APUA!

[Viimesen kerran Oinas -71]

Kyllä kannatti taistella. Asiat alkavat oikeasti olla jo paremmin. Pohjalla piti tämän suhteen kanssa käydä, mutta nyt aurinko paistaa myös tänne risukasaan.

Ollaan saatu vaimon kanssa puhuttua asiat halki ja hän ei edes halua muistella menneitä vaan keskittyä pelkkään tulevaan. Olen saanut vastaukset kysymyksiini mitä voin tehdä hänen puolestaan ja omastakin puolestani.

Kaikkein pahimmalta näin jälkikäteen tuntuu se että kuinka naurettavan pienestä asiasta on kasvanut tälläinen härkänen. Ei se kotona auttaminen ole mitään aikaavievää puuhaa edes, mutta kun se tarpeeksi kauan nakertaa niin tähän sitä tullaan.

Voi kuinka sitä on ruvennut arvostamaan niitä hetkiä kun yhteistä aikaa jää häkellyttävän paljon. Tähän pitää oikeasti totutella. Nyt nautitaan ja pidetään oma maltti kurissa ja hoidetaan hommat niinkuin aikamiehen pitääkin.

KIITOS osallistuneille!!!

PS. Ei tule enää viestejä tälle palstalle

 

[Oinas -71]

Ei pitäs kyllä sanoa mitään. Kyllä toi hyväolo on vaan näköjään väliaikaista. Se on sellasta ylä -ja alamäkee näköjään tää homma.

Nyt alkaa itellä oleen vaan niin väsynyt olo. Ei tahdo oikein enää jaksaa tsempata. Alkaa tuntuun kaikki niin v...n turhalta. Toinen tsemppaa ja todellakin yrittää ja toinen on kylmä kuin kivi.

Kertokaa mulle joku joka tietää kokemuksesta tai muusta kuinka kauan tässä pitää itellä olla malttia ja odottaa. Alkaa oikeesti napsumaan tosta ohimoiden välistä niin pahasti. Olin kyllä päättänyt että annetaan aikaa ja tsempataan, mutta ei tahdo enää millään jaksaa.

LIFE SUCKS!

 

[Oinas myös]

No voi sun, aioin jo onnitella, ennenkuin ehdin viimeisen viestisi lukea. En ole niin viisas ihmissuhteissa kuin nämä tänne aikaisemmin kirjoitelleet, joten en osaa mitään neuvoja antaa. Otan kuitenkin osaa.....

 

[Oinas -71]

Nyt en enää tiedä oikeasti mikä on homman nimi. Mä luulen että on menossa sellanen keski-iän kriisi että oksat pois. Vanheneminen on näköjään iso asia.

En ole nostanut itse edes ääntä vähään aikaan, mutta eilen oli pakko ärähtää. Tuli puhetta että vain toinen meistä menisi lasten kanssa sirkukseen kun se on niin kallista. Seuraavaan hengenvetoon vaimo sanoi että hän lähtee vapaapäivänään ostoksille. Sitten sanoin siihen että ostelet pikkasen vähemmän niin päästään kaikki sinne sirkukseen. Niin sitten tuli lause johon ite reagoin, vaimo sanoi"Ostan sillä rahalla paljon mielummin vaatteita itelleni kuin että lähden lasten kanssa sirkukseen." Silloin palo minulta hiha ja annoin palaa tuutin täydeltä tekstiä.

Miten ihmeessä tälläisen kanssa kriisin kanssa elää ja kun alkaa jo vaikuttaa lapsiinkin niin ei tässä tiedä miten reagoida. Vaimo ei ole ollenkaan oma ittensä. Ja ne ketkä luulevat vaimolla olevan toinen mies voin sanoa että olette väärässä.

NEUVOJA, PLEASE!!!

 

[no]

Kyllä nyt sinun pitää katsoa peiliin. Itse hämmennät soppaa. Teet liian suuria numeroita siitä mitä vaimosi tekee. Tuijotat liikaa yksityiskohtiin.
Avioeroperheessä toinen vanhempi menee lasten kanssa sirkukseen ja hauskaa on, jos vaimo haluaa vapaata aikaa, niin anna se hänelle äläkä kyseenalaista hänen harkintakykyään. Anna hänelle vapaus.

Jos jostakin ärähdät, niin silloin kun sinua henkilökohtaisesti mollataan tai tulkitaan täysin väärin, mutta ei silloinkaan tarvitse kiihtyä. Lasten asiat ovat sitten rutiinia.

