Avovaimokkeen ihmettelyä

[QUOTE="vieras";22854478]
Tämä on sun perheesi, tyttöineen päivineen. MItäs siitä sitten tulee, kun tytölle tulee uhmaikä, ja sua ei muka tarvii totella? .[/QUOTE]

... Tai murkkuikä.

 

Muutettiin miehen kanssa yhteen kuukausi sitten ja tällä on kaksivuotias tytär. Itse en ole koskaan ollut lapsi-ihmisiä, mutta mies hoitaa tyttärensä kyllä. Tyttö on täällä puolet ajasta, heillä on yhteishuoltajuus. Näin lapsettomana minulla ei ole mitään sanottavaa lapsen kasvatuksesta, vaikka joskus olenkin eri mieltä. Kysytäänpä nyt teiltä asiantuntijoilta:

1. Mies nukkuu samassa sängyssä tytön kanssa usein mieluummin kuin avovaimokkeensa kanssa. Normi? Seksiä nyt on turha edes pyytää. Viimeistään neljän aikoihin tai milloin tyttö sattuukaan heräämään ja isiä huutamaan, siirtyy tytön viereen nukkumaan.

2. Tyttö juo 3-4 pillimehua päivittäin. Snadia, vauhtihirmua ja mitä niitä kaikkia sokerilitkuja onkaan. Paljon menee myös eineksiä ja hese-ruokaa. Nannaa. Ei hedelmiä. Joskus rypäleitä.

3. Voiko jatkuva ti-ti-nallen toljotus olla terveellistä? Aiemmin oli teletappeja, eli jotain edistystä on kenties tapahtunut. Tytön ekat sanat aamulla tai päikkäreiden jälkeen on titinalle. Kyllähän tuo leikkii omiaan siinä samalla, mutta taustalla pitää olla titinallea.

Lähinnä vituttaa tuo miehen ajankäyttö. Puolet kuukaudesta hän on siis minulle täysin hyödytön. Ennen yhteenmuuttoa meillä oli mukavaa, vaikka tyttö siinä olikin. Tytön nukkumaan mennessä oli meidän aikaa. Nyt sitäkään ei ole, kun mies jää usein samaan aikaan tytön viereen nukkumaan, ja saan itsekseni hilautua omaan vuoteeseen. Tottakai kaksivuotiaan kanssa täytyy valveillaollessa olla taukoamatta, ei siinä ole ongelmaa. Samaten saan kuunnella sitä, miten tyttö on hänelle kaikkein tärkeintä tässä maailmassa, että mun pitää vaan niellä kaikki. Onpa mukavaa. Koiraansakaan hän ei hoida tytön ollessa läsnä. Mulla oli kuva mukavasta perheidyllistä tästä yhteenmuutosta, mutta ei. Täällä on mies ja tytär, sekä minä ja eläimet. Täysin erillään. Ehkä otin väärän miehen..

Olisit iloinen että olet löytänyt miehen joka välittää biologisesta lapsestaan.
Ruokavalio on kyllä liian sokerinen, pisteet hyvästä huomiosta vaikka sinulla ei omia lapsia olekaan. Yritä vaikka tuon kautta päästä mukaan lapsen hoitoon.
Olet varmaan tiennyt lapsen olemassaolosta joten otit koko paketin , tietäen tai tietämättäsi.
Ja ups ,nyt sinulle paljastuu että pikkulasten vanhempien arki ei ole aina ihan luksusta.
Ainakin vaikutat järkevän analyyttiseltä ihmiseltä joten uskon että tosiasioiden hyväksyminen ja niiden kanssa eläminen onnistuu. Ja kyllä se perheidyllikin sieltä tulee jos annat sille mahdolisuuden.

 

Mun mielestäni olisi aika normaali juttu, että laittaisitte yhdessä aamupalat ja muut ruuat silloin kaikki olisivat yhdessä ja ääsisit myös vaikuttamaan siihen mitä syödään. Miksi tyttö ei voi lähteä rattaissa lenkille isänsä kanssa ja sinä ottaa koiran. Tuintuisi sekin aika luontevalta ja siinä tulisi taas oltua yhdessä.
Miksi et halua, että tyttö nukkuu teidän kanssa? voihan hänellä olla oma sänky isänsä puolella.
ja, jos miehesi haluaa tytön parasta niin kai hän tajuaa, että terveelinen ruoka ja ulkoilu on laselle hyväksi.
Asioista ei kannata tehdä niin suuria ja jokaista juttua tuoda kauheastui esille.
Voisin ajatella, että itse sanoisin meneväni kauppaan ja ostavani ruuat esim. viikoksi niin ei sitten tarvi käyttää aikaa siihen, kun tyttö on paikalla.
Ehkä miehesi myös haluaa, että tytöstä on sinulle mahdollisimman vähän vaivaa (pysyy mehuilla ja videoilla hiljaa), kun olet tuonut ilmi, että et halua lasta teidän huoneeseen ja todennäköisesti muutenkin ilmaissut, että lasi ei ole sinulle tärkeä.

