APUA!

[Oinas -71]

Olen kohta nelikymppinen mies. Vaimon kanssa olemme pitäneet kimppaa kohta 18 vuotta. Noin 2,5kk sitten vaimo sanoi yhtäkkiä että nyt riittää. Hän ei jaksa enää. Se oli tosi hilkusella että hän ei olisi jättänyt minua. Meillä on kaksi lasta.Taustana tässä on se että olen aina ollut huono auttamaan kotona. Vaimo yritti mainita asiasta jo aikaisemmin mutta silloin en sitä asiaa kuunnellut ja sama toistui toisen kerran. Vasta kolmannella kerralla kun hän uhkasi minut jättää otin asiasta vaarin. Vaimo sanoi että ei jaksa enää pitää yksin huushollia pystyssä. Se hyvä puoli tässä on että tuli tehtyä itselle herätys ja olen ruvennut auttamaa. Huono puoli on se että vaimo kehui ihastuksellaan ja kuinka mukava mies on riitamme alkuaikoina ja minä olen ns. seonnut siitä.Tiedän että hän ei ole pettänyt minua. Vaimoni sanoo että hän tykkää minusta, mutta hänen sanojansa lainaten olisi väärin sanoa että hän rakastaa minua, on kyllä sanonut aikaisemmin.Olen ollut aina ollut mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt tämä on yhtä helvettiä. Ikinä en ole naista lyönyt enkä lyö. Pahimman riitamme aikana siirsin vaimoni paikasta a paikkaan b ja hänellä jäi nahka oikeasta kädestä väliin. Pahimpana asiana hän kuitenkin mainitsi sen kuinka vihainen olin, ja olinhan minä. Tällä hetkellä teen jokaisesta kärpäsestä sellaisen härkäsen kun en saa pidettyä suutani kiinni. Tiedän että tälläiset asiat vaativat aikaa, mutta mies ilmeisesti on niin pirun mustavalkoinen että se on joko tai. Se tässä vähän ihmetyttääkin. Tiedän että asiat paranevat ajan kanssa, mutta ihankuin minulla ei olisi malttia odottaa. Haluaisin neuvoa siihen miten minun pitää toimia. En ihan helpolla ajatellut kirjoittavani tälläiselle osastolle, mutta kun alkaa oikeasti keinot loppumaan. Tiedän itse pahentavani jokaisella riidanalulla tätä tilannetta, mutta en oikeasti halua mitään muuta kuin että asiat olisivat hyvin. Rakstan vaimoani yli kaiken.

 

[sivupersoona.]

Se on jo hyvä suunta kun itse tiedostatte tilanteen. Itseä niskasta kiinni ja tavat paremmiksi. Itse jo tiedätte mihin suuntaan. Onko anteeksipyynnöt tehty ja lupaukset tapojen korjaamiseen. Yhdessä tekeminen ja vaimon auttaminen olisi hyvä lähtökohta. Siinä samalla puhuen ongelmatilanteestanne.

 

[Oinas -71]

Anteekspyynnöt on pyydetty monet kerrat ja 2,5kk tässä on tsempattu yhteisen asian eteen. Tuntuu vaan niin hölmöltä kun pienistä asioista tulee jatkuvasti isoja riitoja. Molemmat kuitenkin tsemppaavat meidän asian eteen. Miehellä on varmaan ihan eri käsitys suhteen kehittymisestä kuin naisella. Mies tarvitsee aina jotain konkreettista nähdäkseen kehitystä ja kun sitä ei nää turhautuu ja sit alkaa puhua läpiä päähänsä. On tullu nostettua pöydälle niin tyhmiä asioita että kun sitten jälkeenpäin alkaa oikeasti miettiä mitä tuli sanottua niin ei oikeastaan muuta kuin hävettää niin pirusti.
Tänä aamuna oli iso riita ja se alko aivan tyhmästä asiasta. Nyt kun tässä on saanu muutaman tunnin asioita miettiä päätin että nyt niellään kaikki. Kuulostaa varmaan aivan s....nan nyhveröltä, mutta näköjään osaa mieskin olla vähän turhankin herkkä. Ei me kuitenkaan olla mitään tunteettomia kusipäitä loppujen lopuksi.

Itteäni saan meidän riidoista syyttää kun ei ole osannut arvostaa toisen tekemisiä ja nyt kun sitten on herätyskellot soinut niin tulee tehtyä asiat todellakin vaikeimman kautta. Moni asia menee ihan väärin kun ei todellakaan tiedä miten pitäisi toimia. Riitely se vasta taitoa vaatii.
Kiitos neuvoista jo etukäteen.

