Moi kaikki! Täällä on synnytetty ja synnytty
Vauva syntyi viime pe, 8.5. aamulla rv 41+5 joskus klo 05!
Tyttö 46,5 cm ja 3300 g
Seuraa piiiiiiitkä synnytyskertomus
Syntyi siis vasta raskausviikolla 41+5 eli melkein kaks viikkoa lasketun ajan jälkeen! Meinattiin käynnistykseen joutua ja kyllä sitä vähän sitten avitettiinkin, kun vaikka mulla alko jatkuvat supistukset jo ti niin ne oli sitten kai vähän heikonpuoleisia että avautuminen oli tosi hidasta. Ti aamuna alko ihan yllättäen supistukset kun olin nukkumassa ja niitä tuli n 5-10 minuutin välein n. kahdeksan tuntia, jonka jälkeen harvenivat 15-20 min välille pariksi tunniksi ja sitten taas jatkuivat n 10 minuutin väleillä yli vuorokauden eli keskiviikkoiltaan asti. Ke-iltana alkoivat taas tihentyä pikkuhiljaa ja voimistuakin ja soittelinkin yön aikana useampaan kertaan synnärille, jonne sitten lopulta to-aamulla klo 08 lähdettiin. Yllätys yllätys sairaalassa supistukset alkoivat laantumaan! Tulivat yhtäkkiä enää 15-20 minuutin välein. Olin ihan uupunut väsymyksestä koska en ollut kahteen vuorokauteen oikeastaan nukkunut muuta kuin noita supistusten välejä torkkunut jossain kohtaa. Sovittiin sitten että saan siellä kipulääkettä ja nukun siellä muutaman tunnin ja että sen jälkeen tod. näk. takaisin kotiin odottelemaan. Sainkin nukuttua ihanasti yli 3 tuntia ja sitten siinä vaiheessa oli jo hoitajien vuorojen vaihtunut ja uusi hoitaja olikin fiksu ja laittokin mut lääkärille kun olis joka tapauksessa seuraavana päivänä ollu se yliaikaiskontrolli. Lääkäri katsoi että kohdunsuu on 1-2 cm auki ja totesi vauvan olevan hyvissä asemissa tosi alhaalla ja tuumasi että kyllähän tää tästä on alkamassa että ei mitään kotiin vaan synnyttämään. Lisäksi lapsivettä oli vähänlaisesti niin siitäkin lääkäri sanoi että ei tässä nyt jäädä oottelemaan.
Sitten puhkastiin ne sikiökalvot että vähän vauhdittuis ja voimistuis supistukset. Ei ne siitä kuitenkaan mitenkään kovin siitä voimistuneet, tulivat ehkä n vartin välein, välillä tiheämmin. Yrittivät kolmen tunnin päästä aloittaa oksitosiinin mutta samaan aikaa vauvan sydänäänet laskivat ja lisää hoitajia ja lääkäri ryntäsi huoneeseen mutta sitten tilanne palautui normaaliksi. Sen jälkeen olivat varovaisia eivätkä uskaltaneet sitä oksitosiinia enää antaa ja muutenkin selkeesti varautuivat hätäsektioon.
Sitten kuitenkin n 5 tuntia kalvojen puhkaisusta alkoi olemaan aika kipeetä mutta silti suurin ongelma oli mun mielestä väsymys kun en ollut nukkunut kuin niitä 10-15 min supistusten välipätkiä tiistaista asti niin aloin olee niin heikko ja vapiseva et en pystyny olee pystyasennossa, joka taas autto kivuissa. Sit pyysin epiduraalin jota mä siis pelkäsin etukäteen mutta siinä ei kyllä mitään pelättävää ole, mieluummin otan sen epiduraalin vaikka nyt heti kuin verensokerin sormenpäästä!
Sitten oli kuin paratiisi se epiduraali koska se vei kaikki kivut ja sain nukkua! Nukuin 2+2 h ja sit ne kattokin että kohdunsuu oli täysin auki. Sitten vähän hengailin pystyasennossa ja se kipu oli jo erilaista kuin aiemmin kun alko vähän ponnistuttaa. Sit alkokin nopeesti ponnistusvaihe joka ei ollu yhtään kauheeta eikä kestäny kuin 24 minuuttia ja sitten oli vauva sylissä
Olin niin ihmeissäni et totesin heti vauva sylissä kätilöille ja lääkärille että ”miten tää oli näin helppoo, voisin synnyttää uudestaan vaikka heti” Synnytyksen kokonaiskestoksi kirjattiin 9,5 h. Mutta siis itse kyllä koin kokonaiskestoksi melkein kolme vuorokautta kun kyllä se sellasta kärvistelyä oli niiden supistusten kanssa kotona :-D
Vauva sai 9 pistettä mutta sitten parinkymmenen minuutin kuluttua ne alko kuuntelee että hengitys on vähän rohisevaa tai jotain ja ne vei sen lastenosastolle tsekkiin jonne se sit joutui jäämään yhdeksi yöksi. Ei ollut siis mitään sinänsä vakavaa, joku semmonen adaptaatiohäiriö tms jota ne sanoi että on melko yleinen että jotain kun kohdussa lapsen keuhkoissa on lapsivettä joka sitten syntyessä menee pois niin joskus sitten sinne jää ”kosteutta”.
