Avovaimokkeen ihmettelyä

  • Viestiketjun aloittaja Vaimoketurhake
  • Ensimmäinen viesti
Vaimoketurhake
Milläs mielesi keksinnöllä sä sit sivuutat sen koirajutun? Kun nyt kaikki muut on ratkaistu, ja mies on taas päällisin puolin ihana kurinpitäjä?
En minä sitä varmaan koskaan saakaan sivuutettua. Sen olen vannottanut monesti, että meidän talossa ketään kohtaan ei suoriteta minkään tason väkivaltaa. Millähän konstilla ne kaikki hakatut naiset sivuuttavat sen hakkaamisen, joka kohdistuu heihin itseensä ja jopa lapsiin?! Tässä nyt UHATTIIN lyönnillä, EI LYÖTY. Jos mies olisi oikeasti lyönyt koiraa, en edes harkitsisi, vaan ottaisin ja lähtisin välittömästi. Siitä käytiin pitkät puheet, kun kerroin kuinka pelkään jättää eläimiä yksin taloon hänen kanssaan, enkä suostu sellaisen miehen kanssa elämään, joka pelottaa minua missään määrin. Niinpä hän on vannonut, että ei ole meille uhka. Mielestäni voin kerran uskoa. Toistuminen osoittaakin sitten jo toimintatavan vahvistumista, ja on syytä heittää hanskat tiskiin.

Ja nyt ei ole kaikkia muita todellakaan ratkaistu ;)
 
Vaimoketurhake
Olipas mukava päivä eilen. Sain olla yksin kotona eläinten kanssa :) Oli siis tytötön päivä ja mies treeneissä :D Mieleni sopukoissa saan kaikki miehen tekemät kommervenkit vaikuttamaan vittuilulta. Eilen mies oli lukinnut pelihuoneen ja ottanut avaimen mukaan töihin. Vahingossa kuulemma meni takin taskuun...hmm...uskoako tuota. Huonetta ei siis yleensä lukita, mutta kuulemma kissani oli avannut oven ja siksi oli laittanut lukkoon...aha. Ja kissa halusi sinne syystä että? Sainpahan ainakin siivottua, kun ei tarvinnut pelata heh heh!

Käykö muille näin, että alkaa holtittomasti epäillä puolisonsa tarkoitusperiä vastaavissa tilanteissa? Siis kun suhde hiertää? Aivan varma olen ainakin siitä, että mukulan vellipurkit jäävät AINA pöydälle vain siksi, että se harmittaa minua. Olen jo päässyt kyllä harmituksen yli, ja laitan vaan roskiin. En jaksa enää harmitella turhia asioita. Liikaa energiaa kuluu sellaiseen.
 
Vaimoketurhake
Buaaaahahahahhahaaa oli pakko laittaa tähän alkuun oikein huutonaurua :D Olemme saaneet puhutuksi joitain asioita. Kenties osa solmuista on saatu aukikin, se jää nähtäväksi. Se vaati kyllä aikamoista ponnistelua ja pinnistelyä minunkin suunnaltani. Tänään sain hetkellisen huutoraivokohtauksenkin, kun paloi pinna totaalisesti. Se meni ohi kolmessa sekunnissa ja pyysin heti anteeksi, mutta mutta...ehkä se hieman herätti häntä? Nyt taas naurattaa. Olen vaihtanut vähän rennomman vaihteen päälle, kun alkoi olla liian stressaavaa, ettei muustakaan elämstä tuntunut enää tulevan mitään.

Niin...huutonauru koski lähinnä näitä yhteisiä lapsia. Ei, emme ole puhuneet lisääntymisestä. Olemme vasta siinä vaiheessa, että päätimme olla laittamatta taloa myyntiin :D

Ai mistä sain raivarin? Noh, koirani oli hajottanut sellaisen pyyheklipsin ollessaan kodinhoitohuoneessa ja se klipsi oli kahdessa osassa lattialla, enkä ollut sitä heti siivonnut roskiin. Jos mies olisi tullut tytön kanssa, niin tilanne olisi ollut vaarallinen. Kaiken lisäksi sanoin siinä, että ok, pyrin keräämään ensi kerralla heti, vaikka tyttö ei olisikaan tulossa...noh, kappale piti tuoda naamalleni ja jatkaa aiheesta kuinka väärin on jättää sellaisia esineitä lattialle ja kuinka en koskaan mitään tajua. Siinä kohtaa naksahti. Taisi mieskin hiukan säpsähtää, oli ainakin sen näköinen ilme päällä :D Kertokaa ihmiset, onko puolikas pyyheripustin uhka kaksivuotiaalle? Jotenkin tuntuu taas niin liioittelulta, kun tiedän, minkälaisissa kaaoksissa lapsia elää, ja hengissä pysyvät :p
 
