Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Roxanne mä luulen, että kuopus oli jotain 3-4 kk, kun se unilelu alkoi olla tärkeä. Esikoisella myöhemmin, koska hän käytti tuttia. Kuopuksella oli itse asiassa ensin tärkeää saada rätti vetää naamalle, tähän tarkoitukseen kelpasi mikä tahansa kangas, mut vähän katsottiin, että ei liikaa peitä hengitysteitä. Alkoi vetää unien ajaksi naamalle joskus 2-3 kk iässä. Sitten jossain vaiheessa alkoi tykätä yhdestä pehmolelusta, joita meillä on itse asiassa kaksi, toinen usein pesussa kun toinen käytössä. Rätti jäi siinä vaiheessa pois, 4-5 kk iässä.

Lelumatoista, ne voi joskus olla ihan turhiakin. Meilläkään kumpikaan ei ole siinä juuri makoillut, ihan muutaman kerran, sitten se käy jo tylsäksi ja mieluummin makoillaan ja tutkitaan jotain ihan muuta. Onhan se ihan hyvä alusta lattialle ololle, mutta myös pyyhe, viltti tai äitiyspakkauksen makuupussi käy ihan hyvin. Useimmiten kiinnostavimpia juttuja ei ole ne kaarista roikkuvat härpäkkeet vaan kengät, käsilaukut, lattialle pudonneet tavarat jne... Ainakaan matosta ei kannata maksaa paljoa, käytetty on loistava ja ekologinen valinta. Jos joku asuu Oulun seudulla, voi käydä ilmatteeksi hakemassa. Sitä ei voi oikein lähettää, kun ne kaaret ei mene kovin pieneen osaan. Toki alkuperäisessä pakkauksessaan voi lähettää, (50 x 100 cm..?) jos haluaa maksaa postikulut. Esim. huutopakettina vois tulla alle 10 e perille.
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Meillä ei unileluista tms pienenpänä koskaan välittänyt. No ekat 6kk nukkui perhepedissä jolloin ei tarvittu mutta josku vasta päälle vuoden ikäisenä sitten kiinnostui yhdestä pupu pehmolelusta jota aina nukkumaan lähtiessä mennään sängystä yhdessä etsimään.

Meilläkin leikkimatto lopulta aika turha. Pienenä ei viihtynyt yksin lattialla oikein ja isompana kun alkoi kääntyilemään niin oli kaaret ja tuet tiellä ja se leikkimaton kangas vaan rutussa pojan alla.
 
@Roxanne Onnea lapsen nimestä! Tai en tiedä onnitellaanko siitä, mutta yksi tärkeä etappi taas takana :love:. Onko teillä minkä merkkinen/mallinen se sitteri/keinu? Huomasin että niissäkin on hirveesti ominaisuuksia. Keinumista, tärinää, musiikkia, luonnonääniä, patterit, verkkovirta... Huoh!

Kiinnostava kuulla että luonteenpiirteet alkaa näkyä vasta myöhemmin. Oikeastaan hyvä niin, jos tyttö vaikka olisikin perinyt hieman kärsivällisyyttä isältään, eikä kiihtyisi niin nollasta sataan hetkessä kuten äitinsä :ROFLMAO:.

Meillä on nimiäiset vasta maaliskuun puolella, mutta niitä olen tässä nyt järkkäillyt. Osan tarjoiluista teen itse, osaan tilaan valmiina. Vieraita tulee aika paljon, mutta meillä on paljon läheisiä sukulaisia ja ystäviä, joita ei haluta jättää kutsumatta. Rekisteröintipaperit pitäisi lähettää maistraattiin viikon päästä viimeistään, mutta me ei olla saatu toista nimeä vielä päätettyä, kääk. Vaikeaa valita toiselle nimi koko loppuelämäksi, jotenkin hirveän suuri vastuu! :eek: Etunimi on onneksi ollut selvä jo raskauden puolivälistä asti.

@Mandala Eikö teilläkin ollut sellanen moottoroitu sitteri? Pystytkö suosittelemaan jotain merkkiä/mallia?

Tänään oli aivan ihana keli täällä Helsingissä! Kävin vaunulenkillä ja lounaalla kaverin kanssa, teki todella hyvää. Vähän on välillä ollut jaksamisen kanssa ongelmia, kun vauvassa on niin kiinni koko ajan. Pienikin oma hetki tai kaverin seura jeesaa sellaisessa tilanteessa kummasti.

Kesis ja Pikkuinen 7 vko
 
Meillä oli tällainen mutta eri värinen
https://lekmer.fi/vauvakeinu-swing-bounce-benny-bell/p/45063

Ostettiin tori.fistä 60eurolla ja oli tosi kätevä. Ne luontoäänet oli kyllä kauheaa mökää eikä meillä musaa tarvinnut, se pelkkä keinunta riitti. Vaikka se oli käytössä noin muutaman kuukauden niin pidin oikein hyvänä ostoksena sillä hinnalla. Laitettiin sitten myyntiin tori.fi heti kun haluttiin vapauttaa sen viemä lattiatila (on siis aika iso kuitennin) ja heti meni kaupaksi.

Puuh meillä ollut harjoittelua tarhassa tällä viikolla kun ensi viikolla pitäis alkaa täysipäiväisesti. Puoli päivää vietetty kerrallaan siten että vanhemmat ollaan paikalla enemmän tai vähemmän. Eilen enemmän sitten ilman meidän läsnäoloa ja olihan se itkua. Kuultiin sinne takahuoneeseen asti välillä kun toinen itki. Siellä muitakin itki ja se tuppaa pienessä ryhmässä tarttumaan. Teki vaan mieli juosta sinne halaamaan :cry: ja se itku sitten kun mentiin hakemaan että lähdetään kotiin! Sydäntä särkee. Mutta kaikki kyllä vakuuttelee että nopeammin se lapsi siihen tottuu kuin vanhemmat.
Huono juttu nyt että joku räkätauti puski päälle ja jäätiin lepäämään kotiin ja hukkaamaan yksi kallisarvoinen harjoittelupäivä :X3: ois tullut vaan liian paskamutsifiilikset jos olisi räkäistä lasta sinne vienyt.. kattoo miten tämä tästä nyt taas etenee.

