~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

No joo, on täälläkin säännöllisesti yritetty kipujen lomassa noita ässiä käytellä, saunottukin joka toinen pv. Samoin oon itse hieronut akupisteitä ja tissejä, käynyt myös akupainannassa.. Mut siis mikäänhän ei saa synnytystä käyntiin jollei kroppa oo muutenkin sitä just aikomassa tehdä, et sen viimesen sysäyksen varmaan pystyy antaa, mut ei ihan epäkypsää tilannetta käynnistämään.
Olisia ihana kun joku kertois mulle mun kohdunkaulan tilanteen..

 

Lottainen voit itsekin kokeilla kohdunsuuta, peset kädet hyvin ja sitten vaan kokeilet missä napukka, onko pehmeä ja meneekö sinne sormi, kuinka pitkä kaula on kun tulee emättimen pohja vastaan. Itse en ole tässä vaiheessa kokeillut, kun turhaan sitä ei kannata ärsyttää, mutta kyllä noilla viikoilla voi jo kokeilla. Ei se synnytys siitä varmaan käynnisty, jos vauva ei ole valmis tulemaan, mutta toisaalta jos kaikki in valmista, tiedä vaikka ärsyttäisi käynnistymään..!

 

Tupsuli, kiitos, mutta kun en oo ikinä sitä tunnustellut niin enhän mä tajua yhtään mikä tuntuu miltäkin..

 

Mulle tehtiin ekalla kertaa "käynnistys" sisätutkimuksen yhteydessä. Miksi sitä kutsutaan? Paikat olivat lähteneet kypsymään (menossa oli 39+5), ja kummempia selittämättä tutkimuksen tehnyt silloinen ylilääkäri runttasi menemään niin että henki salpaantui. Onneksi olin tästä jostain lukenut, että tiesin mitä se teki! Sanoin jälkeenpäin miehelleni, että otti sitte järkyttävän kipeää, mutta ylihuomenna meille tulee vauva, ja niinhän siinä kävi Olin siis lukenut, että tuommoisesta käynnistyksestä kestää yleensä 2 vrk.

Mutta että loppuaikana vois tosiaan itsekin vähän tutkia, kunhan huolehtii hygieniasta ja homma käynnissä...

Täällä menee yleensä ottaen hyvin, pystyn toimimaan kuten ennenkin. Joinakin päivinä mysteerityyppi vaan ottaa sellaisen asennon mahassa, että en voi mennä etukenoon ollenkaan, enkä pysty olemaan oikein muuten kuin makuuasennossa sivuttain.

Neuvolassa oli taas uus täti/kätilö, joka päivitteli, kun ei ollut korkeaa verenpainetta, ei turvotusta, ei painonnousua, inte alls! Pyysi sit tulemaan sitten vasta 38+6.

37+1

 

Mites loppusuoralla olevilla menee? Entä teillä muilla?

Täällä vain pitkää ja piinallista oottelua et jotain tapahtuis...

Rv39+2

 

Ei täälläkään mitään uutta. Ajatella, että huomenna siitä tulee 4 viikkoa kun lääkäri sanoi synnytyksen alkavan viikon tai korkeintaan kahden sisällä. Vinkki: Älkää uskoko liikaa lääkärien yms ennusteita tai aika voi tulla todella pitkäks! No, nyt on sentään enää kaks viikkoa mahdolliseen käynnistykseen...

39+5

 

Kyllä ne ennustukset on aina niin epätarkkoja, joten tekee itselleen palveluksen kun ei luota oikeasti mihinkään vaan odottelee rauhassa mullekin myös pari terkkaa sanoi ettei kyllä ainakaan nelikiloista vauvaa tule, mutta väärässä sekin!