 

Mä en nyt ensinnäkään ymmärrä, lapsi on joka toinen viikko vain 2 päivää (iltaa, koska talolainallinen mies oletettavasti käy töissäkin) isällään, ja silti teillä ei ole yhtään yhteistä aikaa, eikä miehes nuku sun vieressä niin paljon, kuin lapsen?
Ja toisekseen, tuossa on kyllä hirveesti muutosta pienelle lapselle. Ensinnäkin noi tapaamisten muuttumiset, sitten sun kuvioihin tulo, ja ennen kuin on edes oppinut sinua kunnolla tuntemaan, niin onkin jo uusi koti, ja siellä se vieras nainen.
Perhepedistä sen verran, että vaikka itse olet sitä vastaan, miehesi selkeästi ei ole. Miksi sinun mielipiteesi olisi tässä se oikea? Ihan hyvä, että isä nukkuu vieressä, niin on lapsella edes jotain tuttua ja turvallista kaiken tuon muutoshässäkän keskellä.
Vaikkakin kaikki muu touhu lapsen isän käytöksessä menee yli, jos asiat tosiaan ilman liioittelua niin on.
Jotenkin en vaan jaksa uskoa, että kukaan 2 vuotias lapsi edes jaksaisi katsoa tv:tä 10 tuntia (noin) useampana päivänä peräkkäin
Mitä mies muuten tekee sen aikaa, kun lapsi sitä telkkaa tuijottaa? En ihan heti usko sitäkään, että kukaan aikuinen jaksaa Titi-nallea niin kauan katsoa päivästä toiseen.
Kuulostaa, että olet mustasukkainen tuosta isän ja lapsen suhteesta, joten siitä voisin vetää johtopäätöksen, että kerrot asioita hiukan liikaa omalle kantilles väännettynä...

 

Voih. Ajattelen tässä omaa 2-vuotiasta tytärtäni.. että joku hänen ikäisensä on tuollaisessa tilanteessa juuri nyt! Sen vain sanon, että älä ole liian kova. Vaikutat kylmältä ja viileältä ja määrätietoiselta. Nämä aseet toimivat varmasti työelämässä, mutta perhe-elämä on rakkautta ja lämpöä. Ihanaa, että miehesi välittää noin paljon lapsestaan. Ehkä hänellä on lasta niin ikävä aina sen 2 viikon jälkeen, että hän ei pysty kieltämään tyttöä vaan haluaa osoittaa hemmottelunsa esim. ruoalla. Se on taas tietysti väärä tapa osoittaa ikävää ja voi olla että "lohturuokatottumus" on miehen oppima tapa omasta lapsuuden kodistaan.

Toivon kovasti voimia lapselle, lapsen biologiselle äidille, isälle ja viimeisenä, muttei vähäisinpänä sinulle, tärkeässä roolissa olevalle aikuiselle. Lapsi tulee muistamaan sinut varmasti lopunelämää koska ole jo nyt osa hänen elämäänsä. Teksteistäsi ei paista kovinkaan rakkaus lasta kohtaan. Tämä asia laittoi mieleni surulliseksi, koska lapsen itsetunto ja minäkuva muodostuvat sen perusteella millaiseksi läheiset hänet määrittelevät ilmeillään, eleillään, sanoillaan ja teoillaan. Pitäkää pienestä prinsessasta huolta, äläkä missään nimessä kiellä miestä nukkumasta tämän pienen tytön vieressä jolla valitettavasti on repailenen perhe. Rakastakaa tyttöä ja osoittakaa hänelle kuinka tärkeä, ihana ja ainutlaatuinen hän on <3

 

Mä en nyt ensinnäkään ymmärrä, lapsi on joka toinen viikko vain 2 päivää (iltaa, koska talolainallinen mies oletettavasti käy töissäkin) isällään, ja silti teillä ei ole yhtään yhteistä aikaa, eikä miehes nuku sun vieressä niin paljon, kuin lapsen?
Ja toisekseen, tuossa on kyllä hirveesti muutosta pienelle lapselle. Ensinnäkin noi tapaamisten muuttumiset, sitten sun kuvioihin tulo, ja ennen kuin on edes oppinut sinua kunnolla tuntemaan, niin onkin jo uusi koti, ja siellä se vieras nainen.
Perhepedistä sen verran, että vaikka itse olet sitä vastaan, miehesi selkeästi ei ole. Miksi sinun mielipiteesi olisi tässä se oikea? Ihan hyvä, että isä nukkuu vieressä, niin on lapsella edes jotain tuttua ja turvallista kaiken tuon muutoshässäkän keskellä.
Vaikkakin kaikki muu touhu lapsen isän käytöksessä menee yli, jos asiat tosiaan ilman liioittelua niin on.
Jotenkin en vaan jaksa uskoa, että kukaan 2 vuotias lapsi edes jaksaisi katsoa tv:tä 10 tuntia (noin) useampana päivänä peräkkäin
Mitä mies muuten tekee sen aikaa, kun lapsi sitä telkkaa tuijottaa? En ihan heti usko sitäkään, että kukaan aikuinen jaksaa Titi-nallea niin kauan katsoa päivästä toiseen.
Kuulostaa, että olet mustasukkainen tuosta isän ja lapsen suhteesta, joten siitä voisin vetää johtopäätöksen, että kerrot asioita hiukan liikaa omalle kantilles väännettynä...