Kyllä vaimolle saa sanoa vastaan, mutta sinun pitää olla silloin oikeassa

 

[Oinas -71]

Mutta kun kyseessä ei ole AVIOEROPERHE!

Ja silloin kun shoppailu menee lasten edelle kyseenalaistan ihan varmasti asioita.

 

[Leena]

Minäkin jo iloitsin puolestasi.

En minäkään osaa sinua auttaa...alkaa vaan tuntumaan sille että josko ois aika päästää irti...antaa olla? En tiedä! =(

 

[ei asiantuntija, mutta]

Tulee vähän sellainen tunne, että vaimosi alkaa olla kyllästynyt ottamaan koko ajan vain muut huomioon ja olemaan perheenäiti. Äitikin on vain ihminen ja hänelläkin täytyy olla omia juttuja. Kaiken toisten eteen uhraaminen ei ole normaalia käytöstä kenellekään.
Hän on kyllästynyt tekemään kaikki kotityöt yksin, siinä olette kai jo päässyt yhteisymmärrykseen ja teet oman osasi. Anna vaimollesi aikaa myös omiin juttuihin, hän näyttää tarvitsevan sitä nyt. Ehkä hän oli se, joka joutui ottamaan kaiken vastuun perheestä ja kodista. Oisko nyt sun vuorosi ottaa se vastuu?
Voisitko näyttää tämän ketjun vaimollesi? On vaikea antaa neuvoja, kun meillä ei ole hänen versiotaan ongelmistanne.

 

[Ei nykyään olla nyrkin ja hellan välissä]

Kyllä se vaimokin tarvitsee omaa aikaa! Hän on äiti ja vaimo, mutta MYÖS ihminen.

 

[Oinas -71]

Vaimolla omat harrastukset ja omaa "laatuaikaa" huomattavasti enemmän kuin minulla, mutta sillä ei ole väliäkään koska ei tämä todellakaan ole mikään sisäinen kilpailu. En missään vaiheessa ole jarruttamassa hänen menojaan. Jopa minä ymmärrän että hänen tarvitsee olla välillä yksin niinkuin meidän kaikkien.

Kaikilla meillä ilmeisesti voi arvomaailma mennä joskus sekaisin ja siitä tässä on nyt kyse. Viime kuussa hän shoppaili kaikki rahansa jo hyvissä ajoissa ennen kuun loppua ja minä sain elättää meidät loppukuusta. Siksi en hyväksy sitä että hän mielummin shoppailee kuin laittaa 15,- lasten sirkuslippuihin.

 

[no]

Otin avioeroperheen esille siksi, että tajuaisit mitä se on kun toista ei ole lainkaan kantamassa vastuuta. Et sitten olisi kuule riitelemässä rahasta ja arvoistasi kenenkään kanssa. Et ilmiselvästi hyväksy vaimoasi ja hän voi pahoin ja pakenee shoppailuun ym. Tarvisitte ulkopuolista apua, että tulisitte ymmärretyksi toistenne tahoilta.

 

[Aikaa]

Olette olleet yhdessä lähes 18 vuotta ja tämä kriisi on ollut päällä n. 4 kk. Tarkastelehan vähän näitä aikajaksoja.

Sinä menit ja toimit itsekkäällä tavallasi eli laiminlöit kotiasiat lähes sen 18 vuotta, kunnes vaimon mitta vuosi yli. Et ottanut tosissasi hänen aiempia varoituksiaan.

Tyypillistä. Nyt kuitenkin sinun mielestäsi vaimon pitäisi muutaman kuukauden ryhdinparannuksen jälkeen jo alkaa olla luottavainen, rakastava ja hellä, sääntöihinne sopivasti käyttäytyvä! Älä hyvä mies röyhistä rintaasi vielä, sinulla on pitkästi vielä matkaa siihen, että sinuun uskaltaa ja jaksaa luottaa. Luottamus pitää ansaita takaisin eikä sitä anneta lusikalla, kuten näyt odottavan. Muutaman kuukauden jaksavat kaikki tsempata, mutta muuttaa päänsä ja tapansa eivät niin vain muutu. Joudut todistamaan sitä vielä pitkään. Jos prosessi tähän kesti 18 vuotta, kestää muutoskin vähintää 2 vuotta ja sen aikana joudut todistamaan sekä itsellesi että vaimolle, että todella olet muuttanut arvomaailmasi. Joudut ansaitsemaan luottamuksen ja rakkauden takaisin. Enemmän sen eteen pitää töitä tehdä, kuin aloittaessanne suhteenne aikoinaan.

