Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Mandala, tää on just oikea paikka purkaa noita(kin) tuntoja! Rohkeesti vaan uutta siirtoa kohti jos yhtään siltä tuntuu! Teillähän on kummiskin aika hyvä tilanne, kun kerran kolme blastoa on pakkasessa. Itse oon aina kuvitellut, että tokalla kerralla kaikki olis vähän helpompaa ja rennompaa, kun ei ole enää sitä kokonaan lapsettomaksi jäämisen pelkoa, mut mistäs näitä ikinä tietää - ihmismieli on monesti niin kummallinen ja arvaamaton...

Meillä on vaan yksi alkio pakkasessa ja pitäis varmaan alkaa kohta miettiä sen kohtaloa, ikää kun mulla on jo turhankin paljon. Siis aiotaan tietenkin siirtää se, mut kuinka pian ja mitä sen jälkeen sit jos/kun huonosti käy... No, ensin pitäis tietty menkkojen alkaa, mut mulla imetys on ainakin toistaiseksi (4 kk) pitänyt ne poissa.

Muuten meillä menee ihan mukavasti. Jotenkin tuntuu et tässä 3-4 kk:n kohdalla meno on pikkuhiljaa helpottanut ja on itsekin alkanut suhtautua vähän rennommin ja luottavaisemmin kaikkeen vauvanhoitoon liittyvään. Meillä harjoitellaan nyt kovasti kääntymistä, esineisiin tarttumista, uusia tapoja äännellä (mm. korvia vihlova kirkuminen) ym, ja sitä kaikkea on kyllä ihana seurata.

Mitenkäs Carolla sujuu imetys- ja nukkumisasiat? Myös Kesiksen, Giraffenin ja Evangelinan tuoreita kuulumisia olis kiva lukea!

Roxanne & hymypoika 4 kk

 

Mandala ja Roxanne: tuota on kanssa pikkuhijaa alkanut itse miettiä että haluaako vielä yrittää vai ei, ja että osaako siihen mahdolliseen pettymykseen suhtautua nyt paremmin kun on jo lapsi, vaI onko yhtä rankkaa kuin aiemmat epäonnistumiset. 3. ivf:stä on siis muistaakseni 1 tai 2 alkiota pakkasessa. Omalla kohdalla siirto ei vielä kuitenkaan ole ihan ajankohtaista, nyt nautitaan tästä hetkestä.

Täällä tullaan Roxannea vähän jäljessä, esineisiin lapsi tarttuu mutta ei kovin aktiivisesti, eikä vielä kääntymistä ole. Tosin on keksinyt alkaa heijata puolelta toiselle vauhdikkaasti päätä pyöritellen eli eiköhän se kääntyminen siitä seuraavaksi tule sitten. Päätä pitää hyvin ja reippaasti on kasvanut (6,5kg). 4 kk iässä ajatuksena alkaa maisteluttamaan kiinteitä.

Nukkuu yöt pääsääntöisesti läpi, on alettu nukuttaa omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Ihan joka yö ei ole onnistunut ilon kautta rauhoittuen niin sitten kun ei ole haluttu noin pientä vielä ihan vielä unikouluttaa niin niinä öinä on nukkunut perhepedissä.

Mukavaahan tämä elo on. Keväisiä päviä kaikille

g+ pikkuinen 3+kk

 

Heippahei! Vauva-arki on vienyt niin mukanaan, ettei ole juuri ehtinyt palstalla roikkua .

@Mandala nytkö se sit iski . Sulla tais olla ikää sen verran vähemmän, että hyvin voi käydä töissä välissä virkistämässä päätä, ja siitä sitten pakkaselle kun tuntuu että aika on kypsä toiselle. Oliko teillä niin että mies toivoisi toista, vai kummallakin vähän kiikun kaakun?

Me ollaan alusta asti puhuttu, että meille riittää tämä yksi kullanmuru, mutta maksettiin just taas vuoden pakastus, kun tallessa on jopa neljä hyvää blastoa, eikä sitä tiedä jos mieli vaikka vielä muuttuisi. Uuteen hoitoon me ei lähdetä enää, mutta pikkiriikkisen pieni takaportti on vielä raollaan, että jos noilla pakkasukoilla vielä kokeilisi.

Täällä on elo oikein ihanaa ja mukavaa pikkuisen kasvua ja kehitystä seuratessa. Esineisiin hän tarttuu jo oikein hanakasti ja iso osa niistä päätyy mihinkäs muualle kuin suuhun . Tyttö ei vielä kääntyile, eikä kovasti näytä merkkejä että olisi lähiaikoina yrittämässäkään, mutta vatsallaan näyttää siltä että lähtee kohta ryömimään. Toki vielä ei ole sen aika, mutta menohaluja näyttäisi olevan. Päätä hän kannattelee vatsamakuullakin jo tosi hyvin ja tykkää siinä asennossa ihmetellä ja katsella ympärilleen. Paino on alun ”pienipainoisuuden” jälkeen ottanut kirin keskikäyrälle, ja hyvin tuolle kyllä ruoka maistuukin. Meillä on ajatuksena jatkaa täysimetystä sinne puoleen vuoteen asti, jos vain paino nousee hyvin ja unet maistuu, mytta saatetaan myös ruveta antamaan maisteluannoksia ennen sitä. Katsotaan. Muakin kiinnostaa kovasti että mitähän tuo tykkää mistäkin ja millaisia reaktioita sieltä maistellessa tulee .

Sylivauva alkaa jo hieman ”itsenäistyä”, eli hän viihtyy jo lyhyitä hetkiä itsekseen sängyllä/sitterissä/lattialla leluille jutellen. Tuo juttelu on kyllä söpöä! Välillä kuulostaa kun tulisi jo vähän jotain äänteitäkin ja yks päivä mies kertoi että tyttö oli melkein kuin ”laulanut”. Yöt menee hyvin. Mennään yhdessä nukkumaan siinä kymmenen jälkeen ja tyttö herää yön aikana kerran tai kaksi syömään. Unta jatkuu parhaimmillaan yhdeksään asti, paitsi jos on jotain menoa (eli melkein joka päivä) niin sitten herätään jo seiskalta. En koe itseäni erityisen väsyneeksi, mutta aivojen vajaatoiminnasta huomaa, että jotain univajetta kyllä on.

Täälläkin tuntuu, että elo olisi asettunut uomiinsa niiden ekojen viikkojen opettelun jälkeen. Harrastuksia ja muita menoja ollaan miehen kanssa molemmat saatu palautettua kalenteriin, ja huomenna ollaan menossa ekaa kertaa kaksin ulos syömään. Arki on aika ihanaa, siis, ja tuo tyttö tietysti maailman rakkain ja suloisin .

Muakin kiinnostaa @Caro87 ja @Evangelina kuulumiset! Ja eikö se @MyMa meinaa tulla tälle puolelle ollenkaan?

Kesis ja Pikkuinen 3+ kk

 

Meillä on kolme blastoa pakkasessa vielä, en tiedä onko yhtä hyvänlaatusia kun mitä nää siirretyt oli. Mulle tuli melkein heti vatsankaipuu, vaikka ite raskaus ei kovin hauskaa ollutkaan varmasti kokeillaan vielä noi kolme jossain vaiheessa, jos niistä ei tule mitään niin en tiedä oisko yksityiselle varaa. Voishan sitä toivoo että luomuna onnistus mutta jos mun pco ei paljoa parane niin aika epätodennäköstä.

Tissitakiainen poika on edelleen, mutta tehokkaalla tissittelyllä on päästy lisämaidosta ja paino oli ainakin viimeks hyvin lähteny nousuun kakkaa ja pissaa tulee sen verran hyvin että maitoo tuntuu tulevan tarpeeksi. Edelleenkin poikaa ei oikein saa laskettua minnekkää nukkumaan, vaunuissa nukkuu sisällä yleensä yhen pätkän päivällä, muuten lähinnä torkkuu tai nukkuu sylissä. Illalla mennään siinä yhdeksän maita tai jälkeen nukkumaan ja siihen viereen tissille nukahtaa. Eka pätkä saattaa olla kolme tuntia mutta sen jälkeen syö 1-2 välein melkeinpä. Aika pätkittäistä on mutta helppo siinä sängyssä imettää. Tuttia ei huoli oikein vieläkään.

