Mä oon muuten sun kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla, mutta ihan oikeasti, jos huushollissa on 2 vuotias, niin hän takuulla "häiritsee" todella paljon ja dominoi olosuhteita kaikin puolin. Toki liikaa titinallea on lapsellekin liikaa, mutta kyllä sun vaan on kestettävä sitä, että lastenohjelmat raikaa ja kakkavaipat haisee, ja ne ei aina löydä tietänsä heti roskikseen asti. Ja että lapsi on miehelle tärkeämpi ainakin tässä vaiheessa, kuin sinä. Noi sun kasvatuspointit on toki ihan valideja, ja sitä mukaa, kun/jos lapseen kiinnyt pääset varmasi pikkuhiljaa niitä soveltamaankin. Mutta sä et voi olettaa, että asiat menee niinkuin sä parhaaksi näet tai haluat niin nopeasti.
Noi verhoklipsi sun muut jutut on sellaisia yksityiskohtia, mistä varmaan ihan yleisesti parisuhteissa kinastellaan, joten ne ei varmaan ihan kynnyskysymyksiä tässä ole?
Nyt vaan punnitset, haluatko hyväksyä tämän uusioperheen ja tehdä töitä näiden haasteiden kanssa, vai eikö tää ollutkaan sun juttus. Sä teet sille lapselle vahinkoa, jos jäät pelkän asunnon omistussuhteen vuoksi osaksi hänen elämäänsä. Lapsi kiintyy suhun ihan takuulla, jos olet osa hänen arkeaan.
Voi vitsit! Mietin, kun olin klikannut lähetä-nappia, että mahtaako tuo lause olla liian herkästi väärinymmärrettävissä. Ja olihan se
Häiritseminen liittyi edeltäjän viestiin jollain tapaa.. Tarkoittaen, että miestäni ei kiinnosta häiritseekö ipana olemistani millään tavalla. Esimerkiksi nyt vieraille on mahdotonta sanoa sopivaa kellonaikaa saapumiselle, kun mies ei osaa sitten toimia sovitun mukaisesti, eli herättää riittävän aikaisin, että nukahtaa päikkäreille ajoissa ja myös herää ennen vieraita. Kaikki on täällä hyvin lapsilähtökohtaista. Nukahtaa kun nukahtaa, on vastaus. Hmm...tosi helppoa muille. Vielä hetki sitten miehen periaate oli, että aamuisin ei saa herättää. Että on tytön täytyy saada nukkua juuri niin pitkään kuin nukuttaa. No siinähän meni sitten päikkärit hoitopaikassa miten sattui ja illalla ei nukkumaan millään, kun täällä ollessa he nukkuivat myöhäisiä päikkäreitä 17-18 asti. Eihän tyttö nyt lähtökohtaisesti häiritse ja tämän kanssa olisi mukava touhuilla kaikenlaista. Taidan pysyä etäällä siihen asti, kunnes olemme miehen kanssa välimme selvittäneet ja sotkeentua sitten vasta, jos saamme asiat kuntoon. Tämä alkaa kyllä jo tuntua mahdottomuudelta..
Tämä klipsiasia oli vain yksi esimerkki tämän miehen ylireagoinnista. Tätä tapahtuu milloin puuklapeista tippuneen röhnän takia tai koirien karvojen. Ja tosiaan olen saanut oven avaus- ja sulkemisopastusta
Ja kun ehdotin, että (vessan) ovi pidettäisiin raollaan iltaisin, niin ei tarvitse sitä sulke ollenkaan, mies sai tästä tolkuttoman raivarin. Ei hän halua tyttöä vessaan missään nimessä, vaarallinen paikka!!! Ei tuon ikäinen enää varmaan pönttöönkään huku, en usko, ja kemikaaleja siellä ei säilytetä. Jos tyttö jotenkin saisi rasvapurkkini käsiinsä, olisi tuloksena korkeintaan sotku
Tuntuu olevan aivan sama, haluanko tehdä töitä minkään eteen. Olen viikon sisään selvittänyt niin paljon asioita, kuin vain suinkin pystyn, mutta yksin en voi muuttaa todellisuudessa yhtään mitään. Nyt olen kuitenkin päässyt niin paljon tilanteen yläpuolelle, ettei miehen haukut ja huudot sun muut kitinät enää vaikuta minuun samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eilen mm. oli vaikka mitä idiootti, pässi, vitun ämmä...ja tytön nimeä en kuulemma saa sanoa enää kuin luvalla
Elokuvaa en kuulemma olisi saanut katsoa, kun on miehen laitteet ja hän määrää niistä! Nooh, mieli muuttui siitä asiasta kyllä ja katsoin elokuvani. Kuinka keskenkasvuinen mies voikaan olla... Olenhan minäkin sellainen, mutta rajansa nyt taas kaikella.
Nyt olisi vapaa viikonloppu. Kysyin jo eilen aamulla, jos lämmitettäisiin illalla sauna. Mies sanoi ei. Nooh, tulin kotiin ja lämmitin saunan silti, mies ei tosiaan liittynyt seuraani. Oli käynyt suihkussa vähän aikaisemmin. Omapa oli häpiänsä siinä kohtaa mielestäni, mutta ilmeisesti riittävä syy kenkkuilla lopun iltaa. Ehdotin, että tehtäisiin tänään jotain mukavaa. Ei vastakaikua. Tänään emme ole huomenta sanoneet.