Se mitä täällä kerrot, ei todista vielä sitä, että olet muuttunut mies. Sinä olet luonut pääsi sisään uuden kaavan entisen sijalle ja odotat nyt, että vaimo noudattaa tätä uutta, sinun luomaasi kaavaa riikkeettä. Et vieläkään suo toiselle vapautta olla oma itsensä, tehdä joskus jotain spontaania ja itseään miellyttävää ja jättää vastuuta sinulle. Sinähän teit niin kaikki ne vuodet, jolloin perhe kipeimmin tarvitsi sinua kotona!

Lasket ja pulttaat raha-asioista heti, kun sinusta tuntuu, että olet panostanut siinä hiukan enemmän kuin toinen. Oletko unohtanut jo nyt, että sinä viis veisasit vuosikausia? Kyllä sinun täytyy ymmärtää, että vaimo haluaa itselleen sen tunteen, että hänkin voi vuorostaan joskus olla hieman helpommalla ja vapaammin. Hän tuntee sen ansainneensa, ja oikeassa on. Jollet suo sitä hänelle, on sinun turha odottaa, että hän tästä vähemmän varuilleen tulee.

Minulle pursuu muistoja menneestä elämästä, jossa tapahtui jotensakin samaan tapaan. Menevä mies alkoi "huomaavaiseksi" perheenisäksi ja loi samalla tavalla säännöt perheelle, jolla kuvitteli kaiken muuttuvan hyväksi. Ei se niin mennyt. Ei sillä tavoin tullut vaimolle (ja lapsille) tunnetta siitä, että isään saattoi luottaa, että kodissa ollaan tasa-arvoisia. Alitajunta odotti koko ajan, että koska tämä päättyy, koska ollaan taas samassa tilanteessa, vastuu kaikesta äidillä. Sekä suunnaton väsymys, en enää jaksa-tunne. Sinulla se on nyt, vaimollasi varmasti jo vuosikausia, kuten minulakin oli. Ja SINÄ VALITAT, OLET NYT MARTTYYRI! Voi herraisä.

Olekiitollinen jokaisesta päivästä, jolloin saat pitää perheesi. Olet vaarantanut sen koossapysymisen, joten tässä riittää paikkailemista. Se tarkoittaa hyvin pitkää prosessia ja työtä niin henkisellä puolella kuin konkreettisestikin. Kirjoitin aiemmin siitä, miten tärkeää perheen ja puolisoiden yhdessä tekeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on. Se ei ole sitä, että luodaan säännöt, joita on pakko noudattaa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki tulee sydämestä.

 

[just noin]

Aikaa kirjoitti paljon asiaa, lue ap tarkkaan. Ap on muutoinkin räjähdysherkkä ja varsin pilkunviilaaja, vaikka puhuu muusta. Vaikuttas siltä, että kyse on myös mustasukkaisuudesta ainakin ajankäytössä ja tuo "minä sain elättää", eikös se perheessä menekin niin, että se elättää jolla on rahaa. Eikö kyseessä ole yksittäinen kerta? Tulee väkisin tr philin ohjelmasta insinööri, joka halusi täydellisen vaimon. Se mies kun ei ymmärtäny mitään, vaikka kuinka rautalankaa väänsi.

 

[kovat sanat]

Jos haet täältä myötätuntoa, sitä että sanoisin, että onpas ihana mies,kun noin paljon satsaa suhteeseen ja kamala vaimo, niin en voi sitä antaa, koska en ole kuullut vaimosi versiota asiasta.
Täällä on helppo kertoa vain niistä asioista, joista haluaa, ottaa "lasten paras" mukaan jne. Haetko täältä lohtua toisilta naisilta, kun et sitä omaltasi saa? Joku kutsuisi sitä henkiseksi pettämiseksi. Ehkä oma vaimosi on niin väsynyt sinuun ja syystä, ettei enää halua antaa mitään suhteeseenne? En tunne teitä kumpaakaan, arvailen.

 

[Oinas -71]

Meidän kriisi on täysin minun aiheuttama homma. Siihen ei vaimossa ole kyllä syytä yhtään. En voisi olla koskaan hänelle vihainen siitä, että hän haluaa että meillä on asiat paremmin. Ja kamalaksi en omaa vaimoa saa millään.