Mandala ja iso pieni tarhapoika 1v8kk
 
Kiitos Tupsulille ja Mandalalle kommenteista! :) Taidanpa jättää leikkimaton hankkimatta, kun epäilen ettei se meillä mikään hitti olisi, eikä ylimääräistä tilaakaan liiaksi ole. Tsemppiä Mandalalle tarhaan totutteluun - voin kyllä kuvitella miten raastavaa ois jättää itkevä pikkuinen sinne. :cry: Mut kuten sanottu, äkkiä lapset sellaiseen yleensä tottuu, ja kohta varmaan jo odottaa sinne pääsyä!

Meillä on myös Gracon vauvakeinu. Tarkempaa mallia en tiedä, kun se on hankittu käytettynä ja jo useampia vuosia vanha, mut muistuttaa ulkonäöltään aika paljon tuota Mandalan linkkaamaa keinua. Meilläkin löytyy musiikkia, luontoääniä ym., mut äänenlaatu ei ole kummoinen (vauvaa se ei tunnu haittaavan mut omat hermot kärsii jos monta tuntia sellaista kuuntelee :p) ja mä kanssa uskon, et se keinuva liike on siinä se olennainen juttu, ei niinkään äänet. Meillä on paristoilla toimiva vehje, mut toki olis kätevää jos sitä voisi myös verkkovirralla käyttää.

Vauvan tarvikkeista oon tuon vauvakeinun lisäksi ostanut tosi monta muutakin juttua käytettynä, ja suosittelen sitä kyllä lämpimästi. Vauvoista kun ei koskaan tiedä, mistä ne loppupeleissä tykkäävät, ja harmittaa vain, jos hankkii jonkun tuliterän kalliin laitteen, jolle ei sit tulekaan käyttöä. (Voihan sen toki myydä eteenpäin, mut on siinä aina oma vaivansa ja tappiota tulee väistämättä.)

Tsemppiä Kesis nimipohdintoihin! Meille kans nimen päättäminen oli yllättävän hankala prosessi, kun ei ollut mitään ”yksi ylitse muiden” -vaihtoehtoa. Ja onhan se kuitenkin tosi merkittävä juttu, joka tietyllä tapaa leimaa ihmisen loppuiäksi. Meillä nimen päättäminen venyi jopa vähän yli sen 2 kk:n kriittisen rajan, kun pappi vakuutteli ettei ne sieltä maistraatista rupea kovin pian nimen perään kyselemään. :D

Meillä on nyt alkanut muotoutua jonkinlainen päivärytmi. Poika suostuu päivällä nukkumaan vain yhdet päikkärit, mut ne ajoittuu nyt aika säännöllisesti klo 16-19 aikoihin (ja nukutaan siis aina vauvakeinussa!). Helpottaa tosi paljon omaa elämää, kun voi varovasti jo suunnitella joitain pieniä menoja siksi ajaksi. Vaikka tuo ajankohta on aika myöhäinen, niin mulle se sopii oikein hyvin - mies kun saa työnsä tehtyä niin voi sit jäädä kotiin vahtimaan (ja antaa tarvittaessa maitoa pullosta, jos poika sattuu aiemmin heräämään). Kahdestaan pojan kanssa en olekaan vielä uskaltanut kovin paljon liikuskella kodin ulkopuolella, mitä nyt vaunulenkeillä on välillä käyty. Jotenkin kynnys sellaiseen on noussut yllättävän korkeaksi. :unsure:
 
Voi Roxanne mikä siinä sun mielestä on se, ettet ole uskaltaunut kokeilemaan? oletko siis pähkäillyt asian syvintä olemusta?
Mulla oli imetys yksi asia mitä vähän arastelin liikenteessä. Ärsyttää miten se oikein mietityttikin että "voikohan siellä tai täällä imettää" jne. Mutta otin itseäni kovasti niskasta kiinni ja pakotin mukavuusalueen ulkopuolelle niin tuli sitten käytyä lounaallakin kahdestaan (kaverilounaiden lisäksi). Onhan se kyllä aikamoinen härdelli jos käykin että pieni herää huutamaan tissiä kesken missälie :X3: ja mitä tahansa muutakin voi tulla vastaan kuten kerran jotku semi spurgut, kaksi naista, ketkä halusi metrossa kuvata poikaa ja leperrellä. Oltiin just silloin liikenteessä vaunujen rungon ja turvaistuimen kanssa kun oli kesäkuuma. Oikein tienny mitä siinä ois pitänyt tehdä, jutustelin sitten vaan ns. mukavia.
Toivottavasti saat säkin rohkeutta lähteä seikkailemaan! uskoisin, että omat kelat asiasta voikin lieventyä kun kokeilee ja jos kävis niin hyvä tsägä että oliskin kiva päivä vauvalla silloin :love: tietty tällänen talvikeli ei just niin ihanaa ole kun joutuu pukemaan älyttömästi vaatetta, kesä oli kieltämättä kyllä helppoa aikaa vastasyntyneen kanssa sillai.
 
Kiitos tsemppauksesta, Mandala! :love: Mua kai pelottaa eniten se, että kun poika pärähtää itkemään (mitä tapahtuu aika herkästi) niin se muuttuu yleensä melkein heti huutamiseksi pää punaisena, eikä siinä auta mitkään hyssyttelyt vaan tissi on ainoa mikä saa pojan rauhoittumaan. Ja tissiä taas on vaikea antaa kodin ulkopuolella, koska imetysasennot on mulle edelleen hankalia ja tartten pari tyynyä voidakseni imettää istuallaan. Tietty pukemisessakin on oma vaivansa näin talvella, kun joutuu laittamaan monta vaatekerrosta ja sisätiloissa tulee sit taas herkästi kuuma.

Ollaan me kerran käyty vauvan kanssa läheisessä kauppakeskuksessa, mut siellä alkoi aika nopeasti huuto ja piti sit vaan lähteä suorinta tietä kotia kohti. :oops: Sillä kertaa poika ihme kyllä rauhoittui itsekseen paluumatkalla, muuten se parinkymmenen minuutin kotimatka olis ollut aika tuskaa julkisilla huutavan vauvan kanssa.

Tiedän kyllä, et pitäis vaan rohkeasti harjoitella niin saisi rutiinia lähtemiseen ja poikakin tottuisi olemaan luontevasti vieraissa paikoissa. Meidän lähellä olevassa leikkipuistossa olis kyllä vauvaperhetoimintaa, mikä olis helppo matalan kynnyksen harjoittelupaikka, mut sinnekin lähtemiseen oon aina keksinyt jonkun tekosyyn (liian väsynyt, huono sää, liikaa lunta tms.). Autoa meillä ei ole, mikä tuo liikkumiseen omat haasteensa, kun vaunuja ja julkisia pitää aina käyttää.

