Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Mukava lukea Evangelinankin kuulumisia. Hyvä että koliikki helpottanut, mutta harmi että hampaat heti perään puskevat. Tsemppejä.

Varovasti ilmoittaudun Helsingin miitinkiin minäkin

 

Miitistä sen verran, että vaikka puisto oikein ihana ajatus onkin kesällä niin olisi varmaan hieman järkevämpää valita joku paikka missä olisi vessa lähellä ja mahdollisesti isompia (itsekseen liikkuvia) lapsia varten olisi a) lapsiparkki tai b) aitaus Näen sieluni silmin kuinka meidän pojan perässä saisi juosta pitkin puistoa muuten
Jos löytyisi joku kiva ulkoilmaravintola, tai ravintola missä olisi iso terassi tms. Kivaahan olisi jos sieltä saisi ruokaa. Esim Hernesaarenranta on mun mielestä ihan kiva paikka.

En tiedä pystyykö täällä kaksplussalla tekemään jotain suljettua ryhmiä, mutta jospa sitten kesän lähestyessä tehtäis vaikka oma facebook ryhmä tai tapahtuma mihin kutsua kaikki kiinnostuneet.

 

Olipas kiva lukea Evangelinankin kuulumisia! Ja hienoa et siellä on koliikki ym. vaivat helpottaneet. Toivottavasti yötkin muuttuu vähemmän levottomiksi. Meillä ei muuten ole vielä hampaita tullut näkyviin vaikka ikää kohta jo 5 kk, mites teillä muilla?

Kiva kuulla et miitti herättää kiinnostusta! Ihan hyviä pointteja nuo mitä Mandala mainitsit. Mulle tuli ravintoloista ekana mieleen Töölönranta, ja siinähän ois puistokin vieressä. Mut paikkaa ja ajankohtaa ehditään vielä miettiä, jos/kun kesemmällä vasta treffattais. Yks mahdollisuus olisi et me "ydinporukka" sovittais yksäreillä tapaamisen koordinaatit ja sit lähempänä h-hetkeä huhuiltais vielä täällä ja odottajian ryhmässä, olisko muita kiinnostuneita. Toki pienen porukan Face-ryhmä olis OK myös.

Päivähoidon kustannuksia me ei olla vielä laskeskeltu, mut tiedän kyllä et halpaa se ei tule olemaan. Ja kotiin jääminen se vasta kallista onkin! Mä aion siitä huolimatta olla kotona vähintään 1,5 vuotta, kun tämä aarre nyt vihdoin saatiin. Työelämässä oon ehtinyt olla jo niin pitkään, ettei sinne ole kiirettä palata, vaikka työstäni sinällään pidänkin. Tuo Kesiksen mainitsema osa-aikainen hoitovapaa olis myös aika houkutteleva ajatus jossain vaiheessa, joten täytyypä selvitellä sitäkin mahdollisuutta!

 

Hienoa @Evangelina että koliikki alkaa helpottaa! Nyt pitää kyllä kysyä että miten oot(te) jaksaneet? Oliko se ihan kamalaa kun vauva itkee niin paljon? Ja miten kun ei saa nukuttuakaan... Kerro nyt ihan rehellisesti, tai mua ainakin kiinnostaa

Meillä tosiaan täällä Treellä muutti suunnitteilla, tosin kans vähä samaa mietin että ei kyllä viitti tällä palstalla aikaa ja paikkaa kertoa tarkemmin. Ootteko koskaan ajatelleet, että näitä meidän juttuja saattaa lukea ja seurata vaikka ketkä pöllöt ja pervot? Tai no en tie saako näistä jotku stalkkerit mitään irti, mutta you know että juuri tommoseen miittiin vois vaikka joku täysin ulkopuolinen ilmestyä kyyläämään... Ei sitä ikinä tiedä. Tai ehkä mulla vaan on foliohattu liian tiukalla

Meillä vauvan kanssa kaikki menee suorastaan mahtavasti. Poika on melko rauhaisa tapaus ja taisin sanoakin, että meille on jo tullut ihan selkeä päivärytmi ja siinä pysytään melko hyvin aina jollei oo jotain erikoista menoa. Kakatkin tulee joka aamu samaan aikaan kuuden maissa, kun mies on juuri lähtenyt töihin ja nukkuu keskipäivällä 3h päikyt ja illalla sit vielä pari tuntia. Niin ja öisin herää syömään kaks kertaa ja muuten nukkuu, heräillään 7-8 välillä.

Meillä nukutaan nykyään perhepedissä niin että vauva on mun ja seinän (pinniksen) välissä. Vähän välillä kauhistuttaa, etten heitä peittoa pienen päälle Pidän kyllä peittoa vaan vyötärölle asti. Yleensä vauva on mun kainalossa tai ainakin käsi on keveästi kaarena vauvan ympärillä. Joskus oon unissani kääntänyt selän vauvalle ja sitten poika on nyhrännyt itsensä ihan mun selkään kiinni. Päälle en oo meinannut kierähtää eikä tunnu että voisinkaan, mutta joskus pelkään kun polo tunkee nenänsä mun paitaan, että saahan se happea Jännittikö teitä nukkua perhepedissä ihan alkuaikoina? Poju vaan nukkuu sata kertaa paremmin mun vieressä, ja kun on rauhallisempi näin niin mekään ei sitten herätä kaikkiin ähkimisiin ja kitinöihin.

@Kesäheinä-78 tuosta tissille nukahtamisesta: irrottaako sulla vauva itse otteensa, kun on lakannut syömästä? Meillä poika imee unissaankin välillä vielä vaikka puoli tuntiakin, ja jos tänä aikana meen irrottamaan tissin (vaikkei juuri sillä hetkellä imuttelisikaan), niin herää viiden minuutin sisällä. Oon huomannu että vaikka poika imisi sen kolme varttia unissaan, niin lopulta irrottaa aina itse otteen ja vielä työntää tissiä nyrkeillä pois sitten tiedän että masu on täynnä ja voin lähteä sängystä. Joskus tosin koko touhussa on mennyt niin kauan että alan itsekin nukkua vaikka olisin mennyt sillä ajatuksella tissittämään, että vielä nousen olkkariin. Öisin lähes poikkeuksetta nukahdan itsekin kun tissin saan tungettua suuhun

Hoitokuvioita ei olla ihan hirveesti vielä mietitty. Mä oon kotona ainakin sinne kunnes poju on 1v ja sitten mies jää hoitovapaalle ehkä 3-4kk ajaksi. Sitten ei vie tiedetä, että laitettaisko hoitoon vai jatkanko mä vielä kotona oloa.

Mites @Caro87 sujuu kahden pojan kanssa?

MyMa ja poika 2 kk

 

@Roxanne ei meilläkää vielä näy naskaleita, mutta kovasti kutiaa kyllä ikenet. Uskomaton puruvoima nuin pienellä vauvalla!

@MyMa koliikin jaksamusesta. Noh. Kyllähän se raaka fakta on seki, että ei niitä öitä valvota aina rakkauden voimalla, vaan puhtaasti valkohehkusen vitutuksen voimalla. Ei oikeesti väsytä enää eikä pysty nukkuun jos vituttaa nii ettei veri kierrä päässä. Mutta, todella paljon autto se, että tietää et se loppuu joskus. Et se ei kestä ikuisesti. Aluksi, ennenku tajuttiin et kyse on koliikista, oli ehkä vaikeinta ku oli nii epätoivosen avuton olo. Sit ku selvis mitä ja miksi, nii osas asennoitua. Puolet pahimmasta huuto kaudesta oli onneksi mies kotona ja valvomiset puoliksi. Ja myös opeteltiin sanomaan reilusti toiselle, millon hermo menee niin että nyt pitää vaihtaa syliä.
Hillitön huono omatunto, tuetenkin, tuli jokaisesta hetkestä kun suututti turhautti ym. Itkut tuli varmasti molemmilla pari kertaa. Onneks ymmärrettiin sekin, että me ollaan ihmisiä, ei supersankareita, ja joskus voi mennä hermo. Mutta rehellisesti, koskaan ei suututtanu vauva, vaan pelkistetysti väsyi esim kovaan meteliin, unen puutteeseen ja omaan kykenemättömyyteen saada vauvan itkua lopoumaan ja toisen oloa helpottamaan. Hyvin nopeasti nämä alun hirveät vitutukset loppu, kun sitä vain asetti itsensä siihen moodiin, että okei, meillä on koliikki ja nyt sitte valvotaan. Välillä kakenterista katsottiin aikoja, millon viimeistään tää on ohi ja helpottaa.

