Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Jäänyt itseltä tähän ketjuun kirjoittelu vähemmälle. Tyttö täytti tänään 8 viikkoa ja hyvin on onneksi vauva-arki sujunut

Piti äkkiä tulla kehumaan tuota Swaddle Up -kapaloa, mistä @Roxanne kyselit. Meillä ollut se nyt muutaman viikon käytössä ja paransi selvästi yöunia. Kävin ostamassa kapalon testiin kun yöt alkoivat olla vaan yhtä hulinaa ja tyttö ei meinannut millään käydä nukkumaan.

Viime yönä tyttö nukkui itse asiassa pisimmät unensa putkeen, viisi tuntia. Sen jälkeen vähän ruokailua ja uni jatkui taas. Omaan sänkyyn en kyllä saa nukahtamaan ja täytyy myöntää, että nyt en ole edes jaksanut yrittää. Nukahtaa niin hyvin viereen. Itselläkin nukkuma-asennossa olisi kyllä parantamisen varaa ja helpottaisi kun vauvan saisi nukkumaan omaan sänkyyn.

Kannattaa joka tapuksessa kokeilla Swaddle Upia, jos auttaisi omaan sänkyyn rauhoittumisessa.

 

Meillä poika syntyi viime lauantaina kiireellisellä sektiolla, suunniteltu sektio olis ollu maanantaina supistukset lähti perjantaina tulemaan ja aamuun niitä tarkkailtiin ja yritettiin estää mutta aamusta sitten leikattiin. Poika synty hyvävointisena, sokereita tarkkailtiin ja niissä laskuja olikin muutamaan otteeseen mun radin takia. Eilen päästiin kotiin ja lisämaitoa annetaan edelleen. Maito mulla noussu jotenkin, mutta ei ihan vielä riitä. Imetys sattuu vaikka ote pojalla pitäs olla ok meinaa tissille suht nopeesti nukahtaa. Ohjeena ois molemmat tissit vaikka uudelleen syöttää ja sit korviketta jos tarvii. Imettää osaan tasan yhessä asennossa ois kiva pystyä makuullaan yöllä syöttää mut en tiiä miten onnistus.. viime yönä mentiin nukkuun joskus 22 maita mut puolilta öin piti herättää syömään kun 3h välein pitäs syödä. Sit syötiinki ja valvottiin kolmeen asti. Sit pääsin nukkuun ja heräs viiden aikaan, otin kainaloon niin nukku seiskaan. Joka yö on joku kukkumis jakso ollu. Muuten perustyytäväinen kaveri ainaki nyt ollu. Ei turhia itke, pinna joskus palaa mut rauhottuu nopsaan.

Caro ja poju 5vrk

 

Caro, lämpimät onnittelut uudesta tulokkaasta! Hienoa et kaikki meni hyvin vaikka poitsu ei ihan malttanut sovittuun aikaan asti mahassa odotellakaan. Tsemppiä imetykseen - mulla ainakin se oli alkuun tosi hankalaa ja kivuliasta, mut kyllä se siitä onneksi on ajan myötä helpottanut.

Mandala, toivottavasti teillä ollaan jo terveitä!

Giraffen, tuohon kysymykseen vaunuissa valveilla olevasta vauvasta en osaa vastata, mut ehkä ootkin jo päässyt selvyyteen siitä? Meillä valveillaolo paikallaan olevissa vaunuissa johtais kyllä pian huutokonserttiin, mut vauvat on erilaisia.

ON: Mun on nyt pakko hehkuttaa: meidän poika on jo useamman yön peräkkäin nukkunut omassa sängyssään, ja yöheräilytkin tuntuu nyt hieman harventuneen. Viime yönä oli jo kaksi kolmen tunnin unipätkää, kun pahimmillaan heräiltiin tunnin välein ja tiheämminkin. Oon ihan ihmeissäni siitä, et tämä onnistui näinkin nopeasti, noin viikon kuluttua siitä kun alettiin systemaattisesti yrittää pojan siirtoa omaan sänkyyn nukkumaan. Oon itsekin kuin uusi ihminen nyt kun olen saanut vähän paremmin nukuttua ja pystyn myös öisin kääntyilemään vapaasti. Lonkka tosin kipuilee edelleen (sain neuvolasta lähetteen fysioterapiaan), mut eiköhän sekin vaiva tästä pikkuhiljaa helpota.

Meidän metodina on olleet johdonmukaiset iltarutiinit, joista jo aiemmin kirjoittelinkin, ja lisäksi se että ollaan asteittain hiukan pidennetty aikaa, jonka jälkeen ollaan reagoitu pieniin kitinöihin ja itkuihin. Aloitettiin noin puolesta minuutista, ja edelleenkin puhutaan vain muutamien minuuttien viiveestä, mut se tuntuu toimivan tosi hyvin - poika on selvästi oppinut rauhoittumaan itsekseen eikä aina vaadi tissiä tai ylipäätään vanhemman läsnäoloa. Mulle tosi tärkeitä tietoja/oivalluksia on olleet, että a) itku on vauvan tapa kommunikoida eikä se välttämättä tarkoita sen suurempaa hätää, ja b) monet vauvat itkeskelee ennen nukahtamista vaikka mitään ei oliskaan vialla. Nää tiedot on auttaneet kestämään paremmin vauvan itkua. Ja itse asiassa meidän pojan iltaitku ei ole ollut mitään hurjaa hätähuutoa vaan enemmänkin sellaista ”mulla on nyt vähän epämukava fiilis” -kitinää. Kunnon itkuun ollaan totta kai reagoitu, ja monena iltana on nukahtaminen onnistunut vasta tokalla yrityksellä yhden lisäsyötön jälkeen.

Monessa paikassahan sanotaan, et mitään unikouluja ei pitäisi aloittaa ennen 6 kk:n ikää, mut mä en jaksa uskoa, et tällaisesta suht lempeästä ohjailusta voisi traumoja tulla, ja varmaan parempi vauvankin kannalta, et oppii rauhoittumaan itse ja nukkumaan paremmin jo pienestä pitäen. Tutkimuksissakin on todettu, että mitä pienempänä hyvät unitavat oppii niin sitä parempi ja sitä helpommalla yleensä selvitään. Ja onhan se vanhempienkin jaksamisen kannalta tosi tärkeä juttu. Voin muuten lämpimästi suositella kirjoja ”Unihiekkaa etsimässä” (Keski-Rahkonen ym.) ja ”Voit nukkua” (Andersson), niistä on ollut meillä korvaamaton apu!

Meillä oli eilen 3 kk -neuvola, ja siellä kaikki hyvin, poitsu kasvaa hyvin ja tasaisesti omalla käyrällään. Saatiin ekat pistettävät rokotuksetkin, joista ei onneksi ole ainakaan vielä tullut mitään oireita.

Roxanne ja poitsu 3 kk

 

Moikka,

Hurjasti onnea Caro! Imetys sattui mullakin jonkin verran alkuun, mutta aika nopeasti taisi helpottaa, rasvailin alussa ettei iho rikkoontunut. Mullakin tyttö meinasi heti alkuun nukahtaa rinnalle tai lopettaa syömisen - sairaalassa kätilö painoi sormella tytön korvan alapuolelta leuan juuresta - sillä sai ainakin muutaman imun lisää mutta ei tietty pidemmän päälle auta Maidon nousussa taisi täälläkin kestää joitakin päiviä enkä edes tiedä oisko pitänyt antaa korviketta mutta ei annettu ja paino kyllä lähti sitten nousuun.

