Arki parisuhteessa. Onko teillä todellakin noin huonoja parisuhteita?!

Minäkin alussa halailin ja menin viereen, mies oli tympeä ja ei innostunut, sanoi, että kyllä se arki sieltä tulee. Lopetin siis itsekin lääppimiset ja nyt on saanut sen arkensa, joskus yrittää läpsäyttää takapuolelle, silloinkin tekisi mieli vastata läpsäyttämällä poskelle.

 

[QUOTE="vieras";29174020]Eli se huonossa parisuhteessa vellominen on sittenkin sinusta ihan normaalia? Vai meinaatko, että ne ongelmat ratkeaa yhdessä yössä?[/QUOTE]

Voi hyvää päivää taas. Ihan oikeasti. Lue nyt edes aikaisempi vastaukseni ennen kuin tulet kyselemään tyhmiä. Mutta väännetään nyt rautalangasta:

Ei kannata jäädä vellomaan huonoon suhteeseen tarkoittaa, että ei tee asialle yhtään mitään vaan säälittelee itseään ja keksii tekosyitä, miksi ei voi tehdä mitään. Tarvitseeko vielä erikseen alleviivata, mitä tarkoittaa kun antaa toisen kohdella itseään huonosti? Se siis tarkoittaa sitä, että on vaikka itse kahden pienen lapsen kanssa kotona ja ei pääse mihinkään, koska mies ei anna rahaa ja koska miehellä on kaikki illat täynnä omia menoja. Se on mieheltä todella huonoa kohtelua, mutta niin vain aina saa lukea syitä, miksi mies oikeastaan on oikeutettu menemään miten lystää. Se taas on oikeastaan vain surullista jo.

 

Minäkin alussa halailin ja menin viereen, mies oli tympeä ja ei innostunut, sanoi, että kyllä se arki sieltä tulee. Lopetin siis itsekin lääppimiset ja nyt on saanut sen arkensa, joskus yrittää läpsäyttää takapuolelle, silloinkin tekisi mieli vastata läpsäyttämällä poskelle.

Ootko sä kertonut miehellesi tätä? Että teidän arki on sun kosto sille? Ehkä te voisitte alottaa alusta.

 

Voi hyvää päivää taas. Ihan oikeasti. Lue nyt edes aikaisempi vastaukseni ennen kuin tulet kyselemään tyhmiä. Mutta väännetään nyt rautalangasta:

Ei kannata jäädä vellomaan huonoon suhteeseen tarkoittaa, että ei tee asialle yhtään mitään vaan säälittelee itseään ja keksii tekosyitä, miksi ei voi tehdä mitään. Tarvitseeko vielä erikseen alleviivata, mitä tarkoittaa kun antaa toisen kohdella itseään huonosti? Se siis tarkoittaa sitä, että on vaikka itse kahden pienen lapsen kanssa kotona ja ei pääse mihinkään, koska mies ei anna rahaa ja koska miehellä on kaikki illat täynnä omia menoja. Se on mieheltä todella huonoa kohtelua, mutta niin vain aina saa lukea syitä, miksi mies oikeastaan on oikeutettu menemään miten lystää. Se taas on oikeastaan vain surullista jo.

No olkoon nyt vellomista tai kuralla olemista, niin kumpikaan ei ketjun alussa ollut sinun mielestäsi normaalia? Miksi sinä kutsut niitä avioliiton kriisiaikoja? Ai niin, mutta eihän sellaisia normaalissa suhteessa olekaan.

Ja olenko väittänyt tuollaista vaimon kotiin kahlehtimista normaaliksi? Tuollainenko on ainoa avioliiton ongelma, jonka voit kuvitella?