Kauheasti peukkuja täältä, että siellä alkaa pienet ihmeet ymmärtämään pian olevan aika tulla maailmaan

Mandala & pikkuihme 9vko

 

Tsemppiä teille odotteluun, toivottavasti pian alkaa tapahtumaan!
Täällä alkaisi huomenna rv 27
Saatiin uusi asunto! Syyskuussa päästään kantamaan tavaraa sisälle, ihanaa! Pesänrakennusvietti on kova
Ja sitten narinapalsta: Selkä on kyllä niin kipeä välillä että ei tiedä miten pitäisi olla.. Hengen ahdistus on tullut myös uutena oireena, näin lyhkäsellä varmaan vauva painaa keuhkoja?
Muuten kyllä kaikki mennyt hyvin ja jaksaa vielä tehdä töitä normaalisti, kertaakaan en ole jäänyt kotiin raskauden takia

 

Täällä menee muuten hyvin mutta vanha selkävamma tuottaa ongelmia. lääkkeitä jouduin viimeviikolla kiskaisemaan aivan liikaa ja lääkärin määräyksestä nyt lepoa että ei tarvitsisi jatkaa kipulääkitystä. Rasittavaa, aivot pelaa mutta kroppa ei. Muuta tulossa on tuo ihana sokerirasitustesti sekä neuvola, molemmat kuun lopussa.

25+4

 

Jasmina ja Roorookin jo noin pitkällä! Kesä menee niin vilahtaen, että siinä kertyy viikkoja huomaamatta.

Tsemppiä loppusuoralla oleville!
Ei sille itsekään mitään voi, mutta täällä sitä kuulostelen josko synnytys olisi lähellä... Maha ollut 2 päivää löysällä ja valkovuotoa tuli yhtäkkiä runsaasti. Noh, tulipahan ajoissa vuorattua sänky mahdollista lapsivedenmenoa varten.

37+5

 

Selkä se täälläkin vihottelee. Viime viikon olin maanantaina lukuunottamatta sairaslomalla, lepo autto ja pääsin maanantaina taas töihin, vähän on taas kipuillu ja aamulla mietin lopetanko kokonaan jo työt, 8viikon kesätyöt siis kyseessä, mutta rahan takia päätin jatkaa niin pitkälle kun kestän ja iltapäivällä kivutki lievitty eikä nyt illallakaan ole ollu yhtään kipuja.Iskias kipuja ilmeisesti.
Tällä viikolla on töissä yritetty etsiä mulle sellasia tehtäviä missä en joutuis kauheasti kyykkimään se taitaa auttaa, mutta hävettää olla tämmönen surkea työntekijä jolla hitaammat liikkeet ja jolle pitää oikein miettimällä miettiä työtehtäviä jotka sopii..

Mahassaki on ollu taas tosi hiljasta kun jatkoin töitä, alkanu jo huolettaa liikkuuko ollenkaan, mut sit kuitenki pienen pieniä tökkäsyjä välillä tuntuu et kyllä sielä hengissä ollaan, ilmeisesti vaan säästellään energiaa. Onneksi viikon päästä ultra jos se helpottais pelkoja, toivottavasti.
rv 27+1

 

Mä muistan töissä miettineeni etten halua olla vaivaksi muille raskaana kun kuitenkin toimistotöissä joudun välillä kanniskelemaan tavaroita. Sitten yksin niitä yritin mahdollisimman pitkään tehdä kun oli niin vaikea pyytää apua. Usein sitten miehet meillä riensi apuun itse kun jotain isoa laatikko yritin kantaa sivulla pitäen kun mahan päällä ei voinut kantaa
Mutta jälkikäteen ajatellut miten hölmö olin kun kuitenkin ihmiset pitävät sitä vain upeana asiana, että kannat uutta elämää sisälläsi ja mielellään auttavat eli turha on huonoa omaatuntoa potea töissä, ei varmasti kukaan ajattele huonoa!
Ja sairaslomalle kannattaa kyllä mennä helposti, ei kannata rikkoa itseään liikaa.

Tsemppiä kolotuksiin ja vaivoihin, ei se ikuisuuksia kestä kun kaikilla on pieni palkinto sylissä!

