Ei ärsytä. Moni ei taida tietää miltä tuntuu, kun ei oikeasti pysty syömään jotain. Esimerkiksi minä en voi syödä mm. vesimelonia, kaalilaatikkoa, maksaruokia, keitettyjä porkkanoita, keitettyjä lanttuja, kaurapuuroa, sieniruokia, perunoita jos ei ole mitään lihaa niiden kanssa jne.
En ole millekään allerginen, en vain pysty syömään. Pitäisikö minun sitten syödä oksennuksenkin uhalla? 7. luokalla aloitin uudessa koulussa ja heti alkuun oli ensimmäisellä kotitaloustuntikerralla kaurapuuron teko ja kaikille mätettiin ruokaa lautaselle. En vielä silloin tiennyt, että olisi voinut heittää osan roskiinkin ja en tuntenut näitä minun kanssa ruokaa tehneitä. En kehdannut sanoa etten syö tätä. Sitten siinä suunnilleen itku kurkussa söin sitä kaurapuuroa, join suunnilleen lasillisen vettä aina yhden lusikallisen jälkeen. Tuntui, ettei lautanen tyhjene koskaan. Kotona meinasin oksentaa. Tämän jälkeen kaurapuuro etoo vieläkin enemmän. Muistan sen hajun ja tunnen maun ja ajatuskin kaurapuuron syömisestä saa aikaan huonoa oloa. Monen muun ruoka-aineen kanssa sama juttu.
Pitäisikö minun nyt sitten vain kiltisti syödä kaikkea? Miksi monessa muussa asiassa saa olla valikoiva, mutta ruoan suhteen ei? Jos joku ei syö karkkia niin sitä ei mitenkään ihmetellä, mutta sitten tätä ruokajuttua kylläkin.
Sama myös alkoholin suhteen. Monen on erittäin vaikea uskoa, että en vain pidä alkoholin mausta. Aina luullaan, että on joku aate tai uskonnollisuus takana.
En ole millekään allerginen, en vain pysty syömään. Pitäisikö minun sitten syödä oksennuksenkin uhalla? 7. luokalla aloitin uudessa koulussa ja heti alkuun oli ensimmäisellä kotitaloustuntikerralla kaurapuuron teko ja kaikille mätettiin ruokaa lautaselle. En vielä silloin tiennyt, että olisi voinut heittää osan roskiinkin ja en tuntenut näitä minun kanssa ruokaa tehneitä. En kehdannut sanoa etten syö tätä. Sitten siinä suunnilleen itku kurkussa söin sitä kaurapuuroa, join suunnilleen lasillisen vettä aina yhden lusikallisen jälkeen. Tuntui, ettei lautanen tyhjene koskaan. Kotona meinasin oksentaa. Tämän jälkeen kaurapuuro etoo vieläkin enemmän. Muistan sen hajun ja tunnen maun ja ajatuskin kaurapuuron syömisestä saa aikaan huonoa oloa. Monen muun ruoka-aineen kanssa sama juttu.
Pitäisikö minun nyt sitten vain kiltisti syödä kaikkea? Miksi monessa muussa asiassa saa olla valikoiva, mutta ruoan suhteen ei? Jos joku ei syö karkkia niin sitä ei mitenkään ihmetellä, mutta sitten tätä ruokajuttua kylläkin.
Sama myös alkoholin suhteen. Monen on erittäin vaikea uskoa, että en vain pidä alkoholin mausta. Aina luullaan, että on joku aate tai uskonnollisuus takana.