Arki parisuhteessa. Onko teillä todellakin noin huonoja parisuhteita?!

[QUOTE="vieras";29173820]On meillä tosiaan näin huonoja parisuhteita. Ainakin minulla. Mitä sitten? Ei kai normaali parisuhde tarkoita samaa, kuin hyvä parisuhde?[/QUOTE]

Kyllä sen minustakin pitäisi tarkoittaa... Miksi olla yhdessä, jos aina on onnetonta? Ja jos on löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluaa olla, niin miksei panosta suhteeseen?

Varmasti joka suhteessa tulee joskus vaikeampia aikoja, mutta kyllä normaalin parisuhteen minusta kuuluisi olla pääasiassa onnellinen ja voimia antava.

 

[QUOTE="vieras";29173843]No niinpä tietysti. Sinusta siis parisuhteen kuralla olo ei ole millään tavalla normaalia?[/QUOTE]

Molemmat ovat aika normaaleja asioita kai, että menee hyvin ja että menee huonosti. Mutta on tietysti parempi, että menee hyvin. Ja jos aina menee huonosti, se on ikävää, vaikkei sinänsä epänormaalia, että on huonoja parisuhteita.

 

Minusta huono parisuhde ei missään nimessä ole normaali.
Parisuhteen kuuluisi olla ihmiselle turvallinen koti, voimavara ja ilontuoja. Tuki ja turva, sellainen asia mihin voi luottaa ja jossa haluaa tehdä toisen onnelliseksi.
Huono, riitaisa, kylmä parisuhde on kyllä parisuhde mutta normaaliksi en sitä sanoisi. Vaikka sinänsä tuntuu olevan normaalia että ihmiset elävät vuodesta toiseen myös niissä kuluttavissa suhteissa.

Niin, pitäisi olla. Mutta ihannetila ja hyvä tilanne eivät ole edelleenkään synonyymejä sanalle normaali. Onhan esimerkiksi työttömyyskin nykypäivänä melko normaalia, mutta tuskin kukaan sanoo, että se olisi tavoiteltavaa.

 

[QUOTE="vieras";29173852]Molemmat ovat aika normaaleja asioita kai, että menee hyvin ja että menee huonosti. Mutta on tietysti parempi, että menee hyvin. Ja jos aina menee huonosti, se on ikävää, vaikkei sinänsä epänormaalia, että on huonoja parisuhteita.[/QUOTE]

Tätä juuri tarkoitin. Joidenkin mielestä normaali on ilmeisesti aina positiivinen asia.

 

[QUOTE="vieras";29173843]No niinpä tietysti. Sinusta siis parisuhteen kuralla olo ei ole millään tavalla normaalia?[/QUOTE]

No ei minusta "kuralla" oleminen ole normaalia. Kahnauksia voi olla ja jotain selätettäviä kriisejäkin, mutta jos voittopuolisesti olotila on tyytymätön tai "meneehän se"-tasoa niin silloin ehkä olisi helpompi olla yksin? Saatika jos on pettämistä, väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, katkennut keskusteluyhteys, ei mitään yhteistä....jnejne.

 

No ei minusta "kuralla" oleminen ole normaalia. Kahnauksia voi olla ja jotain selätettäviä kriisejäkin, mutta jos voittopuolisesti olotila on tyytymätön tai "meneehän se"-tasoa niin silloin ehkä olisi helpompi olla yksin? Saatika jos on pettämistä, väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, katkennut keskusteluyhteys, ei mitään yhteistä....jnejne.

Olenko nyt siis jossain sanonut, että tämä olisi hyvä tilanne ja että kuralla olo on ihan "fine"? Tiedätkö että elämässä on ikäviä asioita ja ne ovat ihan NORMAALEJA? Se on elämää. Parisuhde ei lakkaa olemasta siinä kohtaa, kun huomataan menevän huonosti.

 

[QUOTE="vieras";29173843]No niinpä tietysti. Sinusta siis parisuhteen kuralla olo ei ole millään tavalla normaalia?[/QUOTE]

On, mutta se ei ole enää normaalia että siihen jäädään vellomaan ja varsinkaan sitä en ymmärrä, että alistutaan huonoon kohteluun vuodesta toiseen.

 

On, mutta se ei ole enää normaalia että siihen jäädään vellomaan ja varsinkaan sitä en ymmärrä, että alistutaan huonoon kohteluun vuodesta toiseen.