Niin sitten vauva joutui olemaan siellä osastolla lähinnä seurannassa seuraavaan päivään ja ravasin häntä siellä katsomassa ja koitin imettää ja muuten lypsää jälleen omaa maitoa No seuraavana päivänä sitten kotiutu mun luokse ja sitten oltiin se vuorokausi siellä yhdessä ja sitten sunnuntaina eli äitienpäivänä kotiuduttiin kotiin
On ollu tosi ihanaa ja kaikki on menny tosi hyvin, sähläystä tietysti kaiken kanssa kun kaikki on mulle uutta ja sitten kun vauva oli siellä osastolla niin sai korviketta niin sitä piti jatkaa vielä vaikka siis haluan imettää mutta nyt alkuun sitä jatkettiin vähän aikaa niin siitä kaikkee säätöö niiden pullojen ja keittelyiden kanssa ja maidon lämmittämisen kanssa kun ei ollu mitään pulloja eikä mikroa! Käytiin ostaa pulloja ja mikro ja heti helpotti! Muutenkin nyt onneksi imetys sujuu mallikkaammin, toisen rinnan kanssa on vähän hankalampaa kun nänni on huono ja puoli on mulle vaikea.
Vauva on ihan maailman ihanin
ja ihan hassun pieni, mun kohdalla siis tuo pieni maha ja pieni sf tarkoittivat myös pientä vauvaa
Kaikki pienetkin vaatteet on ihan liian isoja, tilailin nopeesti nyt netistä vähän lisää vaatteita ettei vauvaliinin tarvi nyt ihan ryysyissä kulkea! Vauva on valloittava ja tosi jäntevän oloinen ja niin kaunis
Oon ihan hirveessä unenpuutteessa mutta ihmeesti sitä jaksaa, kai se on nää hormonit! Vauva on tosi yörytminen ja lisäksi en oikeen osaa nukkua, nyt jo kyllä paljon paremmin mutta alku meni kyllä ihan 1,5 h/vrk unilla. Arki on lähtenyt ihanasti käyntiin, oon ihan ihmeissäni että miten näin sujuvasti kaikki voi mennäkin!
Mulla ei leikattu välilihaa eikä oikeestaan tullu repeämiä, siellä oli pari ”nirhaumaa” jotka ommeltiin puudutuksessa enkä tuntenut mitään ja siis niitä tikkejä tuli vaan pari. En oo ollu yhtään kipeä synnytyksen jälkeen, yhtäkään kipulääkettä en ole tarvinnut ja kävin ihan reippaasti suihkussakin jo heti synnytyssalissa kun yksin siis olin kun vauva vietiin sinne osastolle.
Yksin synnyttäminen oli mulle ihan nappi valinta, en olis yhtään kestäny että siinä olis joku ollu vieressä lässyttämässä, en olis voinu keskittyä ja olla ollenkaan, sanoin niille kätilöillekin että olkaa hiljaa ja älkää koskeko kun mua sattuu! Ja omat vaatteet oli päällä synnytyksessä ihan loppuun asti ja sama mekko tänään päällä pesun kautta toki mutta eipä siihen juuri tahroja ollut tullut, eli mun kokemuksen mukaan omissa vaatteissa voi hyvin synnyttää, musta ne omat vaatteet on jotenkin voimauttavat ja sitten ei tule niin kuumakaan hihattomassa mekossa kuin siinä sairaalan pitkähihaisessa.
Espoon sairaalan henkilökunta oli aivan huippua siellä synnytysosastolla, kehuinkin niitä moneen kertaan maasta taivaisiin kun niin ihailtavaa ammattitaitoa ja työtä tekevät. Totesin etten tiennyt näin hyvää hoitoa/palvelua olevan olemassakaan ja ettei varmasti edes amerikkalaisessa yksityissairaalassa saisi näin hyvää hoitoa
Mukavaa viikkoa kaikille ja nauttikaa raskauksistanne
Karhurouvanen ja vauva 9 pv