Lapaettomuus aikana ja raskaus aikana oltiin paljo puhuttu myös tästä: entä jos tulee koliikki ja kaikki on ihan hirveetä. Oltiin ylipäätään hyvin realistiseti puhuttu kaikki kamalimmat vaihtoehdot että mitä jos ja miten siitä selvitään. Se varmasti autto.
Eniten autto se, että tätä lasta on haluttu niin kauan ja hartaasti, ettei mikään mitä tulee vastaan, ole liikaa. Etenkin kun loppuraskaus ja synnytys oli kokoajan kohtukuoleman pelko aktiivisesti läsnä, niin kyllä se hysteerisesti itkevä pieni vauva enimmäkseen aiheutti valtavaa halua lohduttaa ja muuttaa kaikki hyväksi. Siitäkin huolimatta, että välillä meinas pää räjähtää. Kyllä meillä oli kuulonsuojaimet käytössä, se autto jaksamaan ja pysty välillä hetken nukahtaan vaikka vauva huusiki.

Henkilökohtaisesti minua oli ehkä myös valnentanut se, että kun vuosikaudet lapsesta haaveilin, ja monet ystävät/lähipiiri joilla oli lapsia toi hyvin voimakkaasti esille sen, kuinka lapset on kamalia ja elämä pilalla sitte ja oo vaa tyytyväinen ku saat nukkua ja on hiljaista eikä kukaa juonittele ym. Että lopulta mun piti oikeesti kysyä niiltä, että miksi ihmeessä teillä on sitte lapsia jos niissä ei oo mitään hyvää? Että niistä ei oo koskaan mitään sellaista joka toisi hymyn huulille ja onnen tunteen sydämeen. Menivät monet aika vaikeiksi. Vaikeinaki hetkinä muistin nämä valitukset, katsoin omaa kallisarvoista huutavaa nyyttiä, ja halusin vain lujemmin pidellä kiinni.

Pitkä avautuminen mut summa summaarum, mikä autto jaksaan. Puolison tuki, etukäteis valmistautuminen, pitkä laosettomuus tausta ja se, että hyväksyi ne tunteet itsellään, että joskus vituttaa eikä aina jaksa.
Yöt on nyt helpompia, tänään herätty 4:20 kun ne hampaat vaivaa ja jalat on vissii neidillä levottomat

Evangelina ja Pinkuliina 4kk

 

Ihanan rehellisesti kirjoitit teidän koliikista, arvostan ihan älyttömästi! Meillä jotkut tutut kyllä tarpeettomasti sokeripäällystäneet omia koliikkikokemuksiaan enkä ymmärrä miksi. ”Joo kyllähän sitä vähän valvottiin ja oli ajoittain epätoivoinen” ollut perus lause. Kyselin raskaana asiasta silloin tarkemmin kun halusin pyrkiä siihen(kin) varautua etukäteen jos vaan mahdollista. Mun mielestä vähintään yhtä tärkeää olisi kaikessa kertoa myös niistä omista vitutuksista yms ns huonoista fiiliksistäkin koska monelle ne voi lyödä vasten kasvoja kuin märkä rätti ja aiheuttaa ahdistusta lisää kun ne tuleekin omalle kohdalle eteen. Mutta kyllähän se teilläkin varmasti pian helpottaa ja koliikin alta voi kuoriutua aivan mahdottoman leppoinen ja iloinen lapsi <3

 

@Mandala kiitos unohdin tosta listasta sen, että tiesi faktana, että joidenki perheiden koliikki on vielä pahempi ku meidän perheen. Että vieläki huonommin vois olla. Ja ku kaverilla oli kaksos vauvat + muut lapset, nii sen härdellin rinnalla sitä itelleen aina muistutti ja tsemppas, että mulla on vaa yks lapsi, että vois tää rankempaaki olla. Vissiin sitä psyykkas itteesä sillä että loi uhkakuvia vieläkin raskaammasta tilanteesta
Mutta joo, mitäpä sitä koristeleen ruusuilla ja sateenkaarilla sitä koliikkia. Koliikki pilasi meidän imetyksen suurilta osin ja se kyllä surettaa. Koliikki on rankkaa aikaa, mutta onneksi se loppuu aikanaan.

 

Evangelina, tutun kuulosia ajatuksia. En minäkään ole kieltänyt, että paljon itkevän lapsen kanssa menee välillä hermot. Juurikin niin että ei suoranaisesti lapselle vaan siihen tilanteeseen. Harva jaksaa hermostumatta tuntitolkulla kuunnella ja on tullu itse itkettyä monesti samalla. Meillä esikolla on vieläkin selittämättömiä kipukohtauksia ja itkemistä, viimeikoina enemmän. Välillä jo pitkään oli helpompaa. On välillä hermot ja jaksaminen kovilla rääkyvän kohta 2v:n kanssa. Ja tosi ikävää katsoa kun toiseen sattuu ja ei tarkalleen tiedä miksi..

Tänään poju sai 2kk rokotukset, toivottavasti rotasta ei tule kummempia. Yöt on tosi pätkinäisiä edelleen, välillä parempia. Alun 3-4h pätkän jälkeen heräilee useammin ja saattaa ähistä ja äristä tissillä jonkun aikaa. Sillon yritän röyhtäyttää, joskus rauhottuu joskus ei. Päivällä on musta edelleen tosi paljon rinnalla, millonkohan meinaa irtautua tissistä enemmän kovin pitkäks aikaa en pääse ilman vauvaa minnekään, hyvä että vessaan välillä pääsee yks päivä otin mukaan sitterissä kum kävin suihkussa, ihmettelin että mille se yksinään juttelee niin suihkuverholle siinä on mustia kuvioita valkosella pohjalla niin siks varmaan kiinnostaa.

Caro ja poju 2kk

 

Hieno kirjoitus, Evangelina, koliikista ja jaksamisesta! Nostan hattua, että ootte kaikesta noin hyvin selvinneet – voin vaan kuvitella miten rankkaa on ollut. Kyllähän negatiiviset tunteet herkästi nousee pintaan tuollaisessa tilanteessa, ja sit heti perään hirveän huono omatunto niistä. Näin on ollut mullakin esim. silloin, kun vauva on herättänyt öisin tunnin välein tai jos päivät on olleet jatkuvaa kitinää, jolle ei ole keksinyt mitään selitystä. Oon vaan yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, ettei vauva koskaan kiusallaan itke tai ole muuten hankala, vaan siihen on aina joku syy, jota ei vaan osaa vielä kertoa. Ja sit tietty koettanut muistaa, ettei mikään vaikea vaihe loputtomiin kestä.

Carolle jaksamista, toivottavasti esikoisen kurja olo helpottaisi. <3 Mun on valitettavasti todettava, et meidän poika 4 kk viihtyy edelleen tissillä noin tunnin välein valveilla ollessaan. Mut onneksi imetystuokioiden kesto on sentään lyhentynyt puolesta tunnista noin 5-10 minuuttiin.

Kiva kuulla, et teillä MyMa menee noin mukavasti ja vauva on helppo tapaus! Kyselit perhepedistä, meillähän oli noin kuukauden jakso jolloin nukuttiin siten. Kyllä se äidinvaisto vaan kummasti estää kääntymästä vauvan päälle, mut kyllä muakin alkuun pelotti esim. se että vauva tukehtuisi peiton alle tms. Meillä valitettavasti perhepeti ei parantanut yöunia vaan päinvastoin, vauva heräili mun jokaiseen liikahdukseeni vaatimaan tissiä, ja lopulta en voinut kuin maata liikkumatta suolapatsaana, jolloin mun omista yöunistani ei tullut enää mitään. Mut kaikki vauvat on erilaisia, ja äidit myös! Meille vauva sivuvaunussa -ratkaisu on toiminut kaikkein parhaiten: vauva saa nukkua lähellä mut kuitenkin niin, että meillä molemmilla on tilaa liikkua ja pyöriä vapaasti.

Meidän kuulumisista sen verran, et poju oppi tällä viikolla viimein kääntymään selältä vatsalleen! On yrittänyt sitä jo useamman viikon, mut aina on toinen käsi ollut tiellä. No, nyt sitten lopulta puski itsensä ympäri apinan raivolla. Kiinteiden ruokien maistelua on jatkettu, ja alkuhämmennyksen jälkeen on hyvin uponnut kaikki mitä olen pojalle tarjonnut. Nukkumisen suhteenkin on nyt parempi vaihe menossa, eikä ne pahuksen yöhulinat kestäneet meillä onneksi kuin parisen viikkoa. Nyt yön unipätkät on alkaneet venyä parista tunnista kolmeen tai neljään, mikä tuntuu jo luksukselta! En tosin vielä uskalla juhlia, sillä sen olen jo oppinut, että mikä vaan hankalampi vaihe voi taas olla oven takana. Mutta just nyt näyttää ja tuntuu hyvältä, eikä silmäpussit enää roiku ihan polviin asti.

