Ärsyttääkö teitäkin nirsot ihmiset?

[Mummomainen]

Ei ärsytä. Moni ei taida tietää miltä tuntuu, kun ei oikeasti pysty syömään jotain. Esimerkiksi minä en voi syödä mm. vesimelonia, kaalilaatikkoa, maksaruokia, keitettyjä porkkanoita, keitettyjä lanttuja, kaurapuuroa, sieniruokia, perunoita jos ei ole mitään lihaa niiden kanssa jne.

En ole millekään allerginen, en vain pysty syömään. Pitäisikö minun sitten syödä oksennuksenkin uhalla? 7. luokalla aloitin uudessa koulussa ja heti alkuun oli ensimmäisellä kotitaloustuntikerralla kaurapuuron teko ja kaikille mätettiin ruokaa lautaselle. En vielä silloin tiennyt, että olisi voinut heittää osan roskiinkin ja en tuntenut näitä minun kanssa ruokaa tehneitä. En kehdannut sanoa etten syö tätä. Sitten siinä suunnilleen itku kurkussa söin sitä kaurapuuroa, join suunnilleen lasillisen vettä aina yhden lusikallisen jälkeen. Tuntui, ettei lautanen tyhjene koskaan. Kotona meinasin oksentaa. Tämän jälkeen kaurapuuro etoo vieläkin enemmän. Muistan sen hajun ja tunnen maun ja ajatuskin kaurapuuron syömisestä saa aikaan huonoa oloa. Monen muun ruoka-aineen kanssa sama juttu.

Pitäisikö minun nyt sitten vain kiltisti syödä kaikkea? Miksi monessa muussa asiassa saa olla valikoiva, mutta ruoan suhteen ei? Jos joku ei syö karkkia niin sitä ei mitenkään ihmetellä, mutta sitten tätä ruokajuttua kylläkin.

Sama myös alkoholin suhteen. Monen on erittäin vaikea uskoa, että en vain pidä alkoholin mausta. Aina luullaan, että on joku aate tai uskonnollisuus takana.

 

["vieras"]

Joo, ymmärrän nirsoilijoita ja ärsyttää ruuan tyrkyttäjät... vaikka itse yrittäis miten, että jätän vaan hienotunteisesti syömättä, niin siitäkös se älämölö nostetaan - etkö nyt ota enempää, mikset ota tätä, ota nyt vähän enemmän, ota nyt tätäkin, mikset syö sitä, mikset syö tätä, kauanks olet ollut tuolla ruokavaliolla, mistä saat proteiinia jne jne jne.

 

["jolanda"]

Jonkun verran risoo nirsot ihmiset..lähinnä siksi, että en ymmärrä sitä nirsoilua,kun itse syön kaikkea..
Mutta siitä näen punaista, jos nirso ihminen opettaa lapsensakin nirsoksi..Pahimmillaan lapsi näkee kasviksia tai juureksia vasta koulussa ensimmäisen kerran ja silloin se on jo auttamattomasti myöhäistä ...Useasti tälläisissä perheissä ei osata myöskään tehdä ruokaa lainkaan -ei edes esim. kananmunien keitto onnistu, koska ruokalista koostuu lähinnä saarioisten kuraläpistä tai valmiista eines-hampurilaisista..
Todella sääli.. ja väärin lapsia kohtaan..

 

["kiki"]

No tuo Anatolian kertoma menee hiukan yli. Toki lapsesta ei ole kivaa, jos ei olisi koskaan mitään korvaavaa hänelle tarjolla, mutta pitäis sitä lasta sitten opettaa, että joskus pitää sitten vaan olla ottamatta. Tosin taitaa äiti olla suurempi ongelma tuossa? Ei sillä, että sillä väliä olisi.