 

Normaali parisuhde = Parisuhde, johon molemmat ovat tyytyväisiä ja joissa riittää, että vallitseva olotila säilyy
Huono parisuhde = Parisuhde, jossa toinen tai molemmat ovat tyytymättömiä ja jossa on tehtävä asioita, joilla vallitseva olotila saadaan paremmaksi
Hyvä parisuhde = Kuten normaali parisuhde, mutta toinen tai molemmat haluavat tehdä asioita, jotka tekevät parisuhteesta vieläkin paremman

 

[QUOTE="vieras";29174059]Normaali parisuhde = Parisuhde, johon molemmat ovat tyytyväisiä ja joissa riittää, että vallitseva olotila säilyy
Huono parisuhde = Parisuhde, jossa toinen tai molemmat ovat tyytymättömiä ja jossa on tehtävä asioita, joilla vallitseva olotila saadaan paremmaksi
Hyvä parisuhde = Kuten normaali parisuhde, mutta toinen tai molemmat haluavat tehdä asioita, jotka tekevät parisuhteesta vieläkin paremman[/QUOTE]

mun mielestä hyvässä parisuhteessa molemmat ponnistelee parannusten eteen

 

mun mielestä hyvässä parisuhteessa molemmat ponnistelee parannusten eteen

Kyllä molempien täytyisi. Muutenhan se on ihan toispuoleinen ja ontuva juttu silloin kyseessä.

 

Mulle ainakin tämä on ainoa paikka purkaa tunteita. En kehtaa kenellekään puhua siitä, kuinka onneton olen. Minä olen yksi niistä, jotka ovat kirjoittaneet että mies ei vaan anna mitään vastakaikua, vaikka itse yrittäisi mitä. Eikä mun ole tarkoitus haukkua häntä, se vaan on totta mitä kirjoitan. Ajattelen itse niin, että en sittenkään taida olla hänelle se oikea, koska ehkä sen oikean, elämän rakkauden kanssa haluaisi tehdä asiat toisin. Ehkä ne tunteet vaan puuttuvat minua kohtaan, eikä halua huomioida.

 

[QUOTE="vieras";29174059]Normaali parisuhde = Parisuhde, johon molemmat ovat tyytyväisiä ja joissa riittää, että vallitseva olotila säilyy
Huono parisuhde = Parisuhde, jossa toinen tai molemmat ovat tyytymättömiä ja jossa on tehtävä asioita, joilla vallitseva olotila saadaan paremmaksi
Hyvä parisuhde = Kuten normaali parisuhde, mutta toinen tai molemmat haluavat tehdä asioita, jotka tekevät parisuhteesta vieläkin paremman[/QUOTE]

Ai esimerkiksi juuri seurustelun aloittaneet henkilöt eivät ole normaalissa parisuhteessa, koska todennäköisesti haluavat muuttaa yhteen, mennä naimisiin, tehdä lapsia.

 

[QUOTE="Vieras";29174076]Mulle ainakin tämä on ainoa paikka purkaa tunteita. En kehtaa kenellekään puhua siitä, kuinka onneton olen. Minä olen yksi niistä, jotka ovat kirjoittaneet että mies ei vaan anna mitään vastakaikua, vaikka itse yrittäisi mitä. Eikä mun ole tarkoitus haukkua häntä, se vaan on totta mitä kirjoitan. Ajattelen itse niin, että en sittenkään taida olla hänelle se oikea, koska ehkä sen oikean, elämän rakkauden kanssa haluaisi tehdä asiat toisin. Ehkä ne tunteet vaan puuttuvat minua kohtaan, eikä halua huomioida.[/QUOTE]

Ehkä vika vaan ei oo sun.

 

Mitä mieltä olette meidän tilanteestamme?

Meillä ole ollut minkäänlaista keskusteluyhteyttä oikeastaan koskaan. Mä olen vuosia yrittänyt puhua, purkaa tuntojani, niin suhteesta kuin arjestakin. Mies on vaan hiljaa. Miehellä ei ole koskaan mitään sanottavaa. Meistä kumpikaan ei tunnu enää jaksavan panostavan tähän suhteeseen. Toisaalta miehelle kelpaa kaikki. Sille riittää, etä ollaan kuin ollaan. Mä taas kaipaisin hellyyttä ja kehuja ja luottamusta. Itse kyllä sitä annan, mutta mies ei.

 

Mitä mieltä olette meidän tilanteestamme?

Meillä ole ollut minkäänlaista keskusteluyhteyttä oikeastaan koskaan. Mä olen vuosia yrittänyt puhua, purkaa tuntojani, niin suhteesta kuin arjestakin. Mies on vaan hiljaa. Miehellä ei ole koskaan mitään sanottavaa. Meistä kumpikaan ei tunnu enää jaksavan panostavan tähän suhteeseen. Toisaalta miehelle kelpaa kaikki. Sille riittää, etä ollaan kuin ollaan. Mä taas kaipaisin hellyyttä ja kehuja ja luottamusta. Itse kyllä sitä annan, mutta mies ei.

