Arki parisuhteessa. Onko teillä todellakin noin huonoja parisuhteita?!

[QUOTE="vieras";29174601]Niin tämä juuri! Pidätkö sinä oikeasti ihmisiä niin tyhminä, ettei kukaan ole noita kysymyksiä itselleen esittänyt?[/QUOTE]

Et kysynyt multa, kommentoin silti Varmasti monikin on esittänyt itselleen monenlaisia kysymyksiä, noita Vaimo-Rakkaan kysymiä tai ihan muita, mutta jos hän ei ehkä olekaan, jolle nuo kysymykset tarkoitettiin. Mä näen ne ajatuksien herättäjinä, eikä niihin tarvitse mitään vastauksia tänne palstalle antaa

 

[QUOTE="vieras";29174595]No miten sinä sitten pystyt sanoa, että pariskunnalla jolla menee päin metikköä ei ole normaali parisuhde? Mistä sinä tiedät, miten kauan sillä pariskunnalla on mennyt huonosti ja mitä asian eteen on tehty ja ennen kaikkea pääsevätkö he asian yli ajan kanssa?[/QUOTE]

Mitä sinä oikein mesoat? Suutut, kun toisella on erilainen käsitys normaalista parisuhteesta?
Ja kirjoitat vielä niin harvinaiselle nimimerkillä että me kaikki varmasti tiedetään, mistä on kyse sinun kohdalla.

 

[QUOTE="vieras";29174601]Niin tämä juuri! Pidätkö sinä oikeasti ihmisiä niin tyhminä, ettei kukaan ole noita kysymyksiä itselleen esittänyt?[/QUOTE]

pitää se

 

[QUOTE="vieras";29174595]No miten sinä sitten pystyt sanoa, että pariskunnalla jolla menee päin metikköä ei ole normaali parisuhde? Mistä sinä tiedät, miten kauan sillä pariskunnalla on mennyt huonosti ja mitä asian eteen on tehty ja ennen kaikkea pääsevätkö he asian yli ajan kanssa?[/QUOTE]

Jokainen määrittelee itse mikä on ja minkä hyväksyy normaaliksi parisuhteen tilaksi. Jollekin se voi olla normaalia että Pentti vetää turpaan joka toinen lauantai tai että Pirkko ei halua seksiä kuin kerran vuodessa.

En tiedä muiden suhteista muuta kuin sen mitä minulle kerrotaan mutta jos käytetään sanaa "menee päin metikköä" niin ei se minusta lupaavalta kuulosta. Sitä en sitten tiedä tarkoittaako tuo ilmaisu että on ollut vähän väsymystä ilmassa viime päivät ja ollaan kärttyilty toisillemme vai sitä että kolme vuotta Pentti on vetänyt viinaa 5 kertaa viikossa ja ei osallistu lastenhoitoon.
En tosiaan tiedä, mutta itse en haluaisi pitkään elää suhteessa (tai en pitäisi normaalina elää) jossa menisi pitkään päin metsikköä. Jos ei olisi merkkiä että tilanne olisi mahdollista korjata.

 

No nyt tuli varsinainen totuus joka pätee myös minun kohdallani Ja se kai tälläkin palstalla minussa ärsyttää

Ei vaan se, että oletat että kaikilla on samanlainen työ, samanlainen mies, samanlaiset kiinnostuksen kohteet, samanlaiset voimavarat ym kuin sinulla. Tottakai kaikille on mahdollista järjestää töistä se vapaa, silloin kun huvittaa. Tottakai kaikki jaksavat paneskella yöt läpeensä. Tottakai kaikki pystyvät harrastamaan kaikkea mitä huvittaa. Tottakai kaikki osaavat kommunikoida yhtä hyvin kuin te. Jne.

 

pitää se

Onko sulla hiekkaa pyllyvaossa kun noin paljon keljuttaa?

 

No nyt tuli varsinainen totuus joka pätee myös minun kohdallani Ja se kai tälläkin palstalla minussa ärsyttää

Mua ei ainakaan ärsytä yhtään.:heart::hug:

Mutta tosiaan, monta muuta tuntuu ärsyttävän.

Eli jutellaan jatkossakin ihan samaan malliin.

 

Ja joskus ei tarvita viinaa eikä nyrkkiä, vaan ihan turvallinen arki, josta kuitenkin puuttuu se jokin. Sen jonkun puute aiheuttaa toisessa niin suuria negatiivisia tuneita, ettei se suhde vaan toimi.