 

[i]

Anteekspyynnöt on pyydetty monet kerrat ja 2,5kk tässä on tsempattu yhteisen asian eteen. Tuntuu vaan niin hölmöltä kun pienistä asioista tulee jatkuvasti isoja riitoja. Molemmat kuitenkin tsemppaavat meidän asian eteen. Miehellä on varmaan ihan eri käsitys suhteen kehittymisestä kuin naisella. Mies tarvitsee aina jotain konkreettista nähdäkseen kehitystä ja kun sitä ei nää turhautuu ja sit alkaa puhua läpiä päähänsä. On tullu nostettua pöydälle niin tyhmiä asioita että kun sitten jälkeenpäin alkaa oikeasti miettiä mitä tuli sanottua niin ei oikeastaan muuta kuin hävettää niin pirusti.
Tänä aamuna oli iso riita ja se alko aivan tyhmästä asiasta. Nyt kun tässä on saanu muutaman tunnin asioita miettiä päätin että nyt niellään kaikki. Kuulostaa varmaan aivan s....nan nyhveröltä, mutta näköjään osaa mieskin olla vähän turhankin herkkä. Ei me kuitenkaan olla mitään tunteettomia kusipäitä loppujen lopuksi.

Itteäni saan meidän riidoista syyttää kun ei ole osannut arvostaa toisen tekemisiä ja nyt kun sitten on herätyskellot soinut niin tulee tehtyä asiat todellakin vaikeimman kautta. Moni asia menee ihan väärin kun ei todellakaan tiedä miten pitäisi toimia. Riitely se vasta taitoa vaatii.
Kiitos neuvoista jo etukäteen.

........................................................................................................................
Hei, lopeta heti äksyily tai sinun pelisi on pelattu.
Neuvoisin sinua välittömästi keskustelemaan vaimosi kanssa LEMPEÄLLÄ äänensävyllä, niinkuin teit kun sait hänet rakastumaan sinuun. Keskity ja anna ajan todellakin kulua!
Ota katsekontaktia, käytä teitä yhdistäviä asioita: lempimusiikkianne, valokuvianne, toisen sanomia hauskoja sanontoja, lasten myötä tulleita ikimuistoisia ...siis..Kerro mikä on sydäntäsi sykähdyttävin asia vaimossasi, mikä sai sinut tuntemaan, että haluat juuri hänen kaltaisensa naisen kanssa jakaa koko loppuelämäsi.

Minulle tärkeintä oli - kaiken pahan, vuosien pahan jälkeen - sen ymmärtäminen, että mieheni oli TODELLA pahoillaan, hän muisti kaiken, oli ajatellut asioita syvästi ja halusi TODELLA yrittää vielä ja siihen päälle se sydämeni sulattava lempeä ääni.

Toivon sinulle onnistumista Teidän perheenne tähden, arvokkaimman, mitä ihmisellä voi olla.

 

[Joku muu]

Ongelmat eivät taatusti ratkea huutamalla eikä riitelemällä. Vaimosi siis väittää, että osallistut taloustöihin riittämättömästi eikä hän jaksa mielestään pitää huushollia pystyssä ? Tyynnytä mielesi ja kysy jossain vaiheessa häneltä mitä hän tarkalleen haluaisi sinun tekevän kotiapuna. Sitten vaan teet pyydetyt asiat. Niistä tuskin koituu enempää ajanhukkaa kuin jatkuvasta riitelystä.

Älä turhaan sekoita mieltäsi vaimosi puheilla toisista miehistä. Mieti hieman. Kuinka moni tervejärkinen mies haluaisi ihan tosissaan lähteä suhteeseen toisen miehen vaimon kanssa, jolle eron myötä tulisivat todennäköisesti muksutkin mukaan ? Ei kovinkaan moni. Noh..rakastuminen tietenkin on kaukana tervejärkisyydestä kun se kohdalle osuu, mutta yleensä vapaat miehet välttelevät sotkeutumasta varattuihin naisiin, koska vapaitakin on ihan riittävästi tarjolla. Naiset vain tuovat tälläisiä asioita välillä keskusteluhin mukaan ikäänkuin suhde olisi korttipeli, jossa välillä voi heittää jokerin pöydälle. Kahdeksantoista vuoden yhteiselon aikana hän tuntee jo aika hyvin mistä narusta nykäisemällä sinut saa suunniltaan. Tunnista nuo herkät kohtasi ja kirjaa ne ylös. Sitten on helpompi säilyttää maltti, kun pokeripeli käy kuumimmillaan.