Miten äkkiä siitä parisuhteesta sitten mielestäsi pitäisi lähteä, jos huomaa, että kuralla on? Kun joillakin ei ole sitä kristallipalloa, josta näkisi, miten pitkään se vastamäki jatkuu.

 

[QUOTE="vieras";29173926]Miten äkkiä siitä parisuhteesta sitten mielestäsi pitäisi lähteä, jos huomaa, että kuralla on? Kun joillakin ei ole sitä kristallipalloa, josta näkisi, miten pitkään se vastamäki jatkuu.[/QUOTE]

Ai joko alistutaan tai lähdetään, nekö ne vaihtoehdot aikuisten ihmisten suhteissa on?

 

Minä olen miettinyt ihan samaa, että kuvittelevatko ihmiset täällä sitä, että kun 'arki saapuu suhteeseen' niin kommunikaatio lakkaa, hellyys katoaa, ei yhteistä huumoria, hauskanpitoa, tekemistä jne.

Se on niin kauhean surullista, että elämme kerran ja se aika hukataan väärän ihmisen kanssa, kun oikean ihmisen kanssa voisi olla niin onnellinen.

 

Ai joko alistutaan tai lähdetään, nekö ne vaihtoehdot aikuisten ihmisten suhteissa on?

No näinhän tässä nyt on sanottu, ettei siihen kannata jäädä vellomaan, koska se ei ole normaalia.

 

[QUOTE="Vieras";29173935]Minä olen miettinyt ihan samaa, että kuvittelevatko ihmiset täällä sitä, että kun 'arki saapuu suhteeseen' niin kommunikaatio lakkaa, hellyys katoaa, ei yhteistä huumoria, hauskanpitoa, tekemistä jne.

Se on niin kauhean surullista, että elämme kerran ja se aika hukataan väärän ihmisen kanssa, kun oikean ihmisen kanssa voisi olla niin onnellinen.[/QUOTE]

Tämä on niin totta!!!!

 

[QUOTE="vieras";29173942]No näinhän tässä nyt on sanottu, ettei siihen kannata jäädä vellomaan, koska se ei ole normaalia.[/QUOTE]

Vellomaan siihen surkeuteen ilman että tekee parannustoimia?
Voisiko tilannetta korjata, palauttaa sitä balanssia?

 

Kiitos vain tästä ketjusta! Huomasin juuri olevani epänormaali ihminen ja eläväni täysin epänormaalissa ihmissuhteessa. Korjaan asian heti huomenna ja liityn teidän täydellisten ihmisten joukkoon.

 

Vellomaan siihen surkeuteen ilman että tekee parannustoimia?
Voisiko tilannetta korjata, palauttaa sitä balanssia?

Tottakai voi korjata. Muutun vain normaaliksi ihmiseksi. Kas kun en ole aikaisemmin tätä tajunnut.

 

[QUOTE="vieras";29173952]Tottakai voi korjata. Muutun vain normaaliksi ihmiseksi. Kas kun en ole aikaisemmin tätä tajunnut.[/QUOTE]

Ei ainakaan asenteessa ole kehumista?
Miksei asiat korjaannu? Mikä teillä on kuralla? Mitä olette tehneet asian eteen? Kuinka kauan on jatkunut? Tuntuuko että parannusta voisi tulla? Oletteko puhuneet? Millaiset välinne ovat? Mitä on tapahtunut? Onko pitkään jatkunut tuo ongelmallinen kausi? Olisitko mieluummin yksin? Hannaako mies vastaan? Hankaatko sinä? Mikä mättää, onko mitään tehtävissä?

 

Eikös vihkiessäkin sanota, että niin ylä- kuin alamäissäkin. Eli lienee aika yleistä että niitä alamäkiäkin joskus tulee. Mutta normaali parisuhde on sellainen joka kestää ne alamäetkin. Ei sellainen joka vaatii että aina pitäisi olla täydellistä, monilla varmaan on, mutta onko sinne elon loppuun saakka.

Mutta heillä se ratkaisu onkin monesti sitten ero, jos välillä tulee alamäkiä. Joten kannattaa muistaa että" niin ylä että alamäissäkin pitää muistaa jaksaa rakastaa tai ainakin välittää. Kyllä se rakkauskin monesti palaa takaisin.

 

Vellomaan siihen surkeuteen ilman että tekee parannustoimia?
Voisiko tilannetta korjata, palauttaa sitä balanssia?