 

[QUOTE="vieras";29174650]Ei vaan se, että oletat että kaikilla on samanlainen työ, samanlainen mies, samanlaiset kiinnostuksen kohteet, samanlaiset voimavarat ym kuin sinulla. Tottakai kaikille on mahdollista järjestää töistä se vapaa, silloin kun huvittaa. Tottakai kaikki jaksavat paneskella yöt läpeensä. Tottakai kaikki pystyvät harrastamaan kaikkea mitä huvittaa. Tottakai kaikki osaavat kommunikoida yhtä hyvin kuin te. Jne.[/QUOTE]

Sinulla ei selvästikään ole hyvä päivä, joten mitä jos menisit vähän miettimään, että luetko kenties itse nyt rivien välistä ihan liikaa?

Mitä olen Vaimo-Rakkaan viestejä tällä palstalla lukenut, niin ne ei eroa mitenkään monen muun viesteistä. Ihan mukavan positiivisia kommentteja. Enemmän täällä totuuksiaan huutavat ne, joilla on hyvin negatiivinen kuva kaikesta, ja jotka eivät voi nähdä missään mitään hyvää, tai kenessäkään toisessa mitään hyvää.

 

[QUOTE="vieras";29174650]Ei vaan se, että oletat että kaikilla on samanlainen työ, samanlainen mies, samanlaiset kiinnostuksen kohteet, samanlaiset voimavarat ym kuin sinulla. Tottakai kaikille on mahdollista järjestää töistä se vapaa, silloin kun huvittaa. Tottakai kaikki jaksavat paneskella yöt läpeensä. Tottakai kaikki pystyvät harrastamaan kaikkea mitä huvittaa. Tottakai kaikki osaavat kommunikoida yhtä hyvin kuin te. Jne.[/QUOTE]

:O Tsiisus.
Muuten, minä olen nimen omaan sanonut etten harrasta yhtään mitään niin pitkään kuin lapset ovat pieniä, ainakaan mitenkään säännöllisesti. Se on mies meillä se joka harrastaa.
Ja en oleta tuollaista, en todellakaan. Ei tarvitse kuin lukea näitä juttuja niin tajuaa että olen yksi vitun Hannu Hanhi.

 

Hyvä suhteet ovatkin lopulta samanlaisia. Onnellisia ja vakaita.

Huomaa, että ensihuuma on vain harhakuvaa. Aivojen hormonaalinen vääristymä todellisuudesta. Sama vaikutus kuin huumeilla, todetusti.
Sen takia jotkut varmaan ovatkin onnellisia hyppiessään sängystä sänkyyn vuosi(kymmeni)a.

Pelottaa myös se, että ovatko kaikki suhteet lopulta samanlaisia? Kaikki katoaa ensihuuman jälkeen..

 

Ja joskus ei tarvita viinaa eikä nyrkkiä, vaan ihan turvallinen arki, josta kuitenkin puuttuu se jokin. Sen jonkun puute aiheuttaa toisessa niin suuria negatiivisia tuneita, ettei se suhde vaan toimi.

Totta, mutta silloin turhan moni syyttää sitä toista osapuolta omasta huonosta olostaan.

 

Jokainen määrittelee itse mikä on ja minkä hyväksyy normaaliksi parisuhteen tilaksi. Jollekin se voi olla normaalia että Pentti vetää turpaan joka toinen lauantai tai että Pirkko ei halua seksiä kuin kerran vuodessa.

En tiedä muiden suhteista muuta kuin sen mitä minulle kerrotaan mutta jos käytetään sanaa "menee päin metikköä" niin ei se minusta lupaavalta kuulosta. Sitä en sitten tiedä tarkoittaako tuo ilmaisu että on ollut vähän väsymystä ilmassa viime päivät ja ollaan kärttyilty toisillemme vai sitä että kolme vuotta Pentti on vetänyt viinaa 5 kertaa viikossa ja ei osallistu lastenhoitoon.
En tosiaan tiedä, mutta itse en haluaisi pitkään elää suhteessa (tai en pitäisi normaalina elää) jossa menisi pitkään päin metsikköä. Jos ei olisi merkkiä että tilanne olisi mahdollista korjata.