 

[vaimo]

Naisellekin rakkaus ja välittäminen on konkreettisia tekoja, mutta ehkä välillä erilaisia kuin miehelle. On itseasiassa todella helppoa sinulle korjata muutamia asioita. Sovi puolisosi kanssa kodinhoidosta mitkä asiat kuuluvat sinulle, ja mitkä hänelle. Esim sinä voit ottaa täyden vastuun esim ulkohommista, imuroinnista ja tiskihuollosta. (Meillä minä en miehen työmatkoja lukuunottamatta laita edes omaa lautastani tiskikoneeseen, koska tiskihommat kuuluvat miehelle. Taasen hän ei pyykkiin koske lasinkaan, se kuuluu minulle. Minusta on aivan ihanaa se, että osasta kotitöistä minun ei tarvitse huolehtia laisinkaan.) Tehkää lista kaikista kotihommista, ja jakakaa tehtävät.

Samalla tavalla sopikaa muistakin parisuhdetta koskevista säännöistä. Esim se, että kumpikaan ei saa ovet paukkuen lähteä kotoa, vihaisena ei nukkumaan, ja että erolla ei saa uhkailla. Teille jää enemmän aikaa sopia asianne kun on pelisäännöt selvät.

Ja vielä: kerroit todella rakastavasi vaimoasi. Oletko varma että hän sen tietää, tajuaa ja ymmärtää? Tee tähänkin pieni teko: tänään kukkakaupan kautta kotiin, ja laita vielä kortti mukaan jossa kerrot rakkaudestasi.

 

[sohvis]

Mitä te kiukkuatte jostain kotiaskareista.Mitä väliä sillä on kumpi niitä tekee.Meikäläinen sinkkuna tekee kaiken itse eikä nuo hommat pahalta tunnu.Helppoja juttuja.Ajatuskin että joku joutuisi tekemään puolestani jotain,ei käy.Kaiken teen itse.Siinä sivussa voin tehdä jotain toisenkin puolesta.

 

[Muutama ajatus]

"Tyynnytä mielesi ja kysy jossain vaiheessa häneltä mitä hän tarkalleen haluaisi sinun tekevän kotiapuna. Sitten vaan teet pyydetyt asiat."

Naisellekin rakkaus ja välittäminen on konkreettisia tekoja, mutta ehkä välillä erilaisia kuin miehelle. On itseasiassa todella helppoa sinulle korjata muutamia asioita. Sovi puolisosi kanssa kodinhoidosta mitkä asiat kuuluvat sinulle, ja mitkä hänelle. Esim sinä voit ottaa täyden vastuun esim ulkohommista, imuroinnista ja tiskihuollosta. Tehkää lista kaikista kotihommista, ja jakakaa tehtävät.

Ensimmäiseen lainaukseen viitaten... Minusta mies ei ole "kotiapu" vaan tasavertainen yksilö kodin asioiden hoidossa! Äitien ja esimiesten tehtävä on jakee tehtäviä ja kertoa, kuka tekee mitäkin. Ota imuri käteen imuroi tai mitä tahansa, kunhan omilla aivoilla ajatellen, itse aloittaen ja lopettaen. Itselleni tärkeää on vastuun jakaminen. Minulle ei riitä, että minun pitäisi vahtia ja aktivoida tekemisiä vaikka toinen sitten varsinaisen työn tekeekin.

Jos työn ja vastuunjako ei muutoin menee luonnollisesti, niin sitten istukaa alas ja sopikaa kuka vastaa mistäkin. Ja tämähän ei tietenkään tarkoita, että toinenkin voisi niinhin hommiin osallistua

Samalla tavalla sopikaa muistakin parisuhdetta koskevista säännöistä. Esim se, että kumpikaan ei saa ovet paukkuen lähteä kotoa, vihaisena ei nukkumaan, ja että erolla ei saa uhkailla. Teille jää enemmän aikaa sopia asianne kun on pelisäännöt selvät.

Oletko kysynyt vaimoltasi, miten hän haluaisi asioista keskusteltavan. Ja muista aloittaa itsekin keskusteluja, se välittää osaltaan kuvaa välittämisestä. Naisille keskustelu on usein tärkeämpää kuin sen lopputulos. Miehet taas tuntuvat tähtäävään ja painottavan lopputulokseen eivätkä muista jakaa ajatuksiaan, mitä kaikkia ovat ajatellet ja miten ovat ajatuksensa muodostaneet. Olethan muuten kertonut vaimollesi ne ajatukset, mitä olet tänne kirjoittanut? Tai näytä vaikka tekstit.