Ensinnäkin, lue edes aloitusteksti kunnolla. Ei lapsi ole heillä joka toinen viikko 2 yötä vaan puolet ajasta eli 2 viikkoa kuukaudesta!

 

[QUOTE="huoh";22872999]Ensinnäkin, lue edes aloitusteksti kunnolla. Ei lapsi ole heillä joka toinen viikko 2 yötä vaan puolet ajasta eli 2 viikkoa kuukaudesta![/QUOTE]

Minä taas ehdotan, että itse perehdyt asiaan, ennen kuin tulet toisia ojentamaan!
Kyllä, aloitustekstissä ap sanoi lapsen olevan puolet ajasta heillä.
Mutta kappas vaan, silti on isällään joka toinen viikko vain 2 yötä!!
Täällä on kaikki muut vouhkanneet tuosta 2 viikon yhtäkyytiä olosta, paitsi ap itse.
Että huoh vaan itselles, ja lueppa jotain muutakin kuin aloitusteksti, ennen kuin tulet sivulla kahdeksan olevaa viestiä komenttoimaan.

 

Minä taas ehdotan, että itse perehdyt asiaan, ennen kuin tulet toisia ojentamaan!
Kyllä, aloitustekstissä ap sanoi lapsen olevan puolet ajasta heillä.
Mutta kappas vaan, silti on isällään joka toinen viikko vain 2 yötä!!
Täällä on kaikki muut vouhkanneet tuosta 2 viikon yhtäkyytiä olosta, paitsi ap itse.
Että huoh vaan itselles, ja lueppa jotain muutakin kuin aloitusteksti, ennen kuin tulet sivulla kahdeksan olevaa viestiä komenttoimaan.

Lapsi on meillä joka toinen viikonloppu pe iltapvä-su ilta ja kaksi arkipäivää joka viikko. Eli lähestulkoon puoliksi menee. Vaan ei ole kahta viikkoa putkeen, kuten joku toinen on asian ymmärtänyt.

 

Olisit iloinen että olet löytänyt miehen joka välittää biologisesta lapsestaan.
Ruokavalio on kyllä liian sokerinen, pisteet hyvästä huomiosta vaikka sinulla ei omia lapsia olekaan. Yritä vaikka tuon kautta päästä mukaan lapsen hoitoon.
Olet varmaan tiennyt lapsen olemassaolosta joten otit koko paketin , tietäen tai tietämättäsi.
Ja ups ,nyt sinulle paljastuu että pikkulasten vanhempien arki ei ole aina ihan luksusta.
Ainakin vaikutat järkevän analyyttiseltä ihmiseltä joten uskon että tosiasioiden hyväksyminen ja niiden kanssa eläminen onnistuu. Ja kyllä se perheidyllikin sieltä tulee jos annat sille mahdolisuuden.

Olenkin asiasta iloinen! Se oli suuri syynä kiintymykseeni tähän mieheen, koska näin, että tämä vaikutti/vaikuttaa hyvältä isältä, joka pitää lapsista ja huolehtii heistä. Siis ihan suoraan kuvittelin häntä lasteni isänäkin. Lapseen tutustuin heti tapailumme alkutaipaleella, ja varsin mukava tyttö on. En vain kiinny lapsiin ainakaan nopeasti, koska en ole lapsi-ihminen. Koiriin ja muihin eläimiin taas kiinnyn huomattavasti nopeammin, ja osaan kaikkia suoralta kädeltä hoitaakin. Kiintymykseni vääjäämättä kuitenkin kasvaa. Ennen muuttoa kiinnyin enemmänkin ja halusin jopa olla tytön kanssa. Silläpä olin varma, että hyvin se menee. Nyt tämä koko tilanne on sysännyt minut kokonaan pois, enkä tiedä miten pääsee takaisin. Muuton jälkeen on kyllä ollut hienoja hetkiä sellaisia, kun tyttö on ensimmäisen kerran pyytänyt päästä syliini, halannut ja antanut pusuja Hänkään ei ole ollut valmis lähentymään minua kuin vasta viimeaikoina, joten en ole sinne väkisin tupannut.

Ruokavalioon puuttuminen on vaikeaa, koska sanaani ei kuunnella. Kuulemma on yhdentekevää, mitä hän syö meillä illalla, kun on saanut ruuat jo hoitopaikassa. Noh, olen tästäkin eri mieltä.

