Arki parisuhteessa. Onko teillä todellakin noin huonoja parisuhteita?!

Parastahan toki olisi ettei parisuhde ole ensinkään mikään _ponnistelu_

juu, niin olis mutta ollaampa nyt kumminki realisteja

 

Kyllä mies tietenkin osoittaa välittämistään omalla tapaansa, mutta hyvin arkisesti. Mä toivoisin saavani rakkautta muutoinkin, kuin siten, että hokee mun kirjastolainojen palautuksesta tai voitelee mun sukset.

 

En usko. Tai mistä mä tiedän, kun mies ei osaa puhua. ....

otit ukoksi puhumattoman miehen ja nyt hämmästelet kun se ei puhu :headwall:

 

Kyllä mies tietenkin osoittaa välittämistään omalla tapaansa, mutta hyvin arkisesti. Mä toivoisin saavani rakkautta muutoinkin, kuin siten, että hokee mun kirjastolainojen palautuksesta tai voitelee mun sukset.

Okei... suoraan sanottuna ongelma on sinussa. Mies siis osoittaa että välittää, mutta ei niin kuin sinä haluat? Kasva aikuiseksi ja hanki vähän itsetuntoa jotenkin muutenkin kuin kehuja kalastelemalla.

Ymmärrän kyllä, että on tärkeää saada kehuja ja tuntea itsesi hyväksi ja tärkeäks, mutta se että ei kelpuuta niitä toisen huomionosoituksia on törkeää. Ei minultakaan irtoa kehuja ihmiselle, joka niitä koko ajan kerjää.

 

Kyllä mies tietenkin osoittaa välittämistään omalla tapaansa, mutta hyvin arkisesti. Mä toivoisin saavani rakkautta muutoinkin, kuin siten, että hokee mun kirjastolainojen palautuksesta tai voitelee mun sukset.

Tuntuu että valitat vaan muttet oikeasti vaadi parempaa.

 

Ei se muiden huomio mitään baarissa luuhausta tarkoita yksinään. Myös sitä, että esim. työkaveri kehuu mekkonia. Enkä mä aina tällainen ole ollut. Vuosia olen elänyt suhteessa, jossa mun pitää JOKA PÄIVÄ miettiä, olenko hyvä, ihana, kaunis, riittävä. Kun mun mielestä parisuhteessa tulisi jotenkin olla vakuuttunut siitä, että toiselle olet ihana ja ainutlaatuinen.

Jokaisella on se oma tyyli osoittaa toisen olevan tärkeä.
Ehkä miehesi ei anna samalla tavalla arvoa sille ulkoiselle olemukselle kuin sinä.
Näin ollen mies ajattelee että "minäpä voitelen tuosta nuo "Ritun" sukset, jotta "Ritun" on sitten hyvä hiidellä, ja "Ritu" varmasti ilahtuu."

 

Heh, meillä meni ystävyyssuhde tästä syystä yhden pariskunnan kanssa samasta syystä. Heidän manauksistaan huolimatta suhteemme voi hyvin lapsista, talon rakennuksesta ja työelämästä huolimatta, se oli heille liikaa.

Käsittämätöntä. Kertakaikkiaan käsittämätöntä. En tiedä kuinka yleistä tuollainen on ulkomailla mutta täällä pohjan perukoilla tuo on yksi vastenmielisimmistä kansallisista piirteistä.

 

[QUOTE="...";29173969]Eikös vihkiessäkin sanota, että niin ylä- kuin alamäissäkin. Eli lienee aika yleistä että niitä alamäkiäkin joskus tulee. Mutta normaali parisuhde on sellainen joka kestää ne alamäetkin. Ei sellainen joka vaatii että aina pitäisi olla täydellistä, monilla varmaan on, mutta onko sinne elon loppuun saakka.

