Mun mielipide siitä miten on fiksuinta käsitellä kokemaansa väkivaltaa ei kohtaa paljoa kenenkään ajatusten kanssa. Mä en antaisi moisen pilata loppuelämää jos joku tökkäisee kikkelillä. Edelleen>> rangaistus niille joille rangaistus kuuluu.
Mitä se mun murhe on jos toinen mokaa. Sitten se maksaa siitä mokastaan.
En väheksy missään nimessä niitä jotka traumasoituvat koko elämänsä raiskatuksi tulemisesta. Päin vastoin. Lue oikein: Haluan jo viidennen kerran sanoa että on toinenkin tapa käsitellä asioita. Jos asian laittaisi teatteriksi niin se menisi niin..
"Irrottaisi itsensä ja raiskaajan koko tilanteesta nukeiksi ja miettisi hetken miten asian tulee mennä. Raiskaajalle tietty vankila ja maine mustaksi rikosrekisterillä tai peppapano vankilassa.. tai mitä vain ja itselle hyvä mieli että oikeus voittaa eikä suinkaan mitään masennusta.. koska miksi masentumaan toisen virheistä. "
Musta tuntuu ettei mua ehkä ymmärretä? Mun tarkoitus on oikeasti ihan vilpitön. Joillekin muillekin "oivallus" ettei jatka uhrina oloa enempää kuin sen ajan mitä käy lääkärissä ja poliisilla se voi toimia.
On se asian sivuun heittäminen sitten defenssi tai järki mutta ei ainakaan tarvi nuolla loppuelämää haavoja paskiaisen takia
![Hymy :) :)]()
Ja paskiainen ei saa sitä iloa että toinen nuolee haavoja.