvin selvästi. Pientä napinaa ja riitaa tulee varmasti, mutta sellaisia kohtauksia, joita hän on viime aikoina järjestänyt. Tunteet ovat oudon syviä. Keneltäkään en ole moista kohtelua ennen sietänyt, ja jopa anteeksi antanut! Siis ihan vilpittömästi olen antanut anteeksi! Aikaisemmissa suhteissa olisin jo niin verisesti loukkaantunut, että olisin lähtenyt lätkimään aikoja sitten

En ole saanut vanhempia keskustelemaan pöydän ääreen, mutta ilmeisesti ovat enemmän puhuneet vaihdoissa tai puhelimitse, koska mies tietää nyt paljon enemmän, mitä äidin luona tapahtuu. Kaikki aikanaan. En viitsi nähdä niin paljoa vaivaa, kun yhteinen tulevaisuus on kuitenkin vielä vaakalaudalla.

Ehkäpä tuo on sitten henkistä väkivaltaa, varmasti onkin. Jos olisin yhtään heikompi persoona, olisin varmasti jo täysin murtunut Onneni on, että tiedän arvoni ja kunnioitan itseäni niin paljon, ettei kenenkään sanomiset itsetuntoani muserra. Tiedän, ettei yksikään miehen laukoma ilkeys ole totta. Ehkä siksikin minun on helpompi edelleenkin jatkaa tässä tilanteessa. Olkoon vain kuinka räjähtävä mies tahansa, minulle on turha alkaa fyysisesti ryttyillä, koska se ei jää siihen. Mies on muutaman kerran uhannut minuakin fyysisellä väkivallalla, ehkä kimpaantui siitä vain lisää kun sanoin uhkailua naurettavaksi Myöhemmin olen vannottanut, ettei sellainen peli vetele ja sellaisia ei vain kertakaikkiaan ikinä toiselle sanota. Miltä se nyt tytönkin korviin kuulostaa..sitä kautta mies tajusi kuinka typeriä asioita suustaan päästelee. On se kyllä kumma, kun pitää alkaa aikuista ihmistä kouluttamaan tavoille! Ja niin kun halusin miehen, jota ei tarvitse "kouluttaa", sellaisen joka olisi hyvä sellaisenaan. Pah, ei sellaista näköjään ole olemassakaan. Tämä puute on sellaista laatua, että on ihan pakko kouluttaa

Siinä vaiheessa, kun mies pahoinpitelee yhtään ketään meidän talossa, todellakin lähden kävelemään. Ja pidän huolen, että hän joutuu edesvastuuseen teoistaan. Kovempi tuomio siitä tulee tietysti, jos erehtyy minuun koskemaan. Toivottavasti sitten minuun ennemmin kuin tyttöön taikka eläimiin...minulle siitä ei tule traumoja, mutta näille muille voisi tullakin. On hän aina kyllä sanonut, ettei naisia lyö. Mutta on sanonut lyövänsä takaisin, jos lyön häntä. Olikohan se yllytystä vai mitä? Täysin naurettavia asioita mies laukoo. Ihan kuin minä olisin väkivaltainen Ehkä joku hänen existään sitten on ollut, tiedä häntä. En kovin kauaksi aikaa tähän todellakaan ole jäämässä, jos meininki ei muutu. Vielä olen valmis yrittämään, mutta se edellyttää 100% panosta miehen suunnalta. Hänen täytyy nyt tutkiskella itseään hyvin tarkkaan.

Tyttö on syytön kaikkeen, viaton pikkuotus. Kumpa mieskin sen tajuaisi. Onhan tämä tilanne vaikuttanut tyttöönkin aivan varmasti, mutta eiköhän tilanne korjaannu. Annan hänen lähestyä omaan tahtiinsa, niin se on edennyt tähänkin saakka. Joka kerta tyttö haluaa olla enemmän ja enemmän kanssani ja pyytää leikkimään En ole koskaan kieltäytynyt Kolmistaan me emme ole mitään tehneet vieläkään, mutta minä olen tehnyt hieman enemmän tytön kanssa. Pieniä asioita. Jutellut, leiikkinyt ja lukenut kirjaa, antanut juotavaa/syötävää, pieniä asioita. Pikkuhiljaa.

