Minä voin kyllä myöntää, että minun mieheni ripustaa pyykit narulle VÄÄRIN ja pesee niitä VÄÄRIN eikä osaa täyttää astianpesukonetta OIKEIN, eikä todellakaan taida muistaa mikä on moppi. Hän ei myöskään tiedä väriharmoniasta mitään ja pukee lapset miten sattuu. Mutta en tee tästä ongelmaa, vaan puren huultani ja olen hiljaa (ja väännän vitsejä mielessäni, tietysti).
Välillä sitten laitan miehen silittämään pyykkinarulle rypistämänsä vaatteet ja lykkään mopin käteen. Kyllä se siitä
Noilla sanoilla osuit nyt kyllä tosi arkaan paikkaan. *vollotus*Totta, silloin kun perustetaan perhe, se koskee molempia. Vastuu on molempien, kuten pitäisi olla ilotkin mitä perhe mukanaan tuo. Nämä on tosi kinkkisia aiheita, ja itse yritin kirjoittaa vain niistä mitä tässä on tuotu ilmi, mutta tuossa viestissä menin jo muihin ketjuihin.
Mietin vain sen toisinpäin, mitä olen naisilta täältä lukenut. Että heidän mielestään pitää tehdä niin ja näin, mutta jos sen sanoisi mies, niin mikä olisi reaktio? Sitä ajoin takaa.
Ja jos toinen on hiljaa, eikä puhu, eikä tee kuten toinen toivoo vaikka toinen sitä odottaa vuosia, niin ei siihen ole muuta ratkaisua kuin joko kestää ja jäädä tai sitten lähteä. Ei se lähteminen ole todellakaan helppo asia, mutta jos ihmisellä on energiaa vuodesta toiseen yrittää muuttaa toista, eikö sen energian voi kääntää siihen lähtemiseen ja oman elämän korjaamiseen?
Toista ei voi muuttaa, eikä aina voi olla toisen vain toisen asia muuttua. Ehkä Harmaillen on tehnyt ihan itse virheen, että jäi tuollaiseen suhteeseen? Anteeksi nyt, että sanoin sen suoraan.
Mitä ne "lähes miehet" ovat?kyllä veeärrä on siinä oikeessa että kaikki lähes miehet kaipaa seksiä ja ne jotka eivät sitä kotona saa ovat tilanteesta vähintäänkin pettyneitä
Muistetaan, muistetaanKannattaa muistaa, että miehellä on täysi oikeus pukea lapset haluamallaan tavalla ja siivota kuten haluaa. Jos tästä nalkutetaan niin voi olla moppi putoaa ja kuuluu "teeppä sitten itse".
Remontoinnissa asia on vähän eri kun yleensä tulee peruuttamattomia virheitä. Yleensä miehelle sopii että saa tehdä remontit koska silloin ei tule tehtyä "naisten virheitä" , siis saman tapaisia kuin miehet tekee naistenhommissa.
Eiei, älä ole pahollasi. Tarkoitukseni oli kiittää noista sanoista. Oli jotenkin niin nätisti sanottu. En halua nyt kertoa tästä tilanteesta enempää, kun ei sitä ymmärrystä tällä palstalla kovin paljon ole jaossa. Enkä sitä täältä kaipaakaan.Olen siitä pahoillani, ihan oikeasti.
Voisitko sinä puhua tuosta jollekin ihan irl? Olisiko sinulla siihen lähtemiseen tukea ja apua? Ihan totta, ihan niin kuin sitä miestä ei vaan voi muuttaa, ei sinunkaan tarvitse tukahduttaa halua olla tärkeä ja tulla huomatuksi. Jos toinen ei tätä tee, niin mitä vaihtoehtoja jää jäljelle?
Minun tarkoitukseni ei ollut nyt puhua seksistä, vaan ihan ylipäätään siitä, ettet voi tietää, mitä muiden pään sisällä liikkuu ja millaisia tilanteita heidän elämässään on.Jokainen tietysti senkin asian itse päättää, kuinka paljon pihtaamista suhteessaan kestää.
Monelle menee siinä perhe edelle kuitenkin, mutta tyytyväisyyttä se ei takaa kyllä.
Ja toki on haluttomia miehiä ja naisia, harvemmin vain tuntuu kaksi sellaista löytäneen toisensa. Toivottavaa ilman muuta olisi että haluttomat pariutuisivat keskenään ja halukkaat keskenään. Lähtis 25% Mitäs Nyt-palstan aloituksistakin jäisu pois kun niin kävisi.
Venäjältä vai Thaimaastako sitä sitten tuotais eukot niille lopuille ukoille...Toivottavaa ilman muuta olisi että haluttomat pariutuisivat keskenään ja halukkaat keskenään....
Jokainen tietysti senkin asian itse päättää, kuinka paljon pihtaamista suhteessaan kestää.
