Alistuvat vaimot

Entä jos sanan alistaa tilalle laitetaan apulainen.
Avioiduttuaanhan mies saa itselleen apulaisen. Ja vahva kunnon mies ei hauku moiti eikä solvaa milloinkaan.
Yhtenä esimerkkinä olkoon sänky missä vaimoni ainakin haluaa alistua. Ihan vapaaehtoisesti ja se on hyvä asia. Ei minun tarvitse siihen eden häntä painostaa.

 

Seksistä en ole puhunut mitään, mutta mainittakoon että olen mielelläni aktiivisemmassa ja passiivisemmassa roolissa, fiiliksen mukaan. Kukaan ei pakota. Siinäpä se, minun mielestäni pääasia on se että jokainen saa harrastaa ITSELLEEN sopivaa seksiä tai suhteita.

Mutta saisiko vastauksia siihen, mikä on SINUN MIELESTÄSI syy siihen että nainen ei olekaan onnellinen "apulaisen" roolissa (jos nyt sitten sillä nimellä haluat asiaa kuvata)? Mikä on sinun ratkaisusi tilanteeseen jossa käsityksesi, eli se että kaikki naiset HALUAVAT apulaisen asemaan, ei pädekään? Miten selität omasta viitekehyksestäsi sen että olen onnellinen vapaana, en kenenkään apulaisena? Onko SINUN MIELESTÄSI mahdollista että ihan itse tiedän mitä haluan? *gasp*

ELI: Mies saa avioituessaan apulaisen sinun näkökulmastasi. Mitä jos nainen ei missään nimessä halua olla mikään apulainen vaan kumppani? Ajatteletko että tiedät naisten oikeasti haluavan olla apulaisia, vaikka he kertoisivat olevansa onnellisia tasa-arvoisina?

Edellisestä viestistäni löytyy kyllä vielä laaja-alaisemmin se mitä kysyn, eli luepa uudelleen ja vastaa. Jos pystyt. Ei pahalla, mutta looginen ajattelu on harvan tasapäistäjän vahvoja puolia. Siksi keskustelu tuppaa olemaan sellaista että tikkujen työntely kynsien alle tuntuisi kovin usein palkitsevammalta. Ei konkreettisesti vaan vertauskuvallisesti, tiedoksi tosikoille.

 

Ei minun mielestäni ainakaan tämä alla oleva teksti kovin pahalta kuulosta. Jossain määrin tämä on hyvää ohjeistusta minkä tahansa läheisen ihmissuhteen rakentamiseksi ja vahvistamiseksi, puolin ja toisin..älä ylikontrolloi toisen elämää, kunnioita toisen valintoja oman elämänsä suhteen, huolehdi omasta hyvinvoinnistasi aktiivisesti, opi ottamaan vastaan hyvää, älä pelkää osoittaa haavoittuvuuttasi.

Se on sitten toinen asia, miten kukin tämän omalla kohdallaan haluaa tulkita. Edellä olevan tekstin minä tulkitsin kyllä aivan toisin kuin esimerkiksi aloittaja.
---------
wikistä:

The author of the core book of this movement maintains that she does not advocate submissiveness or the surrendering of one's self; she proposes the surrendering of control over others.

The "Surrendered Wives" movement is centered around six basic principles:

1. a wife relinquishes control of her husband's life
2. she respects his decisions for his life
3. she practices good self-care (she does at least three things a day for her own enjoyment)
4. she also practices receiving compliments and gifts graciously
5. she practices expressing gratitude (thanking her husband for the things he does)
6. a surrendered wife is not afraid to show her vulnerability and take the feminine approach

Continuing in an abusive, alcoholic, or adulterous relationship is not promoted or condoned.

Olen samaa mieltä kanssasi periaatteiden käyttökelpoisuudesta, mutta ihmettelen vain syvästi, miksi puhutaan juuri Surrendered Wives -liikkeestä eikä esimerkiksi Surrendered Husbands tai sitten pareista, jotka tällälailla "alistuvat" kumpikin tasapuolisesti toisilleen. Miksi juuri naisen pitäisi tässä olla se, joka yksin työskentelee muuttaakseen omaa käytöstään puolisoaan kunnioittavammaksi suhteen parantamiseksi? Ja entä jos sattuu olemaan sentyyppinen nainen, jolle ne vaaditut kolme asiaa päivässä omaksi iloksi eivät olekaan mitään jumppaamista tai meikkaamista vaan jotain, joka on ristiriidassa puolison ja perheen intressien kanssa? (esim. merkittäviä iloa tuottavia asioita ovat uran luonti, opiskelu tai aikaavievä harrastus poissa kodin piiristä)