Miten paljon te muut ootte kodin ulkopuolella liikkuneet pienen vauvan kanssa ja miten ootte siitä selviytyneet?
 
Joo muistan elävästi kun lähdettiin mukavaa päivää viettämään kävellen keskustaan Pride tapahtumaan kun poika oli vielä vastasyntynyt. Noh eka pysähdyttiin jätskille ja juomalle niin tietty piti siinä terassilla jo imettää. Luulin että riitti niin liikkeelle lähtiessä sama huuto ja pysähdyttiin oopperan taakse jollekin random portaille imettämään. Sitten lähdettiin katsomaan menoa niin kauhea huuto vaunukopassa. Lähdettiin sitte kotiin kävelemään ja just myös silloin onneks rauhoittui vaunukoppaan liikkeellä vaikka luulin ett pitää kohta tilaa taksi että pääsee mahd pian himaan!

Mutta oli kyllä tuuriakin liikkumisen kanssa että usein sattui nukkumaan just sen verran että pystyttiin käymään syömässä vaikka jossain ulkona olevilla ravintolan terasseilla mutta viimeistään sitten autoon mennessä piti autossa imettää jossain tien poskessa.

Se vauvajumppa (Kirppanat) oli kyllä mahtavaa toimintaa vauvan kanssa! Siellä tietty ei imetys mietityttänyt yhtään ja pääsi saamaan hikeä pintaan ja jutella muiden äitien kanssa. Aloitettiin syksyn kurssi kun poika oli 3kk ja kurssi silloin alkoi. Liikkunen porukka on toinen ja useampia lyhyempiä kursseja.

Oon kyllä miettinyt että jos toinen koskaan tulisi niin tuskin jaksaisin välittää varsinkaan niistä inetysjutuista ett antaisin palaa vaan asiaa enempää murehtimatta!
 
Heips,

Ulkoilusta. Oon yrittänyt melkeen joka päivä jossakin käydä. Alkuun kävelyllä, sitten kaupassa, kirjastossa, bussilla kylässä, lääkärissä, keskustassa, junassa ja ravintolassa. Kyllä mua aina jännittää alkaako vauva huutamaan, mutta ihan hyvin on mennyt varsinkin kun ajoittaa lähdön syönnin jälkeen. Silloin vauva yleensä nukkuu tunnin pari - tykkää nukkua vaunuissa ja nukahtaa yleensä heti kun liikutaan.

Oon imettänyt ravintolan nurkkapöydässä, kirjaston nurkassa ja lääkärikeskuksen sivukäytävällä. Oon laittanut harson eteen enkä usko että moni on ees huomannut koko imetystä kun en siitä numeroa oo tehnyt. En jaksa kelailla mitä ihmiset ajattelee, mutta tietynlainen vähäeleisyys näyttää olevan mulle luontaista mitä tulee julki-imetykseen.

On vauva huutanut kuin mutta oon laittanut tuttia tai pikkurillin kantaa suuhun ja lähtenyt taas liikkeelle kun on pystynyt niin vauva on taas rauhoittunut.

Oon ajatellut että parempi että vauva heti totuttelee meijän elämään.

Nimeä ei vielä oo lyöty lukkoon, vaikeaa on:)
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Mä myös lähdin vauvan kanssa liikkeelle heti kun saatiin neuvolasta ulkoilulupa reilun parin viikon iässä. Pelkäsin että kynnys lähteä nousee liian korkeaksi jos en heti lähde, joten ollaan alusta asti käyty kävelylenkkien lisäksi kaupungilla asioilla, kahviloissa, ravintoloissa ja jopa matkamessuilla (vaikka siellä pelkäsinkin flunssa- ym. pöpöjä :ROFLMAO:). Julki-imetyksenkin hoidin heti ekalla kahvilareissulla pois päiväjärjestyksestä, eikä se lopulta niin kovin kiusalliselta tuntunut. Se riski tosiaan on, että vauva alkaa huutaa (ja niin on käynytkin), mutta sitten pitää vain toimia tilanteen mukaan. Meillä vauva rauhoittuu sekä tissillä että useimmiten liikkuvissa/hytkyvissä vaunuissa, joten näitä voi itkutilanteessa kokeilla, tai sit voi lähteä kahvilasta/kaupasta/ratikasta ulos, jos huuto ei rauhoitu ja muiden kanssaihmisten (tai oma) hermo näyttää olevan koetuksella. Mulla tahtoo pää hajota jos olen päivät pelkästään kotona, joten olen melkein jopa päivä yrittänyt lähteä jonnekin. Se pitää kyllä oman mielialan parempana, ainakin mulla.

Helpottaisiko @Roxanne asiaa jos lähtisit jonkun kanssa? Mä voisin esimerkiksi ilmoittautua vapaaehtoiseksi vaikka kahvilatreffeille (y). Eikö me jossain vaiheessa suunniteltu jotain miittiä, silloin kun oltiin vielä plussanneiden puolella?

Meillä on toinen nimi edelleen päättämättä :whistle:. Neljästä hyvästä vaihtoehdosta täytyy vissiin vetää arvalla lopullinen valinta kun ei muuten näytä onnistuvan :D. Onko teillä muilla muuten suvussa kulkevia nimiä tai muuten merkityksellisiä nimiä vai ihan vaan nättejä nimiä?

Kesis ja Pikkuinen 7 vko
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Tulipa vaan mieleen että me ei pidetty vauvaa kotona kahta viikkoa, eikä asiaa tullut käsiteltyä neuvolassakaan. Itse asiassa lähdettiin kävelylenkille kauppaan heti seuraavana päivänä kun oltiin tultu synnäriltä kotiin. Kyllä siinä kaikkea muutakin ehdittiin parin viikon aikana tehdä. En edes osannut varoa mitään asian suhteen o_O
 
Oottepas te olleet rohkeita ja reippaita vauvojenne kanssa, hieno homma! (y) Ja lohduttavaa kuulla, et kaikki ei oo aina mennyt niin kuin Strömpsöössä ja silti kaikesta on selvitty. Kyllä mäkin aion nyt teidän esimerkin rohkaisemana lähteä aktiivisemmin liikenteeseen vauvan kanssa. Kiitos Kesis kahvilatreffitarjouksesta, tosi mielelläni voisin jossain vaiheessa lähteä! :) Palaillaan vaikka yksärillä asiaan sit kun tulee sopiva hetki. Vauvakino olis myös yksi juttu jota olis kiva joskus kokeilla.