Ei ole kyse siitä, minkä kukin hyväksyy, vaan siitä mikä nyt on valitettavasti melko yleistä, kun epätäydellisiä ihmisiä tässä (me kaikki muut kuin sinä) ollaan. Ihan niin kuin se työttömyyskin on ihan normaalia, vaikkei välttämättä sitäkään tarvitse ikuisuuksiin hyväksyä.

 

Sinulla ei selvästikään ole hyvä päivä, joten mitä jos menisit vähän miettimään, että luetko kenties itse nyt rivien välistä ihan liikaa?

Mitä olen Vaimo-Rakkaan viestejä tällä palstalla lukenut, niin ne ei eroa mitenkään monen muun viesteistä. Ihan mukavan positiivisia kommentteja. Enemmän täällä totuuksiaan huutavat ne, joilla on hyvin negatiivinen kuva kaikesta, ja jotka eivät voi nähdä missään mitään hyvää, tai kenessäkään toisessa mitään hyvää.

Kiitän. Virtuaalisesti tässä nätisti nöyristellen ja kiitollisena nyökyttelen puna poskillani

 

Totta, mutta silloin turhan moni syyttää sitä toista osapuolta omasta huonosta olostaan.

No miksei saa? Tai no toki turha syyttely kannattaa jättää väliin. Jos toinen ei suostu puhumaan, kommunikoimaan, yrittämään tehdä asioita, mitkä toiselle on tärkeitä, niin kyllä silloin voi vähän syyttääkin.
Kyllä mulle on tärkeää suhteessa, että mies on tyytyväinen ja onnellinen. Jos mulle toistuvasti yrittäisi puhua tms ja en reagoisi, niin mua ainakin saisi ja pitäisikin vähän syyttää.

 

Onko sulla hiekkaa pyllyvaossa kun noin paljon keljuttaa?

onko itelläs?

 

[QUOTE="Nisu";29174691]No miksei saa? Tai no toki turha syyttely kannattaa jättää väliin. Jos toinen ei suostu puhumaan, kommunikoimaan, yrittämään tehdä asioita, mitkä toiselle on tärkeitä, niin kyllä silloin voi vähän syyttääkin.
Kyllä mulle on tärkeää suhteessa, että mies on tyytyväinen ja onnellinen. Jos mulle toistuvasti yrittäisi puhua tms ja en reagoisi, niin mua ainakin saisi ja pitäisikin vähän syyttää.[/QUOTE]

Lue nyt edes se viesti, mitä lainasin.

 

:O Tsiisus.
Muuten, minä olen nimen omaan sanonut etten harrasta yhtään mitään niin pitkään kuin lapset ovat pieniä, ainakaan mitenkään säännöllisesti. Se on mies meillä se joka harrastaa.
Ja en oleta tuollaista, en todellakaan. Ei tarvitse kuin lukea näitä juttuja niin tajuaa että olen yksi vitun Hannu Hanhi.

No harrastusjuttu meni pieleen, mutta voitko muka ihan kirkkain silmin väittää, ettet ole koskaan tehnyt palstalla aloitusta aiheesta "miten ihmeessä pariskunnille tulee seksittömiä kausia"? Etkä tässä ketjussakin jo päässyt sanomaan, että kaikkea arjessa huomioimisen juttuja pitäisi tehdä jatkuvasti ilolla jne?

 

Tulee taas mieleen ihan itse toteamani juttu: naiset on hankalia.

Jos siis toinen aina vain nalkuttaa, että miellytä minua, kehu minua, tee minulle hyvää. Ja se toinen tekee, mutta omalla tavallaan, niin kuka loppujen lopuksi sitten tekee väärin? Se, joka ei toimi kuten käsketään vai se, joka ei suostu hyväksymään toisen tapaa välittää?

Onko tämä nalkuttaja (anteeksi, mutta en keksi parempaa sanaa enää) jotenkin enemmän oikeassa, vai kenties jumiutunut yhteen tiettyyn ajatukseen siitä, millainen suhde on hyvä? Miksi nalkuttajalle ei kelpaa voidellut sukset, vaan hänen ulkonäköään pitää kehua ja hänelle kenties pitää ostella oikeanlaisia lahjoja? Siinähän nalkuttaja ihan itse on päättänyt, miten asiat ovat.

