V
Vieras
Vieras
Olen aika neuvonton ja loppu tilanteeseen joka on kärjistynyt viime kuukausina tosi pahaksi.
olen ajatellut pitää palaveria sukulaisten kesken lapsestamme,tai niiden kesken ketkä osallistuu hoitoon.
Meillä on tullut järkyttäviä kurinpidollisia ongelmia lapsemme suhteen.Olen vielä kotona tämän lapsemme kanssa ja meidän kahden välit on hyvin lämpimät,mutta vaikka olen yrittänyt olla selkeä ja johdonmukainen niin lapsi ei usko minua vaan pitää kaverina. Meillä säänöt ja anoppilassa ei jossa lapsi on joskus pari iltaa viikossa hoidossa.Siellä poika saa rikkoa kaikkea mitkä meillä on sääntönä. Mies on reissuhommissa,olen kasvatusasioissa yksin ja sit apuna tuo anoppi.
No mutta ongelma on nyt myös se mies,näiden ongelmien myötä on paljastunut tosi surullinen piirre miehestäni,joka saa minut takajaloilleni ja miettimään eroa. Mies komentaa lapsen nukkumaan,jos lapsi sanoo ei,mies jättää komennuksen kesken ja sanoo lapselle no ei sitten kusipää
Tai esim jos lapsi avasi autossa turvavyöt mies sanoo kerran että vyöt takaisin ja jos lapsi sanoo ei ,isä vastaa että no vitun sama se hänelle sit on ,lyö pääs äkkijarrutuksessa.
Lapsi on alkanut kokeilla rajojaan ja ainut joka edes laittaa ne rajat on minä.Jos poika ei tottele minä vien jäähylle sen vaikka sen satakertaa,mutta lapsi tosiaan jaksaa pistää vastaa enempi kuin minä,olen väsynyt kiukutteluun ja anoppiin joka antaa karkit ja pullat ennen ruokaa,jatkuvasti ostaa uusia leluja,poika saa tehdä sitä sun tätä.
Hän kasvatti aikoinaan mieheni vapaankasvatuksen aatteella,joten en tiedä mitä hän näistä asioista ajattelee ja olen jo monesti sanonut että hänen pitäisi luoda säännöt lapselle.....ne on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Lapsen isä on ihana mies,mutta on täysi ulalla kasvatuksesta,ehkä siksi että häntä ei ole koskaan kasvatettu.hän turhautuu näkyvästi heti kun lapsi ei tottele.
Mitä siis tehdä,sisälläni on kuin olisi taakka....
olen ajatellut pitää palaveria sukulaisten kesken lapsestamme,tai niiden kesken ketkä osallistuu hoitoon.
Meillä on tullut järkyttäviä kurinpidollisia ongelmia lapsemme suhteen.Olen vielä kotona tämän lapsemme kanssa ja meidän kahden välit on hyvin lämpimät,mutta vaikka olen yrittänyt olla selkeä ja johdonmukainen niin lapsi ei usko minua vaan pitää kaverina. Meillä säänöt ja anoppilassa ei jossa lapsi on joskus pari iltaa viikossa hoidossa.Siellä poika saa rikkoa kaikkea mitkä meillä on sääntönä. Mies on reissuhommissa,olen kasvatusasioissa yksin ja sit apuna tuo anoppi.
No mutta ongelma on nyt myös se mies,näiden ongelmien myötä on paljastunut tosi surullinen piirre miehestäni,joka saa minut takajaloilleni ja miettimään eroa. Mies komentaa lapsen nukkumaan,jos lapsi sanoo ei,mies jättää komennuksen kesken ja sanoo lapselle no ei sitten kusipää
Tai esim jos lapsi avasi autossa turvavyöt mies sanoo kerran että vyöt takaisin ja jos lapsi sanoo ei ,isä vastaa että no vitun sama se hänelle sit on ,lyö pääs äkkijarrutuksessa.
Lapsi on alkanut kokeilla rajojaan ja ainut joka edes laittaa ne rajat on minä.Jos poika ei tottele minä vien jäähylle sen vaikka sen satakertaa,mutta lapsi tosiaan jaksaa pistää vastaa enempi kuin minä,olen väsynyt kiukutteluun ja anoppiin joka antaa karkit ja pullat ennen ruokaa,jatkuvasti ostaa uusia leluja,poika saa tehdä sitä sun tätä.
Hän kasvatti aikoinaan mieheni vapaankasvatuksen aatteella,joten en tiedä mitä hän näistä asioista ajattelee ja olen jo monesti sanonut että hänen pitäisi luoda säännöt lapselle.....ne on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Lapsen isä on ihana mies,mutta on täysi ulalla kasvatuksesta,ehkä siksi että häntä ei ole koskaan kasvatettu.hän turhautuu näkyvästi heti kun lapsi ei tottele.
Mitä siis tehdä,sisälläni on kuin olisi taakka....