En minäkään siis neljän seinän sisään ole jäänyt vaan käynyt lähes päivittäin asioilla, kaupoissa ym. Oon vaan tehnyt sen useimmiten ilman vauvaa, koska sillä tavalla lähteminen on niin paljon helpompaa. Meillä tällainen järjestely on onnistunut hyvin, koska mies tekee töitä pääosin kotoa käsin ja pojalla ollut jo jonkin aikaa melko säännöllinen päikkärirytmi.

Mandala, mulla on se käsitys että se 2 viikon "ulkoilukielto" koskisi enempi talvivauvoja. Ja siinäkin kai erilaisia suosituksia, yhdelle tutulle oli sanottu et max 15 minuutin ulkoilut olis ok. Mekin kyllä uhmattiin sitä kun piti käydä sairaalassa painokontrollissa vauvan ollessa vajaan viikon ikäinen. Bussilla sinne mentiin, onneksi ei ollut kovin kylmä ilma silloin.

Tsemppiä kaikille nimipohdintoihin! Me ei oikein tykätty suvussa kulkevista nimistä niin päädyttiin valitsemaan vain sellaisia nimiä, jotka miellytti omaa korvaa. :)
 
Kyllä minäkin kannatan 100 % ulkoilua ja asiointia vauvan kanssa. On toki joskus helpompi jättää vauva kotiin, varsinkin jos pitää asioida virastossa tms, että ei oikein aikatauluja voi ennakoida ja vauvan kanssa kun mennään tilanteen mukaan ja yllätysnälkää, -kakkaa tai tylsistymistä esiintyy :D Mut ehdottomasti liikkukaa vauvan kanssa! Mitä sitten, jos hän hermostuu, muualla maailmassa siinä olisi mummua, setää ja kaupantätiä lepertelemässä ja ihastelemassa vauvaa, innokkaita sylittejöitä tai omia kokemuksia kertovia lähimmäisiä, Suomi on maailman ainoa kolkka, jossa muut ihmiset katsoo joko muualle, tai suoraan vihaisesti ja ärsyyntyy, miten joku kehtaa häiritä muiden apatiaa lastaan huudattamalla... Tämä nyt oli pikkuisen kärjistettyä, mutta sisältää totuuden siemenen. Minä olen päättänyt heti alusta lähtien, että en altista itseäni masennukselle ja yksinäisyydelle nyhvöttämällä kotona vaan käyn vaikka kahdestaan vauvan kanssa kaupungilla, rannalla, lenkeillä, kahviloissa, kirjastoissa ym. koska siitä se oma uskallus lisääntyy, tulee tunne, että on edelleen osa tätä maailmaa eikä vaan maitoautomaatti. Lisäksi tapaa muitakin samassa tilanteessa olevia (esim. perhekahvilat) ja huomaa, että kaikesta selviytyy, vauvaa voi imettää myös kaupan kassalla (paitsi sydäntalvella liian haastavaa :ROFLMAO:) jne. Vauvakin siinä tottuu ääniin ja siihen, että ihan heti ei saakaan maitoa ja siitä ei seuraa heti nälkäkuolema. Myöskään tissin paljastamista en ole pelännyt, toki yritän aina olla huivin tms. alla. Jos joku sitä haluaa katsoa, saa katsoa ja ihastella ihanaa ja luonnollista ilmiötä. Olen imettänyt useampaan otteeseen kirkossakin ja saanut kerran siitä positiivista palautetta jälkeenpäin papilta :ROFLMAO: Ilmeisesti myöskään Jumala ei häiriinny imettämisestä! Tekee vauvallekin hyvää oppia rauhoittumaan hetkeksi äidin ääneen ja saada ihan pienesti odottaa tarpeiden tyydyttämistä. Mediassakin on huomioitu nyt viime aikoina lapsiperheiden äidit yhtenä isona yksinäisyyden riskissä olevana ryhmänä. Sen huomaa joskus puistoissakin, että siellä voi olla yllättävän vaikea tutustua, vaikka itse olen karjalaista sukua ja erittäin puhelias ja ektrovertti. Mut huomaan, että usein on vaikea aktivoida siellä ihmisiä puhumaan, toiset nimenomaan haluaa tulla sinne seisoskelemaan ja tuijottelemaan kännykkää. Minä tulen puistoihin verkoistoitumaan muiden vanhempien kanssa ja etsimään lapsilleni suunnilleen samanikäistä seuraa eikä haittais yhtään saada lähistöltä kaveria ja lenkkiseuraa. Mut kukin tavallaan toki, joskus itsekin kaipaa vain omaa rauhaa ja silloin on mahtavaa lähteä ilman lapsia jonnekin tai ajaa puoliso lasten kanssa puistoon/mummulaan ja nauttia rauhasta.:love: Mikähän pointti tässä mun jutussa nyt olikaan... Ai niin, rohkaista lähtemään vauvan kanssa kaupungille tai minne vaan, se on todella ihanaa istuskella kahvilassa tai shoppailla näyteikkunoissa ja nauttia vaan olemisesta. Äitiysloma on niin ihanaa ja ainutlaatuista aikaa, saa vaan olla ja keskittyä omaan perheeseen. Nauttikaa, harrastakaa uusia juttuja yksin ja yhdessä vauvan kanssa, siivota ja murehtia työjuttuja ehtii sitten joskus :p