 

[QUOTE="ooo";22872955]Mun mielestäni olisi aika normaali juttu, että laittaisitte yhdessä aamupalat ja muut ruuat silloin kaikki olisivat yhdessä ja ääsisit myös vaikuttamaan siihen mitä syödään. Miksi tyttö ei voi lähteä rattaissa lenkille isänsä kanssa ja sinä ottaa koiran. Tuintuisi sekin aika luontevalta ja siinä tulisi taas oltua yhdessä.
Miksi et halua, että tyttö nukkuu teidän kanssa? voihan hänellä olla oma sänky isänsä puolella.
ja, jos miehesi haluaa tytön parasta niin kai hän tajuaa, että terveelinen ruoka ja ulkoilu on laselle hyväksi.
Asioista ei kannata tehdä niin suuria ja jokaista juttua tuoda kauheastui esille.
Voisin ajatella, että itse sanoisin meneväni kauppaan ja ostavani ruuat esim. viikoksi niin ei sitten tarvi käyttää aikaa siihen, kun tyttö on paikalla.
Ehkä miehesi myös haluaa, että tytöstä on sinulle mahdollisimman vähän vaivaa (pysyy mehuilla ja videoilla hiljaa), kun olet tuonut ilmi, että et halua lasta teidän huoneeseen ja todennäköisesti muutenkin ilmaissut, että lasi ei ole sinulle tärkeä.[/QUOTE]

Heräämme eri aikaan, ja tyttö syö aamupalansa titinallen kanssa. Tyttö syö muutkin ruokansa sohvalla. Itse suosin ruokapöytää, ja noh, viikonloppuja lukuunottamatta en syö kotona.

Ratasreissuista en osaa sanoa. Ehkä isiä ei kiinnosta. Tai tyttöä. En ole koskaan nähnyt tyttöä rattaissa. Epäilen, että hän ei tykkää olla. On enemmän sylissä. Koiriakin on kaksi, omani ja miehen. Toinen pitäisi aina jättää kotiin. Alussa lenkkeilytin molempia yhtäaikaa, kunnes liukastuin pahasti ja reväytin reiteni reilusti. Sen jälkeen en ole voinut molempia lenkkeilyttää. Miehen koira on remmirähjäkin vielä, ja häntä ei kiinnosta sen kouluttaminen. En halua, että toimintatapa tarttuu myös omaan koiraani. Joten pitkä matka on tuohon yhteislenkkiinkin. Mutta kyllä yhden koiran kanssa tuo onnistuisi

Mies käy kaupassa tytön kanssa ostaa tarvitsemansa ruuat. Minä käyn kaupassa, ja ostan omat ja eläinten ruuat. Meillä on tässäkin kohtaa talossa kaksi laumaa yhden sijaan.

Se, kuinka paljon tyttö minua häiritsee, ei kiinnosta miestäni tippaakaan. Eikä kuulukaan. Kuulemma tyttö ei katso paljoakaan titinallea, vaan kuuntelee sitä musiikkia. Eli riittäisikö sitten pelkkä CD? Eikä kaksivuotias millään hiljaa pysy

 

Hohhoijaa..aika kummallinen käsitys monella - hemmottelu = rakkaus.. Itse olen päinvastaista mieltä, rajojen asettaminen lapselle on sitä todellista rakkautta. Äidin/isän EI kuulu olla lapsen paras kaveri, eikä aina mukavakaan lapsen mielestä (siis rajoja asettaessaan). Lapsi tuntee silloin itsensä turvalliseksi. Mun mielestä nämä sun kirjoittamat miinuksen miehessä on aika raskauttavia, itselleni ei tulisi mieleenkään muuttaa yhteen miehen kanssa, joka ostaa itse omat ruokansa ja minä omani. Tietty lapsen ruokia sun ei kuulukaan maksaa, mutta eipä tuo taida paljoa kuluttaakaan. Paitsi ehkä niitä pillimehuja. Hälytyskellot soi..

 

[QUOTE="Jonna";22874986]Hohhoijaa..aika kummallinen käsitys monella - hemmottelu = rakkaus.. Itse olen päinvastaista mieltä, rajojen asettaminen lapselle on sitä todellista rakkautta. Äidin/isän EI kuulu olla lapsen paras kaveri, eikä aina mukavakaan lapsen mielestä (siis rajoja asettaessaan). Lapsi tuntee silloin itsensä turvalliseksi. [/QUOTE]

Siis tietenkin tuntee OLONSA turvalliseksi.

 

Heräämme eri aikaan, ja tyttö syö aamupalansa titinallen kanssa. Tyttö syö muutkin ruokansa sohvalla. Itse suosin ruokapöytää, ja noh, viikonloppuja lukuunottamatta en syö kotona.

Ratasreissuista en osaa sanoa. Ehkä isiä ei kiinnosta. Tai tyttöä. En ole koskaan nähnyt tyttöä rattaissa. Epäilen, että hän ei tykkää olla. On enemmän sylissä. Koiriakin on kaksi, omani ja miehen. Toinen pitäisi aina jättää kotiin. Alussa lenkkeilytin molempia yhtäaikaa, kunnes liukastuin pahasti ja reväytin reiteni reilusti. Sen jälkeen en ole voinut molempia lenkkeilyttää. Miehen koira on remmirähjäkin vielä, ja häntä ei kiinnosta sen kouluttaminen. En halua, että toimintatapa tarttuu myös omaan koiraani. Joten pitkä matka on tuohon yhteislenkkiinkin. Mutta kyllä yhden koiran kanssa tuo onnistuisi

Mies käy kaupassa tytön kanssa ostaa tarvitsemansa ruuat. Minä käyn kaupassa, ja ostan omat ja eläinten ruuat. Meillä on tässäkin kohtaa talossa kaksi laumaa yhden sijaan.