Muutaman pikkuhymyn on päästäny ja hirveen topakasti pitää jo nyt päätä
Helppo kaveri edelleen. Niin ja ulkoileen on jopa päästy muutaman kerran.

Minäkin MyMan kuulumisia odottelen!

Caro ja poju 1kk.

 

Ihanaa kuulla, että elämä on oikein leppoisaa yhdellä jos toisellakin Nopeasti se sitten lutviutuu siihen omiin uomiinsa elämä kun alkuun päästy. Hassua seurata nyt sitten vierestä kaverissa niitä samoja fiiliksiä ja tilanteita mitä ite käynyt läpi muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa. Oishan se kyl aika hurjaa ja hienoa kokea uudestaan!

Kesis meillä joo mies on sanonut aina, että mä saan päättää, koska oon just ehkä enemmän ollut epävarma kuin hän. Tai siis jopa ollut enemmän sitä mieltä koko ajan että eka ja vika raskaus. Olisi vaan helpompi päätös jos pakkanen olisi tyhjä Mutta niinku te niin ei vaan voi olla maksamatta siitä pakastuksen jatkamisesta, koska mitä jos. Ja siinä on jo tonneja rahaa pakkasessa niin ei voi hukallekaan heittää

Mulle tulee 39 syksyllä mittariin, joten sen puolesta vielä ihan jees varmasti olisikin pakkasta lähteä penkomaan. Mutta kyllä sitä väkisin miettii käytännönjuttujakin, että hitto oikeasti esim kaksi lasta tarhassa on jo ihan älytön kustannus Tämä yksi kustantaa 360eur/kk, en tiedä tuleeko mahdollisesti sisarusalennusta, mutta ihan törkysumma jos tuplana maksetaan ei paljon isompaan saatika sitten hienompaan asuntoon viitsi muuttaa jos niin paljon rahaa palaa jo pelkkiin tarhakustannuksiin, mutta nykyiseenkään kämppään ei sitten taas kahta lasta kyllä viitsisi mahduttaa. Tulee välillä mietittyä että miten suurperheet rahallisesti oikein pärjäävät kun mua kauhistuttaa jo kahden lapsen kustannukset vaikka kyllä omassa elämässä voisi varmaan tehdä kustannustehokkaampiakin valintoja esim ruokakaupoissa yms elektroniikkaostoksilla

 

Heippa kaikille ja onpa kiva, että täällä ihan kaivataan ja perään kysellään kun ei anna itsestään kuulua mitään Lueskelin tätä ketjua jo raskausaikana, sitten synnytyksen jälkeen meni pari viikkoa ihan vaan yleisessä vauvapöhnässä ja nyt kun mies on palannut töihin ja arki alkanut, niin alkavat vissiin ne vauvan kaiken maailman vaiheet myös

Mutta tosiaan vauva syntyi muutama päivä LA:n jälkeen ja synnytys oli ihan hieno kokemus Mitään ihmeellistä vauvan voinnin/terveyden suhteen ei ole, imukupilla autettiin ja eppari tehtiin synnytyksessä. Näin lyhyesti vaan kun täällä on mullekin uusia nimiä muutama.

Alussa vauva oli pari viikkoa niiiiiin rauhallinen ja nukkui ja söi vaan eikä oikein mitään muuta ollut vailla. Nukkui omassa sängyssä ja me vanhemmatkin saatiin ihan hyvät unet, joskin parin tunnin välein heräsi syömään ja siirsin sitten takaisin omaan sänkyyn jonne nukahti heti.

Noh, nyt onkin sitten vähän eri meininki ollut viikon verran... Päivät meillä menee ihan kivasti pojan kanssa, joskin vissiin tiheän imun kausi nyt toista viikkoa päällä, tissillä ollaan koooooooooko ajan. Neuvolassa kun kysytään että montako kertaa päivässä syö, niin en pysty vastaamaan mitään koska vaipatuksen ja seurustelun ohella meillä melkein pelkästään tissitellään Olen kyllä lapsentahtisuuden kannalla ja annan rintaa ja syliä niin paljon kuin vauva haluaa, ei siinä mitään. Välillä vaan meinaa pää hajota ja takapuoli juurtua sohvaan kiinni, kun imetät imetät imetät aamusta iltaan, miehen tulo töistä kotiin piristää toki mieltä mutta ei se mies pysty tissiä antamaan

Kuten sanoin niin päivät menee kivemmin, heräillään n. 8-9 välillä, seuraavat unet n. 10.30-12.30, sitten 15-16 tienoilla ja väliajat seurustellaan ym. Tietysti nämä ajat liukuvat välillä monella tunnillakin, mutta suurinpiirtein näin. Yksin vauva viihtyy ehkä viisi minuuttia matolla/kaukalon keinutuksessa, muuten pitää olla sylissä ja hetkuttaa ketkuttaa koko ajan... Eikä nyt tämänikäisen mielestäni tarvikaan siis osata yksin olla, mutta se kuuluisa vessaan pääseminen ilman itkua olisi aina joskus ihan kiva Nyt sitten illat on alkaneet olla sellaista ihmeen käninää ja ähinää, ilmavaivojakin on mutta ei tämä nyt ihan pelkkää sitäkään ole.

Monena iltana nyt ei ole klo 16 jälkeen nukahdettu ennenkuin yöunille (epämääräisiä torkkuja lukuunottamatta) joskus 21-22 välillä, ja yleensä ne unet lähtee tissille. Ja vaikka alussa saatiin nostettua sänkyyn nukkuvana sylistä, niin nyt syliin nukahtamisen jälkeen sänkyyn siirtäessä joko herää siirtoon tai sitten menee umpiunessa kyllä sänkyyn mutta herää 5 min päästä. Ei kai saisi antaa nukahtaa syliin ja/tai tissille, mutta minkäs teet? Yksin ei todellakaan hereiltä nukahda sänkyyn.

ANTEEKSI tämä jäätävä omanapailu heti palstailun alkuun, mutta tänään on taas ollut ihan hermoraunio-päivä ja tuntuu että tätäkö tämä vauvaelämä on seuraavat vuodet (ja älyhoi minä, tajuan toki että ei, mutta välillä näinä päivinä tuntuu siltä ). Tämä olkoot ensipuraisuni tälle puolelle ja kommentoin jatkossa kyllä muidenkin asioita enemmän Neuvoja ja vertaistukea otetaan lämmölla vastaan.

Niin ja ihanaa että tänne asti on päässyt näin moni, on kyllä kaikesta hermopaineesta huolimatta niin onnentäyteistä ja ihanaa tuon oman palleron kanssa olla Välillä päivisin katselen toisenlaisia äitejä ja pillitän vauvan pään kantoliinassa märäksi, kun ajattelen miten hyvin itsellä asiat kuitenkin on

MyMa ja poju 1 kk

 

Tunnistan todella helpolla tuon ”tällaistako tämä elämä tulee olemaan?!” - fiiliksen! Aika monesta asiasta ehtinyt sitä miettiä, varsinkin siinä alussa kun hormonit oli vahvimmillaan. Onneksi sitten viimeistään seuraavana päivänä fiilikset oli jo taas aurinkoiset. Helposti tulee lapseen liittyvissä asioissa maalattua piruja seinille tyyliin kun edes muutaman kerran tekee jotain mikä voisi paremminkin mennä, ”nyt tää sitte tekee tätä varmaan seuraavat 100 vuotta” kuten nämä aamuyön itkuheräilyt mitkä oli jo parisen viikkoa pois ja taas alkoi ja tänäänkin 4.30 valvottu tunti kun otin viereen niin hyöri ja pyöri vaan. Ja just silloin tietty muistaa kaikki kaverien kauhutarinat siitä kun lapsi tekee sitä tai tätä vielä vaik kuin vanhana jne. Mutta kuten olen sanonut niin usein ne asiat oikeasti vaan alkaa sujumaan omalla painollaan; sen jälkeen kun olet viikkoja ehtinyt jo asiasta etukäteen stressata vanhemmuus, ahh

Meillä vatsaan auttoi Disflatyl kolme kertaa päivässä. Aloin antamaan kun mies meni 5vkon iässä takaisin töihin kun ajattelin ettei kivaa jos poika vaan kitisee kaikki päivät kun olet ainoa syli ja seura tarjolla koko työpäivän ajan. Annoin varmaan johonkin 4kk asti. Muovisella vauvan usikalla annoin.

