...Musta nirsot ihmiset on juntteja.

[Kulinaristi]

Junttikeskustelun innoittamana sanon ääneen salaisen mielipiteeni:

Todella nirsot ja ruokaan epäilevästi suhtautuvat ihmiset saavat pääni sisällä juntti-leiman otsaansa. (Ei se heistä vielä huonoja ihmisiä tee, mutta oman mittapuuni mukaan juntteja, kyllä.)

En IKINÄ voisi esimerkiksi seurustella ihmisen kanssa joka inhoaisi tavallisia ruoka-aineita, kuten vaikka sipulia tai juustoa, tilaisi ravintolassa maitoa, vierastaisi kaikkea uutta, jolta pitäisi pimittää eri ruokien sisältämät ainesosat jotta ne menisivät mukisematta alas, tai joka ei söisi vihanneksia kuin näön vuoksi. Katson läpi sormien sitä jos joku nyt ei tykkää vaikka kalasta tai aurajuustosta, mutta on noin muuten ihan avoin kaikenlaiselle ruualle, mutta en TODELLAKAAN siedä ruuan sörkkimistä, kääntelemistä, haukkumista, nyppimistä tai muuta pe*seilyä asian ympärillä.

Se on myös inhottavaa, jos vaikka itse iloitsee jostakin ihanasta makukokemuksesta, ja vierustoveri huutaa naama punaisena että ''Hyi vi*tu, yök syötsä tota?!".

Toki nautin itsekin välillä jopa siitä parjatusta ruskeasta kastikkeesta, sillä mielestäni kaikella ruualla on arvonsa (No okei, jotkut teurasjäte-kemikaali-einekset ei pääse kovin korkealle listalla), minkä takia musta onkin sietämätöntä, kun MITÄ TAHANSA ruokaa halveksutaan.

Noin. Sainpa purkautua. Nirsoille sellaiset terkut, että tilanteen vaatiessa jo pelkkä maistaminen ja positiivinen asenne on iloa tuovaa hyvää käytöstä.

 

[Riittaliisa]

Samaa mieltä!

 

["yks"]

Se joka parjaa ruskeaa kastiketta, ei osaa sitä tehdä! yks parhaista kastikkeista.

 

[Ken guru]

Mäkään en kauheasti ilahdu nirsoilusta, eikä meillä kotona lapset saa pyöritellä herneitä lautasen sivuun. Jos tiedän että joku ei jotain todella SIEDÄ, niin sitten teen erän ilman tuota ainesosaa hänelle. Mutta näin ei kyllä usein tapahdu.

Juntteudesta en kyllä tiedä...kaikki meistä kai on jollain asteikolla juntteja jos tuohon määritelmään lähdetään.

 

["aapee"]

Mäkään en kauheasti ilahdu nirsoilusta, eikä meillä kotona lapset saa pyöritellä herneitä lautasen sivuun. Jos tiedän että joku ei jotain todella SIEDÄ, niin sitten teen erän ilman tuota ainesosaa hänelle. Mutta näin ei kyllä usein tapahdu.

Juntteudesta en kyllä tiedä...kaikki meistä kai on jollain asteikolla juntteja jos tuohon määritelmään lähdetään.

Tuskin meistä kaikki ovat lapsellisen epäileväisiä ruokaa kohtaan, kieltäytyvät syömästä hyvinkin yleisiä ruaka-aineita edes kohteliaisuuttaan, pilaavat yököttelyillään muiden ruoka-ilon, ja tekevät tästä kaikesta vielä häpeilemättömästi ison numeron?

Kuten sanoin, hyväksyn kyllä satunnaiset inhokit, enkä tarjoaisi niitä vartavasten vaikka ystävälle. Kuitenkin esimerkiksi juhlatilanteessa en siedä ihmisten norsunvit*tu-naamoja ja lautasliinaan sylkemisiä. Suurin osa ruuista joista ''emme pidä'' ei meitä varsinaisesti tapakkaan. Itse en ole ikinä ollut miellummin nälissäni ja röyhkeä, kuin kylläinen ja kohtelias.