Jos mä oisin sä, sanoisin, että en jaksa enää kun en saa suhteesta mitään. Mies joko haluaisi yrittää tai sais pesettää pyykkinsä muualla.

 

Jos mä oisin sä, sanoisin, että en jaksa enää kun en saa suhteesta mitään. Mies joko haluaisi yrittää tai sais pesettää pyykkinsä muualla.

Meidät pitää yhdessä yhteinen asuntolaina ja yhteinen lapsi. Mä en nykyään enää edes jaksa puhua miehelleni. Se ei hyödytä mitään, joten miksi tuhlaisin energiaani turhaan. Mä olen vuosia yrittänyt puhua.

Mä taas nykyään puran ongelmani shoppailuun. Shoppailen koko ajan uusia vaatteita, meikkejä, hiustenpidennyksiä yms ja haen niillä huomiota. Kun saan kehuja muualta, mä vaan yllyn ja tilaan lisää ja lisää ja lisää ja saan taas kehuja ja rinki jatkuu.

Olen miehelle vuosia jauhanut, että kehu mua joskus. Mutta ei.

 

Meidät pitää yhdessä yhteinen asuntolaina ja yhteinen lapsi. Mä en nykyään enää edes jaksa puhua miehelleni. Se ei hyödytä mitään, joten miksi tuhlaisin energiaani turhaan. Mä olen vuosia yrittänyt puhua.

Mä taas nykyään puran ongelmani shoppailuun. Shoppailen koko ajan uusia vaatteita, meikkejä, hiustenpidennyksiä yms ja haen niillä huomiota. Kun saan kehuja muualta, mä vaan yllyn ja tilaan lisää ja lisää ja lisää ja saan taas kehuja ja rinki jatkuu.

Olen miehelle vuosia jauhanut, että kehu mua joskus. Mutta ei.

Kannattaisko sun opetella säästämään niin voisit joskus lähteäkin? Mies tietää ettet voi lähteä koska tarvitset sitä shoppailua.

 

Kannattaisko sun opetella säästämään niin voisit joskus lähteäkin? Mies tietää ettet voi lähteä koska tarvitset sitä shoppailua.

voihan se olla että mies oikein odottaa että "harmaillen" älyää lähteä

ei kai tommonen ole mistään kotosin miehenkään mielestä

 

Kyllä mulla rahaa on. Mulla on 15t säästössä ja omaa osuutta asuntolainasta maksettu jo kymmeniä tuhansia..
Liitossa pysymistä puolustelen sillä, että mies on hyvä isä ja turvallinen noin kokonaisuudessaan.

 

Mutta toki raha vaikuttaa eroon siten, että mä joutuisin silloin miettiä vähän tarkemmin ostoksiani, enkä voisi laittaa haisemaan satasia kuussa johonkin tukkaan tai mekkoon.

 

Mutta toki raha vaikuttaa eroon siten, että mä joutuisin silloin miettiä vähän tarkemmin ostoksiani, enkä voisi laittaa haisemaan satasia kuussa johonkin tukkaan tai mekkoon.

olletikkin kun etukäteen on jo tiedossa että mies ei näitä kohennuksia huomaa

 

Mutta toki raha vaikuttaa eroon siten, että mä joutuisin silloin miettiä vähän tarkemmin ostoksiani, enkä voisi laittaa haisemaan satasia kuussa johonkin tukkaan tai mekkoon.

Mutta toisaalta eron jälkeen, omassa kodissa, tasaisessa arjessa, ehkä uuden suhteen kynnyksellä et enää koe tarvetta ostella koko ajan jotain (eli paikata huonoa itsetuntoa).

Stten mies on hyvä isä puolet kuusta, sitten sinulla on vähemmän tuhlausrahaa, mutta sitten et enää kärsi huonossa suhteessa. Kumpi painaa vaa'alla enemmän, kun ei erolapsikaan tarkoita automaattisesti onnetonta lasta ja rikkinäistä lapsuutta.