Sekin alussa imetyksen myötä jotenkin välillä ahdisti että eikö tämä olekaan meidän kahden kauppa, mun ja miehen, tämä lapsen saaminen kun MINÄ olen ainoa kenen peffa tekee painaumaa sohvaan samaan kohtaan vauva tississä kiinni ja mies pystyi jopa pelaamaan tietokoneella. Minä myös yöt hoidin tietty kun ei mies tosiaan imettää voi niin ei hänen läsnä(hereillä)olo tietenkään ole millään tavalla järkevää ajankäyttöä. Mutta kyllä parit yöt hereillä imettäessä vähän taisin tihrustaa asiaa mutta kaikki noi fiilikset tuli ja meni ja tasaantui huimasti.

 

Olipas kiva lukea teidän kaikkien kuulumisia! Tosi hienoa, et Giraffenilla ja Kesiksellä elo on noin mukavan kuuloista, ja Carollakin tuntuu arki lähteneen kivasti rullaamaan! Ja vielä kun kevät on tulossa niin mikäpä tässä elellessä. Mä odotan sitä tosi innolla jo siksikin, ettei tartte enää pukea vauvaa kuin pientä naparetkeilijää. Liikkuminen helpottunee muutenkin, ja kohtahan sitä voi lähteä vauvan kanssa vaikka puistoon piknikille!

MyMa, tervetuloa tänne puolelle ja lämpöiset onnittelut vielä vauvasta! <3 Kuulostaa kyllä niiin tutulta nuo jutut mistä kirjoittelit. Vielä ei ole aika kullannut muistoja, vaikka varmaan sekin vielä joskus tapahtuu. Meilläkin oli ihan sama juttu alussa, eli ekat pari-kolme viikkoa oli tosi helppoja näin jälkikäteen ajateltuna, vauva lähinnä söi ja nukkui välissä pitkiäkin pätkiä. Itse ei vaan siinä vaiheessa osannut vielä nauttia tilanteesta, sen verran oli pää pyörällä kaikesta uudesta. Mä olin myös aika väsynyt synnytyksen jäljiltä ja epparihaavakin vaivasi.

Noh, sitten sen jälkeen alkoi meilläkin tiheän imun kausi. Kieltämättä tuli vähän shokkina se, että sitä oli niiin kiinni vauvassa, imettää sai vähän väliä ja imetyssessiot saattoi kestää tuntikausia. Samoihin aikoihin alkoivat epämääräiset kitinät ja itkeskelyt, joiden syytä ei yhtään ymmärtänyt. Ne saattaa tosiaan johtua vatsavaivoista, mut ylipäätään siinä kuuden viikon paikkeilla vauvat on itkuisimmillaan, ja yleensä tilanne siitä vähitellen helpottaa, ellei sitten ole koliikista kyse.

Ja sit vielä tuo epätasa-arvo, mistä Mandalakin kirjoitti! Mekin oikein puhuttiin etukäteen, et pyritään jakamaan lapsenhoito mahdollisimman tasapuolisesti ja siten että mullakin saa olla omia menoja ja harrastuksia, mut minkäs teet kun vain mulla on tissit! Vaikka me ollaan alusta asti annettu pojalle maitoa myös pullosta (mitä muuten lämpimästi suosittelen, jota pääsee itsekin joskus tuulettumaan), niin silti on tullut eteen tilanteita, joissa vain mun tissi ja syli on saanut vauvan rauhoittumaan.

Mua moni alkuun lohdutteli, että kolmen kuukauden jälkeen helpottaa, ja voin omasta kokemuksestani sanoa et kyllä se aika lailla niin on mennyt. Joku kutsui kolmea ekaa kuukautta ”viimeiseksi raskauskolmannekseksi”, jolloin vauva ei vielä tajua olevansa erillinen olento vaan osa äitiä. Sen jälkeen vauva alkaa sitten enemmän ja enemmän kiinnostua ympäristöstään. Äkkiä ne ekat viikot ja kuukaudet loppujen lopuksi menee, vaikka just sillä hetkellä ei siltä todellakaan tuntunut!

Tissille nukuttaminen ei varmasti haittaa tuossa vaiheessa, eikä sitä noin pienen kanssa oikein voi välttääkään. Toki sit parin-kolmen kuukauden paikkeilla voi olla jo hyvä kiinnittää asiaan huomiota, ettei muodostu haitallisia uniassosiaatiota, mutta ainakin meillä niiden purkaminen ja omaan sänkyyn siirtyminen onnistui melko helposti siinä kolmen kuukauden paikkeilla.

Kaiken kaikkiaan toivottelen kovasti tsemppiä ja voimia! Usko pois, kyllä se siitä voi piankin helpottaa, eikä tosiaan tartte pelätä et seuraavat 10 vuotta – tai edes 10 viikkoa – olis yhtä pahoja.

 

Kiva kuulla teidänkin kuulumisia MyMa!

Mä oon kyllä antanu tissille nukahtaa, alussa herättelin ja vaihtelin vaan rinnalta toiselle, kun maitoa ei niin hyvin vielä tullut. Ja kun tuttia ei huoli ja selvästi kova imuntarve niin pitäkööt mua vielä tuttina välillä kyllä otan tissin pois suusta jos ei enää syö ja on jo puoli unessa. Ja tosiaan yölläkin aina nukahtaa viereen tissille. Eka sitä vähän jännitin että kierinkö päälle mutta en liiku unissani ja havahdun tosi herkästi hereille. Mutta onhan se tosi sitovaa, ja välillä ärsyttää kun ei saa ite mitään tehtyä kun roikkuu tississä koko ajan. Meillä mies meni töihin myös niin arki aika erilaista kun esikoisella pyörii eri hoitajia meillä kotona, siinä on itsellekin opettelemista. Aika stressaavaa vaikka itse vauva on helppo. Meillä esikoinen, kun oli niin haastava niin tuntuu siihen verrattuna tooosi helpolta, voi olla että mieli vaihtuu kun tulee muita "ongelmia" mitä ei tähän mennessä olla koettu, uhmat sun muut

Caro ja poju 1kk

 

Herätellääs taas tätäkin ketjua Täällä on arki alkanut tasaantua ja vauvalla alkaa hienosti löytyä oma päivärytmi. Tosi kiva kun pystyy nyt vähän ennakoimaan että koska uskaltaa vaikka lähteä itse käymään lähikaupassa (miten hienoa onkaan haahuilla yksin juustohyllyllä ilman että kukaan vaatii mitään...) tai pienellä kävelyllä. Eka tiheän imun kausi on takana ja muutenkin poika viihtyy hereillä jo pitkiä aikoja. Sitten kuitenkin nukkuu yöt hyvin, eka unipätkä monesti 4-5h

Viime viestini tänne oli aika epätoivoa täynnä, taisi olla vähän hormonien hyrräystäkin kun se muutaman yön unettomuusputki jo tuntui muka valovuodelta... Että tsemppihali vaan kaikille teille jotka jatkuvasti joudutte valvomaan Nyt tosiaan kaikki näyttää sujuvan hienosti, poika kasvaa tissimaidolla hyvin. Mutta nyt jo oon huomannut että tilanteet muuttuu aika äkkiä, toivotaan että tämä hyvä kausi meillä jatkuu.