Beatriz, onko sulle toi alistuminen joku seksuaalinen juttu? S/M - roolileikkejä, jotka on ulotettu ihan koko elämän laajuisiksi? Jos ei, niin haluaisitko kertoa sitten mitä saat tuosta irti ja mikä estää sinua saamasta noita samoja asioita tasa-arvoisessa parisuhteessa? Mua kiinnostaisi myös kuulla niin sinulta kuin muiltakin mielellään mahdollisimman monia käytännön esimerkkejä, mitä se, että sinä alistut tarkoittaa teidän suhteessanne ja mitä sellaisia asioita teet alistumisen nimissä, joita miehesi ei tekisi. Tämä tuntuu tässä koko keskustelussa jääneen vähän hämäräksi, vaikka täällä useita alistuvia vaimoja onkin.

 

No se apulaisuus tulee ihan luonnostaan. Ei minun tarvite sitä mitenkää ilmaista hänelle, että olet nyt minun apulainen. Kun nyt teemme yhdessä niitä asioita jotka aiemmin jouduin tekemään yksin, niin siitä tulee apulaisuus. Tuota minä arvostan kovasti. Kun päivän työt on tehty yhdessä nopeammin kun yksin, niin jää enemmän sitä yhteistä aikaa kaikkeen kivaan. Sanoisinko fiilistelyyn.
Mentäiskö jo nukkumaan.

 

Edellisestä viestistäni löytyy kyllä vielä laaja-alaisemmin se mitä kysyn, eli luepa uudelleen ja vastaa. Jos pystyt. Ei pahalla, mutta looginen ajattelu on harvan tasapäistäjän vahvoja puolia. Siksi keskustelu tuppaa olemaan sellaista että tikkujen työntely kynsien alle tuntuisi kovin usein palkitsevammalta. Ei konkreettisesti vaan vertauskuvallisesti, tiedoksi tosikoille.

Ihan pakko on vielä sanoa muutama sanainen, tästä varmaan menee näillä onnellisilla rouvilla lähikaupan koko heviosasto keuhkoihin asti ;-)

Nimittäin tästähän tuli aivan mieleen miten pulun kanssa pelataan shakkia! Se kaataa nappulat,
paskantaa laudalle ja lentää kavereidensa luo kertomaan että voitti.

 

Mikä sen parempi siippa kuin alistuva nainen.Todellinen kultakimpale.Jos tollasen harvinaisuuden joku mies löytää,se on todella jotain.Tuodaan samalla wiksun miehen tuntomerkit.Kun tollasen aarteen saat,tai ,no joo.Herrasmies huomaa naisen herkkyyden.Silloin voi alistaa.Samalla alistat itsesi samalle tasolle naisesi kanssa ja huomaat,aivan sikaupeeta.Silloin mieskin on alistanut itsensä rakastamansa naisen eteen.

 

Kuinka yllättävää että naisen apulaiseksi/alistetuksi kollektiivisesti haluavilla ei ole mitään loogis-älyllisiä perusteita väitteidensä tueksi. Samalla tavalla totesin kiihkouskovaisten naisia lyttäävistä opetuksista (esim. ei oikeutta omaan ruumiiseensa esim. ehkäisyn muodossa => ajtkuva synnyttäminen): Kun opetuksen osasi kyseenalaistaa vataväittäjältä meni pussi jauhoja suuhun. TIentekin uskikset voivat aina vetää esiin jumala-kortin. HArmi, että olen atisti.

Summa summarum, toiset haluavat elää alisteisissa suhteissa ja heistä yksinkertaisimmat luulevat sen olevan universaali ilmiö. Haluavat kai niin kovasti, että usko tulee ihan itsestään. Mietityttää vain, kuinka älykköjä mahtavat olla tällaisten miesten vaimot....

 

Mikä ihmeen apulainen ja kilttinä tyttönä olemista on jos aikuinen antaa päätövallan elämästään jollekkin. Ei oma mieheni ainakaan tarvitse mitään apulaista, tuskin haluaakaan. Hän on täysin kykenevä elämänsä hoitamaan ilman apulaisia. Lastakaan ei mieheni aikuisesta naisesta tarvitse tai halua. Oikeissa lapsissa on tarpeeksi.

