Meillä sama homma sinänsä (paitsi anopilla ei mielenterveys ongelmia) , että anoppi vaatii lasta yö kylään luokseen. Oikeastaan koko ajan syntymästä lähtien on ollut semmosta , "jäät mummon luokse yö kylään" juttua. Ihan semmonen paniikki iskee, että mikä ihme ytty se on saada tuo lapsi sinne yöksi. En vaan ymmärrä. Olen yrittänyt järjestää paljon yhteistä aikaa heille. Käydään paljon kylässä heillä ja ovat tervetulleita meille kylään lapsen kanssa touhuamaan ja paljon ovat meillä käyneetkin. Tuntuu vaan, ettei mikään riitä. Lapsi on nyt 1-vuotias ja joskus kun hän oli vauva niin paniikissa sanoin, ettei pieni vauva voi olla vielä vanhemistaan erossa, että niin monta yötä kun vuottakin. Nyt on alkanut hirvee painostus ja kimputus, vihjailu ja niskojen nakkelu miten lapsi pitäisi viedä heille yöksi. Omat vahempani eivät kimputa lasta luokseen yö kylään. En koe mitään tarvetta lähteä minnekkään baariin tms, että lapsen pitäisi siksi olla yötä poissa kotoa. Muutenkin tuntuu jotenkin hullulta viedä tuollainen pieni yöksi jonnekkin, ilman meitä ja pois kodistaan jos kuitenkin itse ollaan kotona. Olen yrittänyt selittää, että kyllä sekin aika tulee, kun pyytää oikeen, että saa yö kyläillä..yms. Tuon ikäinen muutenkin tuntuu, että elää rutiineista ja nauttii, kun saa ilalla rueta äitin tai isän kanssa nukkumaan omaan sänkyyn.
Onhan meilläkin omat kismamme ja erimielisyytemme lapsen hoidon suhteen anopin kanssa ja hyvin eri tavoin ajattelemme asioista. Tämä ei kuitenkaan ole päälimmäinen syy miksei lapsi siellä öitä vietä. Enenmmänkin ajatten vain, että MIKSI? Miksi 1-vuotiaan pitäisi mennä sinne yöksi? Päivälläkin voi touhuta, leikkiä..yms. Anoppin myös hyvin hmm. päättäväinen ihminen ja tekee asioita niinkuin tahtoo. Olen varma, että jos sanoisin miten jokin asia tehdään lapsen kanssa niin hän tekisi niinkuin lystää. Ei arvosta sanomisiani niin paljon ,että toimisi kuten olen pyytänyt. Pukee lasta ihan tajuttomasti, vaikka olisin sanonut mitkä vaatteet on ulos sopivat..yms. Joten siis luottamuskin meidän väliltä puuttuu mikä osaltaankin rajoittaa hoitoon vienti halujani. Myöskin se, että mitä enemmän hän on lapsen kanssa, hän alkaa määrätä tai neuvoa miten lapsen kanssa pitää olla miten tehdä/syöttää..yms mitä enemmän siimaa annat niin tavallaan sitä vaikeammaksi hän käy. Samoin hän on hyvin lapsen itkusta ahdistuva ihminen, heti jos lapsi yhtään enemmän itkee niin hänelle tulee kauhea paniikki ja hätä saada lapsi lopettamaan. Sirkus on valmis, alkaa mieleton tilulilu lei shou ja pipi on poissa ELÄ VAAN ITKE MISSÄÄN NIMESSÄ ASENNE. Minusta se on outoa, kun lapsi kuitenkin rauhoittuu itkuistaan yleensä nopeasti kun jos vaikka kaatuu niin puhalletaan ja sylitellään yms. Kuitenkin negatiivisia tunteita lapsi ei saisi näyttää, kun mummolla on niin kova tarve, että lapsi on KOKO AJAN TODELLA ILOINEN.
Toisaalta tuntuu tai anoppi saa painostuksellaan minut tuntemaan itsekkääksi ja pahaksi ihmiseksi ja vihjailee, että lapsesta kasvaa "mammanpoika", mutta silti aaa. Vaikea selittää. Lapsi on todella puhki ja ylikierroksilla jos käy siellä 3 tuntia leikkimässä, kun mummolassa olo on aika hmm. pyöritystä. Koko ajan järjestäävät ohjelmaa ja koko ajan on joku tililuntilluhillu dillu killu sillu shou pystyssä. Anoppi puhuu pojalle melkein koko ajan, eikä lapsella ole sielä oikeen omalle ajattelulle tai rauhoittumiselle aikaa. Tuntuu, että lapsi olisi ihan sekaisin jos viettäisi siellä illan ja yön ja vielä seuraavan aamun...Vaikea selittää.. Olenko teidän mielestä täysin hirviö kun en vie 1-vuotiasta mummolaan yöksi? Tulin nyt kuokkimaan toisten ketjuun, mutta kuitenkin niin samaa asiaa vaikkei tällä mummolla mielenterveydellisiä ongelmia olekkaan.