Se, kuinka paljon tyttö minua häiritsee, ei kiinnosta miestäni tippaakaan. Eikä kuulukaan. Kuulemma tyttö ei katso paljoakaan titinallea, vaan kuuntelee sitä musiikkia. Eli riittäisikö sitten pelkkä CD? Eikä kaksivuotias millään hiljaa pysy

Niin ja kaikesta päätellen mies haluaa päästä mahdollisimman helpolla niin lapsen kuin koirankin kanssa...

 

Ja myös ap:n kanssa..

 

[QUOTE="Jonna";22874986]Hohhoijaa..aika kummallinen käsitys monella - hemmottelu = rakkaus.. Itse olen päinvastaista mieltä, rajojen asettaminen lapselle on sitä todellista rakkautta. Äidin/isän EI kuulu olla lapsen paras kaveri, eikä aina mukavakaan lapsen mielestä (siis rajoja asettaessaan). Lapsi tuntee silloin itsensä turvalliseksi. Mun mielestä nämä sun kirjoittamat miinuksen miehessä on aika raskauttavia, itselleni ei tulisi mieleenkään muuttaa yhteen miehen kanssa, joka ostaa itse omat ruokansa ja minä omani. Tietty lapsen ruokia sun ei kuulukaan maksaa, mutta eipä tuo taida paljoa kuluttaakaan. Paitsi ehkä niitä pillimehuja. Hälytyskellot soi..[/QUOTE]

Minulta mies kysyi, että mitä rajoja kaksivuotias konkreettisesti tarvitsee? Osaatteko kommentoida? Sanoin vaikka että se titinalle voisi olla päällä tunnin tai pari päivässä. Hänen mielestään se on turhaa, koska hoitopaikassakin soi musiikki koko ajan. Tai että sitä levyä ei jatkuvasti vaihdeta. Miehen mielestä levyä voi vaihtaa, kun tyttö siitä vaihtamisesta tykkää. Olisiko kannattavaa rajoittaa ruuan kanssa kulkemista ympäri kämppää? Jälleen mies näkee tarpeettomana, hän siivoaa kyllä.

Etenkin nyt olen ruoka-asiassa koko ajan varpaillani, kun koiriemme välille tuli rähinää ruuasta! Mitä jos alkavat rähistä tytön kädessä olevasta ruuasta?! Näin ei ole käynyt, mutta kaikkea pitää ajatella. Hirmu ahdistavaa on seurata niiden jokaista liikettä ja tarkkailla niiden ilmeitä, kun tytöllä on ruokaa. Toinen ei onneksi ole kiinnostunut, kun on jo oppinut, että tytöltä ei oteta. Pentu taas odottaa innokkaana, milloin jotain tippuisi. Tytön henk koht rikkaimuri Miten sitten uhmaiässä, onko ne sopat sitten yhtäkkiä meidän sängyssä tms, jos silmä välttää? Vai laitetaanko rajoja vasta sitten?

Mitä sääntöjä ja rajoja teillä on kotona?

 

No mun mielestä parvuotiaalle voi aivan hyvin asettaa rajaksi että syödään keittiössä eikä juoksennella ympäri kämppää safkan kanssa. Kun ne säännöt on jo pienestä pitäen opitut niin menee helpommin perille vanhempanakin.

 

Minulta mies kysyi, että mitä rajoja kaksivuotias konkreettisesti tarvitsee? Osaatteko kommentoida? Sanoin vaikka että se titinalle voisi olla päällä tunnin tai pari päivässä. Hänen mielestään se on turhaa, koska hoitopaikassakin soi musiikki koko ajan. Tai että sitä levyä ei jatkuvasti vaihdeta. Miehen mielestä levyä voi vaihtaa, kun tyttö siitä vaihtamisesta tykkää. Olisiko kannattavaa rajoittaa ruuan kanssa kulkemista ympäri kämppää? Jälleen mies näkee tarpeettomana, hän siivoaa kyllä.

Etenkin nyt olen ruoka-asiassa koko ajan varpaillani, kun koiriemme välille tuli rähinää ruuasta! Mitä jos alkavat rähistä tytön kädessä olevasta ruuasta?! Näin ei ole käynyt, mutta kaikkea pitää ajatella. Hirmu ahdistavaa on seurata niiden jokaista liikettä ja tarkkailla niiden ilmeitä, kun tytöllä on ruokaa. Toinen ei onneksi ole kiinnostunut, kun on jo oppinut, että tytöltä ei oteta. Pentu taas odottaa innokkaana, milloin jotain tippuisi. Tytön henk koht rikkaimuri Miten sitten uhmaiässä, onko ne sopat sitten yhtäkkiä meidän sängyssä tms, jos silmä välttää? Vai laitetaanko rajoja vasta sitten?

Mitä sääntöjä ja rajoja teillä on kotona?