Kuulostipa hyvältä tuo nukkumistilanne Roxannella. Kunnon uni on kyllä niin tärkeä. Toivottavasti lonkkakin tulee pian kuntoon.

Täällä ei kummaa, mahalla oloa treenaillaan. Nimi alkaa olla päätetty, nyt pitäisi juhlia alkaa järkätä.

G+pieni 9 viikkoa

 

Minä vannon myös ton Unihiekkaa etsimässä -kirjan nimeen. Se varmaan pelasti meidän parisuhteen Noudatettiin sieltä saatuja vinkkejä, saatiin esikoinen nukkumaan, toivuttiin hiljalleen järkyttävästä univajeesta ja sen jälkeen ollaan mietitty että MIKSI IHMEESSÄ me ei aiemmin pidetty unikoulua..... Mä oon samaa mieltä, että parin kuukauden ikäistä voi jo lempeästi ohjata rauhoittumaan itsekseen, ei huudattamalla vaan just sillain, että ei reagoi alle sekunnin kaikkeen pieneen ininään vaan kuulostelee vähän, onko kyse jostain pienestä epämukavuudesta, esim. ilma menee masussa tai unessa tulee kevyempi vaihe. Mä tein esikoisen kanssa sen virheen, että lykkäsin joka inahduksesta tissin suuhun ja opetin lapsen nukkumaan tissi suussa, eikä hän sitten osannut enää nukahtaa itsekseen. Mutta meni 3 vrk kun hän pääsi 7 kk iässä siitä tavasta eroon ja sen jälkeen nukkui jo paljon paremmin. Toisaalta hän ei vieläkään osaa nukkua täysiä öitä vaan huutaa monesti keskellä yötä kun näkee pahaa unta. Kuopus opetettiin jo ihan vastasyntyneestä pikkuhiljaa itse rauhoittumaan ja siirrettiin omaan sänkyyn 4 kk iässä, samalla lopettelin yöimetyksen pikkuhiljaa, ensin vähentämällä klo 2-3 imetyksen ja lopuksi vielä klo 5 imetyksen, jonka jälkeen hän alkoi nukkua täysiä öitä alle puolivuotiaana 20-07. Eikä tavallisesti heräile ollenkaan. Mutta lapset on yksilöitäkin, että persoonana ovat niin erilaisia, että nukkuminen menee siinä varmaan samaa rataa.

Onnea Carolle pienokaisesta Tsemppiä imetykseen, kokeile rohkeasti muitakin asentoja, luota itseesi ja vauvaan, opitte kyllä! Tarvittaessa pyydä imetysohjaajaa avuksi. Esikoisen suun muoto oli sellainen, että pääsin imetyskivun takia rintakumeista lopullisesti eroon vasta 3-4 kk iässä. Siihen asti aina silloin tällöin käytin, koska rinnan päät rikkeytyi ja imuote oli välillä tuskallinen. Kuopuksen kanssa tätä ongelmaa ei ollut, luulisin sen esikoisella johtuneen huulijänteen kireydestä. Tuolloin en tosin tiennyt sellaista olevankaan eikä neuvolastakaan osattu sitä epäillä. Kuopuksen kohdalla kireys paljastui muutoin, vaikka imetyspulmia ei ollutkaan, hirveä kurnutus ja ilman nieleskely syödessä, ilmavaivat ja ummetus vaivasivat. Onneksi jänne napsahti poikki pikku haaverin takia muutama viikko sitten, päästiin siitäkin riesasta. Esikoisella jänne on tallella ja etuhampaiden välissä melkoinen rako. Imetyskin parani suun motoriikan kehittyessä eikä nieleskellyt ilmaa enää 3-4 kk iässä niin paljon.

 

Huh meillä valvottin taat yöllä klo 23-3, jokunen kakkavaippa ja muuten olis taas tissillä koko ajan ollu. Annoin välissä pienen annoksen korvikettakin, mutta ei silti nukahtanut. Yritin pari kertaa, kun tissille nuokku mutta aika nopeesti havahtu ja halus uudestaan rinnalle. Sit vaille kolme alko jo olla väsynyt ja rinnalla vähän kiukkusi, enkä usko että nälkäkään enää oli niin tyrkkäsin tutin ekaa kertaa suuhun. Hyvin huoli ja sillä sain lopulta nukahtaan. Vielä reilun tunnin päästä piti taas kakkavaippa vaihtaa ja otin viereen johon nukahti ja siirsin omaan sänkyyn jonkun ajan päästä. Aamulla heräs uudestaan ja otin taas viereen niin nukku puol kasiin jollon piti herättää syömään. Aamulla aika samaa ollut että tissi suussa pitäs vaan olla, pitkään tossa vaan möllötteli mutta lopulta nukahti.

Mulle nää imetysjutut niin uusia etten oikeen tiedä onko "normaalia", että vauva niin usein on tissillä. En tiiä kuinka paljon enemmän mulla tulee maitoa kun sairaalasta lähtiessä. Ja tuntuu että välillä valvoo pitkiä aikoja ikäsekseen. Nyt heräs reilu tunnin unilta ja hetken tissiä maisteltua nukahti taas syliin.

Caro ja tissillä haaveilija 6vrk

 

Tsemppiä Caro. En kanssa näista imetysjutuista kauheesti tiiä mutta mua auttoi ajatus että vauvan vatsalaukku on marmorikuulan kokoinen ja ne tipat mitä alkuun tulee on superravitsevia. Mutta saat varmaan neuvolasta apua ja ylimääräiseen punnitukseen tarvittaessa.

 

Onnea Caro <3 mitkä fiilikset nyt kun teitä onkin neljä? vai meneekö vielä ihan sumussa

Mulla poika asui ihan jatkuvasti tissillä ja jos ei asunut niin torkkui pikku pätkiä ja huusi takaisin tissille, ja oli hereilläkin jotenkin paljon siihen asti kunnes maito nousi muistaakseni viidentenä päivänä. Huomasin maidon nousun alkaneen kun poika yhtäkkiä nukkui ja nukkui vaik kuin pitkään päivällä (sai mahansa täyteen ekaa kertaa) ja kun seuraavan kerran syötin niin vähän maitoa oli suupielissä. Mulla olisi nännit varmaan rikkoutunut siihen tissillä asumiseen jos ei olisi just silloin noussut maito ja saanut vähän nännit hengähtää jatkuvasta otteesta. Sen jälkeen mua ei oikeasti sitten koskaan sattunutkaan imettäminen. Tietty kun poika vaan nukkui ja nukkui masu täynnä niin tissit ehti hänen ahkeran tilailunsa ansiosta täyttyä ihan kivikoviksi palloiksi ja juostiin paniikissa ostamaan sähköistä rintapumppua kun en tiennyt miten helposti seuraa rintatulehdus
Ja voi sitä pienen ihmisen raivoa ja mun ahdistusta kun vauva vihdoin herää ja haluaa samalla sekunnilla tissin suuhun niin tissi on niin kivkova ettei pieni saa otetta siitä enkä herunut niin hyvin pumpullekaan, mutta löysin onneksi netistä painallustekniikan millä nännien ympärillä paineltiin sormilla, että auttaisi imuotteen saamista täydestä rinnasta.

 

Hurjan paljon onnea @Caro87 pikkuisesta! Hienoa että kaikki meni tällä kertaa hyvin.

Kiitos @Mandala nukuttamisvinkeistä! Funtsin itsekin, että voisi aloittaa totuttelun päikkäreistä. Vielä en ole tosin pistänyt tikkua ristiin asian eteen. Me ollaan myöskin lähes joka päivä jossain liikenteessä, joten päikkärit tulee useimpina päivinä kiskottua vaunuissa.