Kiitos kuitenkin hirveästi tsemppiviesteistä, erityisesti @Roxanne sun lohdun sanat loi toivoa että ehkei meillä ne seuraavat 10 vuotta asutakaan tissillä Tuntuu vaan että sitä eisaanukuttaatissilleeisaanukuttaatissille hoetaan kuin jotain mantraa, jopa appiukkokin tästä mulle mainitsi. Sanoin takaisin että sorry mutta en ota imetysneuvoja seitsemänkymppiseltä mieheltä

Mitäs muille kuuluu? Erityisesti uni- ja syömisrutiinit ainakin mua kiinnostaa, ja ootteko säästyneet sairasteluilta? Mä oon vielä vähän varovasti pojan kanssa liikkunut esim juhlissa tai kaupassa, pari kertaa on Prismassa käyty. Mutta en nyt väen vängällä halua viedä johonkin perjantai-illan kaupparuuhkaan räkivien ihmisten keskelle

Onko @Ranau ehtinyt jo miettiä tänne puolen siirtymistä?

MyMa ja poitsu 5 vkoa

 

MyMa, on se väsymys iso tekijä omaan jaksamiseen. Kiva että jotain rytmiä rupee löytymään!

Mä en tiedä onko meillä mitään tiheän imun kautta ollutkaan, kun poika edelleen viihtyy suurimman osan aikaa tissillä joitakin hetkiä kyllä jaksaa seurustella jo välissä, mutta yksin vaikka lattialla ei viihdy juurikaan. Aamulla noustaan kyllä aina siinä 6-8 aikaan, sitten 10-1 välillä on sellanen aika että saan useimmiten vaunuun sisällä nukkumaan, sillon on hyvä aika käydä vaunulenkilläkin. Monesti kyllä herää kun kotiin tullaan. Loppuillan tuntuu lähinnä nuokkuvan tissillä tai nukkuu sylissä parhaiten. En minäkää jaksa mitää älä anna nukahtaa tissille vinkkejä, usein kuitenkin tissi tippuu suusta jossain vaiheessa ja siihen vähän havahtuu ja saattaa jatkaa kuitenkin unia. Tuttia ei edelleenkään huoli. Nukkumaan mennään 21 aikoihin. Syö useasti kyllä yöllä, hauska on välillä kun paljon ärisee rinnalla yölläkin, en tulkitse rintaraivareiksi kuitenkaan, saattaa vähän väliä piereskellä ja äristä ilmavaivaa on siis jonkunverran mutta onneeksi tuntuu aika hyvin tulevan ulos. Eka pätkä saattaa olla 3h mutta sen jälkeen herää tiheämmin. Tänään on eka neuvolalääkäri, kiva saada uusimmat mitat muuten ei noilta neuvolakäynneiltä ole paljoa odotettavaa, aika turhia monesti. Voi olla että yllätyn positiivisestikkin

Niin ja terveenä ollaan sen viime flunssan jälkeen oltu ja onneksi vauvalle tuli vaan vähän nuhaa. Oon vauvan kanssa käyny kaupassa aika useesti että edes joskus pääsen jonnekkin. En vielä isän kanssa jätä pitkäksi aikaa kun on tuo esikoinen sen verran aikaa vievä.

Caro ja poju 6vk

 

@Caro87 mäkin olen alkanut katsella kaiholla raskausvatsoja. Joku pieni ääni mun sisällä sanoo, että olispaa ihanaa olla vielä toistamiseen raskaana, niin osaisi ehkä nauttiakin siitä, mutta sitten iso järjen ääni tulee ja muistuttaa, että en oikeasti halua käydä sitä enää läpi. Vähän harmittaa, että tyttö jää ilman sisarusta, mutta mua ihan aidosti pelottaa, että jaksaisko kroppa toista raskautta ja olisiko lapsi terve ja jaksettaisko me toista vauva-aikaa ja kahta pientä. Yksi saa(nee) riittää.

@Mandala Tarhakustannuksia en ollut tullut ajatelleeksikaan, mutta hyvä pointti. Ja tosiaan kahden lapsen kanssa pitäisi olla jo rutkasti enemmän asuintilaa. Kovin kauaksi kaupungin keskustasta ei huvittaisi muuttaa ja keskustassa neliöt maksaa ihan jumalattomasti.

@MyMa kiva kuulla teidän kuulumisia! Ja siis tosi tutulta kuulostaa. Meillä imetysvälit on nyt jo vähän pidentyneet, mutta tosi paljon tyttö viihtyy tissillä edelleen. Mä en ole missään vaiheessa laskeskellut mitään imetyskertoja tai imetysvälejä, vaan imetän ja sylittelen myöskin vauvantahtisesti.

Meillä ei ole edelleenkään selkeää päivärytmiä, mutta joku sen tapainen on ehkä pikkuhiljaa muodostumassa. Aamulla mies herää kuudelta töihin ja me jäädään tytön kanssa vielä jatkamaan unia. Noustaan aamupalalle yleensä joskus kasin ysin jopa kympin maissa. Ekat päiväunet tyttö nukkuu noin parin tunnin päästä heräämisestä JOS ollaan kotona sylittelemässä tai vaunuilla liikenteessä. Jos puuhailen jotain kotihommia, hän ei nuku, vaan makoilee itekseen lattialla/sängyllä ja leikkii tai juttelee tai katselee ympärilleen. Virkein ja hyväntuulisin aika on aamulla ja päivällä siitä riippumatta nukkuuko hän vai ei. Iltapäivällä ja alkuillasta uni maistuu vähän väliä ja päikkäreitä saattaa olla joko useita lyhyitä tai sitten yhdet, parit pidemmät. Iltaunille tyttö alkaa olla valmis siinä kahdeksan jälkeen, jolloin nukahtaa yleensä mun tai joskus miehen syliin sohvalle. Paitsi että viime aikoina hän ei ole enää nukahtanut syliin, vaan saattaa itkeä väsyitkua niin kauan että menen hänen kanssaan sänkyyn nukkumaan. Tämä tarkoittaa sitä, että mäkin joudun menemään sänkyyn jo tosi aikaisin, koska tyttö nukahtaa vain tissille. Haluaisin pyhittää illat mun ja miehen yhteiselle ajalle, mutta ainakaan vielä tyttö ei ole yrityksistä huolimatta suostunut nukkumaan itsekseen.

Ja siis mä annan ihan pokkana nukahtaa tissille. Se käy niin helposti, etten suostu ajattelemaan että siinä olis mitään väärää. Luotan siihen että kyllä tyttö oppii nukahtamaan itsekseen sitten kun on siihen valmis.

Mäkin tunnistan ton epäoikeudenmukaisuuden tunteen, että vaikka meilläkin kuinka puhutaan tasavertaisesta vanhemmuudesta niin silti mulla on isompi vastuu. Jos mun pitää mennä vauvan kanssa iltaisin aikaisin sänkyyn niin mies voi silti ottaa lasin viiniä ja jäädä kattomaan telkkaria. Mä en voi, koska vauva nukahtaa vain tissille ja sitä hommaa mies ei voi tehdä. Tai mä en voi lähteä kavereiden kanssa iltaa istumaan muutaman viinilasillisen äärelle, koska mun pitää pystyä nukkumaan vauvan kanssa perhepedissä, hän kun ei nukahda omaan sänkyyn. Mies voi lähteä kavereiden kanssa ulos ja mennä sitten muutaman lasillisen jälkeen toiseen huoneeseen patjalle nukkumaan. Sen hän on tosin tehnyt vain kerran ja joi silloinkin ehkä kolme kaljaa, mutta silti. Mutta tämä on kaikki tietysti tätä alkuvaihetta. Meillä on suunnitelmissa, että mies pitää osan vanhempainvapaista ja jää myös hoitovapaalle, niin eiköhän se vastuu ala sitten jakautua tasaisemmin kun heille syntyy omat rutiinit.

Meillä tyttö saa muuten korviketta sellaisina päivinä kun mulla on joku oma meno, salikäynti tai muuta, eli pari kolme kertaa viikossa. Kipuilin tän asian kanssa aluksi, koska olisin halunnut antaa tytölle vain rintamaitoa, mutta sitten kun pumppaaminen osoittautui niin vaikeaksi, päädyin siihen että korvike on parempi kuin se että mä en käy ikinä missään itsekseni. Ja olen ollut tyytyväinen. Mulle on tosi tärkeää päästä tuulettamaan päätä, ja nää hetket on tärkeitä myös isä-tytär-suhteen rakentumiselle ja syventymiselle.