Ja vielä: kerroit todella rakastavasi vaimoasi. Oletko varma että hän sen tietää, tajuaa ja ymmärtää? Tee tähänkin pieni teko: tänään kukkakaupan kautta kotiin, ja laita vielä kortti mukaan jossa kerrot rakkaudestasi.

Ja ohimennessä anna suukko, halaus, sipaisu tai ihaileva katse.

Varo kuitenkin, että yrittäminen ei mene liiallisuuksiin, koska silloin se varmasti ärsyttää.

Hyviä neuvoja olet saanut aiemmiltakin. Vaikutut oikein fiksulta tyypiltä ja haluat saada hommat toimimaan. Valitettavaa vain, että tajusit asian vasta kolmannella kerralla. Mutta oppia ikä kaikki Tämän kokemuksen jälkeen kuuntelet varmasti herkemmällä korvalla.

PS: Ja unohda se mustasukkaisuus (tai siis älä näytä sitä) ja oman pahan olon purkaminen kiukuttelemalla! Ne eivät auta tässä tilanteessa.

 

[sadettaja]

Lähetetään nämä sohvaperunat tälle nimimerkki "sohvis"kun me kiukkuilemme turhasta. "Siinä sivussa voin tehdä jotain toisenkin puolesta".
Ongelmamme on ratkaistu ja annappa osoite minne sohvaperunakuorman voi lähettää.

 

[Oinas -71]

ISOT KIITOKSET KAIKILLE OSALLISTUNEILLE!

Teistä oli paljon apua, KIITOS!

 

[Emppuu]

Meillä on kaksi lasta.Taustana tässä on se että olen aina ollut huono auttamaan kotona. Vaimo yritti mainita asiasta jo aikaisemmin mutta silloin en sitä asiaa kuunnellut ja sama toistui toisen kerran. Vasta kolmannella kerralla kun hän uhkasi minut jättää otin asiasta vaarin. Vaimo sanoi että ei jaksa enää pitää yksin huushollia pystyssä. Se hyvä puoli tässä on että tuli tehtyä itselle herätys ja olen ruvennut auttamaa. Huono puoli on se että vaimo kehui ihastuksellaan ja kuinka mukava mies on riitamme alkuaikoina ja minä olen ns. seonnut siitä.Tiedän että hän ei ole pettänyt minua. Vaimoni sanoo että hän tykkää minusta, mutta hänen sanojansa lainaten olisi väärin sanoa että hän rakastaa minua, on kyllä sanonut aikaisemmin.Olen ollut aina ollut mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt tämä on yhtä helvettiä. Ikinä en ole naista lyönyt enkä lyö. Pahimman riitamme aikana siirsin vaimoni paikasta a paikkaan b ja hänellä jäi nahka oikeasta kädestä väliin. Pahimpana asiana hän kuitenkin mainitsi sen kuinka vihainen olin, ja olinhan minä. Tällä hetkellä teen jokaisesta kärpäsestä sellaisen härkäsen kun en saa pidettyä suutani kiinni. Tiedän että tälläiset asiat vaativat aikaa, mutta mies ilmeisesti on niin pirun mustavalkoinen että se on joko tai. Se tässä vähän ihmetyttääkin. Tiedän että asiat paranevat ajan kanssa, mutta ihankuin minulla ei olisi malttia odottaa. Haluaisin neuvoa siihen miten minun pitää toimia. En ihan helpolla ajatellut kirjoittavani tälläiselle osastolle, mutta kun alkaa oikeasti keinot loppumaan. Tiedän itse pahentavani jokaisella riidanalulla tätä tilannetta, mutta en oikeasti halua mitään muuta kuin että asiat olisivat hyvin. Rakstan vaimoani yli kaiken.

Ensinnäkin on hyvä, ettette ole eronneet kotitöiden vuoksi. Se olisikin täysin turha (?) syy erolle ja noin pitkän suhteen katkaisemiselle. Näin naisnäkökulmasta kuitenkin ymmärrän oikein hyvin, että vaimosi on hermostunut sinun vapaamatkustajuuteesi siellä kotona. Vaimo katsoo perhettä kokonaisuutena ja hoitaa kotityöt ym. Jos olet aikaisemmin jättänyt väliin kotityöt, se näyttää vaimon silmin siltä, ettet välitä ottaa vastuuta kokonaisuudesta ja antaa viestiä siitä, ettet arvosta näitä asioista. Kotityöt ovat yksi osa rakkauden osoittamista. Puhtaat lakanat vuoteessa viestittävät samaa "minä välitän sinusta". Onkin hyvä, että olet nyt pysähtynyt miettimään näitä asioita.