Sellainen omituinen käytös on tästä meidän tilanteesta tytölle seurannut, että hän on alkanut hokea sellaista, että ei Tanja ota. Siis jos Tanja olisi nimeni, ei siis ole Ei tanja kato, ei Tanja ota, ei Tanja tule, ei Tanja sitä ja tätä. Olisiko sitten mustasukkaisuutta isistä, kun sitä on ollut aikaisemminkin? Tai sitten ihan vain kokee, että negatiivisuudet talossa liittyvät minun ilmaantumiseeni? Voisiko noin pieni luoda sellaisen asiayhteyden? Vai onko se vain orastavaa "uhamiän" alkua? Nooh, eiköhän se ajanmittaan lopu, kun ja jos saadaan homma rauhottumaan.

 

Voi käydä niinkin, että jos saat miehestä koulutettua paremman ihmisen, joka hoitaa toisen vanhemman kanssa yhdessa asiallisesti asioita, niin siinä vaiheessa palaavatkin eksänsä kanssa yhteen, muodostavat eheän perheen ja sinä jäät kuin nalli kalliolle.

 

[QUOTE="vieras";22979528]Voi käydä niinkin, että jos saat miehestä koulutettua paremman ihmisen, joka hoitaa toisen vanhemman kanssa yhdessa asiallisesti asioita, niin siinä vaiheessa palaavatkin eksänsä kanssa yhteen, muodostavat eheän perheen ja sinä jäät kuin nalli kalliolle.[/QUOTE]

Onhan tämäkin mahdollista, tosin melko epätodennäköistä. En kuitenkaan voi kouluttaa miehen eksää, joka kuulostaa varsin sekopäältä hänkin Onhan minulla tietenkin filtteri päällä, kun kuuntelen niitä juttuja miehen eksistä. Kuulenhan siinä vain tarinan toisen puolen. Nyttemmin mies ei enää kerro tarinoitaan, kun kerroin, ettei minua kiinnosta, mitä entisten kanssa on tapahtunut. Kaikkihan saavat paskaa niskaan joissain suhteissaan, mutta se on elämää se ja siitä jatketaan eteenpäin. Kukin hoitakoon painolastinsa omalla tyylillään, mutta ei sitä sovi uuden päälle kipata.

Pointtihan oli kuitenkin se, että kuka tahansa voi jäädä kuin nalli kalliolle milloin tahansa. Aina voi löytyä vaikka uusi ja parempi, jos vanha suola ei janota. Se on vain tiedostettava riski, joka pitää ottaa, mikäli haluaa elämänsä jonkun kanssa jakaa

 

Äijähän on selvästi luonnehäiriöinen sekopää. Joo, kannattaa jäädä tohon suhteeseen!

 

Kuinka yhdelle kunnolliselle miehelle onkin kohdalle osunut niin paljon huonoja kumppaneita? Hmm..

 

Tänään se sitten tapahtui. Todellinen käännekohta. Pyysin, että saisin mieheltä sen avaimen, joka sopii tähän huoneeseen, jonka hän aina lukitsee. Perustelin, etten pidä siitä, että talossa on ovia, joista en voi halutessani kulkea. Mies ei suostunut jättämään avainta hyllyn päälle. Tietysti aloin inttämään, että avaimen pitää olla myös minun saatavillani, eikä miehen taskussa. Siitä homma jatkui huutoriidalla, jonka seurauksena mies alkoi riuhtoa minua ja tönimään. Sitten uhkasi laittaa kiinni makuuhuoneenkin, johon en tietenkään suostunut, vaan menin väliin. Miehen näkökulmasta hän siirsi minut kaulasta pois oviaukosta, minä koin sen kyllä niskalenkkikuristamisena. Harmi, kun siitä ei noussut mustelmaa... Lopulta hän huusi, että olen kohta nippusiteissä varastossa. Mahtaa miestä vituttaa, kun en pelkää häntä Nooh, pientähän tuo, mutta en jää odottamaan pahempaa.