Oikeasti näin vanhemmiten on tosi hankala maistaa uusia makuja. Sitä joutuu tsemppaamaan itseään aika kovasti, enkä kyllä tosiaan vähän vieraampien joukossa maistele. Nuo läheiset eivät siitä suutu, jos en syökään jotain kokonaan vaan osaavat olla ottamatta sitä loukkauksena. Eivätkä enää huomauttele, jos maistankin jotain uutta. Se vasta oli raivostuttavaa, kun jonkun maistamisen jälkeen toitotettiin puolelle suvulle, että nyt se kiki maistoi vaikka kurkkusalaattia. Ja ei, en maista, jos vaikuttaa liian epäilyttävältä. Tosin itsellä tähän oikeasti vaikuttaa allergiatkin. Tonnikalan lisäksi en edes uskalla laittaa muita kaloja suuhun, koska pelkät hajutkin tekevät oireita välillä. Toki allergiat on asia erikseen, mutta vaikuttavat siltikin tuohon kokeilunhaluun.

Mutta kuten sanoin en vaadi, että minulle tehtäisiin jotain erikseen. Jos tekevät niin tosi kiva juttu. Tai jos tekevät minun mukaani kaikille niin sekin on tosi kiva juttu. Jos ei niin sitten maistan tai olen syömättä. Ei siinä sen kummempaa. En itse pidä showta asiasta, mutta joissain kyläpaikassa emäntä kyllä pitää huolen siitä, ettei kellään jää huomaamatta, että syönkö vai en.

 

[Nirsoilua]

Mieheni on nirsoin ihminen kenet tunnen. Ei syö kuin muutamia ruoka-aineita. Pääruokia pystyn tekemään n. 5 erilaista. Ärsyttää sairaasti, varsinkin nyt kun lapsia tulossa. Miehen suvussa on ollut samaa ongelmaa, ei kuitenkaan hänen perheessään. Oksentaa jos koittaa laittaa jotain muuta suuhunsa. Itse olen tämän useasti nähnyt. Luulisi että kyseessä on jokin sairaus?

 

[kölin ali vaan]

jos mua inhottais kaurapuuro niin söisin sitä pieninä erinä jäätelön jugurtin tms kanssa kunnes siedättyisin. ärsyttää ylipäätään ihmiset, jotka ei viitti kasvattaa itteään.

saatan menettää tuloni, voi tulla iso remontti tai sairautta tai ruuan hinta nousta rajusti tms, ja rahaa ruokaan on vähän. nytkin syödään puuroja osittain säästösyistä. en haluaisi typeryyttäni joutua rajoittamaan ruokavaliota noissa oloissa vain siksi, koska musta oli aikuista nirsoilla.

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="jolanda";23207427]...Useasti tälläisissä perheissä ei osata myöskään tehdä ruokaa lainkaan -ei edes esim. kananmunien keitto onnistu, koska ruokalista koostuu lähinnä saarioisten kuraläpistä tai valmiista eines-hampurilaisista..
Todella sääli.. ja väärin lapsia kohtaan..[/QUOTE]

tämä oli kyllä uutta mulle että nirsous ja ruuanlaittotaito ovat jotenkin yhteydessä. Osaan kyllä hyvin laittaa ruokaa, vaikka olenkin nirso (nirsous näkyy siinä, että mulle merkkaa perunan tai viinirypäleen lajike, leikkeleen, juuston tai jugurtin plaatu, jne...)

 

[kölin ali vaan]

[QUOTE="jolanda";23207427] saarioisten kuraläpistä[/QUOTE]

tyrsk... niisk...

 

[...]

Niin joo. Itselle tämä asia on tosi vaikea. Mulla on ihan aistiyliherkkyyksiä, ja tietyt ruuat tuntuu pahalta suussa ja saa aikaan oksennusrefleksin. Koitan kuitenkin syödä monipuolisesti ja jätän sitten vaan syömättä ne osat, joita en voi niellä. Esim. kotioloissa leikkaan kyljyksistä kaikki läskit ja sitkot ja kovat reunat ja syön vain kiinteän lihan ja sitten mies popsii loput. Kylässä jos tiedän että isäntäväki saattaa loukkaantua (eli siis käytännössä jos isäntäväki ei ole hyvin hyvin tuttu) niin otan mahdollisimman vähän, leikkaan pieniksi paloiksi ja nielen nesteen kera niinkuin pillerit. Mikään nautintohan tuollainen ruokailu ei ole. Joskus kääräisen lautasliinaan, nenäliinaan tai laitan pokkana taskuun ja kotona roskiin tai esim. vessassa pyttyyn.