Niinkuin "Kovat sanat" kirjoitti lohtua täältä ei todellakaan haeta. Minkä takia hakisin? En minä lohtua tarvi. Ainoa mitä täältä haen on neuvoja niinkuin ns. ohjeissa lukee, koska muuta tavoitetta minulla ei ole kuin, että me saadaan homma toimimaan.

Siinä olette kuitenkin oikeassa, minulla on lyhyt pinna. Sanon monta kertaa asiat ennen kuin olen niitä sen enempää miettinyt. Siinä minulla on ollut paljon opettelemista. Ja asiat mitä tänne kirjoitan yritän kirjoittaa mahdollisimman oikein koska muuten en apua saa. Olen itseasiassa sanonut vaimolle ja kysynyt haluaako hän nähdä nämä rivit, mutta ei halunnut.

Minulla ei ole koskaan ollut sellasta puhekaveria kenelle näistä puhuis, niin sen takia puran itseäni täällä. Ja puretaan jatkossakin.

PS. Ainoat "pinnat" mitä keräilen, keräilen perheeltäni!!!

 

[no]

Oot kyllä toivottoman väärässä. "PS" kertoo sen. Olet hukassa elämäsi suhteen, koska elät miellyttääksesi ja tulkitset muita, kanssasi on erittäin raskasta elää.

Mitäpä jos alkaisit elää itsellesi ja nauttisit OMASTA elämästä. Olisit onnellinen perheestä, mutta et kuristaisi heitä "hyväntahtoisuudellasi". Olisit kyllä hieno isä tekemällä juuri niitä asioita, joita olet tehnytkin, mutta ilman analyysia ja ilman narsistista "minä tein sen asennetta". Älä kerjää kiitosta; sinä saat sen automaattisesti , jos sen olet ansainnut.

 

[Oinas -71]

NO olet kyllä aikalailla oikeassa. Olen tällä hetkellä tosi hukassa oman minuuteni kanssa. Olen tajunnut tämän meidän kriisin ja sisäistänyt sen, mutta sen käsittely onkin sitten jo huomattavasti hankalampaa hommaa.

Se että oma ajatusmaailma on ns. mennyt uusiksi(ja oli aikakin) vaatii näköjään oman käsittelynsä kuitenkin. En ole asiaa oikein käsitellyt missään vaiheessa omalta kantiltani. Virheistä on niin helppo syyttää muita vaikka itse tietää tehneensä väärin. Tällä hetkellä olen vain niin varpaillani kaiken suhteen, että tilanteet menevät auttamatta välillä väärin.

Pakko se on myöntää niinkuin täällä jo aikaisemminkin neuvottiin että maltti on valttia. Kuspäitä sitä hättäilemällä. Aivan!!

PS:llä lähinnä tarkoitin että en minä täältä mitään hyväksyntää hae, koska en sitä halua enkä sitä ansaitse. Vastaan itse omista tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. Virheitteni kanssa saan elää ihan itse ja mahdollisuuksien mukaan parantaa ne siten että perheelläni olisi parempi elää minun kanssani.

 

[no]

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että yrität liikaa. Yleensäkin parisuhteessa vaatimukset ovat myrkkyä. Onnellinen suhde voi perustua ainoastaan toisen hyväksymiselle. Tietysti typeryyksiä ei pidä hyväksyä, mutta mikä on typeryyttä onkin sitten paljon tarkempaa rajanvetoa; esim. itsensä ja muiden vahingoittaminen typeryyttä, johon saa ja pitääkin puuttua, mutta miten sen tekee, niin sekin on taitolaji. Taitolaji on herättää toinen, yleensä torumalla saa huonon tuloksen, MUTTA miehen pitää pystyä sanoa asiansa jämäkästi ja osoitettava miehisyytensä, kysellä ei sellaisissa asioissa missä on taatusti oikeassa. Yllätys on, että nainen lopulta pitää miehestä, joka uskaltaa olla sanojensa takana ja mieheen voi luottaa, vaikka vähän tulisi höyryjä päästeltyäkin. Avainsana on itsenäisyys parisuhteessa.

 

[Oinas -71]

Kiitoksia sulle hyvistä neuvoista. Ovat oikeasti auttaneet ymmärtämään tiettyjä asioita. Matka tulee olemaan pitkä ja varmasti kivikkoinen. Tulen antamaan asioille aikaa enkä meinaa "pakottaa" asioita kerralla kuntoon.