Välittäjä tulee ensi viikolla käymään.

Kiitos kaikille, kun olitte tässä elämänvaiheessani mukana. Ehkä päivittelen myöhemminkin, miten täällä menee, mutta päätös on nyt tehty

 

Voi itku.. Harmi, että sen piti mennä tommoseks.

Sun pitää nyt kyllä lähteä, onko jotain paikkaa missä voit majailla jonkin aikaa?

Kyllä ton miehenkin pitäis hakea apua, ihan tyttönsä takia jo..

Kerro sitten miten homma etenee!

 

Jos nyt vielä jostain syystä päädytte sovintoa hieromaan, niin sitten laitat ehdottomasti ehdoksi sen, että hakee apua ja käy juttelemassa ammattilaisen kanssa. Älä ainakaan usko enää sen omia lupauksia, että muuttaa käytöstään tms.

 

noissa ruokailutottumus asioissa ja tuossa titinallessa olet kyllä täysin oikeassa, sekä se, että lapsella pitäisi olla selkeä päivärytmi jne, mutta ihmettelen, että jos et itse, aikuinen ihminen pärjää puolet ajasta yksin omassa sängyssä, niin miten sitten uskot että 2 vuotias tytön tyllerö pärjäisi?

Meillä on 2 vuotias poika, joka kömpii joka yö isänsä viereen, meidän väliin, eikä se sitä loppuelämäänsä tehe, jotkut lapset vain tarvii sitä läheisyyttä ja turvaa öisin niin paljon. Tuo teidän tilanne voi olla pienelle lapselle vieläkin aivan outo ja jopa pelottava ja kyllä tuommoisessa tilanteessa on isällä tyttärensä mentävä avovaimon edelle, ja aikuisen naisen pitäisi pystyä ymmärtää.

 

Voi itku.. Harmi, että sen piti mennä tommoseks.

Sun pitää nyt kyllä lähteä, onko jotain paikkaa missä voit majailla jonkin aikaa?

Kyllä ton miehenkin pitäis hakea apua, ihan tyttönsä takia jo..

Kerro sitten miten homma etenee!

Ei ole paikkaa, minne mennä. Minulla on kuitenkin nuo eläimet tuossa, joista täytyy pitää huolta. Itseni nyt saisin majailemaan muualle, mutta en kaikkia. Emmeköhän me mahdu kuitenkin saman katon alle sen aikaa, kun talo on myyty. Siinä voi kuitenkin mennä kuukausia.

Välittäjä tuleekin jo huomenna käymään Eli ei tässä enää mitään sovintoa aleta hieroa. Kyllä tämä oli tässä. Sääli muuttaa näin kivasta paikasta pois, mutta yksin ei ole varaa jäädä.

 

noissa ruokailutottumus asioissa ja tuossa titinallessa olet kyllä täysin oikeassa, sekä se, että lapsella pitäisi olla selkeä päivärytmi jne, mutta ihmettelen, että jos et itse, aikuinen ihminen pärjää puolet ajasta yksin omassa sängyssä, niin miten sitten uskot että 2 vuotias tytön tyllerö pärjäisi?

Meillä on 2 vuotias poika, joka kömpii joka yö isänsä viereen, meidän väliin, eikä se sitä loppuelämäänsä tehe, jotkut lapset vain tarvii sitä läheisyyttä ja turvaa öisin niin paljon. Tuo teidän tilanne voi olla pienelle lapselle vieläkin aivan outo ja jopa pelottava ja kyllä tuommoisessa tilanteessa on isällä tyttärensä mentävä avovaimon edelle, ja aikuisen naisen pitäisi pystyä ymmärtää.

Kyse ei tietenkään ollut siitä, ettenkö yksinkin pärjäisi Kyse olikin vain periaatteesta. Ja johan olen monta kertaa todennut, että se on ok.

Nyt tosin millään ei ole mitään väliä enää, koska päädyimme eroamaan.