Mustasukkainen saa olla ja todennäköisesti vaimosi on myös halunnut testata, tuletko mustasukkaiseksi. Sehän osoittaa hänelle, rakastatko häntä vai et. Jos ei rakasta, niin tuskin on tarvetta olla mustasukkainenkaan, eikö vain? Vihainenkin saa olla, mutta kannattanee tässä tilanteessa miettiä, miten sen vihan osoittaa, viestittää toiselle. Haluatko vihan kautta saada vaimosi reagoimaan johonkin tiettyyn asiaan? Oletko vihainen vaimollesi vai itsellesi?

Sinulla on kova hätä siitä, että menetät itsellesi tärkeän ihmisen. Nyt rauhoitut ja vedät vähän aikaa henkeä. Älä missään tapauksessa tee mitään harkitsematonta ja typerää (kuten siirtele häntä vauhdilla paikasta a paikkaan b), jottei vaimosi ihan aidosti ota tavaroitaan ja lähde. Mieti, mistä vaimosi on ilahtunut silloin, kun teillä meni hyvin ja ilahduta häntä. Osoita rakkautesi häneen myös teoilla, ei pelkällä puheella. Kun naisena kokee olevansa vain kodinhoitaja, alkaa rakkauden tunne ja tahto rakastaa aivan oikeasti laimenemaan. Silloin on avoin ottamaan vastaan romantiikkaa suhteen ulkopuolelta (silloin muistaa taas, miltä tuntuu olla NAINEN eikä pelkkä kodinhoitaja) ja se ei ole kenenkään edun mukaista. Mieti, millä saat vaimosi taas tuntemaan, että hän on sinulle tärkeä naisena.

 

[näin on näreet]

Tyypillistä käytöstä naiselle, valmistaudu siirtämään hänet ulkoruokintaan ja pidä lasten koti itselläsi. Siperia hänet kasvattaa, ei kannata alkaa kynnysmatoksi.

 

[Oinas -71]

Käytiin viikonloppuna viemässä lapset isovanhemmilleni jotka asuvat etelä-suomessa. Meille tuli riita sitten siinä ajaessa ihan mitättömästä asiasta. Ja pakko myöntää tällä kertaa ettei ollut edes pelkästään oma vika. Olen huomannut vaimollani sellaisen suojakuoren nyt päällä että jos vaan vähänkin puhun jostain tietystä asiasta niin kilpi nousee ja ääni kohoaa. En ole itse siinä näköjään pekka parempi koska heti sen jälkeen teen itse juuri samalla lailla. Siinä sitten ajettiin muutama tunti eteenpäin ja oltiin hyvin hiljaa ja tuli tietty mietittyä asioita sitten. Kaikki auttamisasiat ja toisen arvostaminen tekemisen kautta on tänä päivänä jo ok, mutta olemme sellaisessa pattitilanteessa jonka aukaisemiseen ei perkule oikein tiedä mitä tekisi. Kun sitten myöhemmin matkalla keskustelimme sanoin vaimolle että minä hoidan sen että en varmasti päästä mitään tilannetta riitelyyn asti. Sanoin vaimolle että hän saa keskittyä omaan itseensä. Tänä päivänä me tiedostamme jo molemmat että vaimon pitää itse saada ajatuksensa kasaan ja löytää se kipinä mikä siellä on aikaisemmin ollut. Minä tulen häntä siinä kaikin keinoin auttamaan. Pitää ilmeisesti olla vaan ite enemmän varpaillaan. Tämä asia on jo vaatinut hyvin paljon työtä ja vaatii sitä kyllä paljon vielä lisää. Olen kuitenkin itselleni jo todennut että en kenen tahansa takia olisi valmis tekemään näin paljon "hommia". On kuitenkin oma rakas vaimo kyseessä. Olen tehnyt paljon yhteiselossa virheitä. Ja ne kyllä myönnän. Oma esikuvani aviomiehestä eli isäni ei ikinä tikkua risttin laittanut kotihommissa. Se on kuitenkin aina pirun helppo syyttää muita kun vika on itessä. Kun lapset ovat poissa tämän viikon niin hän vaan odottaa että tästä viikosta tulee yhtä helvettiä että me vaan riideltäisiin kokoajan. Sanoin hänelle eilen ennenkuin menimme nukkumaan saavuttuamme kotiin että pidän huolen siitä että hänellä tulee olemaan kiva viikko. Ei hän sitä uskonut. Tilanteen vaikeus on siinä kun tiedän että teen omat asiani niin hyvin kuin pystyn ottaen vaimoni huomioon auttamalla ja huomioimalla, niin kaikki avaimet on hänellä käsissään. Minä elän vain toivoen että kaikki kääntyy hyväksi.