Mutta heillä se ratkaisu onkin monesti sitten ero, jos välillä tulee alamäkiä. Joten kannattaa muistaa että" niin ylä että alamäissäkin pitää muistaa jaksaa rakastaa tai ainakin välittää. Kyllä se rakkauskin monesti palaa takaisin.[/QUOTE]

Tätähän ei kukaan ole kieltänyt. Eri asia on sitten se että ongelmat jatkuvat, kasautuvat eikä niitä pystytä jostain syystä korjaamaan. Tai jos ylämäet ovat väkivaltaa, pettämistä tai muuta sellaista jotka minulla ainakin ovat eron aiheisia asioita.

 

Mun mielestä kommunikaation puute on kuitenkin suurin ongelma. Mies ei puhu. Tunnen itseni jopa idiootiksi välillä, kun olen puhunut ajatuksista yms pari tuntia ja mies on sinä aikana sanonut kaksi sanaa ja keskustelu päättyy siihen "No, joko mä saan alata nukkumaan". Ellei nukahda kesken keskustelun. On niinkin käynyt.

Olen vaatinut parempaa, olen puhunut, olen yrittänyt.

 

Mun mielestä kommunikaation puute on kuitenkin suurin ongelma. Mies ei puhu. Tunnen itseni jopa idiootiksi välillä, kun olen puhunut ajatuksista yms pari tuntia ja mies on sinä aikana sanonut kaksi sanaa ja keskustelu päättyy siihen "No, joko mä saan alata nukkumaan". Ellei nukahda kesken keskustelun. On niinkin käynyt.

Olen vaatinut parempaa, olen puhunut, olen yrittänyt.

Mä lähtisin kyllä tollasen luota.

 

Kyllä mies tietenkin osoittaa välittämistään omalla tapaansa, mutta hyvin arkisesti. Mä toivoisin saavani rakkautta muutoinkin, kuin siten, että hokee mun kirjastolainojen palautuksesta tai voitelee mun sukset.

Positiivista on, että miehesi ei pidä sinua itsestään selvyyten.

 

ei ristus että toi veeärrä jaksaa olla sitten rasittava besserwisseri

Perusteletko? Mikä tässä ketjussa oli väärin sanottu?

 

Tätähän ei kukaan ole kieltänyt. Eri asia on sitten se että ongelmat jatkuvat, kasautuvat eikä niitä pystytä jostain syystä korjaamaan. Tai jos ylämäet ovat väkivaltaa, pettämistä tai muuta sellaista jotka minulla ainakin ovat eron aiheisia asioita.

Monet ovat kuitenkin valmiita tekemään työtä sen suhteen eteen pettämisenkin jälkeen. Ja monet elävät tietämättään suhteessa, jossa kumppani on pettänyt joskus sata vuotta sitten. Nämäkö eivät myöskään ole mielestäsi normaaleja parisuhteita? Kun ne eivät ole samanlaisia kuin sinun suhteesi.

 

Mä lähtisin kyllä tollasen luota.

Tokihan se on lähdettävä jos ei ole onnellinen toisen kanssa, ja kaikki voitava on tehty.

 

Parastahan toki olisi ettei parisuhde ole ensinkään mikään _ponnistelu_

Oikeastaan on hyvinkin ilahduttavaa huomata että on paljon asioita mistä me "veriviholliset" olemme samaa mieltä.
Luontevaa sen kuuluisi olla, mutkatonta ja suoraa olemista.

 

Pelottaa myös se, että ovatko kaikki suhteet lopulta samanlaisia? Kaikki katoaa ensihuuman jälkeen..

 

Meillä on myös yhteisiä vuosia takana pian seitsemän ja yhteinen talo toki on (minun ideani koko talo), mutta emme ole naimisissa, emmekä kihloissa. Miehen mielestä avioliitto ei muuta mitään. Aina pitää siirtää kihlautumista yms.. ensin odotettin, että valmistutaan koulusta, sitten odotettiin, että talo on valmis yms.

 

Pelottaa myös se, että ovatko kaikki suhteet lopulta samanlaisia? Kaikki katoaa ensihuuman jälkeen..

