Tulee taas mieleen ihan itse toteamani juttu: naiset on hankalia.
Jos siis toinen aina vain nalkuttaa, että miellytä minua, kehu minua, tee minulle hyvää. Ja se toinen tekee, mutta omalla tavallaan, niin kuka loppujen lopuksi sitten tekee väärin? Se, joka ei toimi kuten käsketään vai se, joka ei suostu hyväksymään toisen tapaa välittää?
Onko tämä nalkuttaja (anteeksi, mutta en keksi parempaa sanaa enää) jotenkin enemmän oikeassa, vai kenties jumiutunut yhteen tiettyyn ajatukseen siitä, millainen suhde on hyvä? Miksi nalkuttajalle ei kelpaa voidellut sukset, vaan hänen ulkonäköään pitää kehua ja hänelle kenties pitää ostella oikeanlaisia lahjoja? Siinähän nalkuttaja ihan itse on päättänyt, miten asiat ovat.
Ja toisaalta se suksien voitelija voi olla ihan yhtä itsepäinen, eikä kehu silloin kun käsketään vaan menee sitä omaa raidettaan. Mutta kyllä minun sympatiani ovat enemmän sen suksien voitelijan puolella, sillä hän sentään tekee jotain. Nimimerkki Harmaillen sen sijaan shoppailee ja valittaa. Se ei ole rakentavaa tekemistä nähnytkään. Harmailija voi vain ottaa ja lähteä, kärsiä lähtemisen aiheuttamat tappiot ja alkaa rakentaa sellaista elämää, kuin haluaa. Yksin.