Muoks. ulkoilukielto ei siis ole mitään ehdoton eikä mitään pakkasrajoja ole. Kahden viikon ajan lämmönsäätely kehittyy ja vauvaa on aika hankala pukea siten, että ei tulis liian kuuma tai kylmä. Kaupassa ja neuvolassa voi käydä ja olla ulkona just tuon 15 min, varsinkin kun nykyajan vaunut on niin lämpöisiä. Markettiin jos vauvan kanssa menee, kannattaa pitää hyvä käsihygienia ja harso vauvan suojana pöpöiltä. Pakkohan ne ruokaostokset on tehdä ja jos ei ole autoa, julkisilla liikkua. Mut nyt flunssa-aikaan muistaa se vauvan suojaaminen ilman mukana tulevilta pöpöiltä harsolla ja itsellä vaikka käsidesi taskussa. Toisaalta täällä pohjoisessa on 20-30 astetta tällä hetkellä pakkasta, että ei oikein voisi pienen vauvan kanssa ulkoilla, ihan pakolliset siirtymiset. Omaa maalaisjärkeä voi käyttää.
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Mulle jonku kaverin vai sukulaisen sanat oli jäänyt kummittelemaan mieleen tuosta lapsen kanssa liikkumisesta minkä pohjalta itse eletty. Eli "ottakaa vauva mukaan normaaliin elämään ja tekemiseen älkääkä tehkö siitä mitään erityisjuttua", jotenkin noin joku mulle sanoi ja jopa imetysaivoissani muistin sen vaikka sanojan olenkin onnistunut unohtamaan :D Ja toden totta se mulle toimi muistutuksena ja mantrana siitä, että minne ikinä haluankaan mennä tai mitä ikinä haluankaan tehdä niin lapsi on osa perhettä ja minähän perhana pystyn siihen vauvan kanssa.
Eipä sitä tosiaan mitään erikoisia juttuja ole tullut tehtyä (matkustettukin vain kerran etelä Viroon kun poika oli jo reilu vuoden), mutta tekemällä kaikkea mahdollista ns normaalia vauvan kanssa on, jos ei muuta niin, kasvattanut omaa sietokykyä tiettyjä tilanteita kohtaan

Vauvakinosta sen verran, että Finnkinon vauvakino ei mun mielestä ollut mikään kiva kahdestaan ollessa. Siellä ainakin silloin pyöri joku pukudraamaleffa (ei mun juttuja ne) ja leffateatteripenkissä istuminen silloin jo noin puolivuotias lapsi sylissä ei ollut paras idea kun ei häntä oikein saanut viihdytettyä siinä. Ehkä just ihan pienen vauvan kanssa mikä vaan tyytyväisenä (tai vähemmän tyytyväisenä) makais sylissä. Mutta puolivuotiaskin jo sen verran iso etten viitsinyt antaa nukahtaa syliin siellä kun ei saa hyvää asentoa ja leffakin oli niin huono, ett lähdettiin vain kesken pois. Maksaakin vielä 11eur mokoma lysti.
MUTTA Kallion kirjastossa on vauvakino ollut ainakin viime talvena joka keskiviikko ja se on täysin ilmainen ja muutenkin jotenkin kiva ja intiimi! Se on yläkerrassa siellä jossain pienessä söpösti valaistussa huoneessa missä on penkkejä seinällä ja isoja fatboy säkkituoleja lattialla, Siellä ollaan oltu sekä jo kävelemään oppineen, kontanneen ja ihan makoilleen lapsen kanssa ja aina toiminut. Suosittelen lämpimästi!
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Hellou kamraatit.

Imetys: ei laihduta, ainakaan minua :LOL: johtunee osittain siitä, ettei olla päästy liikkumaan kovinkaan paljoa, jos ei koliikki vauvan tunti tolkulla kantamista lasketa. Imetys on myös edelleen haasteellista, yöllä sujuu ainoastaa hyvin, illalla huonoiten. Mutta siitä huolimatta sinnillä täysimetän vielä.

Ulkoilu: voi ku päästäisiinki! Alkaa jo nuppi hajota ku ei päästä ulos. Nyt ollu viikon 30 pakkasta, lisäks meillä ei oo pyöräteitä lähelläkää joten kävelylenkkiä varten pitäs pakata vaunut ja ajella otollisemmalle lenkki maastolle ( maantiellä ei voi rekkojen seassa näillä tienkunnossa pidoilla kuvitellakkaa). Kauppoihin ym muualle en vauvaa vielä vie, täällä on juuri paha rs-virus + influenssa aalto menossa. Itse käyn 1-2 kertaa viikossa yleensä kaupassa,siinäpä ne mun kulkemiset tähän mennessä.

Meidän vauvalla on koliikki. Pää on pumpulia enkä muista oonko eilen vai tänä aamuna syönu jugutttiä tai onko vauva käyny leikkimatolla jumpalla pari tuntia sitte vai olikos sekään tänään... ehkä parempi etten lähekkää ihmisten ilmoille:whistle: nyt hyvin harvinainen ja toivoa antava tilanne, kolmas ilta putkeen että huuto on hoidettu jo alku illasta ja paljon lyhyempänä kaavana, ja neiti nukkuu! Äkkiä koputtaan puuta.
Tyttö saattaa huutaa 6 tuntia putkeen ( yleensä klo 22-04) ja igan hysteerisesti. Välillä on hiljaa jos vain kävelee ja kantaa, mutta jos edes istut niin huuto alkaa heti. Kuulonsuojaimet on ollu hengen pelastajat. Onneksi pahin viikko oli sillon ku mies oli vielä kotona ja hoidettiin parin tunnin vuoroissa yöt läpi. Toivottavasti tämä alkaisi nyt helpottaa pikkuhiljaa.

Ristiäiset: parin viikon päästä, mutta vauvan koliikin takia täytyy tunnustaa etten jaksa ressata niistä yhtää. Perhepiiri kyllä ymmärtää ja auttaa, nimen se tyttö saa kyllä vähemmälläki pingotuksella. Nimi on ollut päätettynä jo alkusyksystä ja tyttö on onneksi nimensä näköinen.

Olikos se @Mandala maksaako se sovellus?

Öö siitä kehityksestä vielä, meillä nähty vain mahanvääntö hymyjä, ei vielä tarkoituksellisia. Toki neuvola muostutti että keskosella kehitys voi tulla korjatun.iän mukaan että odotella rauhassa. Lattualla viihtyy selällään ja potkiskelee niin että on ihan hilkulla kääntyä kyljelleen. Mahallaan oloa inhoaa, päätä kyllä reippaasti nostelee.

Nukkumisesta joku kysy, meidän tyttö meluaa ja meuhkaa nukkuessa äkytyömästi, osa on ns. Keskos ääntelyä, onneksi sitä on jo jäänyt suurin.osa pois, enää metelöi lähinnä illalla ja aamusta, yöllä nukkuu jo hiljaa. Voi toki johtua joko siitä, että olen nii väsy etten enää meteliin herää ha oon siihen tottunu. Ja kun koliikki huuto ilta takana ja vauva vihdoin nukahtaa, on pieni riepu nii väsy että nukkuu kuin tajuton. Melkein koko seuraavan päivän.

Onhan tämä tyhmä huoli : oppiihan meidänkin vauva hynyilemään, vaikka välillä tuntuu että sillä rievulla mitään hymyn aihetta oo, ku aina vaan joko koliikki kiusas, mahaa vääntää tai on yliväsy itkemisestä :(:(

Evangelina ja tyttö öö... 7 viikkoa?
 