Raskausaikana olin yksissä häissä, joissa luvattiin kutsussa seisova pöytä ja kysyttiin oikein että liha, kala vai kasvis vaihtoehto ja lihan luvattiin olevan paistia. Seisova pöytä tarkoitti kuitenkin vetistä, auringossa lämmennyttä vihersalaattia, kuivia uuniperunoita ilman kastiketta ja sitkeitä keittolihapaloja. Söin sen mitä oksentamatta pystyin, joka oli todella vähän kun raskausaikana voin muutenkin koko ajan pahoin. Muuta ei sitten koko päivänä tarjottukaan, paitsi juustokakkua, jota en uskaltanut raskauden vuoksi syödä. Loppuillasta lähti taju ja kun mies sai minut virkoamaan, lähdettiin ravintolan kautta kotiin. Olisin ottanut omat eväät, mutta tosiaan ajattelin, että seisovasta pöydästä löytyy jotain mitä voin syödä.

 

[kölin ali vaan]

Mieheni on nirsoin ihminen kenet tunnen. Ei syö kuin muutamia ruoka-aineita. Pääruokia pystyn tekemään n. 5 erilaista. Ärsyttää sairaasti, varsinkin nyt kun lapsia tulossa. Miehen suvussa on ollut samaa ongelmaa, ei kuitenkaan hänen perheessään. Oksentaa jos koittaa laittaa jotain muuta suuhunsa. Itse olen tämän useasti nähnyt. Luulisi että kyseessä on jokin sairaus?

nythän just tuli uusintana se nirsojenkoulutussarja, ja juu kyllä vakavissa tapauksissa tarvitaan jo taitavaa psykologia ja vahva motivaatio. Voi olla isoja juttuja nirsouden takana. mutta turhat herneennyppijät lähetän edelleen uintireissulle

 

[TriplaIsä]

Anoppi on nirsoilija. Joskus kun on käymässä kylässä ja teen ruokaa niin vaimo yrittää aina sanoa että älä laita sitä ja tätä ja tuota kun mutsi ja blaablaa... Laitan varmasti juuri niitä aineksia joita aina laitan koska anopilla ei ole mitään oikeaa rajoitusta ruokavaliossaan esimerkiksi allergian tai sellaisen vuoksi. Eihän nyt helvetti soikoon esimerkiksi makkarasoppaa voi tehdä pelkästä vedestä ja perunasta.
Anoppi sitten närppii ruokaansa naama norsunvitulla.

Itse syön vaikka kiviä jos ne on ruoaksi tarkoitettu. Eri juttu on sitten jos ruoka on tehty päin persettä eli esim palanutta tai pilaantunutta tms mutta saa olla aika kuraa että jätän syömättä.

 

[--]

Mulla on ruokalajeja joista en pidä, mutta olen opetellut syömään kaikkea. Vaikka se sitten menisi siihen että nielen purematta. Vähän käytöstapoja ihmiset!!!!

 

[endie2]

Itse syön vaikka kiviä jos ne on ruoaksi tarkoitettu. Eri juttu on sitten jos ruoka on tehty päin persettä eli esim palanutta tai pilaantunutta tms mutta saa olla aika kuraa että jätän syömättä.

Näin. Yritän myös omat lapseni kans saada tällaisen asenteen ihmisiksi.

Mua hävettäis iahn kauheesti, jos joku on tehnyt ruokaa ja nähnyt sen eteen vielä vaivaa ja sitten ihan vaan omaa nirsouttani mä tai mun lapsi jättäs sen syömättä.

 

["vieras"]

Näin. Yritän myös omat lapseni kans saada tällaisen asenteen ihmisiksi.