No ihan aluksi voisit antaa miehelle käteen vaikka jonkun kehityspsykologian kirjan. Mitä sääntöjä/rajoja meillä on..no oikeastaan kaikissa asioissa on omat puitteensa joilla asiat tehdään. Ja ne rajat pitää pitää jo alusta alkaen. Kaikissa toiminnoissa on omat rajansa eli samaan aikaan nukkumaan iltaisin, sängyssä pitää pysyä iltasadun jälkeen. Ruokapöydässä istutaan nätisti tai siitä lähdetään pois, kaikkea ei tarvitse syödä mutta ruoalla ei leikitä. Toisia ei lyödä tai muutenkaan satuteta, leluja ei viedä kädestä. Lelut kerätään aina iltaisin. Hampaat pestään aamuin illoin eikä siitä neuvotella. Jne.

Kaikki ei kuitenkaan ole jäykkää vaikka sääntöjä onkin, vaan tarvittaessa niissä voidaan joustaa, esim. suurella vaivalla kasatut legorakennelmat saavat jäädä keräämättä ja leikki jatkua seuraavana päivänä. Joskus herkutellaan muulloinkin, vaikka pääsääntöisesti makeat syödään aterioiden yhteydessä ym. Ainakin meidän kaksivuotias muistuttaa itse säännöistä, jos äiti joskus unohtaa, tietyt rutiinit ovat niin iskostuneet lapsen selkärankaan. Ja ainakin meillä on sen luontoinen lapsi, että hänelle rutiinit ovat todella tärkeitä, luo turvallisuutta kun hän itse tietää mitä seuraavaksi tapahtuu (esim. aina ruoan jälkeen käydään potalla).

Anteeksi nyt, mutta vaikea kuvitella mitä ihanaa tuollaisessa idioottimiehessä on. :/ Koskahan hän on ajatellut aloittaa sen rajojen laiton? Siinä vaiheessa, kun tyttö alkaa hakea niitä rajoja koko ajan kamalammalla käytöksellä uhmaiässä vai sitten, kun tyttö on murrosiässä ja esim. karkailee kotoa huutaen sillä tavalla edes jotakuta laittamaan hänelle rajoja? Lapsilla kun on luontaisesti tarve niille rajoille ja viimeistään sitten poliisi laittaa ne jos vanhemmat eivät ole viitsineet... Hieman kärjistettynä.

 

Niin ja miksi rajoja ylipäätään asetetaan? Siksi, että yhteiskunnassa on tietyt normit joiden mukaan täällä eletään ja ne pitää hallita jos aikoo pärjätä muiden kanssa. Aika vaikea alkaa isona opettelemaan käytöstapoja, jos kukaan ei ole niitä kotona edellyttänyt. Niin kuin Dr. Phil sanoo harvinaisen viisaasti, me emme kasvata lapsia vaan aikuisia. ;P

 

kyllä sinä itse olet se joka tekee ongelman ja kitisee kuin keskenkasvuinen..

-miehellä on lapsi joka on hänelle tärkeä, lapsi tarvitsee isäänsä
-olisit onnellinen että kyseessä on mies jolle isyys on tärkeä, löytyy enemmän niitä joita ei kiinnosta...
-teillä on kuitenkin tuo pariviikkoa kahdenkeskistä aikaa, etkö soisi miehelle ja lapselle yhteistä aikaa??
-jos meinaat olla osa perhettä/kuviota niin olisiko aika alkaa viettämään aikaa kolmisteen??? vai miksi olet koko hommaan ryhtynyt, vai kuvittelitko että lapsi on omassa huoneessaan sen aikaa kun on teillä eikä vaadi mitään saati vaikuta mihinkään???

mielestäni olet ennenkaikkea itsekeskeinen, lapsesta mustasukkainen ja kypsymätön lapsiperheen äitipuoleksi. olit lapsiystävällinen tai et niin tosiasia on että olet 2-vuotiaan äitipuoli, hyvä vai paha sellainen sen päätät vain sinä itse.
ymmärrän kyllä miestäsi jolle lapsi on se tärkein tässä tilanteessa kun tilanne on uusi kaikille ja sinä kiukuttelet. eli mies kuulostaa hyvälle isälle, arvostan että hän herää kun tyttö huutelee, nukkuu lapsen vieressä jne. kuinka moni mies sen luonnostaan tekee??

varatkaa aikaa perheneuvolaan jos olet valmis suhdetta jatkamaan. mieti kuinka sitten käy jos tytön vuoro ollakin teillä ja mies vaikka onkin työssä enemmän, oletko se sinä joka tytön silloin hoitaa, vai hoidatko vain koiraa koska "niinsovittu"? eli sinun puoleltasi on tässä vaiheessa se jousto löydyttävä ja myöhemmin kun olet sinut lapsen/ miehen/kasvatuksen kanssa ja mies voi sinuun äitipuolena luottaa se jousto varmaan palkitaan. jos olet valmis suhteeseen siihen valitettavasti aina tulee kuulumaan tuo 2-vuotiaskin, halusit tai et.

 

[QUOTE="suvi";22876869]kyllä sinä itse olet se joka tekee ongelman ja kitisee kuin keskenkasvuinen..

