Joo sori, ymmärsin lainauksen+tekstisi eka vähän väärin.
Entäs jos pari ei ole sopiva toisilleen? Vaikka arki olisi kuinka turvallista ja lapsista huolehdittaisiin, niin sitä voi vaan kasvaa erilleen? Toinen voi olla onneton ja turtunut, vaikka suhteessa ei mitään isoa vikaa olisikaan. Me ihmsiet olemme erilaisia.
En voisi kuvitellakaan olevani suhteessa, jossa rakkauden kieli ei olisi kutakuinkin samanlaisia. Mulle on tärkeää saada hellyydenosoituksia ja kehuja. Mä myös annan niitä. En voisi olla onnellinen suhteessa, jossa ainut tapa osittaa rakkautta olisi joku arkinen teko. Kyllä mekin tehdään paljon arkisia tekoja toistemme puolesta. Silti meillä on myös hellyyttä ja silti me myös kehumme toisiamme. Ei sen tarvitse olla mitään jatkuvaa hempeilyä. Mies eilen hieroi mun niskoja illalla ja olin tyytyväinen. Lauantaina oltiin lasten kanssa hoplopissa ja mies antoi sielä yhtäkkiä pusun mun otsalle. PIenet jutut riittävät.
Mies myös kehui taannoin, miten mulla on hyvä tyylitaju ja osaan aina niin hienosti laittautua, kun lähdemme johonkin.
Mä voin myös puhua miehelleni ja hän vastaa mulle. Olisi kamalaa olla "harmaillen" tilassa, jossa saa puhua tyhjille seinille. Ei minunkaan mies mikään sanaseppo ole, mutta kuuntelee ja edes nyökkäilee ja sanoo sen juu jaa ja joo väliin ja kysyn jotankin, niin vastaus on muutakin, kuin "ei mulla ole mitään sanottavaa.