Mua hävettäis iahn kauheesti, jos joku on tehnyt ruokaa ja nähnyt sen eteen vielä vaivaa ja sitten ihan vaan omaa nirsouttani mä tai mun lapsi jättäs sen syömättä.

Mikäs siinä sit hävettää? Onks vielä jokin pula-aika?!?

 

[Nirso työkaveri]

Tunnen erään yli 50-vuotiaan naisen, joka elää käytännössä mansikkajugurtilla ja vaalella leivällä. Lämmin ruoka ei saa maistua miltään; siinä ei saa olla suolaa, pippuria tai mitään muitakaan mausteita. Hän ei syö mitään muuta juustoa kuin Edamia, ei syö suolakurkkuja, sipulia, marinoituja kasviksia, ei mitään kalaa. Mitkään punaviinikastikkeet tms. lihan kanssa eivät tule kuulonkaan, jauhelihakastikkeessa ei saa olla tomaattimurskaa tai esimerkiksi kolmen juuston kermaa. Sienet eivät tule kuuloonkaan missään muodossa äyriäisistä puhumattakaan. Kysyin kerran onko hän allerginen kalalle vai eikö tykkää kalasta, hän vastasi että tykkää kyllä kalan mausta, mutta ei voi syödä kalaa koska siinä saattaa olla ruotoja. Aikuinen ihminen! Tämä nainen juuri sellainen, joka närkkii ruokaansa, veivaa haarukalla kaiken "epäilyttävän" lautasen reunalle ja ilmoittaa ääneen "hyi" tai "yäk" jos lautasella on jotain uutta ja erikoista. Ei siis suostu edes maistamaan.

Ymmärrän kyllä että melkein jokaisella on jokin inhokki, minulla ne ovat oliivit. Mutta että joku aikuinen on noin vieraantunut suunnilleen kaikesta, mikä tekee ruuan maukkaaksi...

 

[endie2]

[QUOTE="vieras";23207707]Mikäs siinä sit hävettää? Onks vielä jokin pula-aika?!?[/QUOTE]

no musta se kuuluu hyviin tapoihin, että jos joku on vaikka mulle ruuan tehnyt niin myös syön sitä.edes vähän. vaikka siellä oiskin niitä mun mielestä ällöjä herneitä tai muuta.

 

[TriplaIsä]

Tunnen erään yli 50-vuotiaan naisen, joka elää käytännössä mansikkajugurtilla ja vaalella leivällä. Lämmin ruoka ei saa maistua miltään; siinä ei saa olla suolaa, pippuria tai mitään muitakaan mausteita. Hän ei syö mitään muuta juustoa kuin Edamia, ei syö suolakurkkuja, sipulia, marinoituja kasviksia, ei mitään kalaa. Mitkään punaviinikastikkeet tms. lihan kanssa eivät tule kuulonkaan, jauhelihakastikkeessa ei saa olla tomaattimurskaa tai esimerkiksi kolmen juuston kermaa. Sienet eivät tule kuuloonkaan missään muodossa äyriäisistä puhumattakaan. Kysyin kerran onko hän allerginen kalalle vai eikö tykkää kalasta, hän vastasi että tykkää kyllä kalan mausta, mutta ei voi syödä kalaa koska siinä saattaa olla ruotoja. Aikuinen ihminen! Tämä nainen juuri sellainen, joka närkkii ruokaansa, veivaa haarukalla kaiken "epäilyttävän" lautasen reunalle ja ilmoittaa ääneen "hyi" tai "yäk" jos lautasella on jotain uutta ja erikoista. Ei siis suostu edes maistamaan.

Ymmärrän kyllä että melkein jokaisella on jokin inhokki, minulla ne ovat oliivit. Mutta että joku aikuinen on noin vieraantunut suunnilleen kaikesta, mikä tekee ruuan maukkaaksi...