Kuulostaapa karmealta tuo adenovirus! Toivottavasti poika on jo parantunut. Päiväkoti taitaa tosiaan tuoda kaikki mahdolliset pöpöt kotiin pyörimään.

Mahtavaa @Roxanne että teillä on alkanut nukkuminen omassa sängyssä luonnistua! Kuulostaa fiksulta tuo metodi, laitetaan täälläkin kokeiluun sitten kun sen aika on.

Mehän ei olla vielä saatu luotua mitään iltarutiinejakaan. Vaippa ja yöpuku vaihdetaan joskus kasin ysin maissa, mutta sen jälkeen tyttö on mulla tissillä tai nukkuu sylissä/vieressä samalla kun me katellaan telkkaria sohvalla. Kylvetetään silloin kun on tarve, mutta yleensä muuhun vuorokaudenaikaan kuin illalla, ja syötetään silloin kun vauva pyytää. Yhtä aikaa mennään sit vauvan kanssa sänkyyn nukkumaan 22–23 aikaan ja uni tulee molemmille heti. Yöllä on yleensä yks tai kaks syöttöä, mut ei sen kummempaa hereillä kukkumista. Ylös noustaan päivästä riippuen 7–10 välillä. On jotenkin aika huono äiti -fiilis kun tällä lailla huolettomasti suhtaudutaan vauvan rutiinien rakentamiseen, mutta tuntuu vaan tällä hetkellä kaikista helpoimmalta näin. Kolmekuisena vauvat alkaa ilmeisesti muodostaa vuorokausirytmiä, joten pikkuhiljaa tässä pitäis kyllä ryhdistäytyä.

Meillä sujuu vauvan kanssa todella hyvin. Hän on hyväntuulinen, nukkuu ja syö hyvin, ja tuntuu oppivan ja kehittyvän joka päivä. Valitettavasti elämässä on tällä hetkellä muuta murhetta, joka syö voimavaroja. Siksi on tänne kirjoittelukin jäänyt vähemmälle, vaikka ahkerasti käynkin lueskelemassa.

Kohtahan meidän pitäisi muuten saada lisävahvistuksia tuolta toisesta ketjusta! MyMalla ja Ranaulla ainakin h-hetki lähestyy.

 

Caro, tsemppiä kovasti imetyspuuhiin! Mun korvaani tuo kuulostaa hyvinkin normaalilta pikkuvauvan käytökseltä, että roikutaan tissillä vähän väliä ja tilaillaan lisää maitoa. Kannattaa myös muistaa, että vauva tankkaa samalla läheisyyttä ja lämpöä, eli aina ei tissillä olossa ole kyse pelkästä ravinnon saannista. Meidän poika on itse asiassa sellainen tissitakiainen, että vielä 3 kk:n iässäkin viihtyisi vaikka koko ajan tissi suussa, mut useimmilla tilanne onneksi helpottaa jo paaaljon aikaisemmin.

Hienoa et teillä Kesis sujuu noin hyvin elämä vauvan kanssa. Kurja kuulla, että elämässä on muita murheita, kovasti voimia niihin. Pakko mainita, ettei meilläkään juuri muita iltarutiineja ole kuin vauvan lyhyt silittely sekä pyjaman ja vaipan vaihto pimennetyssä makkarissa. Mä olen itse asiassa yrittänyt pitää rutiinit tarkoituksella lyhyinä niin ettei poika ehtisi niiden aikana virkistyä uudelleen. Ja mitä vuorokausirytmiin tulee, meillä se on samankaltainen eli nukkumaan mennään usein vasta lähempänä puoltayötä ja aamuisin nukutaan jopa kymmeneen. Sopii hyvin mulle, kun olen illanvirkku ja aamu-uninen, eikä meillä yleensä aamuisin ole mitään menoja. Joskus on yritetty saada vauvaa unille aikaisemmin, mutta ei se ole oikein onnistunut, joten mennään nyt toistaiseksi tällä tyylillä.

 

Oho, voisinpa vaikka vannoa, että mulle ei eilen näkynyt tuo @Caro87 aloittama imetyskeskustelu kun omaa vastaustani rustailin...

Mutta kyllä, aivan normaalia on, että vauva on jatkuvasti tissillä. Mä vietin ensimmäiset viikot sohvalla vauva rinnalla, jossa hän söi janukkui vuoronperään. Tyttö söi tunnin, parin välein, ja välillä monta tuntia putkeen. Vieläkin hän haluaa olla rinnalla pitkiä aikoja erityisesti illalla, päivällä imetysvälit ovat jo vähän pidempiä ja vauva tekee muutakin kuin nukkuu ja syö. Ja kuten @Roxanne sanoi, tissillä vauva tankkaa maidon lisäksi myös turvaa ja läheisyyttä, joten pitäisin rinnalla niin paljon kuin vauva haluaa.

Tsemppiä imetykseen! Mulla oli alussa epäilyksiä maidon riittävyyden suhteen, ja vauvalle oli määrätty lisämaidot ”pienipainoisuuden” takia, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi vain kannattanut luottaa itseensä enemmän. Kyllä se siitä lähtee sujumaan, ja jos ei lähde niin neuvolan kautta on mahdollista päästä imetysneuvojalle, joka oli ainakin mulle tosi hyvä kokemus.

Kesis ja Pikkuinen 2,5 kk

 

Kiitos kaikille vastauksista imetystä koskien!

Oon antanu rinnalla olla niin paljon kun haluaa, esimerkiksi tänään herätin aamulla puol kasi ja siitä oikeestaan puol 12 asti söi ja vaihdeltiin välissä vaippoja. Sitäkin pohdin kun syöttövälit pitäs sen 3h olla tai 5h jos syönyt pitkään/ useasti, että kuinka kauan pitää herätellä. Ehkä siihen asti kun näkee että painoa tulee. Nyt oon antanu kyllä nukkua kun koko aamun oli tissillä ja kyllä mulla selvästi maitoa tulee enemmän. Inhottavaa yölläkin herätellä kun molemmat nukuttas ja sit kun herätän niin en meinaa saada nukkuun.

Mandala, onhan tää aika outoa vielä kun ei ite oo vielä ihan hokassu, että mahaa ei enää ole ja vauva on jo täällä vähän on jopa raskausaikaa ikävä vaikka olinkin tosi tympääntynyt ja kipeä lopussa paljon on rutiineissa opeteltavaa ja hankalaakin nyt on kun mä en saa esikoista nostaa ja mies ihan kädet täynnä sen kanssa kun hällä olot vaihtelee hirveesti.. koiratkin pitäs käyttää jne.

Kesis, meillä ei oo edes tolle vajaa 2veelle mitään ihmeellisiä iltarutiineita. Se on monesti illasta jo tosi kiukkunen niin hankala mitään sen kanssa tehdäkkään. Yleensä himmentelen valoja kämpästä noin puoltatuntia ennen sänkyynmenoa, sit pestään hampaat ja mahd vaihdetaan body, yökkäreissä sille tulee liian kuuma, sitten luetaan sängyssä pari kirjaa. Pienempänä lauloin hetken sille. Vauvana ei ainakaa tainnu mitään varsinaisia rutiineja olla.