-miehellä on lapsi joka on hänelle tärkeä, lapsi tarvitsee isäänsä
-olisit onnellinen että kyseessä on mies jolle isyys on tärkeä, löytyy enemmän niitä joita ei kiinnosta...
-teillä on kuitenkin tuo pariviikkoa kahdenkeskistä aikaa, etkö soisi miehelle ja lapselle yhteistä aikaa??
-jos meinaat olla osa perhettä/kuviota niin olisiko aika alkaa viettämään aikaa kolmisteen??? vai miksi olet koko hommaan ryhtynyt, vai kuvittelitko että lapsi on omassa huoneessaan sen aikaa kun on teillä eikä vaadi mitään saati vaikuta mihinkään???

mielestäni olet ennenkaikkea itsekeskeinen, lapsesta mustasukkainen ja kypsymätön lapsiperheen äitipuoleksi. olit lapsiystävällinen tai et niin tosiasia on että olet 2-vuotiaan äitipuoli, hyvä vai paha sellainen sen päätät vain sinä itse.
ymmärrän kyllä miestäsi jolle lapsi on se tärkein tässä tilanteessa kun tilanne on uusi kaikille ja sinä kiukuttelet. eli mies kuulostaa hyvälle isälle, arvostan että hän herää kun tyttö huutelee, nukkuu lapsen vieressä jne. kuinka moni mies sen luonnostaan tekee??

varatkaa aikaa perheneuvolaan jos olet valmis suhdetta jatkamaan. mieti kuinka sitten käy jos tytön vuoro ollakin teillä ja mies vaikka onkin työssä enemmän, oletko se sinä joka tytön silloin hoitaa, vai hoidatko vain koiraa koska "niinsovittu"? eli sinun puoleltasi on tässä vaiheessa se jousto löydyttävä ja myöhemmin kun olet sinut lapsen/ miehen/kasvatuksen kanssa ja mies voi sinuun äitipuolena luottaa se jousto varmaan palkitaan. jos olet valmis suhteeseen siihen valitettavasti aina tulee kuulumaan tuo 2-vuotiaskin, halusit tai et.[/QUOTE]


Voi helvetti! Siis oletko tosissasi sitä mieltä, että lasta saa hemmotella miten vain ja lapsi saa pompotella aikuisia????? Ja että sehän on vain hyvä, että lapsi kiinnostaa eikä muulla ole mitään väliä???? Joltain jäi taas tajuamatta alkuperäisen koko pointti. Se, että on olemassa paskempia isiä, ei tee tästä isästä hyvää! Ihan kuin mieheltä ei voisi vaatia mitään älykkyyttä vaativaa. En viitsi edes sanoa mitä mieltä olen tästä kommentista, mutta ap, toivottavasti osaat jättää tämän omaan arvoonsa...

 

Huhuu ap, joko teillä on saatu keskustelua syntymään?

 

No juu, löysin netistä sellaisen artikkelin rajojen asettamisesta ja siellä oli mielestäni hyvin jaoteltu sääntöjä ja rajoja eri luokkiin. Turvallisuus, perushoito, yhteiskunta ja perheen etu. Ei näillä sanoilla, mutta sisältö oli tämä. Sitten oli kehotteena, että listattaisiin näiden alle kaikki, mikä itsestä tuntuu tärkeältä ja sitten vanhemmat yhteistuumin sopivat olennaisimmat, joista molemmat pitävät kiinni. Esimerkkejäkin oli listat, mutta moni niistä koski jo vanhempaa lasta. Mies tietysti takertui siihen ja lyttäsi koko idean. "Niin määrätään tälle kotiintuloajat jne". Lopputuloksena turhauduin niin pahasti, että syytin, ettei mies jaksa vuokseni tehdä edes yhtä hemmetin listaa, niin kyllä on huonosti asiat. Lopulta ojensin tälle kihlasormuksen takaisin ja läksin koiran kanssa ulos.

Kotiin tullessani minua odotti lista tytön arkirutiineista, jotain sentäs Tiedä tässä nyt sitten, mitä tehdä. Alan olla jo kovin väsynyt. Turha tässä kyllä ainakaan kihlautuneena on olla, kun en todellakaan ole menossa avioon tämän miehen kanssa. En enää... Harmittaa niin vietävästi.

 

[QUOTE="suvi";22876869]kyllä sinä itse olet se joka tekee ongelman ja kitisee kuin keskenkasvuinen..

-miehellä on lapsi joka on hänelle tärkeä, lapsi tarvitsee isäänsä
-olisit onnellinen että kyseessä on mies jolle isyys on tärkeä, löytyy enemmän niitä joita ei kiinnosta...
-teillä on kuitenkin tuo pariviikkoa kahdenkeskistä aikaa, etkö soisi miehelle ja lapselle yhteistä aikaa??
-jos meinaat olla osa perhettä/kuviota niin olisiko aika alkaa viettämään aikaa kolmisteen??? vai miksi olet koko hommaan ryhtynyt, vai kuvittelitko että lapsi on omassa huoneessaan sen aikaa kun on teillä eikä vaadi mitään saati vaikuta mihinkään???

mielestäni olet ennenkaikkea itsekeskeinen, lapsesta mustasukkainen ja kypsymätön lapsiperheen äitipuoleksi. olit lapsiystävällinen tai et niin tosiasia on että olet 2-vuotiaan äitipuoli, hyvä vai paha sellainen sen päätät vain sinä itse.
ymmärrän kyllä miestäsi jolle lapsi on se tärkein tässä tilanteessa kun tilanne on uusi kaikille ja sinä kiukuttelet. eli mies kuulostaa hyvälle isälle, arvostan että hän herää kun tyttö huutelee, nukkuu lapsen vieressä jne. kuinka moni mies sen luonnostaan tekee??