Itsellä on tosi vaikea yrittää muistella minkälaista oli mahan kanssa. Kun katson silloin ottamiani mahakuvia niin ei meinaa ees silloinkaan muistaa! Silloin kun joku kysyi miten oon voinut niin tuli aina sanottua "tosi hyvin" ja nyt jälkikäteen varsinkin tuntuu siltä, mutta todellisuudessa kyllä niitä vaivoja silti oli. Enhän mä kävelylenkilläkään pystynyt/viitsinyt käydä muutamaan viimeiseen kuukauteen kun mahaa alkoi sivusta kiristämään ja koskemaan kovasti. Ja nouseminen sohvalta/sängyltä yms perus hitaus ja kömpelyys. Ei ole sitä niin ikävä, vaikka harmittaa etten muista enää miltä mahan silittely tuntui ja ne liikkeet jotenkin ne jälkivaivat vei niin "mukanaan" että muu on unohtunut. Onneksi on jo repeämä ja eppari parantuneet hyvän aikaa sitten, mutta kyllä ne välillä siltikin vielä kipuilee vaikka ompeleet on parantunut ka tikit sulaneet viikkoja sitten. Vielä joudun käyttämään tena-suojaa mutta sekin tilanne on lähtökohtaan (kun pissan pidätyskyky tuntui täysin kadonneen) nähden ollaan jo melkein maalissa kun rakkokaan ei ole enää täysin tunnoton!

Jotenkin tuntuu, että noista jälkivaivoista vois kyllä enemmänkin olla puhetta yleisesti. Olihan sitä itse lukenut jostain mahdollisuuksista ennen synnytystä, mutta kyllä silti oli aika kauhistunut olo synnytyksen jälkeen kun tajusi mikä todellisuus oli.
Eihän kaikilla ole mitään ongelmia välttämättä, mulla se pitkittynyt ponnistusvaihe ja vauvan virheasento (nyrkki poskella) vaikutti niin paljon. Ja vaikka järki sanoi, että varmasti aika parantaa paljon niin ei se siinä vaiheessa silti meinannut upota kaaliin ja pari päivää synnytyksen jälkeen ajatus siitä, että jos muutaman viikonkin kestää niin apua sehän on ikuisuus!

Yksi mitä olisin voinut tehdä toisin oli lantionpohjan lihasten treenaus. Tein niitä alussa aina siihen asti kunnes tuntui, että en saanut niitä oikein kunnolla tuntumaan jossain vaiheessa ja sitten typeränä vain annoin olla ja unohdin koko asian. Varmasti jos olisin väkisin yrittänyt treenaa loppuun asti olisi ollut nopeampaa palautuminen pissaamiseen liittyen. Enhän mä about ekaan viikkoon synnytyksen jälkeen edes löytänyt niitä lihaksia ollenkaan, sitten siitä pikku hiljaa ajatuksen tasolla aloin tunnustelemaan. Joten kannattaa tosiaan niistä pitää huoli jos raskaana. Kyllähän mullekin näin sanottiin silloin kaverien toimesta, mutta en sitten kai arvottanut asiaa tarpeeksi tärkeäksi valitettavasti.

 

Hyvä muistutus, täytyykin jatkaa lantionpohjan lihasten treenaamista, on kyllä äärettömän helppo unohtaa treenailut kokonaan vaikka neuvolassa on muistuteltukin.

Mulla oli yllättäen eilen neuvolalääkäri, kun oli unohtunut. Vähän ihmettelin kesällä jossain vaiheessa että miksiköhän sitä ei ole, mutta ajattelin että kunta säästää ja on vähentänyt lääkärikäynnit vaan yhteen . Ja yllättäen siellä oli myös ultra, eli pääsin pienen taas näkemäänkin ja siitä sitten olin ihan haltioissani koko loppupäivän, oli niin ihana yllätys.

Seuraavaksi sitten neuvola syyskuun alussa ja samalla isyyden tunnustus. Vähän ajoissa sen on, mutta kun tuo mies on niin huonosti maisemissa, niin parempi hoitaa alta pois. Tuntuu jotenkin älyttömältä koko tunnustus tällä taustalla, mutta kun ei olla naimisiin saatu mentyä niin onhan se tehtävä.

Toivottavasti loppusuoralaisilla alkaa pian tapahtua, tsemppiä! Uskon että ne viimeiset viikot on kyllä melkoista odottelua.

23+1

 

Pikainen päivitys, täällä saattaa olla jotain tapahtumassa:
Kipeitä supisteluja ollut aamusta asti. Epäsäännöllisiä vielä. Ihan kirkkaan verinen limatulppa meni äsken. Säikäytti toi verisyys, vaikka tiesin, että se saattaa olla "veriviiruinen". Soitin jo Kättärillekin, ja nyt ei auta ku odotella... Onneks pieni liikkuu hyvin.