Caro ja poju viikon vanha

 

Meilläkään pienenä ei ollut mitään kauhean erikoista rutiinia, joskus kokeiltiin laittaa YouTubesta jotain unilauluja soimaan puolisen tuntia ennen mutta se jäi. Muuten oli just pyjaman päälle laitto js imetys. Kun 5kk teki ekan hampaan niin harjaus toi oman lisänsä rutiineihin. Valoja myös himmennetään vieläkin ja telkkaa laitetaan hiljemmalle iltapalan jälkeen ja ei riehuvia leikkejä enää. Joulupukilta sai tähti yövalon joka huoneessa laitetaan päälle ja lauletaan tuiki tuiki tähtönen kun halitaan ennen pinnikseen siirtoa.

Täällä tosiaan se tauti lopulta nujerrettiin kun oli eka se räkätauti, sitten vatsatauti ja sitten jatkui räkätauti missä oli 38-39 kuumetta lopulta 1,5vko, lopulta ab kuuri korviin. Inhottavinta oli kun pe saatiin kuuri ja oltiin silleen ett jee eiköhän tämä tästä, illallakin lämmöt kurissa, niin aamuyöllä heräsi itkemään kovasti räkäisenä. Laitoin nenäsuihketta mutta toinen vaan itki ja tärisi ja oli jäykkä! Säikähdin tosi pahasti kun en tiennyt mitä voi olla ja kun lämpöäkään ei siinä hetkessä ollut. Annoin lääkkeen mutta se jatkui siinä niin soitin Lastenklinikalle ja pyysivät näytille. Vieläkin tärisi ja itki kovasti kun lähdettiin ennen kuutta aamulla sinne. Siellä olikin sitten jo yli 39 ja raukka oksensi kaikki vedet mitä oli juonut. Noh panadol alkoi vaikuttamaan kun odoteltiin lääkäriä tunti pari ja oli ihan oma itsensä. Lääkäri ei ollut huolissaan kun teki tutkimukset, voimakas tulehdusreaktio aiheutti kuumekouristusta vaan. Mutta ei helvetti miten se säikäytti kun ei ollut ennen nähnyt tuollaista ab puri kuitenkin hyvin ja oltiin viime viikko tarhassa. Siellä taas niittänyt satoa RS-virus mikä meillä nyt sitten päällä; hurja yskä ja vähän lämmöt koholla. Että se niistä yöunista taas. Koko viime viikkokin heräsi 5.30-6.30 uusi mantrani onkin ”kyllä tämä josku helpottaa”.

 

Meillä on ollut aina iltarutiinit, ei kovin tiukat, eli joskus voidaan esim. kyläillä pidempään ja ilta menee eri lailla kuin normaalisti, mutta muuten ilta menee aina samalla kaavalla, esikoinen nimittäin on vilkas tapaus ja hänen on ollut aina hieman hankala rauhoittua, varsinkin väsyneenä, niin ollaan todettu, että meidän kaikkien kannalta on paras, että illat menee aina samalla ennalta odotettavalla kaavalla. Itsekin väsyneenä on helpompi, kun tietää mitä on edessä ja milloin pääsee itse rentoutumaan, niin en huudakaan lapsille ja kestän heidän kiukutteluaan paremmin.

Ilta alkaa klo 19 siivousvartilla eli olohuoneesta (ja muualtakin) kerätään lelut, vaatteet ym ja viedään paikoilleen. Suunnilleen 19:15 alkaa iltapala jota syödään about 20-30 min kiireettä kaikki yhdessä. Sitten on iltapesut ja yökkärien vaihdot ja sitten 2-3 lyhyttä iltasatua, sen jälkeen lauletaan 1-5 laulua ja sitten peitellään hereillä molemmat omaan sänkyyn. Usein tuossa laulamisvaiheessa (jos nukutan lapsia yksin) annan iltamaidot kuopukselle lasten makkarin nojatuolissa. Tuossa satujen luvun lomassa voi keskustella jos on jotain huolia ja miettiä seuraavaa päivää, esim. jos on mukava kerho tai muskaripäivä, koska esikoisella herkästi väsyneenä alkaa joku asia harmittaa, tunnetilat jää päälle niin yritetään opettaa, että illalla kannattaa ajatella mukavia asioita eikä esim. ajatella miten lempimuki meni rikki tai pikkusisko veti hampaiden pesun lomassa tukasta Viimeistään 20:15-20:30 lapset siis on sängyissään, jotta aikuisten aika alkaa. Aiemmin oli sitä, että esikoinen hyppeli sängystä pois useita kertoja, mutta se on onneksi nyt jäänyt. Alkuyön painajaisetkin on vähentyneet, nyt on pari viikkoa nukuttu jo paremmin vaikka nuhaa on jatkuvasti jommalla kummalla ja sitä myöten heräilyä ym.

Kuulostaa Mandala kurjalta tuo teidän infektioputki. Ja kun töissä pitää vielä käydä, niin kyllä varmasti vie voimia kaikilta. Meillä on alakerrassa makkari, jonne lasten itkut ei kanna. Se jolla on aikainen herätys saa nukkua siellä ja se joka on kotivuorossa, herää ja hoitaa lasten yölliset esim. lääkkeiden annot ja heräilyt. Ollaan tultu tämmöiseen järjestelyyn, koska on liian rankkaa, jos molemmat heräillään ja yritetään hoitaa työt jne. Kotona oleva voi onneksi nukkua päikkärit, koska molemmat nukkuu aina samaan aikaan (tämä systeemi luotiin heti, kun kuopuksella alkoi joku rytmi muodostua!). Suosittelen rutiineja ja aikatauluja muillekin, jos vähänkään alkaa väsy painaa. Ei ne siellä päiväkodeissakaan turhaan niitä rytmejä ja rutiineja noudata, lapset rakastaa ennakoituja tapahtumia ja rutiineja ja on ne aikuisillekin helpompia. Ei tartte miettiä milloin saa omaa aika kun voi kellosta katsoa suoraan, että jos jaksan vielä tunnin, lapset on nukkumassa

Tuli tuosta Caron uudesta elämänvaiheesta mieleen omat kokemukset tuolta ajalta. Kuopuksen syntymä oli toki onnellinen ja ihana asia, mutta olihan se ihan hirvittävän rankkaa, vaikka kuopus olikin perustyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva. Mut just se esikoisen järkytys ja sopeutuminen, meidän sopeutumiset, kun yhtäkkiä sitä aikaa ei riittänyt enää yhtään mihinkään, kun vauvan sai pidettyä kuivana, syötettyä, syliteltyä ja nukuteltua, loppuaika piti huomioida huomionkipeää (luonnollisesti!) esikoista, tuntui että koko huusholli oli ihan järkyttävässä sotkussa, pinnat pinttyi, jääkaapista puuttui millon mitäkin ja kaikki oli yhtä kaaosta. Pikkuhiljaa se alkoi sitten helpottaa, meillä onneksi molemmat isovanhemmat oli siinä tiiviisti apuna, kävivät leikittämässä lapsia, niin saatiin siivottua, käytyä autolla kaupassa ja hoidettua asioita. Mutta kyllä se aika ainakin meillä herätti niin monenlaisia tunteita, väsymys oli välillä ihan karmeaa ja väkisin sitä vertasi aikaa esikoisen syntymään, kun alussa varsinkin tuntui, että aikaa riitti vaikka mihin kun vauva nukkui niin paljon jne. Toisaalta pakostakin sitä hoiteli sitten kuopusta huomattavasti rennommin kuin esikoista, se taas näkyi sitten monessa asiassa, ettei stressannut pikku nuhia ja yskiä, ei reagoinut kaikkiin pikku ininöihin ja vertaillut kehitystä muihin vauvoihin, ei stressannut sitten kuitenkaan niin paljon, onko yhteensopivat vaatteet, muodikkaat merkit, uutena ostetut vaunut, hiukset pesty ja meikki kunnossa kun lähtee muskariin jne jne Älys laskea rimaa kaikessa, tärkeintä on se, että jaksaa olla lasten ja puolison kanssa, panostaa uneen ja siihen, että stressitasot ei nouse liian korkealle. Tohtii pyytää ja ottaa vastaan apua ja kutsuu ihmisiä vierailulle vaikka ei olisikaan imuroitu viikkoon ja keittiö on täynnä tiskejä ja kodinhoitohuone pyykkejä, koska ne sosiaaliset suhteet on kuitenkin tärkeintä, perhe, sukulaiset ja ystävät eikä blogikelpoinen sisustus, siisteystaso ja ulkomuoto.