Evangelina, tsemppiä ja jaksamista koliikin kanssa! Mä todellakin tiiän mitä se on huutavan vauvan kanssa joka ei rauhotu mihinkään. Meillä vielä huusi käytännössä koko ajan jos ruokailua tai nukkumispätkiä ei lasketa. Ja samaa minäki hätäilin, että ei varmaan koskaan hymyile mutta niin vaan sieltä 6viikon iästä itkujen välistä alko pieniä hymyjä tulla kun hakemalla haki. Ja kunhan teillä koliikki helpottaa niin alta voi paljastua hyvinkin aurinkoinen lapsi :)
 
Tsemppiä Evangelina.

Ja en usko että mistään hymyn puuttumisista kannattaa huolia (niinku totesit tuskin siinä vauvaakaan järin hymyilytä jos mahaa vääntää ja koliikki vaivaa). Ja mulla tuli sun kirjoituksesta olo että motoriikka siellä ainakin meitä edellä (melkein kääntyminen).

g+pieni 7 vko.
 
No huh, Evangelina, onpas tosi rankkaa ollut teillä! :( Toivottavasti käänne parempaan on jo tapahtunut - ja eikös koliikin pitäisi viimeistään 3 kuukauden ikään mennessä muutenkin helpottaa? Kovasti voimia ja tsemppiä sinne, ymmärrän hyvin että olo on kuin zombilla. :sleep:

Kiitos kaikille, jotka jaoitte kokemuksianne vauvan kanssa liikkumisesta! (y) Täällä runsas lumentulo on sotkenut vähän suunnitelmia, kun meidän vaunut on aika sirot ja pienipyöräiset lumisille kaduille, mut ensi viikolla olis tarkoitus uskaltautua läheisen leikkipuiston vauva-aamuun ja kirjaston lorutuokioon.

Vauvakinoista vielä: MLL näkyy myös järjestävän niitä, täällä pk-seudulla paikkana on Maunula-talo.

Muuten tänne kuuluu aika vaihtelevaa... Päivät menee jo aika mukavasti, mutta yöt on sitä vastoin olleet melkoisen vaikeita. Mehän päädyttiin joitain viikkoja sitten nukkumaan perhepedissä, vaikka en olis sitä halunnut, ja se on kyllä heikentänyt mun uneni laatua dramaattisesti. :( Vauva heräilee nyt paljon useammin kuin aikaisemmin, ja pahimpina öinä hän pitää mua tuttinaan (=kitinä ja hirveä sätkiminen alkaa heti kun ote tissistä irtoaa). Aamuisen olen jäykkä kuin rautakanki ja joka paikkaan sattuu, kun olen koko yön maannut hankalissa asennoissa ja yrittänyt olla liikkumatta, etteivät vauva ja mies herää. :notworthy: Eilisiltana saatiin kuin ihmeen kaupalla vauva nukahtamaan muutamaksi tunniksi omaan sänkyynsä soittamalla hänelle white noise -kohinaa, mutta en vielä jaksa uskoa sellaiseen ihmeeseen että sama onnistuisi joka ilta... :unsure:

Päivisin meillä syödään yhä tosi tiheästi, mutta poika viihtyy välillä itsekseenkin sitterissä tai lattialla, ihmettelee leluja jne. Hymyjä saadaan ihastella vähän väliä. :) Viime aikoina poika on myös alkanut äännellä selvästi aiempaa enemmän. Aamuisin jätän hänet usein meidän sänkyyn pötköttelemään aamiaiseni ajaksi, ja jo monena aamuna sieltä on kuulunut vain iloista jokeltelua. :love::love:

Roxanne ja poika 11 vko
 
Me saatiin vihdoin nimi päätettyä ja ollaan nyt oikein tyytyväisiä! Paprut lähti maistraattiin ja nyt sit vaan odotellaan Kela-korttia. Nimijuhliin on vielä muutama viikko ja järkkäilyt on ihan hyvällä mallilla.

Tuosta ulkoilusta vastasyntyneen kanssa vielä. Meitä ohjeistettiin pysyttelemään kotosalla ekat pari viikkoa, vai olikohan se jopa vähän reilu? Syynä saattoi kyllä vauvan ”pienipainoisuus”, ja ulkoilulupa taisi hellitä kun paino oli noussut yli 3,5 kilon. Kyllä me silti neuvolassa käytiin tuon ekan parin viikon aikana käytiin (painonseurannassa, tämän lisäksi oli normaali kotikäynti) ja luultavasti lähikaupassa.

@Tupsuli samaa mieltä tuosta suomalaisten lapsivihamielisyydestä! Lapset tuntuvat olevan joka paikassa vain häiriöksi, vaikka niiden pitäisi saada olla osa ihan normaalia elämää kuten muualla maailmassa. Nauruineen ja riemuineen, itkuineen ja kitinöineen. Me ollaan muutenkin aikamoinen möllikansa. Loppuraskaudessa kun kuljin ison mahan kanssa ihmisten ilmoilla, mulle ei annettu kertaakaan istumapaikkaa ruuhkabussissa tai pidetty ovea auki kaupassa. Vaunujen kanssa olen kyllä sentään saanut apua useimmiten.

Mulle on nyt muodostunut semmonen äiti-vauvaporukka, jonka kanssa tulee tehtyä asioita viikottain. Olen myös katsonut lähileikkipuistojen vauva-aamujen aikataulut ja meinasin käydä kurkkaamassa millainen meininki niissä on. Pian voisi myös ilmoittautua vauvajumppaan ja -uintiin. (y)

Voi @Evangelina , koliikkikin vielä! Johtuukohan sekin keskosuudesta vai sattuiko vaan huono tuuri? En olisi hymyilyistä sun muista huolissani, jokainen vauva kehittyy omaa tahtiaan ja kyllä se hymykin sieltä tulee. Teillä luultavasti pikemminkin korjatun iän mukaan. Meillä sellaisia pieniä hymyntapaisia alkoi tulla harvakseltaan joskus neljän viikon iässä (en ole varma olivatko vielä sosiaalisia hymyjä, vaikka siltä vaikuttikin), selkeitä sosiaalisia hymyjä aina silloin tällöin kuusiviikkoisena. Nyt tällä viikolla eli reilu 8-viikkoisena tyttö on innostunut hymyilemään tuon tuostakin, se sulattaa sydämen!