Roxanne ja poitsu ihan kohta 5 kk

 

Kyllä tosiaan hyvä @Evangelina että noin rehellisesti kerroit tuntojasi. Ja tosi kurjaa että imetys meni koliikin takia reisille, vaikka eipä se yllätys ole tuossa tilanteessa Mitä sitä tosiaan kieltämäänkään, kyllä varmasti veetuttaa ja raskaasti tuollainen vaihe. Näistä vauva-ajan vaikeista tunteista vaan on jotenkin niin hankala puhua, ja koliikistakin mun mielestä puhutaan aina kovin yleisellä tasolla. Ja sit esim Vauva-lehden jutut on aina jotain onnellisesti loppuvia elämä kantaa-kliseitä Vaikka joo siis näinhän se on, mutta välillä kaipais vähän realismia.

Kiitos perhepeti-kommenteista. Meillä mennään edelleen koko porukka samassa sängyssä, pinniksessä on pehmoleluja ja puhtaita pyykkejä Meillä jotenkin toimii yhteissänky tosi kivasti, nyt on alkanut kaikki peittokuviot ja tukityynytkin toimia sujuvammin, alussa tuntui että olin aina ihan solmussa peittojen ja pyyherullien ym kanssa. Oman peiton junttaan jalkopäästä sijauspatjan alle niin, että se ei nouse kuin mun vyötärölle asti. Vauva on mun puolella tuossa n. Rinnan korkeudella, ja useimmiten kainalossa

Mitäs muuten ehkäisyn kanssa olette toimineet? Mulla oli ehkäisykeskustelu neuvolassa ihan olematon, minipilleriaski käteen ja kiitos hei. En ole aloittanut vielä mitään ehkäisyä, eikä ole kyllä ollut tarvettakaan... Aika hiljaista parisuhdepuolella Jotenkin tuntuu etten haluaisi käyttää mitään ehkäisyä. Kun pari vuotta yritetty eikä kirveelläkään raskaaksi niin tuntuis tyhmältä alkaa taas nappaileen jotain hormoneita... Mitä ajatuksia teillä on?

MyMa ja poju 2,5 kk

 

Lienee aika normaalia, ettei tällä hoitopuolella useatkaan halua ehkäisyä aloittaa. Mutta tokihan niitä luomuihmeitäkin sitten näkee! Kaverilla oli kestänyt muutama vuosi saada esikoinen alulle, joka sitten tuli inssin kautta. He eivät myöskään halunneet ottaa ehkäisyä käyttöön kun ei mitään uskoa ollut onnistua nopeasti. Mutta niin vaan tuli raskaaksi kun esikoinen oli puoli vuotias.
Meillähän luomuihme ei ole millään kantilla mahdollista kun ei niitä munajohtimia ole. Oon kyllä ihan tyytyväinen tietyllä tapaa niin ei tarvi popsia hormoneita

Oikein mahtavaa Vappua itse kullekin me lähdetään katselemaan iltapäivällä Lasten Vappua Linskille.

 

Hei kaikille olen lukenut kyllä ketjun kaikki jutut mutta yksinkertaisesti en ole jaksanut osallistua keskusteluun vaikka hirmuisen paljon on ollut hyviä pointteja teillä mihin olisi ollut kuva itsekin jitain kommentoida... mutta kaivattua vertaistukea täältä on siis löytynyt kiitos siitä teille

@MyMa itse kieltäydyin minkäänlaisesta ehkäisystä ajattelemme miehen kanssa että jos luomu ihme tulisi niin sitten tulisi ja itse en oikeasti nyt ainakaan halua minkäänlaisia ylimääräisiä hormoneja kroppaani.. tuntuu että vuosien hoidoissa hormoneineen, raskaus ja imetys niin tässä on ihan tarpeeksi hormoneita omasta takaa (toki sekin ettei miulle aikoinaan oikein mikään e-pilleri sopinut...)

Perhepeti keskusteluun: meillä nukuttiin perhepedissä 6,5kk ikään saakka (eli mie nukuin pojan kaa meidän makkarissa ja mies vierashuoneessa ). Siinä vaiheessa kun poika alkoi konttaamaan ja muutenkin liikkuminen alkoi sujua "paremmin" oli pakko opettaa poika nukkumaan pinnasängyssä. Asiaan vaikutti myös se että joka ikinen yö poika vaati tissiä 1.5h-30min välein, eli itse olin enemmän kuin väsynyt. Meillä siis aikaisemminkin oli ollut reilu 2kk:n "vaihe" kun poika ei nukkunut missään vaiheessa vuorokautta yli 2h omat voimat oli silloin todella finaalissa.
Poika on siis tuonne 8kk:n ikään saakka nukkunut todelka huonosti, yhden käden sormilla on laskettu ne kerrat kun poika nukkuun yli 4h ilman heräämistä välillä. Voin kertoa ihan rehellisesti että omat voimat oli todellakin olemattomat mikä tietenkin vaikutti omaan jaksamiseen, mikä vaikutti parisuhteeseen... välillä tuntui ettei ole mitään järkeä olla yhdessä kun mies ei kertakaikkiaan näyttänyt ymmärtävän mitä on olla koko ajan piipussa ja jaksamaton. Luin "unikoulu" kirjoja ja sainkin niistä vinkkejä mutta mitään jaksanut kokeilla... kun pinnasänkyyn siirtyminen oli ohi, meni noin viikko hyvin.. sen jälkeen alkoi yöheräämiset uudestaan
8kk neuvolassa saatiin lääkäriltä lähete sairaalaan "uniasiantuntijalle".. onneksi sieltä sain neuvoja miten hoitaa nukutukset iltaisin ja yöheräämiset.. mikä on kuitenkin hassuinta tässä kaikessa on se, että neuvot olivat itsestään selvyyksiä mitkä olisi pitänyt ymmärtää itsekin, mutta väsyneenä ei oikeasti tajunnut tarpeeksi väsyneeksi kun menee niin ei sitä jaksa edes ajatella (saatikka aivot toimi)
Tällä hetkellä meillä poika nukkuu yöt hyvin, yleensä ei herää yöllä kertaakaan, joka on todella suuri muutos aikaisempaan pikkuhiljaa tuntuu että omatkin voimat alkavat ehkä palautua, mutta mitään en muista viimeisistä kuukausista sen verran rankkaa on ollut.. mitään emme myöskään ole harrastaneet missään äiti-lapsi kerhoissa en todellakaan ole jaksanut käydä kun välillä päivittäiset vaunulenkitkin on ollu työn ja tuskan takana ja joiden jälkeen ruuan tekeminenkin on ollut suuri voimien ponnistus.. toki omaan jaksamiseen on negatiivisesti vaikuttanut myös oma "perussairaus" joka on välillä ottanut takapakkia kovastikin

Parisuhde on tässä tosiaan ollut hyllyllä ja hunningolla pitkään ei ole ollut minkäänlaisia ylimääräisiä voimia hoitaa parisuhdetta ja omassa päässä ero ajatukset ovat olleet välillä päivittäisiä.. onneksi tajuan että väsymys saa tämän aikaiseksi, mutta niitä surullisen kuuluisia voimia tehdä asialle mitään ei todellakaan ole ollut toki myös se, ettei minulla ole ollut omaa aikaa juuri lainkaan vaikuttaa asiaan... Toivon kovasti että mies alkaisi ottaa enemmän vastuuta pojan hoitamisesta että pääsisin pidemmäksi aikaa (kuin kaupassa tai hammaslääkärissä käynnin ajan) kotoa pois yksin... kahvilla olen käynyt nyt kerran ystävän kanssa kodin ulkopuolella yksin

Mutta onneksi poika kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia hän on niin iloinen pieni "vaapero" kävelee tukea vasten ja kiljahtelee mennessään komentaa kiljumalla mm. koiraa kun se haukkuu syö hyvin ja soseet maistuu välillä tankataan läheisyyttä tissillä kovasti hän tutkii joka paikkaa ja kaikki kielletty kiinnostaa (etenkin koiran vesi- ja ruokakupit) sormiruokailua pitäisi harrastaa enemmän, mutta en jaksa siitä ottaa paineita kaikki ajallaan ja omalla painollaan

Ja kaikesta väsymyksestä huolimatta haaveilen toisesta lapsesta itsellä on aina ollut haave kahdesta lapsesta (miehellä yhdestä) meillä on 3.ivf:stä 5 huurunenää pakkasessa ja kovasti toivoisin että pääsisimme miehen kanssa samalle sivulle siitä, että edes yrittäisimme noilla huurunenillä saada sisaruksen pojallemme mutta tämäkin omalla ajallaan ja painollaan

Huhu... tulipas tästä omanapainen valitusvirsi näin yön tunteina...