Milli ja Molli
Ehkä oli liioittelua, tosiaan lapset pysyvät hengissä ties millaisissa murjuissa. Ehkäpä miehesi on haastaa riitaa tahallaan, oletko tuota pohtinut? Onko tyttö teillä nyt viikonloppuna? Jos on niin mitäs olette meinanneet puuhailla? Joko olet päättänyt osallistua edes hieman yhteisiin juttuihin? :)
 
Vaimoketurhake
Nyt on vapaa viikonloppu. Mies treenailee ja onpa itselläkin omaa ohjelmaa, mutta sentään nukumme pari yötä samassa sängyssä :) Ma ja ti on tyttö taas paikalla. En osaa sanoa, osallistunko ja mihin. Eipä tuo kummallista tee arkisin, kun hoidossa on ulkoiltukin niin paljon, ettei kannata talosta poistua. Luultavasti hengailen olohuoneessa ja odottelen. Tyttö tulee kuitenkin jossain vaiheessa tohkeissaan esittelemään lelujaan ;)

Aivan varmasti mies haluaa tahallaan haastaa riitaa. On vaikea uskoa, että ketään olisi noin sairaalloisen suojelevainen...vaikka tuosta ei nyt mikään enää yllättäisi :D Toivon mukaan tuo naksahtamiseni sai miehen edes hiukan ajattelemaan, mitä itse tekee. Asiasta saa aina sanoa, mutta pitäisi myös lopettaa siihen, kun toinen sanoo "selvä, asia ymmärretty". Naaman eteen kun tullaan huutamaan puolikkaasta pyyheripustimesta niin voi morjesta! Miten niin aina naiset nalkuttaa?! :D
 
Milli ja Molli
Tehkää miehenkanssa jotain kivaa yhdessä, nyt olisi aikaa vaikka sekstailla ;)
Tai menkää syömään ja vaikka elokuviin. Tehkää yhdessä jotain mikä hetkeksi saisi unohtamaan erimielisyydet. Onko lapsen isän ja äiti vielä jutelleet asioista? Kun jossain vaiheessa puhuit että josko saisit heidät samaan pöytään juttelemaan. :) Ja hei, meillä se on kyllä mies joka yleensä nalkuttaa :D En tiedä edes kuka on keksinyt että me NAISET muka nalkutettaan ja valitetaan- kaikesta.
 
Vaimoketurhake
Huomenna voisi tosiaan tehdä jotain mukavaakin yhdessä. Tai tänään illalla mennä saunaan ja viritellä jotakin ;) Tänään menee menot pahasti ristiin ja näemme vasta illalla joskus.

Tytön venhempia taitaa olla mahdotonta saada saman pöydän ääreen keskustelemaan rakentavasti vielä piiiitkään aikaan. Enhän voi itsekään keskustella rakentavasti miehen kanssa :D Nooh, kaiken lisäksi exä ei ole päässyt edes käymään täällä meidän uudessa talossa vielä, kun aluksi en muuttokaaokseen halunnut ketään käymään ja myöhemmin mies itse on estänyt pääsyn. On kuulemma huudellut puhelimessa oikeuksiaan tehdä tupatarkastus heh heh hee Molemmat ihan kaheleita tuntuvat olevan.

Pitipä muuten eilen illalla vielä ottaa puheeksi se pyyheklipsi, kun molemmat olivat rauhallisia jne. Kysyin kauniisti, että miksi mies koki sen niin uhkaavana. Sanoi, että se on terävä. No eihän se ole niin terävä, että sillä edes haavaa tekisi! Ei väittänyt vastaan. Osoitin vielä myöhemmin kokonaisia verhonipsuja, joita oli jäänyt suhteellisen matalalle ja tyttö voisi niihin yltää...naureskellen, että voi kauheeta nyt oli hengenlähtö lähellä VERHOKLIPSEJÄ LAPSEN ULOTTUVILLA NÖÖÖÖYYY :D Jospa se suhteellisuudentaju kehittyisi vähän miehelläkin ;)
 