Olis mukava lukea muiden toisen lapsen saaneiden kokemuksia tässä asiassa, mutta myös ensimmäisen saaneiden ajatuksia. Onko muut joutuneet laskemaan rimaa samoissa asioissa tai miten teillä lapsen syntyminen on vaikuttanut?

 

Voi rähmä @Mandala tota sairasteluputkea, kuulostaa raskaalta! Tuntuu että kaikille lapsellisilla tutuilla on suurin piirtein kerran vuodessa vastaava putki, mutta voi kun sitä itse aikanaan säästyisi pahimmilta . Mahtaa olla toiveajattelua.

@Tupsuli kiinnostavaa kuulla teidän rutiineista. Meilläkin on vakaa aikomus sellaiset (jonkinlaiset) luoda, kunhan tyttö tuosta alkaa jonkinlaista vuorokausirytmiä muodostaa. Eli ihan näillä näppäimillä. Iltapesut, vaipanvaihto, yöpuvun vaihto, iltasatu (tai useampi) ja tuutulaulu (tai useampi) kuulostaa sellaiselta setiltä joka toimisi meidän perheelle.

Mutta. Meillä on varsin suuri haaste rutiinien luomisessa ja erityisesti illan rauhoittamisessa se, että asutaan yksiössä. Meillä on siis kaikki elämä tässä yhdessä ja samassa huoneessa, jossa sekä vauva pitäisi rauhoittaa yöunille että meidän aikuisten pitäisi viettää sitä omaa aikaa telkkarin tai muun merkeissä. Mies on sitä mieltä että vauva kyllä tottuu nukkumaan ”elämän keskellä” kun mä taas ajattelen että hän saisi paremmat unet nukkumiseen rauhoitetussa tilassa. Muutto isompaan ei ole ajankohtaista vielä vuoteen, pariin, joten jotenkin asia pitää ratkaista näissä neliöissä. Valot pitää ainakin hämärtää ja telkkari pitää matalalla volyymillä, mutta pitääkö meidän olla ihan hipihiljaa koko ilta? Keittiö on onneksi erillinen huone, joten siellä voi tehdä kotitöitä vielä vauvan mentyä nukkumaan.

 

Ei ole välttämättä toiveajattelua! Vauvajumppakaverin kanssa ollaan oltu yhteydessä jumpan loputtua ja he aloittivat tarhan aiemmin niin heidän poika ei ole olut kun yhdessä vatsataudissa vajaassa puolessa vuodessa. Eikä sekään vissiin välttämättä tarhasta saatu kun muistaakseni heillä joku muu sairastui ekana. Toivoa siis on!

Meillä tosin toiveet ”oispa vaan pikku räkätauti” alkaa tämän RS-viruksen osalta olemaan kyllä haudattu. Hengitys on tiheentynyt sen verran, kuumetta ollut ja yskä aivan karmea että lääkäriin taas mennään ja näinköhän tämäkin koko viikko menee kotona ja ensi viikolla taas uudestaan tarhaan totuttelua.. kyllä on ikävä niitä parin kolmen päivän pieniä lieviä räkätauteja mitä oli äitiyslomalla vielä viime yönäkin kai kuume nousi kovasti kun oksensi mun päälle pinniksestä nostaessa ja selvästi paleli kovasti.
Onneksi mies saa nukuttua töitä varten ihan hyvin sohvalla kun otan pojan yöllä itkiessään mun viereen.

Mutta positiivisemmalta puolella ollaan innoissaan kun tuntuu että viime aikoina tullut sanoja taas, oikein osoittaa asioita ja sanoo mikä se on meillä siis ainakin puheen muodostus ollut hitaampaa, ollut fyysisesti koko ajan kehittymässä nopeammin kun alkoi kävelemäänkin aika nopeasti.

 

Auts, onpas teillä hurjan kuuloinen sairastelukierre, Mandala. Kovasti voimia siihen, toivotaan et nyt olis todellakin jo pahin takana. Kyllähän tuo tarhaan meno taitaa tosi monella aloittaa melkoisen sairastelusuman, ennen kuin vastustuskyky paranee, mut kiva kuulla et ihan kaikilla ei sentään mene niin. Puheen kehitys on varmasti ihanaa seurattavaa, itsekin jo odotan sitä vaihetta.

Kesis, kyllä mä uskon että teillä iltarutiinit tulee onnistumaan vaikka yksiössä asuttekin. Tärkeintä kai on erottaa päivä ja yö selkeästi toisistaan just esim. valoisuuden ja äänenvoimakkuuden suhteen, mut ei meillä ainakaan hipihiljaa olla vauvan mentyä nukkumaan. Itse asiassa tuntuu et poikaa usein rauhoittaa paremmin se, jos kuulee vaimeaa puhetta ja muita elämän ääniä. Mä ajattelen myös niin, et vauvan on ihan hyvä oppia siihen, ettei yölläkään ole aina hiirenhiljaista ja säkkipimeää (vaikka monissa unioppaissa neuvotaan niin), koska ei sellaisia olosuhteita kuitenkaan aina pysty luomaan (esim. matkoilla ollessa).

ON: Meillä nukkumaan meno iltaisin on alkanut toimia kuin rasvattu! Iltatoimien (syöttö, vaipan ja pyjaman vaihto ja lyhyt silittely/hieronta) jälkeen laitetaan vauva omaan sänkyyn, toivotetaan hyvää yltä ja lähdetään toiseen huoneeseen. Vähän aikaa sängystä kuuluu vaimeaa jokeltelua, ja sit poika onkin jo unten mailla. Oon vieläkin aivan ihmeissäni tästä, sillä ei ole kuin muutama viikko siitä kun jo omaan sänkyyn laittamisesta alkoi huuto, eikä poika suostunut rauhoittumaan muuta kuin tissillä. Yksi salaisuus on kyllä ollut se, ettei ryhdytä nukuttamispuuhiin liian aikaisin vaan vasta sitten, kun poika on ollut muutaman tunnin hereillä (en esim. anna nukahtaa aiemmin illalla tissille vaikka yrittäisikin) ja siis pakostakin jo väsynyt.

MUTTA vastapainoksi on sitten kyllä todettava, että itse yöt ei ole meillä juurikaan helpottuneet – vauva heräilee yhä noin parin tunnin välein läpi yön. Swaddle up -kapalopussiakin on kokeiltu, mutta ei se meillä valitettavasti tunnu toimivan – poika aloittaa heti hirveän ähinän ja valituksen, joka ei lopu ennen kuin pääsee pussista pois. Luulen että totuttelu kapalopussiin olis pitänyt aloittaa jo nuorempana eikä vasta näin 3 kk:n iässä, mut tulipa nyt tuokin kokeiltua. (Meiltä siis löytyisi harmaa kapalopussi kokoa M, jos joku on kiinnostunut. ) Noh, ei auta kuin odottaa ja toivoa, että yöunet vähitellen alkaisivat pidentyä.