Ihanaa alkavaa toukokuuta kaikille ja nauttikaa niistä pienistä kääröistä pian ne on konttaavia ja käveleviä naperoita, jotka häviää alta aikayksikön näköpiiristä kun kaikki kiinnostaa ja vauhti on hirmuinen

Gerbera ja pikkuinen vauhti-vaapero pian 9kk

 

Miitistä Ravintola isolla terassilla voisi toimia! Hernesaarenrannan lisäksi tulee mieleen Koffin puiston ravintola (olikohan South Park nimeltään) ja Cafe Piritta Tokoinrannassa.

Me ollaan nukuttu perhepedissä ihan ensimmäisestä yöstä lähtien. Aluksi tietysti jännitti, että kierähtääkö sitä unissaan vauvan päälle, mutta ei ole ollut kyllä lähelläkään. Löysin jostain ohjeen turvallisesta perhepetiasennosta, eli äiti on kyllimakuulla, jalat koukussa. Alempi käsivarsi on koukussa ja käsi pään alla. Käden ja jalkojen välisessä ”kolossa” on vauvalla turvallinen paikka. Tässä asennossa olen nyt nukkunut melkein 5 kk, välillä toisella ja välillä toisella kyljellä, ja selkä kiittää (NOT!). Jännitin myös sitä, että mies kierähtää vauvan päälle, mutta eipä sekään ole ollut lähellä, ja meillä on vauvan ja isän välissä myös pieni turvarako, ihan varmuuden vuoksi. Viime aikoina, kun vauva on selvästi isompi, olen alkanut välillä nukkua selälläänkin, mutta pidän silti kättä kaarena vauvan ympärillä, jotta tunnen koko ajan missä ja missä asennossa hän on. Musta on ihanaa nukkua vauvan kanssa, mutta miinuspuolena tässä on, että tyttö ei nukahda muualle kuin mun kainaloon (ja liikkuviin vaunuihin). Puolivuotiaana täytyy alkaa lempeästi unikouluttaa häntä nukahtamaan itsekseen, ehkä jopa omaan sänkyyn.

@MyMa tyttö joskus harvoin irrottaa itse otteensa tissistä, mutta useimmiten nukahtaa nänni suuhun. Nyt oon itse asiassa parisen viikkoa harjoitellut sellaista, että irrotan nännin kun tyttö alkaa olla väsynyt ja imeminen hidastuu. On toiminut aika kivasti!

Hampaita ei vielä täälläkään näy, mutta ehkä siellä suussa jotain tapahtuu, kun tyttö kuolaa kovasti ja tykkää purra sekä puruleluja että kaikkia muitakin leluja ja omia nyrkkejään.

@Evangelina ihanan rehellinen, karu ja kaunis kuvaus koliikista. Hyvin olette valmistautuneet ja osaatte suhtautua. Itsekin olen huomannut, että vauvan kanssa mikään ei tunnu erityisen vaikealta tai raskaalta, kun häntä on niin kovasti odottanut, ja kaikenlaiseen on myös osannut varautua. Meillä toki on ollut helppoa, kun ei ole ollut koliikkia tai muita vaivoja, mutta monet tuttavat tuntuvat valittavan aika paljon vauvavuoden raskautta samankaltaisessa tilanteessa kuin missä me ollaan. Näissä tilanteissase oma lapsettomuustausta tuntuu edelleen vaikuttavan jossain takaraivossa.

@Gerbera_81 kovasti voimia väsymykseen ja parisuhdeongelmiin. Kunpa saisitte miehesi kanssa keskusteluyhteyden auki.

Olen muuten huomannut, että lapsen myötä parisuhteeseen tulee uudenlaisia ristiriitoja, kun lapsen kasvatukseen liittyen saattaakin yhtäkkiä olla eriäviä näkemyksiä. Meille tämä on ainakin uusi tilanne, kun ei olla aikaisemmin oltu missään isoissa asioissa eri mieltä, eikä olla juurikaan riidelty. Nyt riitoja tulee herkemmin, kun molemmat ovat väsyneitä ja erimielisyyksiä on monissa lapseen liittyvissä asioissa. Näistä on kyllä selvitty puhumalla, mutta sitä puhumista pitää muistaa harrastaa ihan joka välissä.

Täällä painitaan ristiriitaisissa fiiliksissä ehkäisyn suhteen. Varsinaista ehkäisyähän me ei tarvita (jos tulis luomuihme niin se olisi kyllä todellinen ihmeiden ihme, ja tervetullut sellainen jos olisi tullakseen), mutta mun olis melkein pakko käyttää jotain hormonaalista kamaa endometrioosin ehkäisyyn. Kinkkinen tilanne, koska hormoneilla on ikäviä vaikutuksia, eikä ne liene ihan turvallisiakaan enää näin nelikymppiselle. Neuvolalääkäri kirjoitti minipillereitä, mutta luultavasti jätän pillerit kuitenkin hankkimatta ja otan riskin endometrioosin kanssa.

Jaahas, tyttö heräsi ja vaatii seuraa. Jatketaan toisella kertaa!

Kesis ja Pikkuinen 5 kk

 

Gerbera, kiva kuulla sinustakin! Rankalta kuulostaa teidänkin alkutaival, mutta tosi hienoa että yöunet on nyt parantuneet noin radikaalisti! Jos jaksat/ehdit kirjoitella vielä, niin olisi kiva kuulla mitä vinkkejä saitte uniasiantuntijalta ja mitä niistä ootte parhaiksi havainneet. Meillähän poika on myös ollut aika huono nukkuja melkein alusta saakka, ja tosi rankkojakin jaksoja on välillä ollut, kun öisin on heräilty tunnin välein. Tiedän hyvin, miten raskaalta se tuntuu ja miten epätoivoinen olo on, kun ei yhtään tiedä, kauanko sellainen vaihe tulee jatkumaan. Ja tosiaan, kyllähän noin rankat vaiheet väistämättä vaikuttaa parisuhteeseenkin, kun on itse täysin poikki ja tuntuu että toinen ei sitä riittävästi ymmärrä. Toivon kovasti, et teillä parisuhdeongelmat helpottaa nyt kun valvominen ei enää vie kaikkia voimia.

Meillä mies kyllä auttaa vauvanhoidossa auliisti, mut useimmiten mun pitää erikseen pyytää sitä, ja se ärsyttää välillä tosi paljon. En mitenkään välttämättä haluaisi olla se, jolla on aina kokonaisvastuu kaikesta ja joka muistuttaa, milloin vauva pitäisi kylvettää, vaippa vaihtaa jne., mutta siihen me on vaan jotenkin ajauduttu. Enemmän oma-aloitteisuutta kyllä mieheltä toivoisin, ja väsyneenä sit tulee helposti sanottua ikävästikin. Pitäisi yrittää enemmän keskustella hyvässä hengessä silloin kun ei itse ole ihan poikki ja jo valmiiksi kiukkuisella päällä.

Ehkäisystä: meilläkään ei ole mitään ollut käytössä vauvan syntymän jälkeen. Jos kaikkien tuloksettomien hoitokierrosten jälkeen luomutärppi tulisi, niin se olisi kyllä sellainen ihme joka mielellään otettaisiin vastaan! Täytyy kyllä sanoa, et mulla ei ole vauvakuume ihan vielä nostanut päätään, sen verran uuvuttava se alkuvaihe pienen vauvan kanssa oli. Pikemminkin tuntuu siltä et nyt olis ihanaa nauttia jonkin aikaa tällaisesta yksilapsisen perheen elämästä, joka kumminkin mahdollistaa enemmän omia harrastuksia kummallekin ym. Mutta siis kyllä varmaan toistakin vauvaa vielä yritetään, ja mun ikäni takia ei voida siinä asiassa kovin kauaa aikailla.

Muuten meillä menee ihan kivasti, pikkujäbä oppii koko ajan uusia juttuja ja on entistä enemmän oma persoonansa - pärisee, kujeilee, nauraa vähän väliä ääneen yms. Ruoka maistuu hyvin, niin tissi kuin soseetkin. Vaunuissa ei enää kovin hyvin viihdy, joten liikkuminen on vähän hankalampaa nykyisin, mut josko sekin helpottaisi kun saadaan aikaiseksi vaihtaa vaunukoppa ratasosaan.