Turha tästä on sanoa mitään. Ihmiset eivät näe muuta kuin joko tai, ja on aina liuta selityksiä miksi ei nyt voi korjata, eikä tehdä mitään. Parisuhteen hoitokin tarkoittaa samaa kuin lapset hoitoon ja mennään hotelliin (kun se voisi tarkoittaa jokailtaista toisen huomioimista). Niin ei, ja ei.

Tuossakin alla taas yksi marttyyri kommentoimassa.

 

Ei ainakaan asenteessa ole kehumista?
Miksei asiat korjaannu? Mikä teillä on kuralla? Mitä olette tehneet asian eteen? Kuinka kauan on jatkunut? Tuntuuko että parannusta voisi tulla? Oletteko puhuneet? Millaiset välinne ovat? Mitä on tapahtunut? Onko pitkään jatkunut tuo ongelmallinen kausi? Olisitko mieluummin yksin? Hannaako mies vastaan? Hankaatko sinä? Mikä mättää, onko mitään tehtävissä?

Voitko kuvitella, että tämä juuri sinun kommenteissasi ärsyttää? Olet niin helkkarin täydellinen ja tuosta noin vain voisit muidenkin parisuhteita korjailla tietämättä niistä kuitenkaan yhtään mitään.

Sovitaan nyt vain niin, että minä en ole yhtä täydellinen kuin sinä ja siinähän se ongelma oikeastaan onkin. Ei voi auttaa.

 

Ehkä jokaisen kannattaisikin pitää itseään täydellisenä, vaatia toiselta arvoistansa kohtelua ja antaa sitä myös puolisolleen. Kukaan ei tosin ole sanonut, että se olisi helppoa. Ei todellakaan ole helppoa astua ohi oman loukkaantumisen ja kiukun ja katsoa asiaa toisen kannalta.

Ei ole helppoa sanoa anteeksi ja todella tarkoittaa sitä.
Eikä ole helppoa väsyneenä nähdä toisen väsymys ja yrittää toisen oloa helpottaa.

Kaikkein vaikeinta näyttää olevan oman itsensä arvottaminen sen verran korkealle, että tekee asioiden eteen jotakin vaadittavaa. Vaikka sen, että alkaa pitää huolta itsestään ja saa sitä kautta voimaa kaikkeen muuhunkin.

 

Turha tästä on sanoa mitään. Ihmiset eivät näe muuta kuin joko tai, ja on aina liuta selityksiä miksi ei nyt voi korjata, eikä tehdä mitään. Parisuhteen hoitokin tarkoittaa samaa kuin lapset hoitoon ja mennään hotelliin (kun se voisi tarkoittaa jokailtaista toisen huomioimista). Niin ei, ja ei.

Tuossakin alla taas yksi marttyyri kommentoimassa.

Mitä hittoa sinä minun parisuhteeni tilanteesta tiedät?! Itsehän te olette tässä asenteella joko-tai.

 

ei ristus että toi veeärrä jaksaa olla sitten rasittava besserwisseri

 

Mun mielestä normaali arkeen myös kuuluu se, että pariskunta nauttii toistensa seurasta. Ei arkea mukavempaa olekaan, paitsi ehkä viikonloput, ku ei oo töitä. Mun mies avaa mulle vieläkin auton oven, jos vaan ehtii, töissäkin, vielä 15 aviovuoden jälkeen. Me halaillaan paljon ja aina kehutaan toisiamme.

Kun tääl palstalla joku valittaa ettei mies huomioi, niin aina vaan sanotaan että sitä se arki on... Ei kai, ei kai arki semmoista kuulu olla ettei enää huomioida toista?

 

[QUOTE="vieras";29173997]Mitä hittoa sinä minun parisuhteeni tilanteesta tiedät?! Itsehän te olette tässä asenteella joko-tai.[/QUOTE]

Sorry, mutta joku muu täällä nyt veti johtopäätöksen, että tehdä asialle jotakin tarkoittaa samaa, kuin erota.

 

Sorry, mutta joku muu täällä nyt veti johtopäätöksen, että tehdä asialle jotakin tarkoittaa samaa, kuin erota.

Eli se huonossa parisuhteessa vellominen on sittenkin sinusta ihan normaalia? Vai meinaatko, että ne ongelmat ratkeaa yhdessä yössä?