Epäluuloisuus ruokaa kohtaan, -vaikkapa salaatin tarkka sörkkiminen ja erottelu,- on musta lähinnä infantiilia.

Allergiat ym. asia erikseen. Vapaaehtoista (mutta jotenkin perusteltua) erikoisruokavaliota noudattavat ovat myöskin asia erikseen, varsinkin jos he eivät oleta muiden näkevän (kohtuuttomasti) vaivaa heidän eteensä. Esim. häihin on jo liioiteltua vaatia karppi-ruokaa, varmaan on ensin otettu jo huomioon jotkut laktoosi-intolerantikot ja ehkä lähisuvun kasvissyöjät, sekä muut erityisruokavalioiden klassikot.

 

[Ken guru]

[QUOTE="aapee";27839929]Tuskin meistä kaikki ovat lapsellisen epäileväisiä ruokaa kohtaan, kieltäytyvät syömästä hyvinkin yleisiä ruaka-aineita edes kohteliaisuuttaan, pilaavat yököttelyillään muiden ruoka-ilon, ja tekevät tästä kaikesta vielä häpeilemättömästi ison numeron?

Kuten sanoin, hyväksyn kyllä satunnaiset inhokit, enkä tarjoaisi niitä vartavasten vaikka ystävälle. Kuitenkin esimerkiksi juhlatilanteessa en siedä ihmisten norsunvit*tu-naamoja ja lautasliinaan sylkemisiä. Suurin osa ruuista joista ''emme pidä'' ei meitä varsinaisesti tapakkaan. Itse en ole ikinä ollut miellummin nälissäni ja röyhkeä, kuin kylläinen ja kohtelias.

Epäluuloisuus ruokaa kohtaan, -vaikkapa salaatin tarkka sörkkiminen ja erottelu,- on musta lähinnä infantiilia.

Allergiat ym. asia erikseen. Vapaaehtoista (mutta jotenkin perusteltua) erikoisruokavaliota noudattavat ovat myöskin asia erikseen, varsinkin jos he eivät oleta muiden näkevän (kohtuuttomasti) vaivaa heidän eteensä. Esim. häihin on jo liioiteltua vaatia karppi-ruokaa, varmaan on ensin otettu jo huomioon jotkut laktoosi-intolerantikot ja ehkä lähisuvun kasvissyöjät, sekä muut erityisruokavalioiden klassikot.[/QUOTE]

Totta, ainakin se on huonoa käytöstä.

 

["eee"]

Samaa mieltä. On aikuiselta ihmiseltä todella lapsellista käytöstä tuollainen "yök, en tykkää, en syö".

 

[Millenia]

Minulla on useita ruoka-aineita, joista en pidä (ei nyt mitenkään kymmenittäin mutta ehkä n. 5) ja olen aika tarkka esim. herkkujen "merkeistä" jne. Jos aion mättää naamaani jotain tuhatkalorista jätettä, niin se on parasta sitten olla sitä kaikista herkullisinta jätettä. Esim. juon vain muutamaa eri limsamerkkiä ja jos niitä ei ole niin mieluummin kieltäydyn kokonaan. En myöskään juo kahvia, minulla on laktoosi-intoleranssi enkä pysty syömään rahkaa. Eli olen aika hankala asiakas. Mutta ns, tahallani en nirsoile kuitenkaan vaan mielelläni maistelen uusia asioita.

Sitä en silti ymmärrä, miksei joku saisi juoda maitoa vaikka fiininkin aterian yhteydessä. Tai limsaa, tai kotikaljaa... Olemattomat etikettivirheet eivät minua häiritse, sellainen sitten kyllä häiritsee jos selkeästi nyrpistelee kaikelle, mitä tarjotaan.