 

Jännää jännää! Toivottavasti supistukset aukaisevat paikkoja pikkuhiljaa. Tsemppiä kovasti

 

Jee Suvipilvi, toivottavasti pääset pian tapaamaan pientä!

Täälläkin tänään irronnut limatulppa, miten hauska sattuma!
Päivän mittaan ollut kuukautiskipumaista jomottelua ja silloin tällöin kipeämpi supistus, mut ei mitään "kunnollista". Katsotaan kauanko tässä menee! Googlailulla löysin, että 1-7vrk limatulpasta alkaa yleensä tapahtua.

Huomenna olis se laskettu aikakin!

 

Mar80 meillä kanssa lääkärineuvolassa oli ultra ja itkua siinä sai pidellä kun oli niin ihana yllätys nähdä pikkunen.

Jännää, suvipilvi ja lottainen! Anytime now, pistäkää tietoa

Vanhasta päiväkirjasta lunttasin tänään, että viimeksi limatulppa irtosi pikkuhiljaa viikon ajan, niin kuin se nytkin näköjään tekee.

38+1

 

Pikkuinen kulta (3900 g ja 51 cm) syntyi eilen klo 19:40 eli alle 12 h ensimmäisen supistuksen ja noin 2 h sairaalaan saapumisen jälkeen. Akvarakkulat ja ilokaasu oli käytössä. 2. asteen repeämiä tuli, mut ei paha. Kerron myöhemmin lisää. Lottaiselle tsemppiä!

 

Ooooh Suvipilvi! Ihanaa että siellä tapahtui ihan noin isosti! Onnea!

Täällä turhankin hyvin nukuttu yö, eli supparit laantui. Menee varmaan vielä pitkään..

Lottis rv40

 

Onnea Suvipilvi pikkuisen maailmaan saattamisesta ja uuden elämän alkamisesta

Ja Lottikselle onnea 40 rajapyykin saavuttamisesta! Miten sulla nyt etenee suunnitelmat mikäli pieni ei ymmärrä itse lähteä etsimään tietä ulos maailmaan?

 

Mulla on kontrolli ä-polille sovittuna viikon päähän ja ilmeisesti siellä tehdään sit sotasuunnitelma olon, voinnin ja vauvan voinnin mukaan.
Sovittuna jo, että jos lähdetään käynnistelee niin mahd.luonnonmukaisesti ensin; ballongilla, akupunktiolla, ronskilla sisätutkimuksella ja sit kalvojen puhkaisulla. Että ei cytoteciä tai oksitosiinia kuin vasta jos jomnan kumman terveys vaatii.

 

Lämpimät onnitelut Suvipilvi <3 Nauttikaa pienen ihmisen ihmeellisestä tuhinasta ja koko paketista

Tsemppiä loppumetreille Lottainen ja Frankie! Jännää

(.) Täällä edelleen varovaisen onnellisin mielin päivä kerrallaan eteenpäin. Tänään napsahti täyteen rv 24, ihan uskomatonta. Esikoisesta olin ollut jo yli 4 viikkoa vuodelevossa tässä kohtaa ja jouduin muistaakseni sairaalaan 23+5, mistä meni 4 vkoa hänen syntymäänsä. Huuh. Pieni potkii välillä jo niin kovaa, että tuntuu suorastaan epämiellyttävältä. Oon miettinyt, että onkohan siellä jotain endokiinnikkeitä tai sektioarven arkoja paikkoja tms, joihin potkut tuntuu niin ilkeiltä. Ja tuota virtsarakkoa pitää välillä tramppanaan, auh. Onko muilla ollut tällaista...?

Muuten ei ihmeitä, vointi on ollut hyvä ja jopa energinenkin, kun loman lopussa siivosin hulluna kaappeja ja kätköjä Nyt palattu taas töihin ja kauhukseni totesin, miten vähän aikaa on äippälomaan, mikäli sinne normisti päästään...