Vähän hankalaa on nykyisin löytää aikaa kirjoittelulle, vaikka paljon juttuja olis mielessä, joista olis kiva jakaa ajatuksia. Piti oikein muistin virkistykseksi kurkata omat aiemmat kirjoitukset, ettei tule samoja asioita selitettyä moneen kertaan. Tämäkin tekstin naputtelin loppuun poika sylissä.

Roxu ja pikkumies 5 kk

 

@Roxanne kieltämättä meillä on kyllä toi sama, että vaikka kuinka ollaan puhuttu miehen kanssa tasavertaisesta vanhemmuudesta ja vastuun jakamisesta, ja ollaan asiasta samaa mieltä, niin kyllä se päävastuu jotenkin silti lankeaa mulle. Tavallaan se on ihan ymmärrettävääkin, kun mä olen kuitenkin päivät kotona, mutta kyllä silti vähän harmittaa, että homma ei ole mennyt ihan (mun) suunnitelmien mukaan. Vaatteiden osalta ollaan sovittu, että mä hoidan ne (siis hankinnan, mies pesee meillä pyykit), mutta tuntuu ettei miehellä ole mitään hajua siitä kokonaisuudesta. Että milloin pitää nukkua, kylpeä, leikata kynnet, milloin ja mitä lapsi syö (sitten kun aloittaa kiinteät), mitä kaikkea vauva tarvitsee ym. Mä lueskelen kaiken maailman unikirjoja ja vauvanruokakirjoja ja vertailen tarvikkeet ja hankin ne, eikä mies varmaan huomaa suurinta osaa tästä. Hän hoitaa kyllä vaipanvaihdot aina kun on kotona, ja ”päästää” mut useamman kerran viikossa omiin menoihini, mutta päävastuu ja sellainen lapsen hoidon ”projektipäällikköys” on mun harteilla. Tästäkin syystä musta on hyvä ja suorastaan välttämätöntä, että myös mies pitää oman osuutensa perhevapaista.

Samaan syssyyn on kyllä lisättävä, että ihan hirveästi en viitsisi tilanteesta valittaakaan, koska meillä mies hoitaa suurimman osan kotitöistä. Kokonaistyömäärä jakautuu siis varmaankin suht tasan, mutta vauvavastuu ei.

Meillä tyttö oppi muutama päivä sitten vihdoin kääntymään selältä vatsalle! Kauan sitä on yritetty ja treenattu, ja nyt onnistui. Omat jalat ovat myös löytyneet, samoin äänijänteet . Tyttö myös päristelee ja kikattelee paljon, se on ihan supersöpöä . Yöt sujuu meillä edelleen hyvin, ei ole näkynyt neljän kuukauden hulinoita, ja kohta on jo 5 kk mittarissa.

Mulla on ens viikolla pari työtapaamista (olen siis yrittäjä) ja otan ihan pokkana vauvan mukaan. Haluan todistaa ja näyttää esimerkkiä, että perheen ja uran yhteensovittaminen sujuu näinkin. Katotaan kuinka mamman käy .

Olipa ihanan aurinkoinen viikonloppu, nyt on akut ladattu uutta viikkoa varten!

Kesis ja Pikkuinen 5 kk

 

Heipä hei kaikki,

@Gerbera_81 kiva lukea kuulumisia. Mua alkoi kiinnostamaan mitä neuvoja unineuvoja antoi (jos haluat kertoa).

@Roxanne ja @Kesäheinä-78 täälläkin ensisijainen vastuu vauvan hoidosta on mulla, mutta ei ole ainakaan vielä haitannut, meillä mies jää myös omalta osalta kotiin ja saa osansa. Tunnistan kyllä ajatuksen lievästä ahdistuksesta joka vauvassa kiinni oleminen aiheuttaa (tai en oo ihan varma liittyykö osaltaan tuohon mitä tarkoitatte). Tai siis vaikka mulla ei vielä ihan hirveästi ikää ole, ehdin tottua itsenäiseen elämään ja lähes vuosikymmenen lapsettomuuden ajan se oli se josta sain voimaa (oma vapaus ja siitä nauttiminen - lapsettomuuden hyvä puoli). Voi olla että itsenäisyyden menetys vauvan myötä oisi helpompaa jos lapsi olisi heti tullut.

Soseita aloitettu ja täälläkin opittiin kääntymään. tuttipullo ei oo hitti kylläkään...

Oon miettinyt että koska uskaltaa tosiaan tuosta vaunukopasta luopua (miten selkä kestää istumisen). Ja mites toi aurinko : riittääkö varjossa olo, hattu ja vaatteet, vai pitääkö (ja uskaltaako) laittaa aurinkorasvaa, ja jos niin mitä? Ei turhaa kemikaalia mutta tarpeeksi vahvaa...

Aurinkoisia päiviä!

G+pieni n 4,5kk

 

Meillä siirryttin 5kk jälkeen vaunukopasta veke. Meidän Stokke rattaissa sen ratasistuimen sai ihan makuuasentoon myös niin nukkui talven lämpöpussin sisällä siellä oikein mukavasti.

Vaatteet ja suojassa pitäminen varmasti riittää aurinkoa varten kun ei alle vuoden ikäistä saa auringossa istuttaa muutenkaan. Ehkä aurinkolasit voisi olla hyvä lisä koska ei se aurinko silmillekään hyvää tee. Eri asia sitten suostuuko lapsi niitä päässään pitämään Lippis on siitä ihan hyvä kapistus, että se lippa suojaa vähän silmiäkin.

Meillä myös oli alusta asti vetovastuu mulla, tietty sen imettämisen takia suurimmaksi osaksi. Monia asioita pyydän miehen tekemään mitä kyllä tehnyt ihan mielellään, mutta se sellainen aloitteellisuus on selvästi miesmäisellä tolalla meilläkin En muista onko tämä jossain vaiheessa kunnolla harmittanut. Ehkä se on jotenkin mulle normaalia delegoida ja suunnitella kuviot kun teen sitä töissäkin. Nykyään elämä ja arki menee kuin automaattiohjauksella kun rutiinit on asettuneet, joten asiaa ei tule ajateltua sitäkään vähää.

Kun meillä tuli hampaita 4kk iässä niin ehdotin hänelle, että hän hoitaisi iltaisin hampaiden pesun ja nukkumaan laittamisen kun mä koko päivän vietän lapsen kanssa yksin hänen ollessa töissä. Koska suoraan sanottuna päivän jälkeen oikeasti oli kiva saada lapsi pois omasta sylistä edes hetkeksi. Siitä asti hän on sen sitten tehnyt, paitsi nukuttamiset menee puoliksi nykyään kun molemmat ollaan töissä. Mutta minä hoidan ruokkimiset, ellen sitten ole poissa tai erikseen pyydä, että mies hoitaisi. Mä myös päivisin kokkasin kaikki lapsen soseet ja sormiruoat pakkaseen. Hän on suoraan sanonut joskus alussa, ettei häntä kiinnostaisi lapsen ruokkimiseen liittyvät asiat (se vieressä nököttäminen ja lusikkahommat) ja se oli mulle ihan ok. Hän kuitenkin leikkii mielellään pojan kanssa ja osallistuu kodinhoitoon tasavertaisesti.
Mä myös hoidan yöllä nousemisen jos tuttia pitää käydä laittamassa suussa, koska mä herään ekaan ynähdykseen/itkuun siinä missä mies ei (meillä myös perhepeti onnistui hyvin kun mies ei heränny yöllisiin nälkäitkuinen yms). Se on sitten se ja sama, että nousenko itse hoitamaan tuon 10sekunnin homman kun enemmän aikaa menisi herättää mies hoitamaan se. Kun poika on ollut kipeä ja yöllä ei rauhoitu muuten kun ottamalla meidän sänkyyn niin katsottu sitten sohvalle nukkumaan pääsijää sen mukaan kumman seuraava päivä sitä enemmän vaatii. Toinen sitten nukkuu huonommin pojan vieressä sängyssä kun pyörii ja hyörii niin paljon välillä.