Se, kuinka paljon tyttö minua häiritsee, ei kiinnosta miestäni tippaakaan. Eikä kuulukaan. Kuulemma tyttö ei katso paljoakaan titinallea, vaan kuuntelee sitä musiikkia. Eli riittäisikö sitten pelkkä CD? Eikä kaksivuotias millään hiljaa pysy ;)
Mä oon muuten sun kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla, mutta ihan oikeasti, jos huushollissa on 2 vuotias, niin hän takuulla "häiritsee" todella paljon ja dominoi olosuhteita kaikin puolin. Toki liikaa titinallea on lapsellekin liikaa, mutta kyllä sun vaan on kestettävä sitä, että lastenohjelmat raikaa ja kakkavaipat haisee, ja ne ei aina löydä tietänsä heti roskikseen asti. Ja että lapsi on miehelle tärkeämpi ainakin tässä vaiheessa, kuin sinä. Noi sun kasvatuspointit on toki ihan valideja, ja sitä mukaa, kun/jos lapseen kiinnyt pääset varmasi pikkuhiljaa niitä soveltamaankin. Mutta sä et voi olettaa, että asiat menee niinkuin sä parhaaksi näet tai haluat niin nopeasti.

Noi verhoklipsi sun muut jutut on sellaisia yksityiskohtia, mistä varmaan ihan yleisesti parisuhteissa kinastellaan, joten ne ei varmaan ihan kynnyskysymyksiä tässä ole?

Nyt vaan punnitset, haluatko hyväksyä tämän uusioperheen ja tehdä töitä näiden haasteiden kanssa, vai eikö tää ollutkaan sun juttus. Sä teet sille lapselle vahinkoa, jos jäät pelkän asunnon omistussuhteen vuoksi osaksi hänen elämäänsä. Lapsi kiintyy suhun ihan takuulla, jos olet osa hänen arkeaan.
 
Viimeksi muokattu:
Vaiimoketurhake
Mä oon muuten sun kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla, mutta ihan oikeasti, jos huushollissa on 2 vuotias, niin hän takuulla "häiritsee" todella paljon ja dominoi olosuhteita kaikin puolin. Toki liikaa titinallea on lapsellekin liikaa, mutta kyllä sun vaan on kestettävä sitä, että lastenohjelmat raikaa ja kakkavaipat haisee, ja ne ei aina löydä tietänsä heti roskikseen asti. Ja että lapsi on miehelle tärkeämpi ainakin tässä vaiheessa, kuin sinä. Noi sun kasvatuspointit on toki ihan valideja, ja sitä mukaa, kun/jos lapseen kiinnyt pääset varmasi pikkuhiljaa niitä soveltamaankin. Mutta sä et voi olettaa, että asiat menee niinkuin sä parhaaksi näet tai haluat niin nopeasti.

Noi verhoklipsi sun muut jutut on sellaisia yksityiskohtia, mistä varmaan ihan yleisesti parisuhteissa kinastellaan, joten ne ei varmaan ihan kynnyskysymyksiä tässä ole?

Nyt vaan punnitset, haluatko hyväksyä tämän uusioperheen ja tehdä töitä näiden haasteiden kanssa, vai eikö tää ollutkaan sun juttus. Sä teet sille lapselle vahinkoa, jos jäät pelkän asunnon omistussuhteen vuoksi osaksi hänen elämäänsä. Lapsi kiintyy suhun ihan takuulla, jos olet osa hänen arkeaan.
Voi vitsit! Mietin, kun olin klikannut lähetä-nappia, että mahtaako tuo lause olla liian herkästi väärinymmärrettävissä. Ja olihan se :D Häiritseminen liittyi edeltäjän viestiin jollain tapaa.. Tarkoittaen, että miestäni ei kiinnosta häiritseekö ipana olemistani millään tavalla. Esimerkiksi nyt vieraille on mahdotonta sanoa sopivaa kellonaikaa saapumiselle, kun mies ei osaa sitten toimia sovitun mukaisesti, eli herättää riittävän aikaisin, että nukahtaa päikkäreille ajoissa ja myös herää ennen vieraita. Kaikki on täällä hyvin lapsilähtökohtaista. Nukahtaa kun nukahtaa, on vastaus. Hmm...tosi helppoa muille. Vielä hetki sitten miehen periaate oli, että aamuisin ei saa herättää. Että on tytön täytyy saada nukkua juuri niin pitkään kuin nukuttaa. No siinähän meni sitten päikkärit hoitopaikassa miten sattui ja illalla ei nukkumaan millään, kun täällä ollessa he nukkuivat myöhäisiä päikkäreitä 17-18 asti. Eihän tyttö nyt lähtökohtaisesti häiritse ja tämän kanssa olisi mukava touhuilla kaikenlaista. Taidan pysyä etäällä siihen asti, kunnes olemme miehen kanssa välimme selvittäneet ja sotkeentua sitten vasta, jos saamme asiat kuntoon. Tämä alkaa kyllä jo tuntua mahdottomuudelta..