Meilläkin tyttö inhoaa vatsalla makuuta, vaikka yritän joka päivä pitää hetken aikaa että motoriikka kehittyy. Päätä nostelee kyllä, mutta sen verran paino on vielä yläpainotteinen että jalat ja peppu heilahtavat hassusti ilmaan kun pää on sen verran raskas :LOL:.

@Mandala @Evangelina Mä muuten maksoin siitä The Wonder Weeks -sovelluksesta olikohan 3,49 euroa! Otinkohan saman vai jonkun kalliimman version?

@Roxanne Oh no jos teillä on yöt menny huonompaan. Toi kropan jäykkyys tuntuu kyllä niin tutulta, mulla on selkä aivan sökönä yhdessä (huonossa) asennossa nukkumisesta. Meillä sujuu perhepedissä muuten ihan hyvin, mutta toi selkäkipu on niin invalidisoiva, että lähiaikoina täytyy kyllä miettiä sitä omaan sänkyyn nukuttamista. Ajatuksena se tuntuu tosi ikävältä, koska tykkään nukkua vauvan lähellä, ja meillä pinnis on erillään meidän sängystä, koska se ei mahdu sivuvaunuksi. Ja totta puhuen en tiedä yhtään miten tyttöä voisi alkaa totuttaa omaan sänkyyn kun tällä hetkellä hän ei nukahda missään muualla kuin tissillä tai liikkuvissa vaunuissa. Ollaan mietitty että kannattaisko aloittaa totuttelu päiväunilla niin siinä ei ehkä luovuttaisi niin helposti kuin yöllä väsyneenä? Silti on kyllä iso kysymysmerkki että miten sitä totuttelua voisi tehdä, kun mitään unikoulun tapaista ei näin pienelle voi kuvitellakaan.

Tänään pitäisi kaupungille päästä sen verran että saadaan hyvät laskiaispullat jostain :p.

Kesis ja Pikkuinen 2 kk
 
Jos vaan mahdollista niin kokeile nukuttaa vaikka teidän sänkyyn päiväunille niin että kun vauva nukahtaa tissi suussa niin hivuttaudu oikein varovasti irti. Meillä alkoi jossain vaiheessa toimimaan se. Samoin sitten iltaisin niin saatiin pari kolme tuntia aina omaa aikaa miehen kanssa kun poika laitettiin 19-20 aikaan sänkyyn, oli niin mahtavaa ja alkoi tuntua ihmismäiseltä olo Haha kun ei tarvinnut aina mennä vauvan kanssa sänkyyn iltaisin. Samalla vakinaistaminen ihan hyvä uni- ja iltarytmi mikä aikataulullisesti pysynyt vieläkin. Toimi siis hyvin niin kauan kunnes alkoi liikkua ettei uskaltanut jättää edes tyynyjen kanssa keskelle sänkyä.

Tietty ei toimi jos on herkästi havahtuva vauva ja huomaa lähdön. Mutta voihan se joskus toimia vaikka ei aina toimisi!
 
Täytyy kyllä sanoa että nyt on elävänä mielessä ajat vastasyntyneen kanssa, harmi vaan että nyt ei ole kropassa niitä ihania hormoneja minkä takia ei tuntenut väsymystä.. meillä sairastettu nyt about 1,5vko adenovirusta (lastenlääkärin toteama) mikä alkoi räkätaudilla, jatkui ripulikuumeoksennustaudilla ja nyt jatkuu räkätaudilla. Viime yönäkin herätty tunnin välein itkemään tuttia ja viideltä sitten ei auttanut taas tuttikaan, yskittikin niin kovasti. Mies kuka on tässä sairaslomalla pojan kanssa otti sänkyyn viereen taas, minä sohvalle yrittämään saada vähän unta ennen töitä mutta eipä siinä ehtinyt kuin hetken torkkua kun taas alkoi itku ja yskiminen. Aamumaitoa nassuun niin jatkoivat toiset vielä unta kun mun piti vääntäytyä jo suihkuun :notworthy: lämmöt ollu 38 keskiviikosta lähtien, vloppuna ei syönyt pääsääntöisesti kuin Talk Muruja, rusinoita ja kaupan smuutteja veden ja nesteytysjuoman kera. Oikein kiva tauti... mä olin ainoa kuka ei oksentanut mutta kuume mullakin nousi illlaksi ja ruoka ei maistunut minullakaan to-su melkein ollenkaan. Ei kyllä ollut nälkäkään. Onneksi eilen jo vähän syömiset normalisoitui pojalla, huom vähän, mutta tuo lämpö/kuume pitäisi saada pois että tarhaan voisi viedä.

Kauhea valitus sori :X3: kyllä sitä osasi odottaa tarhasta tulevan kaikkea inhottavaa alussa mutta ei se helpota kun tässä on melkein viikko eletty kuin mustalaisleirissä, ruokaa joka puolella kämppää ja vesipulloja että toisen saa syömään juomaan ihan mitä vaan. Onneksi yleiskunto ollu koko ajan ihan hyvä kun laulaa ja leikkii myös.
 
No voi kurjuus Mandala, tsemppiä teille ja pikaista paranemista pikkumiehelle! Kuulostaa kyllä kamalalta taudilta, mut toivottavasti ollaan jo reilusti voiton puolella.

Kesis, onpa ihanaa että sulla on tuollainen kaveriporukka, jonka kanssa tehdä yhdessä juttuja! Mulla on vain pari ystävää, jotka on samassa elämäntilanteessa (johtuu varmaan siitä kun olen niin vanha :ROFLMAO:), ja molemmat asuvat sen verran kaukana, ettei voida nähdä kuin satunnaisesti. Mutta toiveissa olis löytää vertaisseuraa vauva-aktiviteeteista, kunhan nyt päästään niihin kunnolla osallistumaan.