Ja allekirjoitan mitä @Roxanne sanoi: kolmen kuukauden jälkeen alkaa helpottaa! Ne alkuviikkojen epätoivon hetket alkaa olla enää haalea muisto vain. Tai epätoivo on ehkä väärä sana, mutta kyllä silloin tuli mietittyä, että tämmöistäkö tää nyt on, huonoja unia ja sohvalle jumiutumista ja pelkkänä tissinä oloa. Mutta jo vain on 3,5-kuukautisen kanssa jo ihan eri meininki!

Siinähän niitä kuulumisia taas oli. Meillä muuten alkaa vauvauinti ensi viikolla ja toukokuun alusta oon ilmoittautunut johonkin äiti-vauva-jumppaan. Onko teillä muilla jotain harrastuksia alkanut tai suunnitteilla?

Kesis ja Pikkuinen 3,5 kk

 

Heippa,

Mukava lukea kuulumisia, ja että arki tuntuu kaikilla luistavan.

Syömisestä: en oo aiemmin huomannut mitään tiheän imun kauteen viittaavaa, mutta viime päivät (ja yöt!) on kyllä tankattu urakalla. Jos muistan oikein menty suunnilleen koko ajan n.0-1max.2 (ehkä alussa 3) herätyksellä/ yö mutta nyt on kyllä viime päivinä ylitetty tuo ja tyttö syönyt useammin. Ehkä tää on hetkellistä.

Nukkumisesta : lupaavasti alkoi omaan sänkyyn ja huoneeseen nukahtaminen, mutta sitten alkoi tulla iltaisin itku, eikä sydän (eikä vaistot) antanut myöten vielä itketyttää/unikouluttaa. Toinen on vielä niin pieni. Palattu toistaiseksi perhepetiin. Yritys myöhemmin uudestaan - toki on suuri riski että siirto on varmasti aina vaan vaikeampaa, mutta samalla toivon että kun tyttö vähän kasvaa löytyy luonteva hetki. (EDIT niin ja ajatus että muutos kannattaa kuitenkin tehdä kerralla eikä yökohtaisesti kuten muutaman kerran meni).

Rytmistä: päivisin on rauhallinen ja hyväntuulinen: katselee kun teen kotitöitä/tutkii sitterissä roikkuvia leluja/ ja istuu tyytyväisenä sylissä tms. Illalla on ärtyisämpi: mikään sohvalla sylissä istuskelu ei riitä, vaan pitää koko ajan (jos ei syö) keksiä aktiviteettia eli käytännössä tauotta vaikka laulaa tai kävellä ympäriinsä näyttää asioita - muuten tulee kiukku
. Se niistä rauhallisista illoista

Aamuisin herään usein aikaisin jolloin vietän omaa aikaa. Tyttö herää n 10 aikaan. Nukkumaan mennään samaan aikaan n 21-22.

Uimassa käyty - hyvin meni mutta vielä ei saanut irti leluista/pärskyttelystä, mutta ihan hyvää veteen, tilaan ja ääniin yms tutustumista.

Mukavia päiviä!

g+pieni n.3,5kk

 

MyMa, kiva kuulla että siellä jo paremmat fiilikset ja arki lähtenyt sujumaan! Mä kans muistan miten tuo päivärytmin vakiintuminen oli hieno juttu, kun siinä voi tosiaan jo vähän ennakoida päivän kulkua. Sitä muuten kannattaakin melko pian alkaa noudattaa suht samanlaisena toistuvaa päivärytmiä, niin vauva oppii sen nopeasti ja päivistä tulee paljon helpommin ennakoitavia. Oon myös lukenut, että vauvat tykkää rutiineista - se luo heillekin turvallisen olon, kun päivissä on tietty samanlaisena toistuva kaava (mikä ei tietty tarkoita etteikö siitä voisi välillä poiketa).

Meillähän vauva oppi melko varhain (ehkä noin 6 viikon kohdalla) nukkumaan yhdet pidemmät päikkärit samoihin aikoihin joka päivä, ja siitä olen kyllä ottanut kaiken ilon irti! Esim. kampaaja- ja kauppareissut on ollut sen jälkeen helppo ajoittaa, ja olenpa välillä käynyt silloin ulkona syömässäkin, hiihtämässä tms. (Tämä toki edellyttää sitä, et joku on kotona varalla sillä aikaa, mut meillä kun mies tekee paljon etätöitä niin se on onnistunut hyvin.) Muutoin meidän ei paljon päikkäreitä sit nukutakaan, joskus harvoin toiset lyhyet ja niiden lisäksi jotain vartin nukahteluja tissillä

Kesis, onnistuisiko teillä iltanukahtamiset niin, että pääsisit vielä irtautumaan tissiltä ja nousemaan sängystä, kun tyttö on nukahtanut, vai havahtuuko hän herkästi hereille?

Meillä menee edelleen päivät mukavasti, mutta ne yöt… Meidän poikahan ei ole missään vaiheessa nukkunut kovin hyvin, mutta parisen viikkoa sitten taisivat alkaa ns. 4 kk:n yöhulinat, ja niiden myötä yöt on valitettavasti menneet vain huonommiksi. Pahimmillaan meillä on heräilty tunnin välein läpi yön, ja voin sanoa et se on kyllä todella rankkaa. Parin tunnin välein herätykset jo jaksaa jotenkuten, kun siinä ehtii itse käydä kaikki unen vaiheet läpi, mut tunnin välein herätykset tuntuu melkeinpä kidutukselta. Poika on myös selvästi aiempaa levottomampi öisin ja saattaa jäädä vielä syömisen jälkeenkin valveille sätkimään ja huitomaan pitkäksi aikaa. Noh, onneksi väliin osuu aina vähän parempiakin öitä, ja täytyy vain luottaa siihen et tämäkin vaihe menee joskus vielä ohi. Carolle myös kovasti tsemppiä tiheisiin heräilyihin ja valvomisiin, I feel you!

Me aloitettiin kiinteiden ruokien maistelut reilu viikko sitten, ja tähän mennessä ruokalistalla on ollut bataattia, perunaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Pojan ilmeet on kyllä olleet näkemisen arvoisia, kannattaa ehdottomasti pitää ekoina maistelukertoina kamera käsillä! Eipä tuo kovin ihastuneelta ole vaikuttanut, mutta avaa kyllä suutaan, kun lusikan vie lähelle, ja teelusikallinen tai pari sinne aina uppoaa. Vähän ajan päästä ajattelin lisätä ruokalistalle hedelmä- ja marjasoseet, josko ne vaikka maistuisi paremmin. Lisäksi ollaan ruvettu antamaan pojalle illalla ennen nukkumaanmenoa annos velliä, jotta edes yön eka unipätkä olisi vähän pidempi. Muutoin meillä syödään tissiä hyvinkin tiheästi, tunnin-parin tunnin välein valveilla ollessa.

Me ollaan onneksi vältytty sairasteluilta tähän mennessä. En ole tietoisesti välttänyt vauvan kanssa liikkumista julkisilla paikoilla, mut myönnän olevani sen verran laiska et esim. kauppakeskuksissa käyn mieluummin ilman vauvaa (tai lähetän miehen matkaan). Eli ehkä sen sivutuotteena ollaan säästytty tartunnoilta, tai sit meillä on vaan ollut hyvää tuuria.

Kesis kyseli harrastuksista: me ollaan käyty BabyPilateksessa, josta oon kovasti tykännyt. Ihan alussa tosin poika oli sen verran pieni että vaati aika paljon hyssyttelyä, syöttämistä ym., joten mun jumppaamiseni jäi aika vähiin. Mutta varsinkin nyt parilla viime kerralla, kun neljä kuuakutta oli tullut mittariin, vauva on jaksanut jo hyvin viihdyttää itseään lelujen avulla ja ympäristöä tarkkailemalla. Lisäksi ollaan käyty jokunen kerta läheisen kirjaston lorutuokiossa ja leikkipuiston vauva-aamussa. Kesäksihän nuo jutut jää tauolle, mut syksylle olen suunnitellut ainakin muskaria ja jotain liikunnallista juttua, äiti-vauvajumppaa tms. Monet muutkin jutut, kuten vauvatanssi ja -sirkus kiinnostaisi, mutta ne riippuu vähän siitä, onko kursseja tarjolla sopivaan aikaan ja sopivalla etäisyydellä.