 

Miksi hymiöitä, kun elämäsi on palasina? Ironiaako?

 

Miksi hymiöitä, kun elämäsi on palasina? Ironiaako?

Miten niin elämäni on palasina? Vain yksi takapakki, ei muuta. Tein hirveän huonon miesvalinnan, ja päädyin tällaiseen tilanteeseen. Onni on, että poiskin pääsee. Sen takia on hyvä hymyillä Ehdin itkeä myöhemminkin.

 

Vaikka ero on aina harmillinen juttu, niin parempi se varmasti nyt on, kuin esim vuosien päästä kun teillä voisi olla jo yhteisiäkin lapsia. Miehelle kannattaa ehdottaa avun hakemista tyttärensä vuoksi. Entä, jos käy joskus käsiksi tyttöön? Mutta hyvä, että sinä olet nyt tehnyt päätöksesi. Ei tuollaisessa suhteessa voi elää.

 

Kova paikkahan tämä on, en sitä kiellä. Mutta pakkohan tästä on selviytyä! Ja onhan tässä taas toivo paremmasta huomisesta ja loppuelämästä. Jälleen uusi lehti kääntyy.

 

Voimia ja jaksamisia! Itku tulee varmasti jossain vaiheessa, se kannattaa itkeä sitten kerralla pois. Kuten itsekin olet huomannut ei tuo teidän parisuhde nyt kovin hyvällä mallilla ollut ja viimeiset tapahtumat kyllä on sen verran ronskia että hyvä että lähdet nyt!

 

Kurja juttu, mutta loppujen lopuksi varmaan aika opettavainenkin kokemus.

 

Miehen mielestä hänen toiminnassaan ei ole mitään väärää tai korjattavaa. Hänen silmilleen ei naiset kuulemma hypi. Voi miten väärän naisen hän itselleen valitsikaan...sanoinhan jo heti ensikättelyssä, etten ole kenenkään tossu, enkä sen koommin halua tossumiestäkään.

Jos hän käy tyttöön käsiksi, siitä toivon mukaan jää jälkiä ja hän jää siitä kiinni. Sitten äiti saa tytön kokonaan itselleen. Kyllähän se jo kertoo paljon, jos kykenee kuristelemaan koiraansa syyttä, uhkailee minua jatkuvasti pahoinpitelyillä ja tappamisella. Tuskin tosissaan (toivon mukaan) mutta kuitenkin.

Sääliksi käy tytön äitiä ja tyttöä, kun tuollaisen hirviömiehen kanssa meni tekemään lapsia.

 

Miehen mielestä hänen toiminnassaan ei ole mitään väärää tai korjattavaa. Hänen silmilleen ei naiset kuulemma hypi. Voi miten väärän naisen hän itselleen valitsikaan...sanoinhan jo heti ensikättelyssä, etten ole kenenkään tossu, enkä sen koommin halua tossumiestäkään.

Jos hän käy tyttöön käsiksi, siitä toivon mukaan jää jälkiä ja hän jää siitä kiinni. Sitten äiti saa tytön kokonaan itselleen. Kyllähän se jo kertoo paljon, jos kykenee kuristelemaan koiraansa syyttä, uhkailee minua jatkuvasti pahoinpitelyillä ja tappamisella. Tuskin tosissaan (toivon mukaan) mutta kuitenkin.

Sääliksi käy tytön äitiä ja tyttöä, kun tuollaisen hirviömiehen kanssa meni tekemään lapsia.

Voimia ankeaan asiaan, harmi kun ei pysty joskus myöhemmin tarkistamaan kuinka elämäsi etenee, täällä käynyt lukemassa elämäsi mutkia, hyvä että sait asian päätökseen omalta osaltasi vaikka se mikä sen aiheutti oli aika järkyttävää luettavaa.

 

Mahtaakohan eksällä olla samanlaisia kokemuksia.. Kun pöly laantuu,niin voisit tehdä asian selväksi myös hänelle. Hyvähän se on tietää millaisia taipumuksia sellaisella ihmisellä on, jonka luona lapsi viettää aikaa.