Parisuhdeasia on usein pikkuvauva-arjessa tapetilla. Se on kyllä vaikeaa aikaa suoraan synnyttämisen jälkeen kun kaikki pyörii siinä vauvassa ja imetyksessä ettei kyllä ehdi oikein muistaa välttämättä halata edes toista. Meillä jotenkin se yhteiselo sujui normaalin lungisti mitä ennenkin, niinku ilman erityistä draamaa vaikka en kyllä muista edes pussanneeni miestä varmaan viikkoihin alussa hups, mutta meillä asiaan varmaan auttoi se että poika oli tosi chilli kuitenkin loppujen lopuksi. Vaikka meilläkin pahimmillaan heräiltiin 1.5h välein jne niin ei mennyt pakka niin pysyvästi sekaisin kuitenkaan pitkäksi aikaa.
Joku seksi oli kyllä alussa viimeisin asia mielessä niiden pukamien ja repeämä+epparitikkien kanssa Pelotti ihan helvetisti eka kerta ja sattuihan se aluksi. ois kai sitä voinut aloittaa myöhemmin kuin 2,5kk päästä, mutta mies alkoi olla jo kuin tulisilla hiilillä..
Mulla tuli vielä kummasti ihme särkyä ulkosynnyttimiin aina seksin jälkeen varmaan viikkoja, että joutui ottaa buranaa oikein. Nykyään mulla samaa särkyä tulee sinä päivänä kun menkat alkaa, en kässää

Mutt jo ihan parisuhteen (ja tietty oman jaksamisen takia) kannattaa yrittää järjestää illat niin, että saa omaa aikaa edes tunti pari kun lapsi nukkuu. Eihän se aina ole mahdolista jos lapsi ei suostu/pysty nukahtamaan yksin. Meillä auttoi, että nukutin meidän sänkyyn kun poika ei tissiä irroittaessa herännyt onneksi. Siten saatiin napero seiskalta nukkumaan (kun oli muutenkin jo tosi väsynyt eikä mitään päikkäreitä siihen aikaan enää haluttu) ja itse kömmittiin hiljaa viereen esim klo 22 vaikka poika aina heräsi silloin syömään jo uudestaan. Sai siitä kuitenkin mukavasti yhteistä aikaa ilman vauvajuttuja, vaikka se usein olikin vaan sohvalla röhnöttämistä yhdessä.

 

Meillä on rattaissa ollut koko ajan vain pehmeä kantokassi, ei lainkaan kovaa vaunukoppaa. Tää toimi meillä näin helmikuun lopulla syntyneellä vauvalla tosi hyvin, kun maaliskuun puolella oli enää tosi vähän kovia pakkasia (kun ulos päästiin) ja sitten alkoikin jo lämpenemään. Lampaantalja mahtui silti ihan hyvin tuohon pehmeään kantokassiinkin. Nyt otin sen pois ja pidän ÄP makuupussia pehmusteena pohjalla ja poju lähes vaan sisävaatteissa siellä, nyt siis tällä vkolla kun tuli nää kesäkelit Tumput ja trikoopipo päässä ja neulepeitto alakorissa mukana jos tuulee tms. Hyvin näyttäisi pärjäävän näinkin. Aurinkolasit on ollut pari vkoa käytössä, ei meidän vauva niistä ainakaan pahaa tykkää vaikka aluksi ihmettelikin.

Vauvan hoito meillä menee melko puoliksi, toki mies siis päivät töissä mutta iltapäivästä alkaen ihan oma-aloitteisesti kyllä hoitaa. Mies on muutenkin aivan pehmeä tuolle vauvalle ja lässyttää pojan kanssa koko ajan

Toki mä koen olevani se "pomo" silti, juuri kans selvitän nukkumissuosituksia tai sen semmoisia ja esim kantoliinoista, terveysasioista ym selvitykset on mun heiniä. Samaa mieltä kuin Mandala että kyllä se oikeasti vaan on niin helpottava hetki silti, kun mies tulee kotiin ja saa sen vauvan lykätä toisen syliin välillä. Ihanahan tuo pallero on mutta sanonkin miehelle että kun on sen 24h aina vauvassa kiinni niin vaikka joku 22h vuorokaudessakin ihan riittäisi

Seksistä ei olla edes puhuttu vielä, ei jotenkin itse ainakaan edes kaipaa semmoista Se vauvan kyljessä kiinni oleminen jotenkin täyttää sen läheisyyden kaipuun niin hyvin, joskus tuossa 3 vkon iässä kun oli tiheän imun kausi vauvalla niin mua jotenkin ihan inhotti, jos mies halasi vaikka yöllä sängyssä. Että pliis saanko olla ilman toisen ihmisen kosketusta edes hetken... Mutta tosiaan sänkyhommia ei oo tullu juuri mietittyä, eikä mies oo uskaltanu ottaa puheeksi myöskään Vähä jänskättää mitä eppariarpi sanoo ja myös että onko se tuntuma kuinka väljä

Meillä unirytmi on onneksi jo muodostunut aivan tosi hienosti. Unille poika menee noin 20.30 ja on sitten vähän illasta aikaa itsellekin. Aika monesti vaan tulee roikuttua jossain Facebookissa ja mies tietokoneella, joskus jaksetaan jotain Netflixiä yhdessä katsella

MyMa ja poju 2,5kk

 

En minäkää mitään ehkäsyä halunnut, jos joskus raskaaksi tulis luomusti niin ei haittaa. Eikä meilläkää hirveen todennäköstä se ole. Seksiä ei oo täälläkään vielä ollut, ei yksinkertaisesti ole aikaa ja vauva menee mun kanssa illalla nukkumaan ja päivällä nukkuu suurimmaks osaks mun sylissä. Ja esikoinenkin heräilee illalla ja päikkäreillä, että aika hankala tilanne sen kannalta vielä, pitäshän sitä läheisyydellekkin jostain aikaa löytää jälkitarkastuksessa sattu sisätutkimus tosi paljon vaikka en ole alakautta synnyttänyt, varmaan limakalvot hormoneista niin herkät saa senkin takia aika rauhassa ekat kerrat ottaa..

Meillä minä hommaan aikalailla lapsille tavarat, vaatteet yms. Isommat hankinnat kuten turvaistuimet jne mietitään yhdessä. Mulle se on ok, kun oon aika tarkka vaatteista ja muista jutuista. Hoitoon osallistuu ilman pyytämistä ja esikoisen joutuukin melkein yksin hoitamaan kun tulee töistä. D-tippojen anto yms taas jää usein pelkästään mun varaan ja ärsyttää kun mun pitäs ne aina muistaa. Sama ollut aina koirien hoidossa että lääkkeiden muistaminen jää täysin mun vastuulle.

En tiiä onko meillä varsinaista rytmiä vieläkään, kai meillä joku on vaunuillaan tai käydään asioilla siinä 10-12 välillä ja nukkuu sillon, sitten nukkuu pitkän pätkän iltapäivälläkin sylissä ja illasta ehkä yritän vielä käydä ulkona 17-18 aikaan, aina ei onnistu. Nukkumaan mennään 21 maita ja heräillään tasaisesti siihen 7 asti suunnilleen.

Onko kellään vinkkejä mitä vois kokeilla, että sais nukkumaan muualla kun sylissä? Tuttia ei siis huoli ja tissille käytännössä nukahtaa enkä saa siirrettyä minnekkään yleensä. Sisällä vaunussa ehkä hetken ja ulkona lenkillä.

Caro ja poju vajaa 3kk

 

Muakaan ei siis varsinaisesti haittaa vauvassa kiinni oleminen tai häneen liittyvien asioiden selvittäminen ja hoitaminen, mutta ihan noin niin kuin yhteiskunnallisesti ajateltuna toivoisin, että vanhemmuudesta tulisi tasavertaisesti molempien vanhempien juttu. Olen luonteeltani kova selvittelemään asioita ja myöskin aika nirso mitä hankintoihin tulee, joten aika luontevastikin tällaiset asiat lankeavat meillä mun vastuulle (ja mä suorastaan otan oma-aloitteisesti ne vastuulleni, heh). Ilmaisin tossa aikaisemmassa viestissä ehkä vähän huonosti, mutta meillä myös mies on ihan vauvan pauloissa ja hoitaa häntä aktiivisesti aina kun ei ole töissä (ei siis tarvitse huomauttaa että nyt pitäisi vaihtaa vaippa), ja hoitaa häntä myöskin yksin useamman kerran viikossa kun mä käyn salilla/kavereita tapaamassa/työasioita hoitamassa ym. joten meillä kyse ei ole siitä etteikö mies osallistuisi. Osallistuu kyllä. Ja hoitaa meillä kaikki kotityöt. Toivoisin vain ihan tasa-arvon kannalta, että kokonaisvastuu vauvan asioista, se niin sanottu metatyö, jakautuisi tasapuolisemmin. Tämäkin lienee keskustelemalla selvitettävissä, joten täytyykin ottaa puheeksi.