Tässäpä meidän kuulumisia tällä erää. Kevättä ja parempiä yöunia odotellessa!

Roxanne ja poika 4,5 kk

 

Oi nyt kun mainitsit yöhulinoista niin tulipa elävänä mieleen tuokin aika! Olin aluksi vakuuttunut että johtuu kiinteiden maistelun aloituksesta, mutta kun se meno vaan muuttui hullummaksi öisin siinä 5 ja 6kk aikaan niin aloin uskoa lukemaani että se liikkumisen ja uusien juttujen opettelu ja treenailu se tosiaan herättää. Kun opetteli kääntymään mahalleen niin sitä treenattiin öisin ja herättiin itkemään. Tietty itse pelkäsi sitä että nukahtaa mahalleen eikä saa henkeä mutta luin että jos vauvalla on lihaksia kääntyä mahalleen niin ei ole riski mahallaan nukahtamisessa. Toinen yöhulinavaihe oli pahin kun poika oppi nousemaan itse istumaan 6kk ikäisenä niin sitten heräili jatkuvasti öisin itkien istumasta pinnasängyssä ja kun se korsetin kontrolli ei aluksi ollut kondiksessa (ei edes ryöminyt tai kontannut silloin vielä) niin saattoi kaatua pinniksessä (siihen aikaan sinne kun just siirrettiin). Mutta onneksi nuo öiset treenailut ei kestä ikuisuuksia huh

Jes meillä on lisää tullut sanoja ja kaikkea! Tuntuu enemmän ja enemmän pieneltä ihmiseltä koko ajan! Nyt vaan sen ”eeeiii” lisäksi eniten käytetty sana melkein kaikissa tilanteissa on ”poish” eli nyt kaikki on ei tai pois, kiva
Ja aikamoisia raivareita saa välillä Huhhuh esim eilen ruokapöydässä kun isänsä teki leipää itselleen niin oli pakko saada myös ja oli pakko saada itselleen iso aikuisten lusikka millä mekin syötiin. Huutoitki sitä ennen niin kovasti että korvia huumasi. Eli annoskateus ja kaiken kateus on aika hullua tällä hetkellä. No vaihteeksi ruoka maistuu hyvin tällä hetkellä niin en valita!

Mandala ja ei-mies 1v10kk

 

Mandala, kiva kuulla että siellä sanavarasto karttuu. Kuulostaa siltä että omaa tahtoakin pikkuherralta löytyy! Mutta voi apua, voiko nuo hulinat kestää noinkin pitkään?! Meillä ollut nyt pari vähän rauhallisempaa yötä, ja ehdin jo salaa toivoa et pahin olis takana. Mäkin olisin takuulla yhdistänyt levottomammat yöt kiinteiden ruokien aloitukseen, ellei yöhulinat olisi alkaneet jo pari yötä ennen kiinteitä.

Giraffen, meillä on kans aina välillä tuota, et poika ei tunnu viihtyvän oikein missään ja koko ajan pitää toimia viihdytysautomaattina, tarjota lelua toisensa perään ja siirrellä paikasta toiseen. Meillä se ei tosin niinkään liity vuorokaudenaikaan, vaan jotkut päivät vain on hankalampia kuin toiset. Edelleen sitä on välillä ymmällään siitä, mikä johtuu mistäkin, vaikka toki vauvaa on jo oppinut tulkitsemaan paljon paremmin kuin alussa. Mut onneksi joukkoon mahtuu paljon niitäkin hetkiä/päiviä, jolloin vauva on hyväntuulinen ja rauhallinen ja viihtyy sitterissä äidin touhuja katsellen.

 

Roxanne ei meillä siis putkeen ollut yöt yhtä hulinaa, onneksi! pahimmat meiningit ajoittui silloin kun oli just oppinut tai opettelemassa uutta tuolla liikkumisen osastolla eli kääntymään mahalle, nousemaan istumaan, konttaamaan. Kävelyn oppimisesta ei tainnut tulla mitään erityistä yöongelmaa.

 

@Roxanne Valitettavasti tyttö havahtuu hereille saman tien jos yritän nukahtamisen jälkeen nousta viereiltä. Olen kokeillut odottaa sikeän unen vaihetta, mutta ei auta. Aamuisin tyttö joskus jää nukkumaan sen jälkeen on kun olen noussut ylös, mikä antaa toivoa että ehkä vielä joskus illallakin .

Luen nyt sellaista kirjaa kuin ”Voit nukkua” (en muista onko täällä ollut siitä jo puhetta?), josta meinaan ottaa muutamia niksejä kokeiluun. Vaikka en kyllä koe, että meillä menisi yöt tai nukkuminen yleensä ollenkaan huonosti, meillähän koko perhe saa nukkua, mikä on jo tosi iso asia näin pienen kanssa. Muu on hienosäätöä.

Eilen annoin päikkäreille mennessä tytön kitistä hetken aikaa (ei ollut kunnon itkua ja oli pakkotilanne), ja hieman yllättäen itkeskely vaihtui parin minuutin jälkeen jokelteluun ja lelulle jutteluun. Unille sai kyllä sillä kertaa heittää hyvästit, mutta ainakin tuli huomatuksi, että ei se itku aina ole hätää eikä se aina pahene kunnon itkuksi.

Mies on ensi viikon lomalla, ihanaa!

Kesis ja Pikkuinen kohta 4 kk

 

Okei, Mandala, helpottavaa kuulla tuo!

Kesis, mä muistan et meilläkin oli jossain kohtaa tuollainen vaihe, et tissiltä irrottautuminen ei millään onnistunut ilman heräämistä ja huutoa. En kylläkään enää muista, menikö se ohi itsestään vai liittyikö siihen, kun opetettiin vauvaa nukahtamaan omaan sänkyynsä. Mut anyway, toivoa on!

Mä olen myös lukenut tuon "Voit nukkua" -kirjan ja suosittelen sitä lämpimästi! Se oli mulle yksi tosi tärkeä apu silloin juuri kun perhepedistä pois siirryttiin. Ja just tuo oivallus, että kaikkiin ääntelyihin ei tartte ihan heti reagoida, jos siis kyse on pelkästä kitinästä eikä kunnon itkusta. Sen myötä vauva oppii vähitellen rauhoittumaan itsekseen eikä aina tarvitse siihen vanhemman apua. Itse asiassa mä luulen, et meidän yöheräilyt voisi saada pikku hiljaa vähenemään sillä, jos vain jaksaisi öisin odottaa ja kuulostella, paheneeko kitinä vai ei. Se on vaan niin helppoa nostaa poika viereen tissille kitinän alettua, kun sitä on joka tapauksessa jo herännyt ja tietää vauvan sillä hiljenevän.

Tuli muuten mieleen MyMan ehdotuksesta tuolla toisessa ketjussa, et pitäisikö meidän pk-seutulaistenkin yrittää järjestää treffit jossain vaiheessa? Siitähän oli joskus puhettakin, mut sillä erää asia jäi. Esim. kesällä voisi vaikka mennä piknikille jonnekin puistoon tms.? Nyt on tietty vähän aikaista haaveilla sellaisesta, mut heitänpä jo ajatuksen ilmoille!

