E
esikoisen äiti
Vieras
Kyllä anopin hössötyksestä voi ja saa ärsyyntyä. Oma äitini kuoli pari kuukautta ennen lapsemme syntymää yllättäen, ja se oli vaikea paikka. Omaan äitiyteen suhtautuminen muuttui erisävyiseksi ja prosessi jatkuu vielä pitkään. Nyt lapsella on vaan se yksi mummo, joka jo ennen raskautta moneen kertaan pyyteli että "Tehkää hänelle sellainen pikku-vauva". Lasten saaminen ei ensinnäkään ole itsestään selvyys ja jokainen pariskunta miettii itse perheen perustamista omista lähtökohdistaan. Mummo olisi lapsen synnyttyä heti ängennyt laitokselle, mutta mieheni sai hänet taivuteltua tulemaan vasta kotiin. Mieheni puhelin soi sitten joka päivä ja kyseltiin ollaanko jo kotona että tulevat käymään. Olisin itse halunnut olla ekan viikon rauhassa, mutta toisena kotiutumispäivänä kutsuivat itsensä kylään. Samantien oli pakko saada lapsi syliin, vaikka totta puhuen en siinä vaiheessa vielä itsekkään ollut saanut lastani tarpeeksi sylitellä (lapsi 5 päivää vanha). Ekan käynnin jälkeen meidän sitten olisi pitänyt heti mennä heille kylään vauvan kanssa. Kun ei vielä muuallakaan oltu käyty! Jatkuvasti mummo sitten soitteli ja kyseli koska mennään kylään. Mulla oli rinnat ihan rikki imetyksestä ja muutenkin kotona homma luisti jotenkuten, joten ei paljon kiinnostanut lähteä kylään. Kerran mies sitten puolipakolla vei sinne ja olin aika stressaantunut. Sama juttu kävi äitienpäivänä. Edellisenä päivänä isovanhemmat olivat olleet meillä, mutta äitienpäivänä oli vielä pakko ajella heille kylään. Halusin toki käydä äitini haudalla äitienpäivänä, mutta se on mielestäni vähän eri asia. Eniten tässä ärsyttää se, että isovanhemmat ajattelevat vaan omia tarpeitaan mummona ja pappana eivätkä lapsen parasta. Pieni ilmavaivainen lapsemme ei puolentoista kk:n iässä ollut tyytyväisimmillään istumaan autossa pitkiä aikoja. Kotona syötöt ja ilmavaivalohdutukset oli helpoin hoitaa, ja lisäksi kotona oli kaikki tavarat. Muualle lähtiessä oli pakko muistaa ottaa kaikenlaista mukaan. Äitienpäivän tienoilla meilä vielä oli sitkeää sammasta lapsen suussa ja minulla rinnoissa, joten lääkkeet siihen oli muistettava laittaa aina syötön jälkeen. Ja pestä kädet, vaihtaa liivinsuojat yms. Kotiinsa anoppi on hommannut kaikenlaista lasta varten, pinnasängystä lähtien. Hän olettaa että lapsi kohta viedään sinne hoitoon. Mutta miten se onnistuisi. Hän tulee toimeen vauvan kanssa vain silloin kun hän ei itke. Kun itku alkaa hän työntää sen isälle tai äidille ja sanoo että kuuluu mummon oikeuksiin nauttia lapsenlapsesta silloin kun hän on iloinen. Vaippaa vaihtamaan hän on aina kyläillessämme rynnännyt heti mieheni kanssa, mutta mieheni totesi, ettei hän osaa sitä vaihtaa. Haloo... olemme olleet matkassa perus kertakayttövaipoilla. Kun lapsi on sitten ollut imetettävänä ja pitänyt hetken tauon niin heti mummo on ollut ottamassa sitä syliin. On ollut pakko todeta, että meillä syödään vielä malta mielesi. On ihan ok, että isovanhemmat haluavat luoda suhteen lapsenlapseensa, mutta mielestäni sen pitäisi mennä lapsen ehdoilla. Ei voi olettaa, että pieni lapsi kuljetetaan kylään joka viikko. Kyllä kahden aikuisen ihmisen on helpompi tulla lasta katsomaan varsinkin jos lapsi on kovin itkuinen.
Kyllä jokainen vanhempi itse päättää minne ja milloin lapsi viedään hoitoon tai yökylään. Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, mutta sen aika on päätettävissä itse. Anopin pitää vaan itse ymmärtää tämä ja olla loukkaantumatta.
Kyllä jokainen vanhempi itse päättää minne ja milloin lapsi viedään hoitoon tai yökylään. Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, mutta sen aika on päätettävissä itse. Anopin pitää vaan itse ymmärtää tämä ja olla loukkaantumatta.
Että jos vaan joku kuulee että vauva on ollut hoidossa, niin pisteet laskee