Keskustelin raiskaukseen liittyvistä asioista kahden naispuolisen ihmisen kanssa ja yllätyksekseni he jakoivat samankaltaisia ajatuksia kanssani.
Koska kysymyksessä on verrataen arka asia, joka on avoin erinäisille tulkinnoille, haluan tehdä muutaman asian selväksi ennen kuin aloitan:
-Tässä ei käsitellä lakiteknisiä / juridisia näkemyksiä.
-Tarkoitus ei ole vihjata, että naisen pitäisi tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta.
-Tarkoitus ei ole vihjata, että teon vääryys ja sen seuraamukset jotenkin ihmeen kaupalla vähenisivät olosuhteiden johdosta olivat ne olosuhteet mitkä hyvänsä.
Tässä threadissa käsitellään tapauksia, joiden voidaan katsoa olevan sen kaltaisia, jotka herättävät kysymyksiä eli joihin ei voida suoraan soveltaa yleisen diskurssin mukaista ajattelutapaa ja metodeja.
Minkälaisia vastauksia en halua lukea:
-Raiskaus on aina raiskaajan vika, uhri on aina uhri (vaikka asia onkin niin)!!!
-Minkäänlaisia henk. koht. hyökkäyksiä itseäni vastaan.
-Tyypillistä ´kirkumista´ liittyen tai sivuten ylläolevia asioita.
---------------------------------------------------------------------------------------
Luin tähän aiheeseen liittyvän threadin, joka ilmeisesti on lukittu ja jossa parikin nimimerkkiä toi esille seuraavanlaisen näkökannan liittyen *erikoistapauksiin* eli tapauksiin joiden voidaan katsoa olevan poikkeuksellisia _uhrin_ osalta:
-Nainen on osavastuussa tapahtuneessa. (Älä rupea vielä vastaamaan tämän luettuasi)
Nainen, joka on tullut raiskatuksi 5 kertaa tilanteissa, joiden voidaan katsoa olevan normaalia sosiaalista kanssakäymistä.
Eikö tässä tilanteessa uhrin jo itsensä vuoksi olisi aika katsoa peiliin ja peruuttaa _uhriroolista_ vähän taaksepäin ?
Ei sillä, että hän ei olisi edelleen uhri vaan siksi, että ei ole terveellistä hänen psyykeensä kannalta nojautua aina uhrinrooliin.
Osavastuu tai osasyyllisyys, kuten joku saattaisi sanoa, ei tarkoita välttämättä sitä, että syyllisen syyllisyys vähenisi vaan, että henkilön itsensä vuoksi kantaa jonkinlaisen vastuun itsestään ja sitä kautta tapahtuneesta.
Koska kysymyksessä on verrataen arka asia, joka on avoin erinäisille tulkinnoille, haluan tehdä muutaman asian selväksi ennen kuin aloitan:
-Tässä ei käsitellä lakiteknisiä / juridisia näkemyksiä.
-Tarkoitus ei ole vihjata, että naisen pitäisi tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta.
-Tarkoitus ei ole vihjata, että teon vääryys ja sen seuraamukset jotenkin ihmeen kaupalla vähenisivät olosuhteiden johdosta olivat ne olosuhteet mitkä hyvänsä.
Tässä threadissa käsitellään tapauksia, joiden voidaan katsoa olevan sen kaltaisia, jotka herättävät kysymyksiä eli joihin ei voida suoraan soveltaa yleisen diskurssin mukaista ajattelutapaa ja metodeja.
Minkälaisia vastauksia en halua lukea:
-Raiskaus on aina raiskaajan vika, uhri on aina uhri (vaikka asia onkin niin)!!!
-Minkäänlaisia henk. koht. hyökkäyksiä itseäni vastaan.
-Tyypillistä ´kirkumista´ liittyen tai sivuten ylläolevia asioita.
---------------------------------------------------------------------------------------
Luin tähän aiheeseen liittyvän threadin, joka ilmeisesti on lukittu ja jossa parikin nimimerkkiä toi esille seuraavanlaisen näkökannan liittyen *erikoistapauksiin* eli tapauksiin joiden voidaan katsoa olevan poikkeuksellisia _uhrin_ osalta:
-Nainen on osavastuussa tapahtuneessa. (Älä rupea vielä vastaamaan tämän luettuasi)
Nainen, joka on tullut raiskatuksi 5 kertaa tilanteissa, joiden voidaan katsoa olevan normaalia sosiaalista kanssakäymistä.
Eikö tässä tilanteessa uhrin jo itsensä vuoksi olisi aika katsoa peiliin ja peruuttaa _uhriroolista_ vähän taaksepäin ?
Ei sillä, että hän ei olisi edelleen uhri vaan siksi, että ei ole terveellistä hänen psyykeensä kannalta nojautua aina uhrinrooliin.
Osavastuu tai osasyyllisyys, kuten joku saattaisi sanoa, ei tarkoita välttämättä sitä, että syyllisen syyllisyys vähenisi vaan, että henkilön itsensä vuoksi kantaa jonkinlaisen vastuun itsestään ja sitä kautta tapahtuneesta.