 

[nainen 30v]

Ihanaa kun panostat noin suhteeseenne!!! Voimia sinulle! Ja onnea! =)

 

[sivupersoona.]

Onko vaimonne sanonut mitä hän haluaisi teidän tekevän? Ettette vaan turhaan tietämättänne tee vääriä asioita.

 

[Oinas -71]

Kyllähän vaimo on jo itsekin sanonut kun olen kysynyt mitä oikeasti voin tehdä niin vastaus on ollut ettet mitään, olet vain oma itsesi sillä erotuksella että jatkat auttamista sekä muuta huolenpitoa. Hän sanoi että tykkääminen ei koskaan ole ollut ongelma. Se mistä itse olen ylpeä on se, että kyllä se vähän vanhempikin koira oikeasti voi oppia uusia konsteja ja tapoja jotka tulee oikeasti itsestään jos vain kovasti haluaa. Tähän meidän suomalaiset "machot" sanois vaan että ...tu mikä nyhverö. Mulle on kuitenkin aivan ,,,un sama mitä musta ajattelee joku pystymettän mies. On todellakin tullut huomattua kuinka pirun herkkä puoli sitä on ainakin meikäläiselle osunut. Ainoa asia mitä haluan on se, että saan vaimoni taas tykkäämään minusta.

 

[sivupersoona.]

Onko hän sitten sanonut mikä estää tykkäämästä?
Vai puuttuuko siitä vaan se, ettei hän sano ääneen rakastavansa teitä?
Niin kyllä me miehetkin sitä huomiota kaivataan. Ainakin sen huomaa, jos se puuttuu.

 

[koko perheen piika]

Mitä te kiukkuatte jostain kotiaskareista.Mitä väliä sillä on kumpi niitä tekee.Meikäläinen sinkkuna tekee kaiken itse eikä nuo hommat pahalta tunnu.Helppoja juttuja.Ajatuskin että joku joutuisi tekemään puolestani jotain,ei käy.Kaiken teen itse.Siinä sivussa voin tehdä jotain toisenkin puolesta.

Voi Sohvis hyvä.
Puhut ihan eri asiaa kuin muut.
Kyllä kai jokainen jälkensä siivoaa, mutta kun joutuu YKSIN siivoamaan toistenkin jäljet ja käy töissä niin kuin muutkin perheessä.
Jos kumppanisi panisi sohvalle makuulleen ja sinä passaisit häntä ja korjailisit jälkiä kumppanin perseen takana, luulis alkavan suakin veettään pikku hiljaa.

 

[Oih!]

Olisipa minullakin tuollainen mies joka ongelman ilmetessä yrittäisi vilpittömästi sitä ratkaista! Meillä miehellä ei riitä kiinnostus vaikka ongelma onkin vakava.

 

[Naikkonennn]

Voi mulla tuli tässä semmonen olo, että Rakas Oinas-71, kuulostat jotenkin niin mun mieheltä, voisi olla aivan hänen kirjoittama! Sillon kun hän on, onnekseni, suhteemme alkupuolella selvitellyt näitä asioita itselleen ja minulle suunnilleen samanlaisin sanakääntein kuin sinä täällä...Voin sanoa, seikka mikä tuntuu sua hieman vaivaavan - se ei miehisyyttä vie pois TIpan tippaa vaikka auttaakin vaimoaan kotona. sitähän se on se parisuhde, jaetaan yhteistä taakkaa.. sehän on siis vain entistä miehisempää?

Ja tämä oli hyvin sanottu, olen sama mieltä kanssasi: "Miehellä on varmaan ihan eri käsitys suhteen kehittymisestä kuin naisella. Mies tarvitsee aina jotain konkreettista nähdäkseen kehitystä ja kun sitä ei nää turhautuu ja sit alkaa puhua läpiä päähänsä."

