Tiedätkö ap, mua rangaistiin lapsena fyysisesti. Isäni käytti remmiä, tukkapöllyä, luunappeja jne. Äitini ei. Olinkin lapsena todella kiltti... kun isäni oli paikalla. Olin isäni seurassa hiljainen, rauhallinen, hymyilevä, totteli jokaista käskyä, en koskaan tehnyt mitään tuhmaa jne. Isäni oli kovin ylpeä siitä miten tottelevaisen lapsen oli saanut kasvatettua.
Nyt vasta aikuisena huomaan miten tuo on minuun vaikuttanut. En rakasta enkä kunnoita isääni. Pelkään kyllä ja tänä päivänä olen edelleen hyvinkin kohtelias, tottelevainen jne hänen seurassa. Mutta olen myös vaivautunut, ahdistunut ja peloissani.
Ensimmäinen poikaystävä josta tuli myös mun mies, nykyisin ex, pahoinpiteli mua. Mä pidin sitä ihan normaalina. Näin rangaistaan ihmistä kun ihminen tekee väärin, sitä mitä ei ole toisen mielestä oikein. Mä olin sisäistänyt sen ajatuksen, että mä olen juurikin niin huono, tuhma, pahatapainen ihminen, että tämä on oikein minulle, näin mua kuuluu kohdella. Se on mun oma vika kun enää osaa olla tarpeeksi mieliksi, en oikeanlainen.
En sano, että jokaiselle jota fyysisesti rangaistaan käy näin, mutta lapset reagoi erilailla. Oletko valmis ottamaan sitä riskiä, että tytöstäsi tulee samanlainen itsetunnoton, pahoipidelty, peloissaan oleva nainen kuin minusta?