Seksiä ei ole meilläkään vielä ollut, mutta ollaan keskusteltu asiasta, ja se on molempien puolesta ok. Ollaan ymmärretty ja hyväksytty, että nyt on tällainen vaihe, mutta myöskin tiedostettu, että jotta kahdenkeskinen läheisyys saadaan jossain vaiheessa palautettua normaalitilaan, sen eteen pitää nähdä vähän vaivaa. Itselläni oli halut täysin kadoksissa aika pitkään synnytyksen jälkeen, mutta nyt ne alkavat palailla. En silti totta puhuen tiedä, miten ihmeessä seksin harrastaminen olisi mitenkään mahdollista, kun vauva on käytännössä koko ajan kiinni jommassa kummassa meistä, ja me tosiaan asutaan yksiössä eli yhdessä huoneessa... Muuta läheisyyttä kyllä on, halailtua ja suukoteltua tulee päivittäin, ja se ei ole missään vaiheessa tuntunut ikävältä.

@Caro87 valitettavasri vinkkejä ei ole, mutta jos vertaistuki kelpaa . Meilläkin tyttö nukkuu ainoastaan tissillä / mun vieressä / ulkona liikkuvissa vaunuissa. MUTTA valoa näkyy tunnelin päässä! Muutamia, tai oikeastaan jo useita kertoja olen aamulla ja päikkäreillä onnistunut poistumaan vauvan viereltä ja vauva on tyytyväisenä jatkanut unia! Eli ehkä aika auttaa tähän. Olen myös iltaunille mennessä harjoitellut sellaista, että kun vauva on nukahtamassa tissille (ei siis vielä nukahtanut, mutta imeminen alkaa hidastua ja silmät painua kiinni), otan nännin suusta ja odotan 10-15 sekuntia ennen kuin annan sen takaisin. Muutaman päivän jälkeen nänniä ei tarvinnut enää antaa takaisin, vaan vauva on oppinut nukahtamaan ilman. Hän saattaa jo kääntää pään itseki pois ja asettautua hyvään nukkuma-asentoon pois tissiltä.

Ehkä ne illan pari tuntia omaan käyttöön ovat jo lähellä .

Kesis ja Pikkuinen 5 kk

 

Me ollaan nukutettu molempia lapsia auton turvakaukalossa päivisin. Edelleen 1,5 vuotias nukkuu siinä kaikki päiväunet ja on nukkunut ne joka päivä. Tuttia ei ole syönyt koskaan, joten ollaan annettu ihan vauvasta sille pehmolelua, jonka onkin omaksunut "tutikseen", hieroo sitä kasvoihin ja imeskelee korvia, kun alkaa nukkumaan. Myös pipit ja erotilanteet helpottuu pehmolelun avulla. Ollaan varalta hankittu näitä samanlaisia kotiin useampi, että ei haittaa jos joku niistä joskus unohtuu jonnekin. Samanlainen on isosiskollaan ja esim. liki 4-vuotiaalle jotkut päivät kerhossa (ilman vanhempia) sujuu pehmon avulla hyvin, jos aamulla tulee eroahdistusta niin hän pakkaa omatoimisesti sinä päivänä pehmon mukaan. Ei useinkaan ota sitä edes kerhorepusta pois, mutta se tieto siitä, että pehmo oottaa naulakossa repussa riittää lievittämään erossaolon tuskaa Kerran yksi näistä pehmoklooneista tipahtikin jonnekin leikkipuiston ja kodin välille eikä sitä enää löydetty. Me ei pidetty asiasta meteliä vaan hankittiin vaivihkaa uusi Kaikilla on eri nimet (nyt niitä on kolme), mutta ovat muuten identtisiä, koska joku on uusin ja joku vanhin, tunnistamme ne kulumisen vaiheesta

Suosittelen siirtämään pikkunen väsyneenä, mut ei liian väsyneenä, masu täynnä kaukaloon (tai minne haluatte nukuttaa) ja kokeilla josko nukahtaisi sinne ilman mitään apuja. Pieni heijaus voi auttaa. Jotkut vauvat tykkää metelistä (2. sisarus ja siitä eteenpäin) ja jotkut hiljaisuudesta (esikoiset ). Jos alkaa hysteerisenä huutamaan niin sit voi ottaa syliin ja rauhoitella, muta voi sen jälkeen laittaa uudelleen nukkumaan hieman itkevänäkin, koska itku kuuluu monilla lapsilla nukahtamisen yhteyteen. Vauvaa ei pitäis auttaa nukahtamaan ihan täysuneen, koska hän oppii sitten "vaatimaan" palvelua joka kerta, ellet ole valmis sitä antamaan. Esim. hyssyttely, tissi suussa tms. auttaa kyllä usein nukahtamaan ja on ihan hyvä juttu, jos aina jaksat hyssyttää ja nukuttaa tissillä, mut jotkut vauvat ei nuku millään ilman näitä samoja uniassosiaatioita. Mm. unikouluoppaissa on näistä jutuista lisää.

Ymmärrän tuon, että kun on arjen kaaos ja itse siinä "pomona" hoitamassa kaikki asiat, esikoinen ja väsymys, monesti tekee mieli mennä vanhan tutun ja helpoimman kautta, ei oo jaksamista ja energiaa tehdä muutoksia. Meillä puoliso pitänyt kaikki unikoulut, koska itse en ole jaksanut. Hän katsoi, että väsymys alkaa mulla olla jo siinä pisteessä, että hän luki unikoulukirjan (insinöörimäisen tarkasti) ja noudatti niitä ohjeita ja piti unikoulut. Siitä olen hänelle superkiitollinen, että joku otti multa vastuun ja päätti ajankohdasta, varmisti vielä neuvolan terkkarilta, onko ok. Suosittelen kaikille supernaisille ja äideille vastuun jakamista ja luovuttamista puolisolle. Vaikka ne tekee asiat erilailla ja monesti tekis mieli neuvoa ja oikasta niin oon pitänyt suuni supussa ja antaa puolison johtaa hommia omalla tavallaan. Kyllähän siinä on riittänyt sotkua ja omituisia ruokalajeja, mutta kaikesta on selvitty. Palkintona on ollut vastuun jakautuminen tasaisemmin, hermojen säilyminen ja univajeen korjaantuminen.

Parisuhde alkaa selvästi voida paremmin, kun kuopus lähenee 1,5 vuotta. Sitä aiempi aika on aika kaaosta, mut ollaan molempien lasten kohdalla huomattu, että 1,5 vuotta on raja, jonka jälkeen jostain syystä arki alkaa helpottaa. Pusuttelut, läheisyys, seksielämä ja yhteiset asiat pitää vaan väkertää ja puskea ja väsyneenä vähän "väkipakolla" viiä läpi. En tarkota siis seksiä tässä yhteydessä, vaan ihan vaan sitä, että muistaa kysyä puolisolta "miten meni töissä" ja "mitä kuuluu" ja kosketukset, pusut ja halaukset. Se, että ei olla vaan lastenhoitajia kaksivuorotyössä vaan puolisot, joilla on yhteinen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Välillä on ollut todella vaikeaa, mut eroa ei olla koskaan mietitty. Lähinnä vaan, että onpa paskaa ja tylsää, ja toivottu, että kohta helpottais (esim. kun on sairauksia ja univajetta ja pyykkivuoret kaatuu päälle...). Tsemppiä kaikille arjen kaaoksessa pyöriville! Muistakaa vanhempien hyvä parisuhde, se on lasten hyvinvoinnin tuki ja jalusta

 

Tuo turvakaukalo meilläkin oli käytössä muuten! en muista kuinka pitkään, mutta päikkärit alkoi varmaan samaan aikaan omassa sängyssä kun yöunetkin eli 7-8kk iässä). Meillä tosin ei oltu sylissä nukuttu sitä ennen mitenkään säännöllisesti, vaan oltiin tissiltä ja puoliunessa siirretty esim lähelle tyynyjen suojaan sohvalle tms. Sitten jossain vaiheessa alkoi heräämään muutaman minuutin päästä ja kokeilin laittaa turvakaukaloon, jossa sitten nukkuikin pidempään. Välillä saattoi joutua joskus jalalla keinuttamaan, mutta mä saatoin joskus ihan vaikka nostaa sen tietokonepöydälle viereen jos pelasin jotain peliä kauhean kauaksi ei itse just siitä päässyt aina jos tarvi heilutella enemmän, mutta eipähän tarvinnut sylissä pitää koko unia niin pääsi vessaan yms.

Periaatteessa kannattaa vaan kokeilla kaikkea mahdollista erilaista, niin ei tarvi toimia vauvan sänkynä pitkään. Jotkut jopa tykkää nukahtaa vaikka leikkimatolle, jotkut nukkuu vain ulkona vaunuissa vaikka kuin vanhaksi jne. Ja toisaalta uskon kyllä, että aika korjaa tässäkin asiassa.