Kuvailit juuri anoppini joka tosin on 60v ja jugurtti on rankattu inhokkilistalla varsin korkealle.
Kiva käydä kylässä ja saada ruoaksi haaleaa vettä jota se itse jauhelihakeitoksi kutsuu. Melkein tekisi mieli nirsoilla ja jättää "soppa" syömättä

 

["vieras"]

Niin joo. Itselle tämä asia on tosi vaikea. Mulla on ihan aistiyliherkkyyksiä, ja tietyt ruuat tuntuu pahalta suussa ja saa aikaan oksennusrefleksin. Koitan kuitenkin syödä monipuolisesti ja jätän sitten vaan syömättä ne osat, joita en voi niellä. Esim. kotioloissa leikkaan kyljyksistä kaikki läskit ja sitkot ja kovat reunat ja syön vain kiinteän lihan ja sitten mies popsii loput. Kylässä jos tiedän että isäntäväki saattaa loukkaantua (eli siis käytännössä jos isäntäväki ei ole hyvin hyvin tuttu) niin otan mahdollisimman vähän, leikkaan pieniksi paloiksi ja nielen nesteen kera niinkuin pillerit. Mikään nautintohan tuollainen ruokailu ei ole. Joskus kääräisen lautasliinaan, nenäliinaan tai laitan pokkana taskuun ja kotona roskiin tai esim. vessassa pyttyyn.

Raskausaikana olin yksissä häissä, joissa luvattiin kutsussa seisova pöytä ja kysyttiin oikein että liha, kala vai kasvis vaihtoehto ja lihan luvattiin olevan paistia. Seisova pöytä tarkoitti kuitenkin vetistä, auringossa lämmennyttä vihersalaattia, kuivia uuniperunoita ilman kastiketta ja sitkeitä keittolihapaloja. Söin sen mitä oksentamatta pystyin, joka oli todella vähän kun raskausaikana voin muutenkin koko ajan pahoin. Muuta ei sitten koko päivänä tarjottukaan, paitsi juustokakkua, jota en uskaltanut raskauden vuoksi syödä. Loppuillasta lähti taju ja kun mies sai minut virkoamaan, lähdettiin ravintolan kautta kotiin. Olisin ottanut omat eväät, mutta tosiaan ajattelin, että seisovasta pöydästä löytyy jotain mitä voin syödä.

Suosittelen kasvissyöjäksi ryhtymistä. Sitkeä ja jänteinen liha sai itsekin tekemään kyseisen ratkaisun jo lapsena. Sieniä en voi syödä ja tofu tekee välillä pahaa, mutta muuten ei enää epämiellyttäviä syömisiä tule vastaan.

 

[Jousis]

Ja sitten lapsen nirsoilua katsotaan jotenkin kannustavasti, kun se LilliPekka on niin erityinen. Lapsi nostetaan jalustalle, kannetaan maailma hänelle ja sitten ihmetellään, miten sen lapsen kanssa ei voi tehdä samoja asioita kuin muiden lasten kanssa. Mutta se LilliPekka on erilainen, erityinen lapsi. Onkohan niitä mensan testejä lapsille, kun tuntuu, että tämä meidän lapsi on jotenkin poikkeva.

 

[Anatolia]

Mua ei itse asiassa niinkään ärsytä nirsous, vaan se että siitä nirsoudesta tehdään niin suuri numero.

Jos ei tykkää suolakurkuista, niin tilaa hampurilaisen ilman niitä, eikä nyrpistellen nypi kurkkuja pois hampparista.

Jos herneet ei miellytä, niin tilaa annoksen ilman niitä.

Jos ei tykkää hillomunkeista, niin ottaa kahvipöydästä sitten pullaa ja keksiä. Ei oo pakko ottaa munkkia ja sitten yökötellä että hyi, hilloa.

Jne.

 

["alma"]

Mulle on aivan sama, mistä ruoasta kukakin tykkää ja mistä ei. Sitä en voi vaan ymmärtää, miten joillakin on kauhea tarve jauhaa näistä mieltymyksistään ruokapöydässä. Esim. ravintolassa joku seurueesta tilaa sienikeiton, ja sitten pöydässä yksi alkaa kertomaan vuolain sanoin sienten ällöttävyydestä puistatuksien ja yökkäilyjen kera. Tekis mieli sanoa, että turpa kiinni, ei sinun sitä tarvi syödä!
Ja tietty jos perheessä on lapsia, niin tämä nirsoilu kyllä helposti siirtyy heille.