Tämä klipsiasia oli vain yksi esimerkki tämän miehen ylireagoinnista. Tätä tapahtuu milloin puuklapeista tippuneen röhnän takia tai koirien karvojen. Ja tosiaan olen saanut oven avaus- ja sulkemisopastusta :D Ja kun ehdotin, että (vessan) ovi pidettäisiin raollaan iltaisin, niin ei tarvitse sitä sulke ollenkaan, mies sai tästä tolkuttoman raivarin. Ei hän halua tyttöä vessaan missään nimessä, vaarallinen paikka!!! Ei tuon ikäinen enää varmaan pönttöönkään huku, en usko, ja kemikaaleja siellä ei säilytetä. Jos tyttö jotenkin saisi rasvapurkkini käsiinsä, olisi tuloksena korkeintaan sotku :D

Tuntuu olevan aivan sama, haluanko tehdä töitä minkään eteen. Olen viikon sisään selvittänyt niin paljon asioita, kuin vain suinkin pystyn, mutta yksin en voi muuttaa todellisuudessa yhtään mitään. Nyt olen kuitenkin päässyt niin paljon tilanteen yläpuolelle, ettei miehen haukut ja huudot sun muut kitinät enää vaikuta minuun samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eilen mm. oli vaikka mitä idiootti, pässi, vitun ämmä...ja tytön nimeä en kuulemma saa sanoa enää kuin luvalla :D Elokuvaa en kuulemma olisi saanut katsoa, kun on miehen laitteet ja hän määrää niistä! Nooh, mieli muuttui siitä asiasta kyllä ja katsoin elokuvani. Kuinka keskenkasvuinen mies voikaan olla... Olenhan minäkin sellainen, mutta rajansa nyt taas kaikella.

Nyt olisi vapaa viikonloppu. Kysyin jo eilen aamulla, jos lämmitettäisiin illalla sauna. Mies sanoi ei. Nooh, tulin kotiin ja lämmitin saunan silti, mies ei tosiaan liittynyt seuraani. Oli käynyt suihkussa vähän aikaisemmin. Omapa oli häpiänsä siinä kohtaa mielestäni, mutta ilmeisesti riittävä syy kenkkuilla lopun iltaa. Ehdotin, että tehtäisiin tänään jotain mukavaa. Ei vastakaikua. Tänään emme ole huomenta sanoneet.
 
No joo.. Ei toi oikein kuulosta siltä, että kannattaisi jäädä vääntämään. Tottakai 2-vuotiaan kanssa on kaikki lapsikeskeistä ja asiat menee lapsen ehdoilla. Mutta tuntuu vähän kyllä olevan miehelläs homma hakusessa. Kannattaako sun tosiaan jäädä tohon? Mieti sitä nyt tarkkaan, ennenkun tulet yhtään enempää osaksi lapsen elämää, joka kuitenkin on viaton tässä.
 
"Sirkkeli"
Kyllä kuulostaa siltä, että olette molemmat tosi lapsellisia. Tytön takia teidän kannattaa erota. Äläkä missään nimessä ota enää lapsellista miestä, et vaan osaa olla ihminen uusperheessä. Ja tosiaan, jos mies haukkuu noin pahasti vaikkei montaa kuukautta ole yhdessä oltu, niin ei se varmasti tuosta muuta kuin pahene :/
 
Vaimoketurhake
Alkuperäinen kirjoittaja Häh;22916098:
siis olette ostaneet yhteisen talon mutta ette ole puhuneet lasten hankinnasta/hankkimatta jättämisestä mitään?? Just.
Tottakai olimme puhuneet lapsien teosta :D Siitähän kysyin heti, että haluaahan mies lisää lapsia, vaikka onkin jo yksi. Itse joka tapauksessa haluan yrittää omiakin lapsia. Joskus kauan sitten ajattelin, että nimenomaan voisin haluta miehen, jolla lapsia on jo, niin ei tarvitse tänne ylikansoitettuun maailmaan. Noh, miehen olisi pitänyt myös olla yksinhuoltaja :D Ikä teki tepposet ja nyt haluan sittenkin omia ;)
 