Roxanne ja poitsu 4,5 kk

 

Kiitos vinkistä, minäpä lainaan tuon "Voit nukkua" -kirja. Meillä mulla ei ole valittamista, mä nukun eri huoneessa kuin puoliso, joka sitten tarvittaessa herää ja rauhoittelee esikoisen. Kuopus nukkuu kuin tukki eli edelleen meillä ongelma 4-vuotiaan unet, kuopuksella ei ole heräilyä ellei ole nuhainen/korvakipuinen ja sitä on sattunut pari kertaa 1,5 v aikana. Mä oon ite uniongelmainen ollut aina, siksi mulla meneekin helposti höpöksi unet. Tuolla raskaus-ketjussa on viimeiset kolme raskaana olijaa 3. lasta odottavia ja mulla on ihan järkyttävä vauvakuume... Puoliso toppuuttelee ja sanoo ettei tähän unihärdelliin kyllä vauvaa enää kaivata ja niin se taitaa olla Mut ei se yhtään auta tähän vauvakuumeeseen! Toisaalta kun minä olen se, joka töiden takia saa nukkua ja puoliso joka hoitaa päivät kotona heräilee, niin toki ymmärrän hänen näkökulman tässä. Ehkä sitten myöhemmin, olenhan minä nuori vielä ja munasolut kyllä säilyy siellä pakkasessa, jotenkin ei haluttais niitä roskiin heittää vaan olis toive ja haave joskus ne sulattaa ja katsoa onko siirrettävää. Mä oon niin kade teille, jotka voitte miitteihin osallistua! Enpä muista, että hoito, tässä tai raskausketjussa olis PPSHP:n alueelta muita, mä osallistuisin heti miittiin jos asuisin lähempänä. Mä oon aina kiinnostunut tapaamaan ihmisiä ja tutustumaan, kiva olis tavata muitakin lapsettomuushoitoja läpi käyneitä, omassa lähipiirissä ei jostain syystä ole yhtään, paitsi yksi kaveri pk-seudulta, mut hänkin siis kaukana.

Mä uskon noissa uniasioissa omaan vaistoon ja aktiivisuuteen. Jos tuntuu, että rinnalla nukuttamisesta ei ole kenellekään haittaa niin siitä vaan. Ei siitä huonoa omaatuntoa tarvitse potea. Mä oon molempien vauvojen antanut nukkua kainalossa 3-4 kk ja sitten esikoisen kohdalla aloitettiin omassa sängyssä nukuttaminen. Kuopus sai siirtyä heti omaan huoneeseen siskon kanssa, mutta se onnistui kerralla hyvin, koska hän on hyvä nukkuja. Esikoisen kanssa siis taistellaan asian kanssa edelleen, hän on uneksija ja näkee painajaisia ja venkslaa nukkumaanmenon kanssa joka ilta, mut sellanen on ollut aina. Lasten kohdalla ei oo keittokirjamaisesti ohjeita miten menetellä. Jos joku ei oo nukkumisjuttuihin tyytyväinen, voi hakea kirjallisuudesta tai neuvolasta vinkkejä ja aktiivisesti kannattaa kokeilla jotain muuta. Joku tapa sopii tietyssä tilanteessa ja tietyssä iässä jollekin vauvalla ja jossain toisessa perheessä tai jollekin vauvalle se ei sovi ollenkaan.

Kustannuksista tuli mieleen, että tuo on ihan totta mitä täällä on puhuttu päivähoidon kalleudesta. Me ollaan laskettu ihan kylmän viileesti, että minulla, jolla on parempi palkka kannattaa olla töissä ja puoliso hoitaa lapsia kotona, kunnes ovat 5- ja 3-vuotiaita. Siksi että päivähoito maksaa niin paljon, että puolisolla jäisi käteen 500 e max enemmän rahaa töissä ollessa (kun perheen yhteenlasketuista tuloista vähennettäis päivähoitomaksut), jos me jouduttais maksamaan lasten täysipäivähoito. Nyt hän saa työttömyysetuutta lapsikorotuksin ja tekee vähän osa-aikatöitä iltaisin, just sen verran, että aktiivimalli ei laske hänen etuuksia. Ja minä teen 80 % työaikaa, koska mun palkasta lähtee jo niin iso osa veroa tuon 80 % jälkeen, että saan saman rahan käteen jos teen vähemmän töitä + yhden vapaapäivän enemmän viikossa... Ja se 500 e ylimäärästä menis helposti johonkin ihan turhaan, ja se, että lapset saa olla 3-vuotiaksi asti kotona on meille itsessään niin suuri arvo, että sitä ei mitata rahassa. Nyt on lapsille paikat haettu ja sovittu ensi vuoden syksyllä, aloittavat päivähoidon siis 5- ja 3-vuotiaina yhtä aikaa samassa päiväkodissa, josta meillä on hyvää tietoa. Siihen mennessä puoliso miettii hakeeko oman alan töitä vai aloittaako ihan uudet opinnot.

Näin meillä, kiinnostais tietää miten teillä on ajateltu päivähoitoasiat ja ootte laskeneet kustannukset, onko joku päätynyt samaan päätelmään? Onko jollain ollut vaikeuksia saada osa-aikatöitä, vaikka lakihan velvoittaa työnantajan mahdollistamaan alle 3-vuotiaan vanhemmalle osa-aikatyöt tämän niin halutessaan... Mulla niin iso työnantaja, ettei sitä vois vähempää kiinnostaa paljonko teen tunteja..

 

Mä olen mukana miitissä, ehdottomasti! Vaikka äitikavereita onkin tässä ilmaantunut yllättävän paljon, enkä tunne itseäni enää niin erilaiseksi ”normaaliäiteihin” verrattuna, niin kyllä sitä vain eniten tuntee yhteenkuuluvuutta muiden lapsettomuus- ja hoitotaustaisten kanssa. Kesäinen piknik kuulostaa kivalta, pitäiskö sopia jo joku ajankohta? Yksäreillä toki . Ja miettiä kenties joku plan b, jos kelit ei suosi piknikkiä.

@Tupsuli me ollaan alustavasti pohdittu eri päivähoitovaihtoehtoja, mutta ei olla vielä vertailtu kustannuksia. Tahtotila olisi, että mies pitäisi osan vanhempainvapaasta (sieltä loppupäästä eli kesällä) ja sen jälkeen me jäätäis kumpikin osa-aikaiselle hoitovapaalle. Esim. että mies kävis töissä kolme päivää viikossa ja mä kaksi. Ei tosin olla vielä selvitetty, onnistuuko tämä käytännössä. Mä olen yrittäjä, joten mun on mahdollista järjestää mikä tahansa kuvio, kunhan talous vaan venyy. Meille tämä on niin ainutkertaista aikaa, ja lapsen kanssa kotona oleminen niin pitkään kuin mahdollista ykkösprioriteetti, joten ollaan myös valmiita ottamaan taloudellisesti takkiin. Meillä myös minä olen enemmän tienaava osapuoli, mutta raha ei meillä ratkaise. Me halutaan jakaa sekä kotivanhemmuus että työntekomahdollisuus, joten hoitovapaan jakaminen olis meille ihan ideaali vaihoehto, jos se vain on mahdollista. Mulla on tässä ollut to do -listalla yhteydenotto Kelaan ja laskelmien tekeminen, mutta toistaiseksi ei ole saanut aikaiseksi...

 

Mä olen myös kiinnostunut miitistä! onhan teidän kanssa täällä palstalla tullut pyörittyä pitkiä aikoja, voi ihan hyvin sitten samalla saada naaman niminerkin taakse

Me ei tarkoituksella alettu miettimään vaihtoehtoja päiväkodille, oltiin sitä mieltä että päivittäinen sosialisointi tekee sen verran hyvää varsinkin kun on sosiaalinen kaveri kyseessä. Nopeasti tarhassa tulikin sitten pari saman henkistä hassuttelukaveria kenen kanssa kuulemma nauttii touhuista paljon. Ja vaikka tuo ainutlaatuista olikin olla äitiyslomalla (ja mies sen kuukauden perään isyyslomalla) niin mulle selvästi sopii takaisin töihin meno tosi hyvin tässä vaiheessa. Itsellä se raha oli sitten myös kuitenkin tekijä vaikka raskaana vielä ajattelin ettei se saa olla vaikuttamassa asiassa. Kuitenkin se 500eur käteen (+lapsilisä) on jotenkin vaan niin tajuttoman vähän ettei sillä olisi halunnut yhtään sen enempää elää. Joka kuu siirsin säästötililtäkin jotain koska oman vuokrapuolikkaan ja puhelinlaskun lisäksi käteen jäi tyyliin reilu huntti... mies kuitenkin maksoi ihan kaiken kiinteän kulun. Hän on meistä kovempi palkkainen, että kyllä se onnistui mutta ahdistihan se kyllä mua silti jonkin verran.