Ja toisaalta se suksien voitelija voi olla ihan yhtä itsepäinen, eikä kehu silloin kun käsketään vaan menee sitä omaa raidettaan. Mutta kyllä minun sympatiani ovat enemmän sen suksien voitelijan puolella, sillä hän sentään tekee jotain. Nimimerkki Harmaillen sen sijaan shoppailee ja valittaa. Se ei ole rakentavaa tekemistä nähnytkään. Harmailija voi vain ottaa ja lähteä, kärsiä lähtemisen aiheuttamat tappiot ja alkaa rakentaa sellaista elämää, kuin haluaa. Yksin.

 

Tulee taas mieleen ihan itse toteamani juttu: naiset on hankalia.

Jos siis toinen aina vain nalkuttaa, että miellytä minua, kehu minua, tee minulle hyvää. Ja se toinen tekee, mutta omalla tavallaan, niin kuka loppujen lopuksi sitten tekee väärin? Se, joka ei toimi kuten käsketään vai se, joka ei suostu hyväksymään toisen tapaa välittää?

Onko tämä nalkuttaja (anteeksi, mutta en keksi parempaa sanaa enää) jotenkin enemmän oikeassa, vai kenties jumiutunut yhteen tiettyyn ajatukseen siitä, millainen suhde on hyvä? Miksi nalkuttajalle ei kelpaa voidellut sukset, vaan hänen ulkonäköään pitää kehua ja hänelle kenties pitää ostella oikeanlaisia lahjoja? Siinähän nalkuttaja ihan itse on päättänyt, miten asiat ovat.

Ja toisaalta se suksien voitelija voi olla ihan yhtä itsepäinen, eikä kehu silloin kun käsketään vaan menee sitä omaa raidettaan. Mutta kyllä minun sympatiani ovat enemmän sen suksien voitelijan puolella, sillä hän sentään tekee jotain. Nimimerkki Harmaillen sen sijaan shoppailee ja valittaa. Se ei ole rakentavaa tekemistä nähnytkään. Harmailija voi vain ottaa ja lähteä, kärsiä lähtemisen aiheuttamat tappiot ja alkaa rakentaa sellaista elämää, kuin haluaa. Yksin.

Tämäpä oli tällä palstalla taas varsin "yllättävää". Teki mies mitä tahansa, se nainen on kuitenkin aina vähän enemmän väärässä.

 

[QUOTE="vieras";29174677]Ei ole kyse siitä, minkä kukin hyväksyy, vaan siitä mikä nyt on valitettavasti melko yleistä, kun epätäydellisiä ihmisiä tässä (me kaikki muut kuin sinä) ollaan. Ihan niin kuin se työttömyyskin on ihan normaalia, vaikkei välttämättä sitäkään tarvitse ikuisuuksiin hyväksyä.[/QUOTE]

Kaikissa on vikansa, mutta vioissa on eroja. Minä esimerkiksi olen hellyydenkipeä ja tunteellinen luonne (kannan kaikkien muidenkin murheet). Olen taipuvainen masisteluun välillä, varsinkin tällä hetkellä kun on surua ja huolta henk.koht.elämässä.
Mun mies taas on välillä rasittava erakkoluonne, hyvä seuramies vetäytyy välillä omiin oloihinsa ja käyttäytyy tympeästi perheen ulkopuolisia kohtaan (jos vaikka joku sukulainen sattuu käymään niin on erittäin tympeä), nämä ovat olleet meidän kiistakapulamme vuosia. Olemme sitten näistä asioista tehneet kompromisseja; mä tapaan sukulaiset ja ystävät toisaalla tai mies häipyy esim. sinne erämaahan silloin kun hänellä ei ole sosiaalinen olo. Minä taas olen sovitusti vähentänyt avuntarvitsijoiden määrää ympärilläni ettei "keittiöpsykologina" toimiminen vie minun voimavarojani liikaa.
Nämä asiat me toisissamme hyväksymme ja olemme niille ratkaisut löytäneet.

Sen sijaan meille molemmille on selvää että vieraissa käyminen tai väkivallan käyttö johtaisivat välittömään eroon.

 

Tulee taas mieleen ihan itse toteamani juttu: naiset on hankalia.

Jos siis toinen aina vain nalkuttaa, että miellytä minua, kehu minua, tee minulle hyvää. Ja se toinen tekee, mutta omalla tavallaan, niin kuka loppujen lopuksi sitten tekee väärin? Se, joka ei toimi kuten käsketään vai se, joka ei suostu hyväksymään toisen tapaa välittää?