 

[no]

Kiitoksia sulle hyvistä neuvoista. Ovat oikeasti auttaneet ymmärtämään tiettyjä asioita. Matka tulee olemaan pitkä ja varmasti kivikkoinen. Tulen antamaan asioille aikaa enkä meinaa "pakottaa" asioita kerralla kuntoon.

Ei kestä kiitellä, asioilla on tapana järjestyä...tavalla tai toisella. Itse katson usein toisen siirron, eli hyvä tapa on toimia myös siten, että ei kommentoi heti mitään, vaan nukkuu ns. yön yli ja ottaa vasta sitten kantaa asioihin.
Idea omasta itsenäisyydestä on itseluottamusta. Kun teen parhaani, niin se riittää; muiden tekemisiin ei juurikaan voi vaikuttaa, kuin toivoa, että he tekisivät myös parhaansa. Yhteiselo on aika kivaa, kun kommunikoi halaamalla ja järjestelemällä pikku yllätyksiä.

 

[Oinas -71]

Rauhallisuus on kannattanut. Tää on taas oikeasti taas kivaa. Kyllä kannatti kuunnella neuvoja. Maltti on ollut valttia. Pitkä on matka vielä ennenkuin kaikki on täydellisen hyvin, mutta oikealla tiellä ollaan.

Nyt hymyillään taas!

 

[no]

Vastoinkäymiset kuuluvat normaaliin elämään ja parisuhteessa ne ovat merkki tarpeesta hakea yhteistä linjaa...

Onpa mukavaa kuulla, tuli hyvä mieli, kiitos tsemppiä jatkossakin..

 

[Oinas -71]

Asiat ovat alkaneet mennä ihan omalla painollaan. Yhteiselo on jo kutakuinkin normaalia. Kumma homma miten tuollaisia pieniä juttuja on tälläisen kriisin jälkeen taas ruvennut arvostamaan ihan erilailla. Pienet hyväilyt olkapäälle, ihana hyvänyön suukko, yhdessä nauraminen, vierekkäin nukahtaminen jne. Kyllä ne tuntuvat hyvältä.Seksihommia ei tässä vaiheessa vielä edes mietitä, se kyllä tulee sieltä kun sen aika on. Hyvää kun kannattaa odottaa.Pettämään en lähtis missään nimessä. Seksi kun kuitenkin on parasta sen oman kullan kanssa. Kun on pitkään ollut yhdessä niin arjesta tulee harmaampaa. Ainakin sen on itse karvaastikin saanut oppia ettei se toinen siinä vierellä pysy jos minä itse en asialle mitään tee.

Jatkoja kaikille tasapuolisesti!

 

[Oinas -71]

Elämä alkaa palautua omiin uomiinsa. Eilen keskuteltiin ei nyt tiukasti vaan kuitenkin asiallisesti ensi alkuun. Vaimo on nyt jostain saanut niin kummallisen ajatuksen päähänsä, etten edes oikein tiedä miten reagoida. Vaimo miettii että minä olisin häntä jättämässä. Mitä minä teen kun olen hänet jättänyt???!!! Tälläisä ajatuksia hän heitti ilmaan.

Sitten kun tänään töissä sain tekstiviestinviestin "ANTEEKSI", niin tuli jotenkin hyvä olo. Hän kuitenkin välittää. No okei hän olisi minut jo jättänyt jos ei välittäisi.

Ei vaan oikein aina tiedä miten kaikkiin asioihin reagoisin. Hermot oon saanut pidettyä hyvin kurissa ja siinä on asia jonka opettelemisessa minulla meni kuitenkin pitkä tovi.

Kyllähän tää on sellaista ylä- ja alamäkeä, sen kanssa on vaan elettävä.

 

[Leena]

Sitähän se elämä aina on, ylä ja alamäkeä.Olen puolestasi niin hyvilläni, kyllä sinä olet paljon tehnytkin nyt suhteenne eteen, sen minkä olen tätä ketjua seurannut niin olen saanut selville että sinussa on ainesta vaikka mihin, kunhan vain tahtosi riittää!
Onnea teidän elämäänne, toivottavasti teillä menee vastaisuudessakin hyvin! Elämä on oppia ikä kaikki ja selvännäkijöitä me emme ole, niin silloin se että kertoo mietteistään toiselle auttaa pitkälle.Tämänpä sinäkin olet jo oppinut. =)