varatkaa aikaa perheneuvolaan jos olet valmis suhdetta jatkamaan. mieti kuinka sitten käy jos tytön vuoro ollakin teillä ja mies vaikka onkin työssä enemmän, oletko se sinä joka tytön silloin hoitaa, vai hoidatko vain koiraa koska "niinsovittu"? eli sinun puoleltasi on tässä vaiheessa se jousto löydyttävä ja myöhemmin kun olet sinut lapsen/ miehen/kasvatuksen kanssa ja mies voi sinuun äitipuolena luottaa se jousto varmaan palkitaan. jos olet valmis suhteeseen siihen valitettavasti aina tulee kuulumaan tuo 2-vuotiaskin, halusit tai et.[/QUOTE]

Kylläpäs oletkin pässi. Ranskalaisiin viivoihin en jaksa enää edes kommentoida. Ilman muuta en ollut valmis kaikkeen tähän. Jos olisin tiennyt, mitä tuleman pitää, en todellakaan olisi tänne muuttanut. Moni asia on mennyt pipariksi myös siksi, että mies ei ole osannut kertoa, miksi joitain asioita tekee. Ja itse sitten taas en tiennyt asioista mitään, ja koin, että minut yhtäkkiä vain unohdettiin jonnekin. Enpä sekaan sitten väkisin tunkenut. Jos yhtäkkiä menettää kaikki hellyydenosoitukset yms ja reagoi siitä, onko se välittömästi lapsesta mustasukkaisuutta? Kyllä, yhtäkkinen loppuminen johtui lapsesta, mutta kai siitä nyt jotenkin saa reagoida? Taidan tosiaan olla sitten vielä täysin teini, kun vaadin huomiota osakseni...

Jepjep, minusta tulee se natsiäiti, joka asettaa lapselleen sääntöjä ja rajoituksia, tarpeen vaatiessa ihan jopa ojentaakin. Hui olkoon!

Enkä ole tytön äitipuoli. Minulle on ihan suoraan sanottu, että turha on puuttua. Enpä sitten puutu. Ja olen kuitenkin jo puuttunut. Edistyksenä likka juo muuten aina välillä nykyisin myös vettä Siitä ei mieheni ole minulle kyllä krediittejä antanut, mutta onneksi on itse jollain asteella havahtunut. Tänään lukivat yhdessä kirjaa, ja titinalle oli huomattavasti vähemmän päällä kuin ennen. Voisiko olla, että mies sittenkin alkaa kuulla, mitä sanon, muttei ylpeys anna periksi myöntää?

Niin ja Suvi, olenhan jo tyttöä ennenkin hoitanut ihan yksin ja hyvin on mennyt. En sentään niin taitamaton ole, ettenkö yhdestä ipanasta selviäisi Koiranhoidosta ei olla sovittu mitään, mutta se nyt vain on ajautunut minulle. Omistani tietysti pidän oikein hyvää huolta, ja miehen koirasta on lähestulkoon tullut omani. Minua se seuraa

 

"Sitten VANHEMMAT yhteistuumin sopivat säännöistä olennaisimmat ja pitävät näistä kiinni" Siis tarkoitit varmaan lapsen isää ja äitiä? Et itseäsi ja miestäsi tai mikä nyt lie enää onkaan...
Sinulla ei edelleenkään ole oikeutta puuttua lapsen asioihin mikäli vanhemmat tätä eivät hyväksy. Ja jos sä et tätä kuviota voi ymmärtää muuta pois. Ja todellakin lapselle on ollut muutoksia paljon, joten hyvä että isä nukkuu tytön vieressä ja näin antaa turvaa lapselle. Luulisi teillä aikaa olevan toisilleen, jos sitä haluatte antaa. Ja ruokavalio ei nyt mahtavin ole, mutta ainakin saa lapsi ruokaa kaikilla ei asiat noin ole. Joten lapsi varmasti jää henkiin, traumoja varmasti saa kun teidän suhteenne on mitä on ja sinun välinpitämättömyytesi ja mustasukkaisuutesi vaikuttaa lapseen. Ja kyllä vain,lapsi tajuaa paljon sellaista mitä sinä et edes hänen ymmärrä tajuavan.

 

Kyllä ap:n kuuluu osallistua niiden sääntöjen luomiseen, joita heidän kotonaan noudatetaan. Ja sitä paitsi on epärealistista olettaa, että eronneiden parien kasvatuslinja olisi täysin yhtenäinen ja harkittu, kun ei siitä aina pystytä yhtään edes keskustelemaan. Missään ei ole sanottu, ettei uusi puoliso saisi ohjata lapsen vanhempaa "oikealle tielle". Ei biologinen vanhemmuuus tee ihmisestä automaattisesti hyvää kasvattajaa, vaan kyllä siihen usein tarvitaan ulkopuolisiakin henkilöitä vähintään herättelemään ajatuksia.