Onko tämä nalkuttaja (anteeksi, mutta en keksi parempaa sanaa enää) jotenkin enemmän oikeassa, vai kenties jumiutunut yhteen tiettyyn ajatukseen siitä, millainen suhde on hyvä? Miksi nalkuttajalle ei kelpaa voidellut sukset, vaan hänen ulkonäköään pitää kehua ja hänelle kenties pitää ostella oikeanlaisia lahjoja? Siinähän nalkuttaja ihan itse on päättänyt, miten asiat ovat.

Ja toisaalta se suksien voitelija voi olla ihan yhtä itsepäinen, eikä kehu silloin kun käsketään vaan menee sitä omaa raidettaan. Mutta kyllä minun sympatiani ovat enemmän sen suksien voitelijan puolella, sillä hän sentään tekee jotain. Nimimerkki Harmaillen sen sijaan shoppailee ja valittaa. Se ei ole rakentavaa tekemistä nähnytkään. Harmailija voi vain ottaa ja lähteä, kärsiä lähtemisen aiheuttamat tappiot ja alkaa rakentaa sellaista elämää, kuin haluaa. Yksin.

En ole koskaan varsinaisesti nalkuttanut miehelleni. Yritän puhua. Asiallsisesti ja aikuismaisesti. Minä olen tuonut miehelleni lahjoja. Joihin kiitoksen sijaan on tullut "mitä sä taas ostat mulle paidan. Mulla on niitä jo liikaa" ja mä kyllä kehun miestäni. Päivittäin. Olen sanonut miehelleni, että olen kiitollinen, kun palautti kirjastolainani.

 

[QUOTE="vieras";29174732]No harrastusjuttu meni pieleen, mutta voitko muka ihan kirkkain silmin väittää, ettet ole koskaan tehnyt palstalla aloitusta aiheesta "miten ihmeessä pariskunnille tulee seksittömiä kausia"? Etkä tässä ketjussakin jo päässyt sanomaan, että kaikkea arjessa huomioimisen juttuja pitäisi tehdä jatkuvasti ilolla jne?[/QUOTE]

Voin vannoa etten ole tehnyt aloitusta tuollaisella otsikolla???
Minä teen arjessa huomioimista ilolla. Se on mun tapa ja koen sen onneksi myös itselleni. Saan ihan samaa kohtelua takaisin. Anteeks hirrrrrveesti jos sekin oli väärin ehdotettu.

 

Kaikissa on vikansa, mutta vioissa on eroja. Minä esimerkiksi olen hellyydenkipeä ja tunteellinen luonne (kannan kaikkien muidenkin murheet). Olen taipuvainen masisteluun välillä, varsinkin tällä hetkellä kun on surua ja huolta henk.koht.elämässä.
Mun mies taas on välillä rasittava erakkoluonne, hyvä seuramies vetäytyy välillä omiin oloihinsa ja käyttäytyy tympeästi perheen ulkopuolisia kohtaan (jos vaikka joku sukulainen sattuu käymään niin on erittäin tympeä), nämä ovat olleet meidän kiistakapulamme vuosia. Olemme sitten näistä asioista tehneet kompromisseja; mä tapaan sukulaiset ja ystävät toisaalla tai mies häipyy esim. sinne erämaahan silloin kun hänellä ei ole sosiaalinen olo. Minä taas olen sovitusti vähentänyt avuntarvitsijoiden määrää ympärilläni ettei "keittiöpsykologina" toimiminen vie minun voimavarojani liikaa.
Nämä asiat me toisissamme hyväksymme ja olemme niille ratkaisut löytäneet.

Sen sijaan meille molemmille on selvää että vieraissa käyminen tai väkivallan käyttö johtaisivat välittömään eroon.

Siis vuosia?! :O Miten ihmeessä olet alistunut tuollaiseen ja vellonut tuossa asiassa vuosikausia? Eihän tuo ole normaalia!

 

[QUOTE="vieras";29174769]Tämäpä oli tällä palstalla taas varsin "yllättävää". Teki mies mitä tahansa, se nainen on kuitenkin aina vähän enemmän väärässä. [/QUOTE]

On ihan omaa tyhmyyttäsi, jos vertaat vastaustani koko palstan kaikkiin juttuihin, etkä lue, mihin viesteihin olen vastannut.