Olen pari kertaa ehdottanut miehelle, josko hän kävisi keskustelemassa patoumistaan jonkun kanssa. Ei ilmeisesti koe tarvetta. Tiedän, että käytös ei käden käänteessä muutu, mutta nyt sen kuitenkin pitäisi muuttua :S En niele enää yhtään vastaavaa settiä ja tämän olen miehelle ilmaissut hyvin selvästi. Pientä napinaa ja riitaa tulee varmasti, mutta sellaisia kohtauksia, joita hän on viime aikoina järjestänyt. Tunteet ovat oudon syviä. Keneltäkään en ole moista kohtelua ennen sietänyt, ja jopa anteeksi antanut! Siis ihan vilpittömästi olen antanut anteeksi! Aikaisemmissa suhteissa olisin jo niin verisesti loukkaantunut, että olisin lähtenyt lätkimään aikoja sitten
En ole saanut vanhempia keskustelemaan pöydän ääreen, mutta ilmeisesti ovat enemmän puhuneet vaihdoissa tai puhelimitse, koska mies tietää nyt paljon enemmän, mitä äidin luona tapahtuu. Kaikki aikanaan. En viitsi nähdä niin paljoa vaivaa, kun yhteinen tulevaisuus on kuitenkin vielä vaakalaudalla.
Ehkäpä tuo on sitten henkistä väkivaltaa, varmasti onkin. Jos olisin yhtään heikompi persoona, olisin varmasti jo täysin murtunut
Onneni on, että tiedän arvoni ja kunnioitan itseäni niin paljon, ettei kenenkään sanomiset itsetuntoani muserra. Tiedän, ettei yksikään miehen laukoma ilkeys ole totta. Ehkä siksikin minun on helpompi edelleenkin jatkaa tässä tilanteessa. Olkoon vain kuinka räjähtävä mies tahansa, minulle on turha alkaa fyysisesti ryttyillä, koska se ei jää siihen. Mies on muutaman kerran uhannut minuakin fyysisellä väkivallalla, ehkä kimpaantui siitä vain lisää kun sanoin uhkailua naurettavaksi
Myöhemmin olen vannottanut, ettei sellainen peli vetele ja sellaisia ei vain kertakaikkiaan ikinä toiselle sanota. Miltä se nyt tytönkin korviin kuulostaa..sitä kautta mies tajusi kuinka typeriä asioita suustaan päästelee. On se kyllä kumma, kun pitää alkaa aikuista ihmistä kouluttamaan tavoille! Ja niin kun halusin miehen, jota ei tarvitse "kouluttaa", sellaisen joka olisi hyvä sellaisenaan. Pah, ei sellaista näköjään ole olemassakaan. Tämä puute on sellaista laatua, että on ihan pakko kouluttaa
Siinä vaiheessa, kun mies pahoinpitelee yhtään ketään meidän talossa, todellakin lähden kävelemään. Ja pidän huolen, että hän joutuu edesvastuuseen teoistaan. Kovempi tuomio siitä tulee tietysti, jos erehtyy minuun koskemaan. Toivottavasti sitten minuun ennemmin kuin tyttöön taikka eläimiin...minulle siitä ei tule traumoja, mutta näille muille voisi tullakin. On hän aina kyllä sanonut, ettei naisia lyö. Mutta on sanonut lyövänsä takaisin, jos lyön häntä. Olikohan se yllytystä vai mitä? Täysin naurettavia asioita mies laukoo. Ihan kuin minä olisin väkivaltainen
Ehkä joku hänen existään sitten on ollut, tiedä häntä. En kovin kauaksi aikaa tähän todellakaan ole jäämässä, jos meininki ei muutu. Vielä olen valmis yrittämään, mutta se edellyttää 100% panosta miehen suunnalta. Hänen täytyy nyt tutkiskella itseään hyvin tarkkaan.
Tyttö on syytön kaikkeen, viaton pikkuotus. Kumpa mieskin sen tajuaisi. Onhan tämä tilanne vaikuttanut tyttöönkin aivan varmasti, mutta eiköhän tilanne korjaannu. Annan hänen lähestyä omaan tahtiinsa, niin se on edennyt tähänkin saakka. Joka kerta tyttö haluaa olla enemmän ja enemmän kanssani ja pyytää leikkimään
En ole koskaan kieltäytynyt
Kolmistaan me emme ole mitään tehneet vieläkään, mutta minä olen tehnyt hieman enemmän tytön kanssa. Pieniä asioita. Jutellut, leiikkinyt ja lukenut kirjaa, antanut juotavaa/syötävää, pieniä asioita. Pikkuhiljaa.
Sellainen omituinen käytös on tästä meidän tilanteesta tytölle seurannut, että hän on alkanut hokea sellaista, että ei Tanja ota. Siis jos Tanja olisi nimeni, ei siis ole
Ei tanja kato, ei Tanja ota, ei Tanja tule, ei Tanja sitä ja tätä. Olisiko sitten mustasukkaisuutta isistä, kun sitä on ollut aikaisemminkin? Tai sitten ihan vain kokee, että negatiivisuudet talossa liittyvät minun ilmaantumiseeni? Voisiko noin pieni luoda sellaisen asiayhteyden? Vai onko se vain orastavaa "uhamiän" alkua? Nooh, eiköhän se ajanmittaan lopu, kun ja jos saadaan homma rauhottumaan.