 

voihan se olla että mies oikein odottaa että "harmaillen" älyää lähteä

ei kai tommonen ole mistään kotosin miehenkään mielestä

En usko. Tai mistä mä tiedän, kun mies ei osaa puhua. Toisaalta me ollaan erilaisia. MIehelle riittää se tavallinen arki, jossa pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa ja viedää lasta harrastuksiin.
Mä kyllä kehun miestäni ja olen vuosia, oikeastaan viikoittain ottanut puheeksi, että olisi joskus kiva, kun mies kehuisi mua. Esim. kun olen laittautunut ja lähdetään johonkin, jos edes kerran vuodessa sanoisi, että näytän hyvältä tms. Miehelle kelpaa kaikki kaikessa.. Eikä ole koskaan mulle mitenkään perustellut, että asia ei ole näin.

Hyvä esimerkki: kun muutettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja hankittiin joulukuusi, joka oli mulle tärkeä juttu ja sen sanoin. Unohdettiin ostaa siihen kuuseen jalka. Miehen mielestä kuusen olisi voinut laittaa nojaamaan seinään ilman jalkaa ja hänen mielestä jalan ostaminen oli ihan turhaa. Siis oikeasti: mitä helkkaria sillä kuusella tekee, jos se nojaa vinossa seinäävasten oksat rytyssä?!

Mies on vaan sellainen, jolla millään ei ole mitään väliä. Mä jätin taannoin sheivaamatta pariksi kuukaudeksi ja mies ei sanonut mitään. Olin viikkoja laittautumatta ihan tahallani ja kuljin hupparissa ja mun veljen verkkareissa. Mies ei sanonut mitään.
Noh, varmaankin kelpaan sellaisena kuin olen, mutta en millään tavalla ole koskaan kokenut olevani ainutlaatuinen miehelle.

 

Tarkemmin suhdetta tietämättä, sanoisin kyllä sun kaltaiselle akalle että lähdeppäs keräämään huomiota muualta.
Miten helvetissä joidenkin onni voi muodostua noin vahvasti muiden hyväksynnästä? Pitäisi sille itsetunnolle tehdä jotain ja oppia elämään omaa elämää siten ettei se tapahdu muiden kautta?

Itsekin olen aika-ajoin huono sanomaan, että kumppani on (edelleen) kaunis ihminen. Mutta jos tilanne menisi siihen, että toinen luuhaisi tekoripset pitkällä baareissa hakien muiden huomiota, niin ovi olisi avoinna siitä lähtien. Vain yhteen suuntaan.

Meidät pitää yhdessä yhteinen asuntolaina ja yhteinen lapsi. Mä en nykyään enää edes jaksa puhua miehelleni. Se ei hyödytä mitään, joten miksi tuhlaisin energiaani turhaan. Mä olen vuosia yrittänyt puhua.

Mä taas nykyään puran ongelmani shoppailuun. Shoppailen koko ajan uusia vaatteita, meikkejä, hiustenpidennyksiä yms ja haen niillä huomiota. Kun saan kehuja muualta, mä vaan yllyn ja tilaan lisää ja lisää ja lisää ja saan taas kehuja ja rinki jatkuu.

Olen miehelle vuosia jauhanut, että kehu mua joskus. Mutta ei.

 

En usko. Tai mistä mä tiedän, kun mies ei osaa puhua. Toisaalta me ollaan erilaisia. MIehelle riittää se tavallinen arki, jossa pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa ja viedää lasta harrastuksiin.
Mä kyllä kehun miestäni ja olen vuosia, oikeastaan viikoittain ottanut puheeksi, että olisi joskus kiva, kun mies kehuisi mua. Esim. kun olen laittautunut ja lähdetään johonkin, jos edes kerran vuodessa sanoisi, että näytän hyvältä tms. Miehelle kelpaa kaikki kaikessa.. Eikä ole koskaan mulle mitenkään perustellut, että asia ei ole näin.