 

Heippa kaikille!
Äärimmäisen harvinaista että olen hereillä näin myöhään ( kello on kohta kymmenen illalla) ja sen kyllä luomien painosta huomaa.
Koliikki helpottanut! Jipii jipii jipii!

Imetys enää osittaista. Vaikeaa ollut koko ajan, eikä edes imetystuki ry osannut sanoa muuta ku tsemppiä, olin kuulemma kokeillu jo kaikkea. Imetys kerrat väheni dramaattisesti 3kk rokotusten jälkeen. Tyttö tuli niin kipeäksi ettei kipuläälittynäkään suostunut imetys asentoihin vaan selällään tyynyn päällä maaten joi pullosta, kungan kukaan ei koskenu jalkoihin. Näin meni melkein viikko. Nyt saan imetettyä yleensä öisin ja päivällä pitkien päikkäreiden jälkeen, eli jos tyttö on vielä uninen. Pumppaan pari kertaa vrk lisäksi. Loput korviketta. Vähän harmittaa, mutta hyvin kasvaa ja ei auta ressiä ottaa, ison työn tein että sain 3 kk täysimetettyä.

Kiinteiden aloitus
Suolistoa kypsyttämään aloitettu hieman ajoissa ja onkin jo auttanut vaikka lähinnä pyörittelee suussa ja sylkee pois. Ihan pieniä lusikan kärjellisiä annettu pottu-porkkana-äidinmaito seosta. Itse teen soseet.

Päivähoito pelottaa ja hirvittää hinta jo valmiiksi. Pakko palata töihin kun Äitiysloma loppuu, kun pitäis tehdä monenlaista remonttia ym. Ei valitettavasti oo vaihtoehtoja, ja se harmittaa meitä molempia kovasti puolison kanssa, sillä mielellään pidettäin tyttö kotona pari vuotta.
Unirytmi
Tällä hetkellä suurinpiirtein näin. Herätys klo 4-6:30, yleensä 5:30. Pikku päikkärit ( n15-30n15min) klo 8 -9 ja ulos isoille päikkäreille klo 11-12. Nukkuis ulkona herra ties kuinka kauan, mut haen sisään 3 tunnin unien jälkeen, saattja nukkua vielä reilu puoli tuntia sisällä. Eli klo n 15 tai 16 tyttö taas hereillä. Ilan aikana yritetään saada nukahtamaan pikku päikkärit, ei aina onnistu. Sillloin nukahtaa yö unille jo klo 20, mutta viimeistään klo 21 alkaa nukutus rutiini eli vaippa, yökkäri, toukkapussiin ja pari laulua sylissä pimeässä huoneessa sängyn vieressä. Sitte sänkyyn ja jos on vielä hereillä laulan vielä vähän. Hyvin nopesti oppi tähän ritiiniin nukahtamaan. Toukka pussiin pujotus on selvästi tytölle merkityksellinen "lupa" nukahtaa.
Yöllä herää syömään 5-3 kertaa hieman vaihdellen.

Hampaiden teko
Kun koliikki lakkasi itkettämästä ja valvottamasta, alko tämä riepu tekemään hampaita! Jo pari viikkoa vaivannut, muttmutta nyt on jokyllä niin tuskainen vauva välillä että on ollu pakko antaa särkylääkettä että pystyy nuknuun ja syömään. Raukka on vieläihan niin pieni ettei osaa pitää purulelusta kiinni eikä laitta suuhun eikä monikaan mahdu tämän vauvan suuhun nuista leluista kun on niiaika pieni suu. Ei siis pysty juuri omaa olos helpottamaan muuten kusitte nyrkkiä syömällä ja itkemällä.
Kaikki tutit on jääkaapissa, se auttaa. Myös autetaan puruleluja suuhun jostain kulmasta mistä mahtuu, mutta paras apu on kun käärin harson oman sormen ympäri ja antaa purra sitä.
Yöt on tosi levottomia tämän kutinan takia.

Liikkuminen kääntyy kätevästi oikealle, mutta vain oikealle. On lähellä mennä mahalleen. Päätä kannattaa hienosti! Viihtyisi sylissä parhaiten pysty asennossa. Harjoittelee tavaroihin tarttumista.

Jokeltaa ja etenkin kiljahteler paljon. Nauraa sanomalla höhöö huvittuneesti, ei vielä oikeaa naurua. Kova tyttö raatailemaan ja hirveästi olis meno hakuja. Liikkuu ns. Kellotaulun ympäri lähinnä hirveän raajojen vispauksen ja oikealle kääntyilyn voimin.

Evangelina ja pinkuliina kohta 4kk

 

Kerhoissakin on kavereita, askartelua ja muskaria, jos haluaa taaperolleen tarjota seuraa niin avoimet kerhot ovat todella hyvä vaihtoehto, siis jos on mahdollista valita koti- ja päivähoidon välillä. Meillä esikoinen käy 3 t 3 x viikossa avoimessa kerhossa ja koko porukalla käydään kerran viikossa perhekerhossa 4 t / viikko ja muskarissa 45 min / viikko ja molemmat käyneet taidekerhossa 1 t / 2 x kuussa, esikoinen just lopetti mut kuopus käy varmaan kans 3-vuotiaaksi. Lisäksi kokeiltiin sirkusta ja jumppakerhoa ja ollaan hyödynnetty kaupungin perheliikuntapäiviä. Kaikkea mahdollista vois kokeilla, mut tunnit loppuu päivästä kun itsekin pitäis ehtiä harrastaa. Ollaan menty aina lasten ehdoilla, että harrastus olis kivaa yhdessä tekemistä eikä vielä mitään tavoitteellista puurtamista. Mulle paras juttu on lasten kanssa arkeen kerhon tuoma vaihtelu, mutta myös äiti- ja isäkavereiden tapaaminen kerhoissa. Ollaan käyty myös kirkon järjestämissä tapahtumissa vaikka uskonnollisia ei ollakaan. Ilmoitettiin esikoinen 20 t / viikko päiväkotiin, mutta siitä ei tullut mitään. Ko. päiväkodissa oli joku henkilöstön ongelma, joka vaikutti ryhmien lasten ilmapiiriin ja henkilökunta vaihtui koko ajan ja laadukas varhaiskasvatus ei toteutunut. Lisäksi alettiin sit laskeen, mitä kaikkea me sillä euromäärällä saadan mikä säästetään maksuissa, kun meillä on se ylin maksuluokka. Nythän ne hinnat vähän tippui, mut aika hintavaa se kyllä edelleen on ja meidän laskujen mukaan järkevämpi on nyt hoitaa kotona. Ollaan luovuttu autoista ja remonttia onneksi tekee käsistään kätevä pappa hiljakseen, huone kerrallaan. Mut onhan ne rahat ilman päivähoitoakin aika tiukilla, mitään ylimääräistä ei osteta tai pitää kyllä pitkään harkita..!

 

On meillä tosiaan ollut ihan itsestä kiinni se tekemisen järjestäminen äitiyslomalla koska tosiaan vaikka ja mitä pystyy tekemään jos haluaa. Lopulta meillähän oli vain se vauvajumppa kerran viikkoa ja sen jälkeen taaperojumppa mitä tehtiin pojan kanssa ja välissä värikylpy kurssi missä käytiin. Tietty käytiin paljon lounailla ja nähtiin kavereita yms ihan perus touhua.
Saatiin vauvajumpasta yksi kaveri kenen kanssa ollaan edelleen tekemisissä. On aivan ihanaa nähdä miten he aina molemmat nauttivat toistensa seurasta. Jo pelkkä asiasta etukäteen mainitseminen saa innostuksen aikaiseksi. Ovathan he noin 3kk iästä asti ’tunteneet’ toisensa