Ei ole, mutta kaikki eivät vaadi kehuja miehiltään ja käyttäydy holtittomasti, kuten sinä shoppailujesi kanssa. Mikä sitten on johtanut mihinkin, onkin sitten toinen juttu.

 

Oikeastaan on hyvinkin ilahduttavaa huomata että on paljon asioita mistä me "veriviholliset" olemme samaa mieltä.
Luontevaa sen kuuluisi olla, mutkatonta ja suoraa olemista.

Sellasta just, että on ihanaa kun saa tehtyä toiselle hyvän mielen. Ihanaa kun voi halia tai keittää kahvit. Ihanaa kun toinen tulee töistä. Ihanaa kun saa kiittää kun toinen on vaikka siivonnut ja ihanaa että saa sanoa, kuinka komea ja ihanan näköinen puoliso on. Kivoja juttuja, vaikka niillä voi rakentaa parisuhdetta.

 

[QUOTE="vieras";29174417]Monet ovat kuitenkin valmiita tekemään työtä sen suhteen eteen pettämisenkin jälkeen. Ja monet elävät tietämättään suhteessa, jossa kumppani on pettänyt joskus sata vuotta sitten. Nämäkö eivät myöskään ole mielestäsi normaaleja parisuhteita? Kun ne eivät ole samanlaisia kuin sinun suhteesi.[/QUOTE]

Mikä kellekin on normaali olotila, parisuhteen tila, normaalit vaatimukset. Ne on jokaisella varmastikin erilaiset.

 

Pelottaa myös se, että ovatko kaikki suhteet lopulta samanlaisia? Kaikki katoaa ensihuuman jälkeen..

Ei ole. Ei ensihuuma voi olla enää kyseessä 15 aviovuoden jälkeen. Mun mielestä se toisen ihailu on vaan ihan tosi tärkeä juttu, eikä sitä saa lopettaa.

 

[QUOTE="...";29173969]Eikös vihkiessäkin sanota, että niin ylä- kuin alamäissäkin. [/QUOTE]

Heh, mä nyt vähän viilailen pilkkua, kun pappi taitaa sanoa, että myötä- ja vastoinkäymisissä. Vastoinkäymiset me jokainen tiedetään, mutta onko kukaan koskaan kuullut myötäkäymisistä?

Mullakin on isännän kanssa tosihyvä parisuhde, joka on vanhetessaan vain parantunut. Yksi iso ja muutama pienempää kriisiä on ollut, mutta niistä yli päästyämme suhteemme on entistä parempi =)

 

Pelottaa myös se, että ovatko kaikki suhteet lopulta samanlaisia? Kaikki katoaa ensihuuman jälkeen..

Ei ole. Lähipiirissä jo löytyy 40 vuotta yhdessä olleita pareja (mm. vanhempani) jotka ovat edelleen rakastuneita toisiinsa. Löytyy huumoria, hellyyttä ja hupsuttelua, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Uskoisin että neljänkympin kohdalla ei enää puhuta ensihuumasta.

 

Ei ole, mutta kaikki eivät vaadi kehuja miehiltään ja käyttäydy holtittomasti, kuten sinä shoppailujesi kanssa. Mikä sitten on johtanut mihinkin, onkin sitten toinen juttu.

Mun mielestä "harmaillen" suhde on mennyt pieleen jo siinä, että hänen täytyy yrittää vaatia kehuja. Suhteessa ei tarvitse vaatia kehuja, kun niitä kuuluisi tulla välillä enemmän, välillä vähemmän, noin ihan luonnostaan.

 

No kyl mä ainakin suodatan nuo(kin) palsta-avaukset niin, että siinä on toisen osapuolen näkemys asioista.

Asiat näyttää yleensä aivan muulta, kun kuulee sen toisenkin osapuolen näkemyksen asiasta.

Parisuhde on kahden ihmisen vuorovaikutusta, yhdessä se rakennetaan ja yhdessä se myös tuhotaan.