Tervetuloa Katti75 mukaan ja paljon onnea raskaudesta Ihan huikeeta, että teillä heti onnisti. 1,5 on varsin pieni ikäero, mutta on ihan totta mitä puhut, että näissä asioissa on pakko katsoa ikää ja laskea todennäköisyyksiä. Mekin aloitettiin toisen "teko" heti kun vaan jaksettiin (toivuttiin esikoisen uniongelmista). Onneksi meilläkin tärppäs nopeasti, päätöksestä kolmen kuukauden kuluessa, jossa ehdittiin sulattaa kolme alkiota (jotka eivät selvinneet sulatukseksta) ja tehdä neljäs IVF, jonka tuoresiirrosta tärppäs.
Jos joku sai mun kirjotuksesta semmosen kuvan, että meillä jakautuu perheen pyöritys tasaisesti, niin se ei pidä paikkaansa Puoliso siis hoiti unikoulut mallikkaasti, mut tunnistan niin hyvin työn "pomon" roolin, jota minäkin meidän perheessä vedän. Vaikka itseasiassa olen ollut työelämässä molempien äitiyslomien jälkeen heti, ja puoliso on hoitanut ja hoitaa edelleen työttömyyden takia muksut kotona. On hänellä työ, joten aktiivimallin välttää juuri ja juuri, mut palkkaa siitä ei saa paljon mitään, kunhan pysyy "työelämän syrjässä" kiinni. Tämä on meillä jokseenkin ideologinen ja taloudellinen ratkaisu, halutaan hoitaa muksut kotona ja toisaalta säästää päiväkotimaksuissa, tästä taisin selittääkin vähän aiemmin. Mut siis pointti oli se, että edelleen minä varsin paljon "määrään" mitä tehdään ja suunnittelen esim. ruoat, tekemiset, siivouspäivät, hankinnat ym. Hän hoitaa teknisten laitteiden hankinnat, minä muut. Toki mä toppuuttelen ja jarrutan esim. uusien pelikoneiden, kaijuttimien ym härpäkkeiden hankintaa Toisaalta hän kyllä kiltisti siirtää kukkapenkkejä, imuroi ja pesee ikkunoita kun minä käsken, mut omatoimisesti ei kyllä älyä milloin esim. ikkunat pestään, pyykit pestään (täysi pyykkikori ei herätä minkäänlaista ajatusta), viikkosiivous tehdään jne jne. Tavallaan siis tehdään asiat puoliksi, hän käy kaupassa (kun teen listan valmiiksi) ja siivotaan, pyykätään ym puoliksi suunnilleen, mut käytännössä mä varmaan teen enemmän, koska asiat tulee vaan tehtyä sitä mukaa kun näkee, et joku on rempallaan tai lojuu jossain ym. Miehiltä nyt vaan puuttuu joku sellanen oma-aloitteisuus ja multitasking-geeni. Ei se silti tossun alla ole, mut ei siitä ole johtamaan / suunnittelemaan talouden pyöritystä, se tarvis varmaan sitä varten jonkun kaavan / ohjelmiston tms Sanotaanko, että nyt mä ymmärrän miks suurin osa miehistä menestyy niin hyvin armeijassa, siellähän tehdään niinkun käsketään eikä kyseenalaisteta käskyjä! Esim. meillä on vielä kevään (mun työ-) kiireiden takia kaapit täynnä toppatakkeja ja talvikenkiä ja tänään hermostuin (kun mittari lähenteli hellerajaa) että miks hitossa hän ei oo siirtänyt niitä varastoon, kun on päivät kotona (ja tyttöjen päiväunien aikaan 2-3 tuntia joka päivä ihan luppoaikaa), niin väitti mokoma ihan kirkkain viattomin silmin että ei oo käyny mielessä. Ja mä uskon.
Jos joku sai mun kirjotuksesta semmosen kuvan, että meillä jakautuu perheen pyöritys tasaisesti, niin se ei pidä paikkaansa Puoliso siis hoiti unikoulut mallikkaasti, mut tunnistan niin hyvin työn "pomon" roolin, jota minäkin meidän perheessä vedän. Vaikka itseasiassa olen ollut työelämässä molempien äitiyslomien jälkeen heti, ja puoliso on hoitanut ja hoitaa edelleen työttömyyden takia muksut kotona. On hänellä työ, joten aktiivimallin välttää juuri ja juuri, mut palkkaa siitä ei saa paljon mitään, kunhan pysyy "työelämän syrjässä" kiinni. Tämä on meillä jokseenkin ideologinen ja taloudellinen ratkaisu, halutaan hoitaa muksut kotona ja toisaalta säästää päiväkotimaksuissa, tästä taisin selittääkin vähän aiemmin. Mut siis pointti oli se, että edelleen minä varsin paljon "määrään" mitä tehdään ja suunnittelen esim. ruoat, tekemiset, siivouspäivät, hankinnat ym. Hän hoitaa teknisten laitteiden hankinnat, minä muut. Toki mä toppuuttelen ja jarrutan esim. uusien pelikoneiden, kaijuttimien ym härpäkkeiden hankintaa Toisaalta hän kyllä kiltisti siirtää kukkapenkkejä, imuroi ja pesee ikkunoita kun minä käsken, mut omatoimisesti ei kyllä älyä milloin esim. ikkunat pestään, pyykit pestään (täysi pyykkikori ei herätä minkäänlaista ajatusta), viikkosiivous tehdään jne jne. Tavallaan siis tehdään asiat puoliksi, hän käy kaupassa (kun teen listan valmiiksi) ja siivotaan, pyykätään ym puoliksi suunnilleen, mut käytännössä mä varmaan teen enemmän, koska asiat tulee vaan tehtyä sitä mukaa kun näkee, et joku on rempallaan tai lojuu jossain ym. Miehiltä nyt vaan puuttuu joku sellanen oma-aloitteisuus ja multitasking-geeni. Ei se silti tossun alla ole, mut ei siitä ole johtamaan / suunnittelemaan talouden pyöritystä, se tarvis varmaan sitä varten jonkun kaavan / ohjelmiston tms Sanotaanko, että nyt mä ymmärrän miks suurin osa miehistä menestyy niin hyvin armeijassa, siellähän tehdään niinkun käsketään eikä kyseenalaisteta käskyjä! Esim. meillä on vielä kevään (mun työ-) kiireiden takia kaapit täynnä toppatakkeja ja talvikenkiä ja tänään hermostuin (kun mittari lähenteli hellerajaa) että miks hitossa hän ei oo siirtänyt niitä varastoon, kun on päivät kotona (ja tyttöjen päiväunien aikaan 2-3 tuntia joka päivä ihan luppoaikaa), niin väitti mokoma ihan kirkkain viattomin silmin että ei oo käyny mielessä. Ja mä uskon.