Sä oot oikeilla jäljillä kun oikeasti pohdit näitä. Pitkissä suhteissa on vaan se että sitä vuosien painolastia ei ole helppo nakata pois, aina riidat kietoutuvat edellisiin ja edellisiin ja... mut vaikka tuleekin pieniä kinoja ja vastoinkäymisiä niin älä anna lannistaa.

Ja olethan muistanut sanoa tuon vaimolles mitä tännekin jo kahteen otteeseen olet kirjoittanut: "Ainoa asia mitä haluan on se, että saan vaimoni taas tykkäämään minusta." ja "en oikeasti halua mitään muuta kuin että asiat olisivat hyvin. Rakstan vaimoani yli kaiken." Nuo sanat on naiselle kuin naiselle pelkkää hunajaa....

 

[Oinas -71]

Ollaan nyt kolmatta päivää keskenämme kotona. Vaimo nauttinut todellakin yksinolosta kun olen päivät töissä. Hän vaikuttaa paljon iloisemmalta ja sosiaalisemmalta. Sanoin hänelle ,kun hän mainitsi ettei hän oikein ole oma itsensä kun hän ei tee kotona mitään on vaan, että ei todellakaan tarvi tehdäkään mitään. Minä voin laittaa kotia kuntoon kun pääsen töistä.

Kuitenkin huomaan hänen olevan sen verran varovainen ja pelkää varmasti että milloin se eka riita sitten tulee. Ei tuu enää, riidat on riidelty ainakin omalta osalta ja nyt keskitytään vain ja ainoastaan suhteen kuntoon laittamiseen. Parempaan ollaan menossa sellainen tunne ainakin minulla on.

Kiitoksia hyvistä neuvoista. Olette olleet ihania!

 

[Malttivaltti]

Ollaan nyt kolmatta päivää keskenämme kotona. Vaimo nauttinut todellakin yksinolosta kun olen päivät töissä. Hän vaikuttaa paljon iloisemmalta ja sosiaalisemmalta. Sanoin hänelle ,kun hän mainitsi ettei hän oikein ole oma itsensä kun hän ei tee kotona mitään on vaan, että ei todellakaan tarvi tehdäkään mitään. Minä voin laittaa kotia kuntoon kun pääsen töistä.

Kuitenkin huomaan hänen olevan sen verran varovainen ja pelkää varmasti että milloin se eka riita sitten tulee. Ei tuu enää, riidat on riidelty ainakin omalta osalta ja nyt keskitytään vain ja ainoastaan suhteen kuntoon laittamiseen. Parempaan ollaan menossa sellainen tunne ainakin minulla on.

Kiitoksia hyvistä neuvoista. Olette olleet ihania!

Mukavaa, että hommat ovat lähteneet oikeaan suuntaan!

Riitoja tulee varmasti mutta eivät ne ole maailmanloppu, jos perusoleminen on mukavaa.

Kuulostat hieman hätäiseltä mieheltä, joten muista että maltti on valttia. Lopulliseen muutokseen ja tilanteen korjautumiseen menee varmasti kuukausia. Ihmisen mieli ei käänny ketterästi ja vaikka kääntyisikin, itseäni ainakin mietityttää takaraivossa, että onkohan tämä nyt varmasti "oikeaa". Vähän niin kuin itsekin kirjoitit varovaisuudesta.

Mukavaa kesää ja onnellista loppuelämää!

 

[Oinas -71]

Koko viikko kohta mennyt. Oltiin eilen illalla syömässä ja oli tosi hauskaa. Kun sitten myöhemmin illalla tultiin kotiin ruvettiin asiallisesti keskustelemaan. Ei tullut enää riitaa. Niinkuin "Naikkonen" kirjoitti paljon asioita vedettiin menneisyydestä esiin ja setvittiin vanhoja. Puoli yötä siinä vierähti, mutta oli se sen arvoista. Itse ainakin tulin siihen tulokseen, että tilanteen vaikeus on siinä että vaimon on vaikea antaa anteeksi mitä oon tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Toinen asia mikä häntä vaivaa on se, että hän ei uskalla luottaa siihen että se auttaminen ja vastuunottaminen jatkuisi. En minä siitä häntä edes ihmettele. Kun tämä on jatkunut jo niinkin kauan niin aikaahan se vie.

Niinkuin edellinen kirjoittaja mainitsi taidan olla vähän hätäinen sielu. Parasta on kuitenkin kun molemmat alkavat tiedostaa pikkuhiljaa että asialle on tehtävissä jotain.