 

Hieno kirjoitus, Tupsuli! Olipas muuten kiva kuulla, että on muitakin jotka nukuttaa vauvaa päikkäreille muualla kuin sängyssä tai vaunuissa. Meillähän poitsu nukkuu edelleen yhdet (pisimmät) päikkärit päivässä sähköisessä vauvakeinussa. Oon välillä miettinyt, olenko huono äiti ja aiheutanko jotain peruuttamatonta vahinkoa vauvan selälle tms. kun sinne vauvan aina lykkään, mut ei se 2-3 tuntia päivässä toivottavasti niin paha ole… Meillä tuo on yksinkertaisesti niin hyvä ja takuuvarma nukkumapaikka, että vähän jo pelottaa se aika jolloin poika ei enää keinuun mahdu. Keinuva liike on varmaan se tärkein juttu mutta myös tietty ”pesämäisyys”, eli siinä mielessä varmasti vähän vastaava juttu kuin turvakaukalossa. Eli minäkin kannustan kyllä kokeilemaan erilaisia nukkumispaikkoja, jos nukahtamisen tai unessa pysymisen kanssa on ongelmia. Muutoin nuo Tupsulin mainitsemat jutut saa kannatusta täältäkin, ja teillä Kesis tilanne kuulostaa jo varsin lupaavalta!

Onpas lohdullista, että muillakin on vastaavaa aloitekyvyttömyyttä miehillä. Kesis kiteytit kyllä hienosti tuon ”projektipäällikkyyden” – just samanlainen fiilis mullakin on, ja kun tällaista pestiä en ole varsinaisesti hakenut niin kyllä se aina välillä jurppii. Mulla oli kyllä sellainen naiivi kuvitelma, et nämä homman ja vastuut voisi jakaa vähän tasa-arvoisemmin, mut tietty jo imetys asettaa puolisot aika eriarvoiseen asemaan, se vain on fakta. Toki meilläkin mies tekee paljon hommia perheen hyväksi ja hoitaa vauvaa mielellään, joten paljon huonomminkin voisi asiat olla. Mä olen luonnostani vastuunottajatyyppiä, mutta sitä suuremmalla syyllä olisi ihanaa, jos joku toinen joskus ottaisi vastuun ja pakottaisi mut relaamaan, ihan kuten teillä Tupsuli. Voisi se alkuun olla vaikeaakin, mutta takuulla hyödyllistä itse kullekin.

Miten muuten sulla Kesis meni työtapaamiset vauvan kanssa?

Rattaista: me otettiin vaunujen ratasosa käyttöön viikonloppuna, ja se oli kyllä tosi hyvä ratkaisu – olis varmaan pitänyt vaihtaa jo aikaisemmin! Viime aikoina on aina saanut jännittää, herääkö poika vaunuissa kitisemään /itkemään tai nukahtaako sinne ylipäätään, mutta rattaissa vaikuttaisi viihtyvän ihan hyvin hereilläkin, kun näkee paljon paremmin ympärilleen. Nyt alkaa sitä paitsi olla niin lämpimät kelit, että rattaat on siinäkin mielessä mukavammat. Meillä rattaita ei saa ihan makuuasentoon mutta niin kallelleen kyllä, että vauvaa voi siellä ihan huoletta ”makuuttaa”, ja nukkuminenkin varmasti onnistuisi. Varmistin asian vielä neuvolasta, ja sielläkin sanoivat että rattaat on tässä vaiheessa OK jos siellä pitää vauvaa samalla tavoin takakenossa kuin esim. sitterissä.

Aurinkovoiteita yritän mahdollisuuksien mukaan välttää näin alussa, vaikka ilmeisesti jotain vauvoille sopivia versioita onkin nykyään markkinoilla. On niissä kuitenkin aina kemikaaleja ja kulkeutuvat vauvalla herkästi suuhun jne. Eli pitkähihaista vaatetta, hattua tms. päälle ja varjoon aina kun mahdollista. Aurinkolasit on kyllä hyvät olla olemassa, meillä ainakin vauva siristelee kovasti silmiään aurinkoisilla keleillä eli selvästi se aurinko häikäisee. Kannattaa muuten ehdottomasti ostaa sellaiset lasit joissa menee nauha pään ympäri, muuten eivät kyllä hevin pysy päässä!

Seksistä: juu ei meilläkään kovin vilkasta ole sillä saralla ollut. Eka yhdyntä oli muistaakseni reilut pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Se jännitti tosi paljon ja vähän kivuliasta kyllä olikin. Edelleen mulle tulee sellainen kumma painon tunne tuonne alapäähän joksikin aikaa seksin jälkeen. Ihan hyvin voisin nyt elellä sitä ilmankin, mut miehen iloksi ja parisuhteen hyväksi olen aina välillä hommaan suostunut. (Huh, kuulostipa romanttiselta! ) Niin ja siis toki seksiin kuuluu paljon muutakin kuin yhdyntä, mutta enemmän voisi siihen muuhunkin puoleen panostaa – pakko myöntää että suuri osa hellyysreservistä tulee nyt käytettyä tuohon pikkuiseen…

Meillä muuten iski viime viikolla eka flunssa vauvalle, äh! Nenä vuotaa ja on tukkoinen, ja pari yötä oli sen takia tosi vaikeita, kun ei raasu meinannut saada hengitettyä nenän kautta. Nyt on onneksi jo toipumaan päin, mutta nyt onkin sit mies sairastamisvuorossa. Poika on kyllä ollut ihmeen pirteä ja hyväntuulinen kipeänäkin (toki kuumetta ei ole ollut), eli reipas pikkutyyppi kaikin puolin!

Roxanne ja pikkujäbä 5,5 kk

 

Hei kaikille!

Nyt vasta hoksasin tämän ketjun! Olisin kirjoittanut tänne aiemminkin jos olisin tämän löytänyt.

Olen 43-vuotias viime vuoden kesäkuussa syntyneen esikoistyttären onnellinen äiti. Hän on ensimmäinen myös miehelleni. IVF-hoito oli apuna hänen maailmaan saattamisessaan. Tärppi tuli jo tuoresiirrosta, ja pakkaseen jäi kolme 5 vrk ikäistä huurunenää.

Vauva on siis nyt 10,5 kk iältään, iloinen ja sosiaalinen, enimmäkseen tyytyväisen ja rauhallisen oloinen pieni ihminen. Pari ekaa kuukautta hän oli aika itkuinen ja se väsytti, mutta tuntuu että se alun itkuisuus loppuikin sitten aika äkkiä. Noin puolen vuoden iästä lähtien on ollut syömisongelmia, jotka ovat kuormittaneet meitä varmasti enemmän kuin vastasyntyneisyysajan itkut. Voin tästä kertoa joskus lisää. Lyhyesti sanottuna tyttöä ei kiinnosta syöminen, eikä maitoakaan kovin halukkaasti juo, mutta sen verran olen saanut menemään että pysyttelee omilla alakäyrillään.

Toiveena meillä on ollut kaksi lasta, ja lopetin imetyksen vauvan ollessa 7 kk jotta päästään jossain vaiheessa suunnittelemaan PASsia. Menkat tulivatkin vasta kun imetys oli kokonaan loppunut. PAS päästiin toteuttamaan parisen viikkoa sitten, ja olen nyt saanut plussan testiin! Oli toistetusti niin haalea viiva että piti käydä verinäytteellä varmistamassa, ja HCG on nätisti viitealueella. Tietysti tässä voi vielä käydä vaikka mitä, aivan alussa ollaan vasta. Toukokuun lopulle on buukattu nyt varhaisultra. En oikein uskalla ajatella oikeasti tärpänneen ennen kuin siellä näen sykkeen. Jos tämä alkio tarraa kiinni ja raskaus jatkuu, lapsilla olisi ikäeroa vain 1,5 vuotta. On varmasti tosi raskasta noin pienellä ikäerolla, mutta haluttiin lähteä yrittämään nyt, koska ei voi tietää kauanko tässä kestää ja kello tikittää...

On jo tosi myöhä, silmät alkavat painua kiinni ja tiedän että pienokainen kyllä herää varhain, joten parempi kirjoitella lisää myöhemmin!

 

Tervetuloa Kati75, aina mahtuu mukaan samassa veneessä olevia ja onnea hurjasti plussasta, nyt niitä perinteisiä tarrasukkia mukaan ja paljon

Aivan ihania nämä kelit! Jotenkin niin paljon tuntuu olevan enemmän tekemistä kuin viime kesänä kun poika oli vuoden vanha.

Helsingissä asuville pitää vinkata sellainen kiva nettisivu minkä Vappuna löysin: pientenhelsinki.fi
Siellä on vikkkojen jokaiselle päivälle kerrottu mitä erilaista tekemistä löytyy. Enemmän tietty tällaisille taaperoille ja vanhemmille kuin ihan pienille. Mutta hyvä pistää korvan taa jos ei ollut jo!