Monelle menee siinä perhe edelle kuitenkin, mutta tyytyväisyyttä se ei takaa kyllä.
Ja toki on haluttomia miehiä ja naisia, harvemmin vain tuntuu kaksi sellaista löytäneen toisensa. Toivottavaa ilman muuta olisi että haluttomat pariutuisivat keskenään ja halukkaat keskenään. Lähtis 25% Mitäs Nyt-palstan aloituksistakin jäisu pois kun niin kävisi.
No silloin sen haluttomaksi tahallaan ryhtyneen pitää tehdä asialle jotain. Vaikka sitten antaa, vaikkei halutakaan. Oma moka, mitäs muuttui haluttomaksi.Onpas taas viisasta tekstiä... huh huh kun kun tyhmempi tässä oikein häkeltyy! Mitenkäs sitten jos haluttomuus hiipii suhteeseen vasta vuosien jälkeen? Sittenkö laitetaan deittipalstalle ilmoitus, "etsitään halutonta kumppania?". Kyllä tuo Vaimo-Rakas on sitten fiksu ja pätevä neuvonantaja! Kiitos näistä viisauden sanoista.
Amen to that!
Mutta itsensähän siinä saisi kipeäksi päästään, jos tarttuisi jokaiseen epäkohtaan, jokaiseen erilaiseen tapaan toimia ja ajatella, ja yrittäisi kontrolloida kaikkea.
Sille asialle pitäisi sitten löytää ratkaisua ja herätellä ne kuolleet halut.Onpas taas viisasta tekstiä... huh huh kun kun tyhmempi tässä oikein häkeltyy! Mitenkäs sitten jos haluttomuus hiipii suhteeseen vasta vuosien jälkeen? Sittenkö laitetaan deittipalstalle ilmoitus, "etsitään halutonta kumppania?". Kyllä tuo Vaimo-Rakas on sitten fiksu ja pätevä neuvonantaja! Kiitos näistä viisauden sanoista.
Näin miehensä haluttomuudesta kärsineelle tuo heitto tuntuu kyllä melkoiselta loukkaukselta.Venäjältä vai Thaimaastako sitä sitten tuotais eukot niille lopuille ukoille
Niin ja sehän onkin niin helkkarin yksinkertaista. Sanotko vaikka raiskauksen uhrille, että koetapas nyt herätellä niitä haluja, että miehesi on tyytyväinen. Muuten parisuhteenne menee pilalle.Sille asialle pitäisi sitten löytää ratkaisua ja herätellä ne kuolleet halut.
Sinä puhut näistä asioista jotenkin niin pinnallisella ja kliseisellä tasolla, että on mahdotonta keskustella kanssasi siten, että tulisi sellaista "tuo vaimo-rakas näköjään ymmärtää tosi hyvin minunkin elämäntilannettani" -tunnetta. Phoebsikin kirjoitti aika kärkevästi, mutta siellä oli kuitenkin se oikea ymmärrys takana.En voikaan tietää. Mutta luulisi että asioille löytyisi joku ratkaisu ellei kyseessä ole joku iänikuinen ongelma. Jos kumppani on haluton asioiden eteen tekemään mitään, kuten tuolla yhdellä harmaalla mies ei edes kuunnellut tai kommentoinut, niin on aika epätoivoista yksinään koettaa mitään parantaa.
Mutta jos keskusteluyhteys on ja molemmilla halu parantaa tilannetta niin mikä voi sitten estää asioita liikahtamasta parempaan suuntaan?
Tässä yksi nousee mieleeni, rakkaus on kuollut, tai intohimo?
Plussalla ylipäätään tuntuu olevan se tilanne että joku valittaa parisuhde/seksitilannetta. Toiset koettaa ehdottaa kaikkia keinoja ja tapoja mikä voisi auttaa tai on kirjoittajalla itsellään auttanut. Tähän sitten tulee järestään vastauksia miten mikään ei toimi, mitään ei voida toteuttaa ja aina löytyy syy miksi niin ei pystytä toimimaan. Silloin siinä ongelmassa vellotaan.
Ymmärrän varsin hyvin jos joku (kuten tuo yksi vieras) on vuosia käyttänyt omia voimavaroja suhteen ylläpitoon, mutta muutosta ei ole tullut. Eikö silloin ole sekä itselle että kumppanille helpotus irtautua toisistaan?
Minä en sano että näin tai noin pitäisi toimia tai kyllä suhteen saa toimimaan kun tekee noin ja näin, MUTTA sen sanon että jos vuosien kuluessakaan asiat eivät kuntoudu, suhde kuluttaa enemmän kuin antaa niin silloin ehkä todella kannattaisi lähteä etsimään sopivampaa kumppania tai sitten ihan kaikessa rauhassa elää yksin.