Kaikkein hölmöimmältä tuntu tuo aikaisempi oma käyttäytyminen. Kuinka h....tin tyhmä sitä oikeasti on tullut oltua. Kuinka helpolla sitä on töistä tultua ottanut sen perkuleen kaukosäätimen käteen sen sijaan että olisi oikeasti tehnyt jotain yhteisen kodin eteen. Kaksi periaatepäätöstä oon ite tehnyt. Televisio arvoasteikolla todella alas ja toinen on että en enää ikinä sano että teen sen huomenna. Ainakin omasta mielestäni näillä pitäisi jo vähän matkaa päästä eteenpäin. Mikäköhän sen tekee että AINA kaikki oppiminen pitää mennä sen kuuluisan kantapään kautta. En tiedä, tyhmyyttä kaiketi??!! 12. päivä tulee täyteen kolme kuukautta tätä kriisiä ja vasta nyt tilanne alkaa edes vähän paranemaan. En tiedä kuinka kauan se kestää, mutta annan takuuvarmasti vaimolle kaiken sen ajan minkä hän haluaa ja tarvitsee.

 

[Tästä se lähtee]

Joku viisastuu myöhään, joku ei koskaan. Onneksi sinä näet nyt eron entisen ja nykyisen välillä. Hyvin tässä käy.

Muista, että entinen tilanne jatkui pitkään. Vaimon luottamuksen voittaminen ei tapahdu hetkessä, se tulee pikkuhiljaa, kun elämänne jatkuu nykyisellään eli sinä olet myös aktiivisesti mukana kotihommissa ja asioissa.

Vaimosi toimi oikeastaan hyvin, kun pakotti sinut heräämään. Ei tätä olisi tapahtunut, ellei hän olisi totaalisesti räjähtänyt ja vetänyt viimeistä korttia esille. - Tavallisen tyhmä mies. Ei älyä, mikä on tärkeintä kuin pakon edessä.

Kun nyt olette hyvällä alulla, järjestä teille yhteistä aikaa myös kahden jatkossakin. Jos kerran viikossa voisitte käydä vaikkapa lenkillä tai elokuvissa kahden, sekin olisi paljon. Sellainen lähentää ja siinä samalla jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Yhdessä tekeminen on sitä, mikä pitää perheet ja pariskunnat kasassa. Siivotaan yhdessä, leivotaan ja laitetaan ruokaa yhdessä, käydään ostoksilla yhdessä, rempataan huushollia yhdessä, mietitään asioitten tärkeysjärjestystä yhdessä - missä säästetään ja mitä hankitaan - jne. Ei se sen kummempaa ole. Kaikilla on hyvä olo eikä katkeruuksia tai yksin puurtamisen ja taakan kantamisen tunteita tule. Jaettu taakka on kevyt ja jaettu ilo on moninkertainen ilo. Niin se toimii.

 

[Oinas -71]

Kyllä se vaan hyvin paikkansa pitää mitä täällä aikaisemmin kirjoitettiin. Eilen oli iso riita. Eka jo pieneen toviin. Tuntu ihan pirun pahalta. Jotain positiivista kuitenkin, molemmat on päättänyt että tehdään kaikki tämän suhteen hyväksi. Tuli uhattua siinä vihasena ulosheittämisellä. Vaimo muuttu ihan täysin sen jälkeen. Nyt kuulemma minä teen päätökset miten tämä suhde etenee. Alkaa oikeasti menemään ymmärryksen tuolle puolelle, että mikä tässä on homman nimi. Päällimmäinen tunne on vaan ankara väsymys.

Oltiin lauantaina ulkona tuttujen kanssa. Siellä oli yksi tosi tuttu pari joka ilmeisesti on eroamassa. Tunnen rouvan jo aikojen takaa. Ei mitään sellaista. Olin poikavuosina ihastunut kyllä häneen, mutta siitä on jo 20vuotta. Hän tuntee tilanteemme myös. Hän oli jo sitä mieltä että olemme eroamassa ja kuinka hän olisi kaikin keinoin valmis auttamaan minua. Muuttamaan takaisin paikkakunnalle, oli jo melkein yhteen muuttamassa että voidaan auttaa toisiamme.

Ei tällästä oikein tahdo jaksaa enää. Tuli toisen joku saakelin ihme kramppi eilen kun pulssi nousi taivaaseen. Se vielä kaiken huipuks että tässä alkaa terveys mennä. Ei pitäs tän ikäsellä tuo sydänkään pettää, mutta joku mättää ja pahasti.

ON TÄÄ ELÄMÄ YHTÄ HELVETTIÄ!