Milli ja Molli
Jos mies sanoo ettet saa lapsen nimeä sanoa kuin luvalla kertoo se aika paljon. Eli miehesi on huomannut välinpitämättömyytesi tai kokenut että astut liikaa hänen ja lapsen äidin varpaille. Minkälaiset ovat lapsen vaihtotilanteet? Mistä isä /äiti lapsen luokseen hakee? Milloin juttelevat siitä mitä lapsi on kummankin luonaan tehnyt?
Usko pois ei tuo tuosta parane ellette todellakin kumpikin ole valmiita ja halukkaita tekemään töitä asioiden eteen. Kuis se seksi on sujunut, koska sitä viimeeksi oli? ;)
 
Vaimoketurhake
[QUOTE="omh";22920410]Siis te käyttäydytte ihan hetken seurustelun jälkeen kuin 10 v seurustelleet, toisiinsa täysin kyllästyneet ja kyrpiintyneet, katkeroituneet parit. :([/QUOTE]

Tämä ei aivan pidä paikkaansa. Itse en ainakaan ole vielä kyllästynyt, enkä katkeroitunut. Kyrpiintynyt kyllä :D Jos tämä jatkuu samanlaisena, niin sitten saatan kyllästyä. Katkeroitumaan asti en ajatellut odotella ;)
 
Vaimoketurhake
Jos mies sanoo ettet saa lapsen nimeä sanoa kuin luvalla kertoo se aika paljon. Eli miehesi on huomannut välinpitämättömyytesi tai kokenut että astut liikaa hänen ja lapsen äidin varpaille. Minkälaiset ovat lapsen vaihtotilanteet? Mistä isä /äiti lapsen luokseen hakee? Milloin juttelevat siitä mitä lapsi on kummankin luonaan tehnyt?
Usko pois ei tuo tuosta parane ellette todellakin kumpikin ole valmiita ja halukkaita tekemään töitä asioiden eteen. Kuis se seksi on sujunut, koska sitä viimeeksi oli? ;)
Nooh, mies oli raivon vallassa, kun tuon kiellon minulle huusi. Olen todennut, että mies kuuluu näihin "kiukkuisena en ajattele mitä sanon"-tyyppeihin. Aika moni kuuluu. Itsekin olen mennyt välillä tuohon mukaan, ja samalla tavalla uhannut, että talo myyntiin! Kerroin tuossa miehelle häpeäväni sitä, että olen mennyt mukaan ero-uhkailuihin ja kerroin sen myös lopettavani. Mielestäni on aivan turha kiukkuisena huudella, että haluaa eron ja sitten pyörtää puheensa, kun tunnemyrky on viilennyt. Kaikkein hassuinta on, että mies kehui alkuaikoin olevansa suunnaton viilipytty, joka ei koskaan suutu :D jessus mikä vitsi!

En ota osaa tytön vaihtotilanteisiin, enkä tiedä mitä he siellä puhuvat keskenään. Eikä minulle edes kuulu.

Seksi ei suju. Viimeisestä alkaa olla aikaa sitten jo parisen viikkoa? Pitkä aika sellaiselle, joka on tottunut aivan muuhun..
 
"mimmi"
Mun mies ei näiden 15v aikana oo kertaakaan nimitelly mua, enkä minä häntä.
Juu, ihmiset suuttuu ja välillä hyvilläkin keittää yli, mutta jos ei saa keskustelua rakentavaksi parissa päivässä niin mä en kyllä povaa kovin hyvää tulevaisuutta. Van onhan meitä niin moneksi.
 
Vaimoketurhake
[QUOTE="mimmi";22925407]Mun mies ei näiden 15v aikana oo kertaakaan nimitelly mua, enkä minä häntä.
Juu, ihmiset suuttuu ja välillä hyvilläkin keittää yli, mutta jos ei saa keskustelua rakentavaksi parissa päivässä niin mä en kyllä povaa kovin hyvää tulevaisuutta. Van onhan meitä niin moneksi.[/QUOTE]

Ohhoh! Aika hyvin olette pärjänneet, jos 15 vuotta kulunut ilman nimittelyä! Meillä meni useampi viikko tähän selvittelyyn, mutta nyt tässä alkaa olla taas jotain järkeä. Katsotaan mitä tapahtuu.

Onnellista jatkoa teille kuitenkin toivotan! Pelkästään jo tuo on iso saavutus nykymaailmassa!
 

Yhteistyössä