Hullabulla 24+0

 

Sylintäydeltä onnea Suvipilvi maaliin pääsystä, ja Lottaiselle, frankielle ja muille lähiaikoina seuraaville onnea koitokseen! <3

Hullabullallakin jo hienosti viikkoja kasassa mulla myös oli juurikin sellasia tosi ilkeitä vihlontoja jossain rakon ja kohdun välillä, niitä tuli varsinkin kävellessä, ja myöhemmillä viikoilla sellasia oli myös kohdunkaulan ja suolen tienoilla. Oli niin lamaavan kipeitä että joutu hidastaan ja liikkuun tosi varovasti tai jopa pysähtyyn hetkeks.. tuntu tosiaan että laps liikku jotenkin tietyllä tapaa että pää puski johonkin endokasvustoihin. Omalla kohdalla ainakin luulisin että oli jotain siitä johtuvaa, kiinnikkeet siellä varmaan veny hyvin ja joskus ilmankin raskautta esim. kuukautisia ennen ja niiden aikana saattanu olla samoja kipuja mm. rakkoa tyhjentäessä, joskin 10 kertaa lievempinä. En myöskään muista että näitä karseita vihlontoja ois ollu ollenkaan ekassa raskaudessa kauan sitten, kun ei vissiin endokaan vielä rehottanu. Pelkäsin etukäteen miten kipeetä mahtaa vihloo synnytyksessä kun alkaa puskee oikein kunnolla läpi sieltä, mutta yllättävää ja helpottavaa kyllä, ne oli siinä tilanteessa tipo tiessään!
Toisaalta täällä jollain muullakin tais olla vastaavia vaikkei ollukaan todettu endoo..?

 

Onnea Suvipilvi

Hullabulla mulla on kans tässä raskaudessa ollut todella pahemmat liitoskivut kuin edellisessä. Mulle on tehty sektio ja yksi laparoskopia, joten en tiedä onko kiinnikkeitä. Endoa ei pitäis olla. Mutta en usko nyt kiinnikkeiden kipuilevan, koska kipua on selvästi lantion luissa ja nivelissä. Häpyliitos, SI-nivelet, istuinluut ja oikeastaan kaikkia mahdollisia liitoksia jomottaa etenkin istumisen jälkeen. Ja kun nousee istumasta - auts! Mutta olen kiitollinen siitä, että pahoinvointi ja närästys eivät ole olleet niin pahat tässä raskaudessa.. Ja tietysti kiitollinen raskaudesta ylipäänsä, että ihan sama vaikka päällä seisois loppuajan. Vauva kans potkii täällä viime kertaa kovemmin (siltä ainakin tuntuu!), erityisen kipeää tekee just potkut jonnekin kohdunkaulaan ja peräsuoleen päin, mutta myös jos hän punkee päällä tai millä vaan täyttä virtsarakkoa kohti Liekko istukan paikalla tekemistä asian kans, nyt se on mulla ylhäällä takana, viimeksi se oli alhaalla edessä.

Tuo kaappien siivous kuulostaa tutulta Täällä on kans koko perheen voimin koluttu kaikki kaapit ja tehty vuosisiivousta mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tavaraa on kirppikselle ja kaatopaikalle viety. Lisäksi asuntokuumetta pukkaa, sopivaa ei löydy ja toimeksianto täytyy tehdä kun meillä on vaan yksi alue mielessä, minne halutaan muuttaa. Varmaankin hormonit vaikuttaa. Vaikka tuntuu, että väsyttää hyvin iltaisin ja päiväuniakin pitää nukkua, kivaa silti olla vielä töissä kun pystyy olemaan. Nyt arvostaa sitäkin ihan erilailla, kun viime raskaudessa olin jatkuvasti saikulla.

Tsemppiä kaikille raskauden eri vaiheisiin. Ajattelen, että me ollaan ihan superonnekkaita kun saadaan kokea nämä pienet suuret ihmeet.

 

Hirmuisesti onnea Suvipilvi ja toivottavasti muillakin lähellä olevilla alkaisi jo jotain tapahtumaan!
Lottainen olen vielä itse täysin pimennossa tällaisten käynnistysjuttujen suhteen, niin ihan mielenkiinnosta jos sellaiseen itse sitten aikanaan päätyy, niin onko tuollainen "luonnonmukainen" käynnistäminen jollain tapaa parempi kuin lääkkeellinen, tai minkälaisia eroja niissä voi olla?

Ainiin, ja julkisen puolen rakenneultrassa löydettiin 3 suonta napanuorassa, eli kaikki hyvin täällä päin vaikka kätilö itsessään olikin tosi tympeä, etenkin kuultuaan että olimme jo käyneet 4d ultrassa....

Cerezah rv 20+2