 

[----]

Mua ei itse asiassa niinkään ärsytä nirsous, vaan se että siitä nirsoudesta tehdään niin suuri numero.

Jos ei tykkää suolakurkuista, niin tilaa hampurilaisen ilman niitä, eikä nyrpistellen nypi kurkkuja pois hampparista.

Jos herneet ei miellytä, niin tilaa annoksen ilman niitä.

Jos ei tykkää hillomunkeista, niin ottaa kahvipöydästä sitten pullaa ja keksiä. Ei oo pakko ottaa munkkia ja sitten yökötellä että hyi, hilloa.

Jne.

Vaikea kuvitella että joku ihan varta vasten tilaisi itselleen hillomunkin jos ei siitä tykkää :O Sehän on typerää. Sellainen tilanne voi kyllä itsellenikin tulla vastaan, että jos tuotteen ainesosia ei ole kunnolla selostettu, tilaan vahingossa jotain pahaa. Esim. luulen että hillomunkin hillo on vadelmaa, kuten tavallista, mutta se paljastuukin omenahilloksi. Silloin jää munkki syömättä ja saatan kyllä juntisti sanoakin muille seurueessa, etten tykkää omenahillosta

 

[Mummomainen]

Mua ei itse asiassa niinkään ärsytä nirsous, vaan se että siitä nirsoudesta tehdään niin suuri numero.

Jos ei tykkää suolakurkuista, niin tilaa hampurilaisen ilman niitä, eikä nyrpistellen nypi kurkkuja pois hampparista.

Jos herneet ei miellytä, niin tilaa annoksen ilman niitä.

Jos ei tykkää hillomunkeista, niin ottaa kahvipöydästä sitten pullaa ja keksiä. Ei oo pakko ottaa munkkia ja sitten yökötellä että hyi, hilloa.

Jne.

Harvassa on tuollaiset ihmiset, jotka tilaisi sellaisen annoksen, josta eivät itse tykkää. Pikemminkin muille ihmisille tuntuu tämä olevan ongelma, monta kertaa on esimerkiksi McDonalds'issa ihmetelty, että tavallinen hampurilainen eikö juustohampurilaista??? :O
Tai kun tilasin El Macon ilman juustoa niin myyjä oli, että "ihanko totta ilman juustoa?" :O

 

["mie"]

Moukkamaista on alkaa latelemaan ehtoja: otan colaa, jos se on sellaista kun haluan eikä esimerkiksi....ja tähän pitkä lista niistä colajuomista joita henkilö ei juo. Miksei voi sanoa että "ei kiitos", kieltäytyä kohteliaasti?

Ehtojen lateleminen on toki moukkamaista, mutta itse vastaavassa cola-tilanteessa joutuisin kysymään onko se light:a vai tavallista. Koska colaa kuitenkin mielellään joisin, mutta on varmistettava, että se on tavallista. Light-colasta (ja muista aspartaamilla maustetuista juomista) mulla kun menee maha välittömästi sekaisin

 

[TriplaIsä]

Sellainen tilanne voi kyllä itsellenikin tulla vastaan, että jos tuotteen ainesosia ei ole kunnolla selostettu, tilaan vahingossa jotain pahaa.

Kerran Saksassa käydessäni tilasin kännipäissäni listalta jotain siksi kun sen ruoan nimi näytti niin hienolta ja hintakin oli yläpäässä.
No, pöytään tuotiin suuri lautanen jonka keskeltä törrötti sian potka sorkkineen ja nahkoineen ja ympärillä oli karsea setti hapankaalia ja joitain muita epämääräisiä lisukkeita. Hapankaali sai vedet valumaan silmistä. Aika moni olisi jättänyt annoksen syömättä mutta minä vedin se tietty huiviini.