Ihan samaa olen täällä pähkäillyt, että miten saisi vauvan nukahtamaan omaan sänkyyn ja vieläpä ilman tissiä… Mulla on ruvennut lonkka kipeytymään öisin niin, etten enää selviä öistä ilman särkylääkettä, enkä tosiaan haluaisi lääkkeiden kanssa jatkaa, joten poika pitäisi nyt tavalla tai toisella saada nukkumaan omassa sängyssään edes osa yöstä. Tissillä nukuttaminen on kans sellainen tapa, josta olis hyvä päästä eroon, mutta minkäs teet kun vauva ei tahdo millään muulla tavalla rauhoittua. :unsure: Mä olen kokeillut tuota Mandalan konstia monet kerrat, mutta ei se meillä tahdo oikein onnistua – poika havahtuu aina jonkin ajan kuluttua ja sitten seuraa aina ”apua, mihin mun tissini on kadonnut” -huuto. :eek:

Kuten arvasinkin, meillä omaan sänkyyn nukuttaminen onnistui menneellä viikolla vain yhden ainoan kerran, mutta jatketaan silti joka ilta yritystä. Ollaan ensinnäkin yritetty ajoittaa nukkumaan meno sellaiseen aikaan, jolloin poika vaikuttaa oikeasti väsyneeltä, kellonajasta viis. Yleensä hän alkaa nuokkua jossain vaiheessa iltaa tissillä, joten sit vaan tehdään nopeat iltatoimet, pyjaman ja vaipan vaihto makkarissa, jonka valot on jo himmennetty, ja sit poika heti sänkyyn ja valkoinen kohina päälle. Minä tai mies jäädään aina samaan huoneeseen mut ei enää seurustella eikä oteta kontaktia vauvaan vaan puuhaillaan tai luetaan siinä omiamme. Ihan pieneen kitinään ei reagoida, mut toki jos/kun kunnon itku alkaa niin otan pojan syliin, syötän taas vähän, ja sit aloitetaan homma alusta. Noh, kolmannella kerralla yleensä luovutan ja otan pojan viereen, koska olen itse jo niin väsynyt… :sleep: Taistelu siis jatkuu, tällä hetkellä poika johtaa 3-1.

Onko muuten kellään teistä kokemusta Swaddle Up -kapalopussista tai ylipäätään kapaloinnista? Se olis yksi juttu mitä tekis vielä mieli kokeilla.
 
@Mandala voi äh, ikinä kuullutkaan tuollaisesta rokosta, kaikkea sitä onkin. Innolla odotan sitten meidän neidin päiväkotitaivalta... Jaksamista!

@Roxanne ompas kinkkinen tilanne. Varmaan jos havahtuu jo poistumiseesi ei varmaan toivoa tehdä niin että nukutat hänet ensin normaalisti mutta kun lapsi on syvässä unessa irrottaudut ja nostat hänet omaan sänkyyn? Tietenkään se ei vielä auta siihen että lapsen todella saisi nukutettua omaan sänkyyn mutta jos toimisi saisit tilaa nukkua. Täällä oon tehnyt nyt noin, vauvalla on pieni sänky (semmoinen vaunukopan kokoinen, reunat lähellä) ja jossa makuupussi. Lisäksi sängyssä äitiyspakkauksen koiralelu ja toinen vastaava. Vauva välillä puoliunessa tuntuu etsivän äitiä mutta kun käsi osuu makuupussilla vuorattuun sängyn reunaan tai pehmoleluun niin rauhoittuu.

Joitakin kertoja ennen tätä oon kääntynyt 180 astetta niin että oon nukkunut Peppi Pitkätossuna pää jalkopäässä ja jalat sykkyrässä ja jättänyt vauvan paikalleen siihen mihin hän on nukahtanut. Tää ei tietty toimi jos nukkuu levottomasti ja pelkää että jaloilla kolhii vauvaa unissaan...

Mutta kumpikaan edellä mainituista ei tietty toimi ennenkuin tuo irrottautuminen onnistu...

Tuosta swaddle up - kapalosta ei valitettavasti ole kokemusta. Kapaloinnista ei kokemusta muuta kuin että pitikin kysyä... pistin vauvan toppapukuun, makuupussiin, makuupussin kiinni ja rattaisiin. Siitä tuli kapalomainen paketti jossa tuntui viihtyvän. Jätin hänet ulos nukkumaan, mutta kun menin hetken päästä katsomaan, tapittikin siellä silmät auki tyytyväisen näköisenä. Eli tyhmä kysymys... voiko vauva todella viihtyä vaunuissa ja voiko häntä siellä hereillä pitää, vai eikö uskaltanut vain itkeä kun äiti ei ollut näköpiirissä. Äh tai siis tietty varmaan siis itkisi jos tosi hätä... mutta jotenkin olisi outoa makuuttaa vauvaa hereillä vaunuissa ulkona?

g+pieni 8 viikkoa
 
Viimeksi muokattu:
Onpas teidän poika herkkäuninen kaveri! Varsinainen tissifani :love: muistan itse pelänneeni, että poika ei tule koskaan nukahtamaan ilman tissiä kun se oli pitkään vaihe. Mutta niin meilläkin vain opittiin ajan myötä. Tosi monia muitakin asioita ehti jo tyyliin vastasyntyneen kanssa pelkäämään, että jää päälle tai vaikea lopettaa, mutta kyllä se aika tekee tehtävänsä. Uskon vahvasti, että Roxannen poikakin oppii nukahtamaan ilman iiiiihanaa tissiä, mistäs tietää vaikka ihan piankin.

Mäkin mietin sitä kapalointia yhdessä vaiheessa, mutta ainoastaan kankaalla kerran päiväunille kapaloitiin lopulta. Toisella kertaa kun kokeilin niin en kai saanut tarpeeksi tiukkaan ja tuli raivarit eikä vaan jaksettu jatkaa.

Joo eipä meillä paranemista vielä tapahtunut, käytiin eilen viettämässä pari tuntia Pikkujätissä: lääkärivastaanotto, labroja, keuhkoröntgen, labrojen odottelua ja lisää lääkäriä. Noh lisää diagnooseja: keuhkoputkentulehdus, nielutulehdus ja alkava korvatulehdus :censored:
Uudet käypähoito suositukset oli just tyyliin eilen tullut korvatulehduksista ja niihin määrätään antibioottia muistaakseni vain alle 2-vuotiaille enää silloin kun on kunnolla päällä eli me ei saatu vielä ainakaan. Mutta tuollaiset alkavat kuulemma 80%:sti menee ohi itsestään joten seuraillaan perjantaihin asti ja sitten uudestaan näytille jos on torstaina vielä ollut kuumetta.
Hyvät (tai siedettävät) yöunet on siis vaan haave vielä! :notworthy:

Mutta tosiaan nyt sunnuntain ja eilisen lääkärikäynnin puolesta lapsivakuutus kyllä maksanut itsensä takaisin. Yhteenlaskettu summa noista käynneistä on paljon enemmän kuin vuosittainen vakuutuksen kustannus :ROFLMAO:
 

Yhteistyössä