Uutena taitona meillä on nyt alettu kääntyilemään. Selältä poitsu kiepsahtaa jo helposti kummallekin kyljelle, ja pari kertaa on myös kääntynyt mahalta selälleen. En tosin tiedä oliko se tarkoituksellista vai vain vahinko, kun käsi oli sellaisessa asennossa et painovoima avitti kellahdusta. Kovasti yrittää myös tarttua esineisiin, mut ihan ei tuo käden koordinaatio vielä riitä siihen.

Roxanne ja poju 3 kk

 

Mandala, onpa kurjaa noi sairastelut.. varsinkin toi rs-virus on ikävä. Me ollaan hyvin säästytty toistaseks taudeilta, pitää toivoa että tää pieni ainakin pysys terveenä.

Roxanne, kiva että nukkumaanmeno on helpottanut. Syökö vauva joka kerta kun herää? Ja varmasti voi vieläkin pussiin tottua

Meillä nukkumisasiat tuottaa myös vähän päänvaivaa. Poika ei oikein suostu nukkumaan omassa sängyssä. Havahtuu nopeasti yleensä kun sinne laskee. Vielä pariyötä sitten sain yhden pätkän nukkumaan siellä ja nukkukin pitkään ennenkun heräs. Nyt on pariyötä nukuttu vierekkäin enemmän ja vähemmän tissi suussa, ja nukkumaan mennään niin että tissiä annan ja nukahdetaan siihen. Muutenkin pitkin päivää lähinnä rinnalla on, ei varmasti ole nälkä koko ajan kun välillä lupsuttaa huvikseen. Lohtua ja läheisyyttä varmasti haluaa enkä näin pienellä halua sitä rajottaa. Tuttia ei oikein oo nyt huolinu mutta yritän sitä välillä tarjota että jossain vaiheessa kelpais. Paino alkuun junnas mutta nyt on lähteny nousuun, lisämaitoa voin hiljalleen lopetella. Välillä vähän epäilyttää paljonko saa rinnalta kun edelleen nukahtaa siihen nopeasti.

Caro ja poitsu reilu 2vk

 

Caro syliä ja läheisyyttä ei pidäkään rajoittaa, ihan oikein oot ajatellut. Vauvahan luulee olevansa osa sinua joten ei ihmekään jos hätääntyy kun joutuu sinusta eroon. Ootko kantoliinaa kokeillut. Nyt sulla alkaa olla hyvät viikot sitä kokeilla, jotkut vauvat rauhoittuu kivasti siihen ja sidontatavasta riippuen osassa voi sitten imettääkin. Kantoliina vapauttaa kädet askareille. Meillä liinaan yritettiin totutella liian myöhään, 2-3 kk iässä, joten kummatkaan ei enää siihen tykästyneet. Oon kuullut, että liinailu kannattais aloittaa paljon aiemmin. Meijän kuopus ei hyväksynyt tuttia ollenkaan / ei osannut sitä syödä / ei tajunnut ideaa yhtään.

Roxanne kiva kuulla, että yöunet on parantuneet! Sitä meilläkin odotellessa... Nyt on alkanut tuntumaan, että kannattaako kolmannesta edes haaveilla, kun esikoinen edelleen valvottaa joka yö vaikka onkin kohta jo neljä. Sattumalta nukkui viime yönä heräten vain kerran! mutta kuopus vastoin tapojaan jostain syystä heräsi yöllä itkemään.. Eli meillä herätään joka ikinen yö 2-3 kertaa.... Voi taivas, onhan tämä ihanaa aikaa, mutta en ymmärrä miten tämä unihomma voi olla näin vaikeaa. Ja mä kun luulin, että ne uniongelmat on vauva-ajan juttuja, ainakin meillä ne jatkunevat vuosia...

 

Tupsuli mikä teillä esikoista herättää? mitä kaikkia toimenpiteitä joudutte tekemään uudelleen nukahtamiseksi?

Caro meillä tissivauva alkoi syömään tuttia vasta kun oltiin aloitettu kiinteiden maistelu 4kk iässä.

Olikin jo haavekuvia saada tutti kitkettyä pois unilta (ainoa milloin tuttia syö) 1vee jälkeen, mutta kyllä nyt tuolla tarhassa ollut hyvä antaa lohduksi kun aloiteltu. Ja yksinkertaisesti ne pari kertaa mitä kotona aiemmin päiväunilla kokeillut niin en ole valmis laittaa lasta käymään sellaista tunnemyrskyä läpi vielä, kauhea huutoitku tullut ja sitten ei ole meinannut millään edes tutillakaan rauhoittua unille. Pitää kokeilla vaikka tuossa 2vee kohdilla uudestaan jos ymmärtäisi paremmin "annetaan nallelle tutti" tms tyylistä.

Roxanne eiköhän ne pätkät pitene teilläkin tässä pikku hiljaa, uskon näin! kuitenkin olette todella hyvässä jamassa, ns puolet voitettu jo, kun nukahtaminen onnistuu noin pieneltä jo noin upeasti itse!

Meillä poika nukkunut pinniksessä noin 6kk asti ja noin 7kk siirrettiin omaan huoneeseen. Mehän siis tassuteltiin ja hyssyltetiin vähintään puoliuneen vielä varmaan pari kolme kuukautta siirron jälkeen kun ei vaan tajuttu, ett just hän oikeasti vois nukahtaa itse vahingossa kerran kuoleman väsyneenä (koko perheen norohauskuuden jälkeen) en sitten reagoinut mitenkään ähinään tai kitinään ja nukahti uudelleen. Siitä valot syttyi pään päällä, ett A-HA! Oli vaan aina jotenkin sitä ennen pelko, että jos herää kunnolla ilman nukuttamista että jääkö hereille kokonaan.
Tietty kausia on kun välillä kun on vaikeampaa, esim kaudet kun huuto alkaa samantien kun edes ajattelet liikahtavasi huoneesta ulos kun oot saanut lapsen pinnikseen. Tai kausi kun pitää halia sata tuntia ennenku voi laittaa sänkyyn. Tai kun ovi pitää jättää tietyn verran auki tai tulee itkuhuuto jne. Mutta sitten joskus vaan laitat sänkyyn ja "äiti rakastaa, hyvää yötä" ja se on siinä.

Me ollaan kai oltu onnekkaita kun uniasiat mennyt aika omalla painollaan sitten lopulta hyvin kuitenkin vaikka pienvauva-aikana tietty pelkäsi kaikkea hassua tulevaisuudesta. Nyt kuitenkin kun ollut kipeä niin joka yö otettu viereen jossain vaiheessa kun ei itku muuten lopu eikä omien huonojen unien myötä ole itsellään voimia tai jaksamista koettaa pitkään rauhoitella omaan sänkyyn. Nyt tietty sitten pelot vähän heränneet, että jääkö tästä mahdollisesti tapa kun kuitenkin niin paljon ollut kipeänä viimeisen kuukauden aikana (ekasta tarhakuukaudesta ollut tarhassa 1,5v, loput kipeänä...)

No viime yö oli eka kerta melkein pariin viikkoon kyllä kun sain rauhoittumaan ja jäämään omaan sänkyyn keskellä yötä, mutta sitten viiden jälkeen en jaksanut enää rauhoittelua vaan otin torkkumaan meidän väliin.