Hyvä esimerkki: kun muutettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja hankittiin joulukuusi, joka oli mulle tärkeä juttu ja sen sanoin. Unohdettiin ostaa siihen kuuseen jalka. Miehen mielestä kuusen olisi voinut laittaa nojaamaan seinään ilman jalkaa ja hänen mielestä jalan ostaminen oli ihan turhaa. Siis oikeasti: mitä helkkaria sillä kuusella tekee, jos se nojaa vinossa seinäävasten oksat rytyssä?!

Mies on vaan sellainen, jolla millään ei ole mitään väliä. Mä jätin taannoin sheivaamatta pariksi kuukaudeksi ja mies ei sanonut mitään. Olin viikkoja laittautumatta ihan tahallani ja kuljin hupparissa ja mun veljen verkkareissa. Mies ei sanonut mitään.
Noh, varmaankin kelpaan sellaisena kuin olen, mutta en millään tavalla ole koskaan kokenut olevani ainutlaatuinen miehelle.

Kurjaa sanoa mutta vaikuttaa ettei se välitä susta yhtään.

 

Parastahan toki olisi ettei parisuhde ole ensinkään mikään _ponnistelu_

mun mielestä hyvässä parisuhteessa molemmat ponnistelee parannusten eteen

 

En usko. Tai mistä mä tiedän, kun mies ei osaa puhua. Toisaalta me ollaan erilaisia. MIehelle riittää se tavallinen arki, jossa pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa ja viedää lasta harrastuksiin.
Mä kyllä kehun miestäni ja olen vuosia, oikeastaan viikoittain ottanut puheeksi, että olisi joskus kiva, kun mies kehuisi mua. Esim. kun olen laittautunut ja lähdetään johonkin, jos edes kerran vuodessa sanoisi, että näytän hyvältä tms. Miehelle kelpaa kaikki kaikessa.. Eikä ole koskaan mulle mitenkään perustellut, että asia ei ole näin.

Hyvä esimerkki: kun muutettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja hankittiin joulukuusi, joka oli mulle tärkeä juttu ja sen sanoin. Unohdettiin ostaa siihen kuuseen jalka. Miehen mielestä kuusen olisi voinut laittaa nojaamaan seinään ilman jalkaa ja hänen mielestä jalan ostaminen oli ihan turhaa. Siis oikeasti: mitä helkkaria sillä kuusella tekee, jos se nojaa vinossa seinäävasten oksat rytyssä?!

Mies on vaan sellainen, jolla millään ei ole mitään väliä. Mä jätin taannoin sheivaamatta pariksi kuukaudeksi ja mies ei sanonut mitään. Olin viikkoja laittautumatta ihan tahallani ja kuljin hupparissa ja mun veljen verkkareissa. Mies ei sanonut mitään.
Noh, varmaankin kelpaan sellaisena kuin olen, mutta en millään tavalla ole koskaan kokenut olevani ainutlaatuinen miehelle.

Ihana

Mun mieheltäkin tullut joskus vastaava kommentti jostakin sisustusjutusta.

Hmmm....mitäs jos pukeudut seksikkäisiin alusvaatteisiin ja keimailet, eikö silloinkaan tapahdu mitään?:O

 

Tarkemmin suhdetta tietämättä, sanoisin kyllä sun kaltaiselle akalle että lähdeppäs keräämään huomiota muualta.
Miten helvetissä joidenkin onni voi muodostua noin vahvasti muiden hyväksynnästä? Pitäisi sille itsetunnolle tehdä jotain ja oppia elämään omaa elämää siten ettei se tapahdu muiden kautta?

Itsekin olen aika-ajoin huono sanomaan, että kumppani on (edelleen) kaunis ihminen. Mutta jos tilanne menisi siihen, että toinen luuhaisi tekoripset pitkällä baareissa hakien muiden huomiota, niin ovi olisi avoinna siitä lähtien. Vain yhteen suuntaan.

Ei se muiden huomio mitään baarissa luuhausta tarkoita yksinään. Myös sitä, että esim. työkaveri kehuu mekkonia. Enkä mä aina tällainen ole ollut. Vuosia olen elänyt suhteessa, jossa mun pitää JOKA PÄIVÄ miettiä, olenko hyvä, ihana, kaunis, riittävä. Kun mun mielestä parisuhteessa tulisi jotenkin olla vakuuttunut siitä, että toiselle olet ihana ja ainutlaatuinen.