Joissain tuttavaperheissä kyllä lapset nukkuvat vanhempien sängyssä isoinakin (esim 5-vuotiaana) ja vaikka useampikin lapsi, mutta mä en kyllä sellaiseen halua itse ryhtyä. Arvostan omaa tilaa sängyssä ja hyviä (parempia) yöunia aivan liikaa ja mun mielestä vanhempien sänky on pääasiassa vanhempien unia varten. Tuo meidän 160cm leveä sänky ei oikein meinaa enää toimia perhepedissä edes tämän 1v9kk kaverin kanssa, jompi kumpi vanhemmista saa osumia kun pyörii.

Tällä hetkellä kyllä muutenkin nyt asiat hyvin, tarhassa oltu neljättä päivää nyt ja tuntuu olevan vähemmän itkua! ja kuulemma sielläkin lauleskelee koko ajan niinku kotona, että varmaan sitten viihtyy ihan hyvin Viikonloppu kyllä jännittää, jos jotain uutta pöpöä itänyt tässä viikon aikana

 

Tupsuli, Tänään kokeilin kantoreppua. Viihty siinä sen aikaa kun imuroin mutta vaikka säädöt oli kai kohdillaan niin mulla otti hirveesti hartioihin kantoliinasta tykkäisin enemmän, mutta en yhtään muista niitä sidontoja kun esikoisen kanssa jäi kokeilu lyhyeen. Löytyyhän ne ohjeet kyllä mutta helpompi ois kun joku näyttäs

Meillä esikoinen myös edelleen heräilee. Yleensä vähintään 4 kertaa ja siitä ylöspäin, välillä herää huutamaan ja joskus joutuu pitkään nukuttaan ennenkun saa asettumaan uudestaan. En tiiä nukkuuko koskaan kertaakaan heräämättä

Mandala, meillä esikko vajaa 2v ja syö vieläkin tuttia. Lähinnä tarvii autossa ja nukkuessa. En oo vielä siitä hirveetä stressiä ottanu kun varsinkin yöllä on ihan pakollinen juttu, en tiiä miten saatas nukkumaan ilman. Teholla jo annettiin syntyessä tuttia ja kun on pulloruokittu ollu aina niin varmaan siksi on hyväksyny sen helpommin.

 

Meillä esikoinen heräilee painajaisiin, alkuyöstä erityisesti. Sitten myös astma vaivaa ja se vuoksi monesti öisin yskii vaikka kortisoni on käytössä. Lisäksi nukahtamisen kanssa on aina hirveä taistelu, nyt on joku eksistentialistinen kriisi tai vastaava, ei meinaa millään nukahtaa, kaikki mahdollinen pelottaa. Myös uhma on erityisen voimakkaana ja se näkyy myös kaikessa iltakikkailussa, pitää olla tietyt jutut, jotka haluaa tehdä itse ja sitten jos ei onnistu niin tulee raivari. Möröt, peikot ym pelottaa ja sitten pohtii vajaa 4-vuotiaan mielikuvituksella kaikkea mahdollista Ollaan yritetty nyt opettaa, että itse voi vaikuttaa omaan mieleen, jos tulee ikäviä ajatuksia ne menee ohi ja voi ajatella jotain mukavaa. Mutta menepä sanomaan pikku kaverille, joka uskoo joulupukkiin, ettei mörköjä ole. Tonttujakin on vilkas ja mielkuvituksekas nappula pelännyt... Myöskin kuolemaa pohti yksi päivä, siinä sitä on jo vanhemmilla selittelemistä, kun alkaa tulla näitä hankalia aiheita. Tässä tuli mieleen, että toissailtana kysyi miksi tytöillä ja pojilla on erilaiset tiedätte kyllä mitkä... Tässä yhteydessä olikin sitten luontevaa hieman ikätasoisesti selittää mitä tekemistä asialla on vauvojen kanssa. Ollaan myös kerrottu erilaisesta alkuperästä jo parivuotiaana, jotta asia tulisi neutraaliksi ja normaaliksi lapsen mielessä ja maailmassa. Se suojaa sitten jatkossa kiusaamiselta tästä aiheesta, semmoisesti ei voi oikein kiusata, mikä on lapselle luonnollista ja normaalia. Että tämmösiä juttuja. Nyt huomaa, että esikoisen kohdalla vauva- ja taaperovaihe on lopulisesti ohi, tämä "vauvahan" pohtii jo kaikenlaista ja haastaa jo vanhempiaankin pohtimaan! Toisaalta uusi ihana ulottuvuus, toisaalta voin kuvitella mitä jatkossa sitten, teini-ikää odotellessa... joku kaveri lohduttikin, että kohta nuo uniongelmat on ohi, kohta häntä ei saa enää ylös sängystä

 

Tupsuli, onpas kurjaa että teillä uniongelmat edelleen jatkuu! Mäkin olin jotenkin kuvitellut, että nää olis etupäässä vauvavuoden haasteita, mut pitääpä sit kai varautua siihen että heräilyt voi jatkua vielä vuosia. Toivotaan et teillä kyse olis nyt vaan jostain eksistentiaalisesta kriisistä tms. kuten sanoit, ja että yöt alkaisi sen jälkeen pian helpottua.

Sen mäkin olen jo oppinut, että vaikka joku etappi oliskin saavutettu esim. just nukkumisasioissa, niin ei se silti tarkoita et siitä eteenpäin kaikki menisi kuin vettä vaan. Heti kun ehdin täällä hehkuttaa helppoa nukahtamista niin eikös poika heti seuraavana yönä aloittanut sänkyyn mennessä huutokonsertin. Sitten oli yksi yö, jolloin nukkui peräti 5 tunnin unipätkän ja olin jo ihan riemuissani että tästä tää lähtee! No, seuraavana yönä palattiin taas parin tunnin välein herätyksiin, jotka jatkuu edelleen...

Mä siis syötän vauvan joo joka herätyksellä, ellei sit ole vaan jotain unissaan ääntelyä tms. Sen verran aina odotan, etten pelkkään ähinään reagoi, mut lähes aina se muuttuu vähän päästä kitinäksi ja itkuksi, eikä siinä oikein muu auta kun nostaa poika tissille. Mies kun nukkuu vieressä niin en halua häntäkään liiaksi häiritä, kun joutuu kumminkin aamulla heräämään töihin (meillä ei oikein ole mahista nukkua mukavasti muualla kuin makkarissa).

Caro, tsemppiä sinnekin valvomisiin! Ei tosiaan kannata tuossa vaiheessa rajoittaa läheisyyttä mitenkään vaan antaa rintaa niin usein kuin vauva haluaa, sehän auttaa myös maidontuotannon kasvattamisessa. Ergonomisiin asentoihin kandee kyllä panostaa, mulla se on jäänyt ja sen kyllä huomaa (jumissa on niin hartiat kuin alaselkäkin).

Kiva kuulla, et Mandalan pojalla on sairastelut takana päin!

Mitä tuttiin tulee, meillähän meni sillai hassusti, et alussa vauva söi sitä mielellään ekat parisen kuukautta, mut sen jälkeen ei tutti ole enää kelvannut - tai siis poika lussuttaa sitä niin löysästi ettei tutti pysy sekuntia pidempään suussa. Oon sitä monet kerrat harmitellut, kun siitä voisi olla paljonkin apua vauvan rauhoittelussa, nukuttamisessa tms. - mut kun ei niin ei! No, toisaalta eipä sit tartte miettiä tutista vieroittamista...

Meillä alkaa jo lähestyä 4 kk:n rajapyykki, ja sen myötä oon alkanut pohtia kiinteiden aloittamista. Oliskin kiva kuulla teidän kokeneempien äitien kokemuksia siitä - ja tietty myös pienempien vauvojen äitien ajatuksia siitä miten aiotte toimia. Mä haluaisin aloittaa kiinteät jo heti neljän kuukauden iässä, osin allergiariskin pienentämiseksi ja osin siksi, et toivoisin sen vähän vähentävän tätä tissillä roikkumista (meillä siis syödään yhä 1-2 tunnin välein ympäri vuorokauden) ja yöheräämisiä. (Tiedän kyllä, ettei se kaikilla toimi niin, mut ainahan saa toivoa .) Plus että musta on tosi hauska saada tietää, miten tuo pikkumies reagoi uusiin makuelämyksiin. Oon itse asiassa harkinnut tekeväni sellaisen excel-taulukon, mihin tulisi kaikki uudet maut, päivämäärä milloin maistettu ekan kerran ja pojan reaktio.

Roxanne ja vauveli 3,5 kk

 

Roxanne joo toi on kyllä perus lapsen kanssa että kun ehdit vähääkään elätellä toiveita ett asiat ois sujuvassa niin jotain aina sitten tapahtuu tai menee toisinpäin sitten kuitenkin iän myötä ne asiat vaan alkaa jotenkin loksahtelemaan paikoilleen. Kyllä muuten mäkin imetin joka heräyksellä niin kauan aikaa kun söi tissiä eli sen melkein 7kk. Jos imetys olisi jatkunut pidempään niin en tiedä miten olisi sitten tehty. En tiedä oliko korvike sitten täyttävämpää kun alkoi nukkua pidempiä pätkiä kun saman aikaisesti siirryttiin omaan sänkyyn ja huoneeseen. Toimi kuitenkin tämä kokonaisuus meillä hyvin.

Kiinteistä me aloitettiin myös 4kk iässä maistelemaan soseita mitä itse tein. Tykkäsin siitä kun sai mukavasti rytmiä ja tekemistä päivään. Aina aamupäivän päikkärien jälkeen maisteltiin lounaaksi. Sitten joskus viikkojen päästä 5kk jälkeen otettiin iltapäivään meidän päiväruoan aikaan toinen annos oli kivaa istua kaikki yhdessä pöytään. Joskus 6kk aikaan muistaakseni sitten aamupuuro ja myöhemmin iltapuuro ja vähän kokeiluja sormiruoalla. Kun toinen annos tuli päivään niin maha meni ummelle vaikka ahkerasti joi tissiå pitkin vuorokautta. Kun oli tullut kakka per viikko ja toisella viikolla kakkaa teki kitinän kera ähkien eikä luumun syönnistä ollut apua niin annoin Levolac noin viikon verran kuuri luonteisesti ja se auttoi. Suolikin ehti siinä samalla tottua niin alkoi taas toimimaan.

Muistaakseni 8-9kk iässä söi suurimman osan ruoista itse mutta 10kk tullut noro sekoitti pakan eikä mikään sormiruoka kunnolla maistunut eikä myöskään mun tekemät soseet joten syötiin sitten kaupan soseita pääsääntöisesti Se oli kova paikka itselle kun aina tein itse ruoat mutta ei vaan kelvannut. aamupala ja iltapala itse syöden onneksi kuitenkin kelpasi. Sitten reilu vuoden iässä alkoi taas itse syöminen kiinnostamaan ja aterimien käyttöä oli harjoitellut ja pikku hiljaa siirryttiin täysin samoihin ruokiin. Samoihin aikoihin alettiin nostamaan pöydästä pois jos joku ruoka ei yksinkertaisesti kelvannut eli ei kaavittu kaapista vaan ’jotain’ takuu varmaa lautaselle. Eipä tuo nälkään kuollut.

Poika tykkäsi syömisestä heti kättelyssä ja suu aukesi hyvin. Uniin ei kyllä meillä vaikuttanut silloin 4-6kk iässä yhtään.
Jos jotain olisin tehnyt toisin niin olisin kerännyt rohkeutta sormiruokailun kanssa enemmän ja antanut sitä enemmän jo pienempänä (kun valmiudet siihen löytyi) ja alkanut heti tekemään samaa ruokaa kaikille eli soveltanut suolattomaksi meidän ruoat. Mutta toisaalta Simppeli Sormiruokakeittiö blogi on aivan mahtava ja Facebook ryhmä ihana, opastava, inspiroiva ja kannustava nii sieltä sai kivoja reseptejä kokeiluun joten en kadu tietenkään miten asiat meillä meni! Blogin perustaja Marjut Ollila on juuri julkaissut kirjan mikä on kuulemma tosi hyvä! Hän on ihan huikea tyyppi muutenkin! Suosittelen lämmöllä Facebook ryhmää ja blogia, kirjaa en ole itse ostanut kun ollaan jo ’näin pitkällä’.

Jospa tässä lähtisi vähän pulkkamäkeen pojan kanssa kun mies töissä ja kerrankin ollaan lauantai terveenä

 

No nyt se sitten tapahtui: mulle tuli vauvakuume! pakko oli jonnekin päästä purkamaan tätä ajatusta

Kaveri sai juuri lapsen ja jotenkin se hänen monen päivän synnytyksen läpi tsemppaaminen (etänä toki) ja synnärillä käynti sai kaikki ajatukset juoksemaan ja tekis mieli itse juosta pakkaselle samantien mutt tää on vaan niin vaarallista, ett jos tämä kuume tästä kasvaa niin osaako sitä säilyttää vielä ne pohdinnat takaraivossa mitä ollut siitä onko toinen ylipäätään just meille sopiva juttu ja entä jos kolme jäljellä olevaa pakkasukkoa ei onnistu niin voiko sitä vaan jäädä niine hyvineen siihen vai tuleeko joku kauhea pakkopakkopakko mitä oli ekalla rundilla.... Kyllä varmaan kesään asti ainakin odotetaan niin ehtii töitäkin vähän tehdä välissä.
Työkaveri on tulossa kohta takaisin toiselta äitiyslomaltaan ja nyt toistamiseen jäämässä muutaman kuukauden töihin palaamisen jälkeen äitiyslomalle. Kyllä itse jotenkin mielellään olisin ihan hetken kuitenkin töissä takaisin. Selvästi tuntunut, että ajatukset tarvitsi tuulettamista,mukava olla takaisin ja rakentaa tarhan ja töiden ympärille omaa elämänrytmiä.

Nyt pitää koputtaa puuta, mutta ollaan oltu jo melkein kolme viikkoa terveinä (yskää ja nenä vuotaa kyllä vähän väliä) ja poikakin alkoi nukkumaan koko yöt omassa sängyssään taas huh. Paitsi nyt sitten just aamuyöstä otin itkevän pikkuisen viereen kun omaan sänkyyn takaisin peitellessä viideltä sanoi vaan 'eeiii' ja pönki pystyyn. Viimeisiä poskihampaita tehdään nyt sitten vissiin oikein urakalla kun meininki ollut sellaista, kitinän ja yöheräilyjen puolestä, että ohhoh.

Se on hassua, että koko ajan odottanut miten hienoa tulee olemaan kun pystyt kommunikoimaan vuorovaikutteisesti lapsesi kanssa. Noh meillä se nykyään onnistuu pään pyörittämisellä/nyökkäämisellä ja just tuolla 'eeiii'. Tuntuu sitten että kaikkeen vaan reagoidaan 'eeeiii' tai pyöritetään päätä

Ihanaa, aurinkoista kevätpäiväntasausta! kesää kohti