Mies kokkkaa taivaallista ruokaa perheelle ja toki itse vastavuoroisesti siivoan jäljet. Seksiäkin meillä riittää, mies on siinäkin omasta mielestäni todella asiansa osaava, ei miehen tarvitse olla ainakaan puutteessa

Päätöksiä pohditaan yhdessä, koska molemmilla on eri tason kokemusta ja tietoa, kannattaa miettiä mitä toisella on sanottavana.

En tiedä, ehkäpä niitä tosimiehiä onkin sitten harvemmassa. Onneksi itselläni on parisuhteessa ja lasten isänä yksi sellainen.

 

naisten huonon itsetunnon tulosta tällainen keskustelu, että kiltti nainen olisi jotenkin tyhmä ja alistuvainen. Minä väitän, että nainen hallitsee silloin omalla tavallaan, hän tekee miehelle palveluksia ja hän saa palveluksia. Nainen tekee voileivän ja saa vapauden; onpas vaikea yhtälö ymmärtää. Useimmiten se ymmärretään siten, että en tee voileipää, enkä nauti olostani muutenkaan; kulutan elämäni taisteluun oikeuksistani, enkä voi koskaan luottaa, että saisin mitään ilman taistelua.

 

Mikä ihmeen alistuvan vaimon opinkappaleita nuo on. Eikös nuo ole ihan normaalin elämään kuuluvia asioita. Miten muutenkaan voi olla. Taidetaanko nyt sekoittaa puurot ja vellit. Itselleni nuo "opinkappaleet" ovat ainakin ihan normaalia elämää.

The "Surrendered Wives" movement is centered around six basic principles:

1. a wife relinquishes control of her husband's life
2. she respects his decisions for his life
3. she practices good self-care (she does at least three things a day for her own enjoyment)
4. she also practices receiving compliments and gifts graciously
5. she practices expressing gratitude (thanking her husband for the things he does)
6. a surrendered wife is not afraid to show her vulnerability and take the feminine approach

En itse suin surminkaan haluaisi miestä, ketä tarvitsisi kaitsijaa tai ketä käyttäytyisi niin, että tarvitsisi jotain "käskyttäjää".

 

Ellen sitten "käsitä" niitä eri tavalla kuin mitä nyt käsitän. Mitä pohjimmillaan tässä noilla termeillä tarkoitetaan.

 

Mikä ihmeen alistuvan vaimon opinkappaleita nuo on. Eikös nuo ole ihan normaalin elämään kuuluvia asioita. Miten muutenkaan voi olla. Taidetaanko nyt sekoittaa puurot ja vellit. Itselleni nuo "opinkappaleet" ovat ainakin ihan normaalia elämää.

The "Surrendered Wives" movement is centered around six basic principles:

1. a wife relinquishes control of her husband's life
2. she respects his decisions for his life
3. she practices good self-care (she does at least three things a day for her own enjoyment)
4. she also practices receiving compliments and gifts graciously
5. she practices expressing gratitude (thanking her husband for the things he does)
6. a surrendered wife is not afraid to show her vulnerability and take the feminine approach

En itse suin surminkaan haluaisi miestä, ketä tarvitsisi kaitsijaa tai ketä käyttäytyisi niin, että tarvitsisi jotain "käskyttäjää".

Voisiko kukaan suomentaa tuon tekstin. Kiitos.

 

naisten huonon itsetunnon tulosta tällainen keskustelu, että kiltti nainen olisi jotenkin tyhmä ja alistuvainen. Minä väitän, että nainen hallitsee silloin omalla tavallaan, hän tekee miehelle palveluksia ja hän saa palveluksia. Nainen tekee voileivän ja saa vapauden; onpas vaikea yhtälö ymmärtää. Useimmiten se ymmärretään siten, että en tee voileipää, enkä nauti olostani muutenkaan; kulutan elämäni taisteluun oikeuksistani, enkä voi koskaan luottaa, että saisin mitään ilman taistelua.

Hyvä kun aina jokin henkilö kuitenkin ymmärtää asian oikein.
Tasa-arvosta on tässäkin mallissa kyse, mutta siinä mennään hiukan pitemmälle. Mies saa sen tarvitsemansa tunteen olla perheenpää. Silloin kun hän tuntee olevansa vastuussa perheestään, niin hän toimii aina perheen hyväksi. Hän suojelee perhettään kaikin tavoin. Ottaa vaimon mielipiteen huomioon, ja silloinkin kun hän taipuu vaimon mielipiteen edessä, niin se tapahtuu sillä mielialalla, että sinun mielipiteesi oli parempi tehdään sillälailla. Miehelle jää ainoastaan tunne, että hän sai tehdä päätöksen. Tuota tunnettako ei miehelle suoda?
Olen myös aina heikompaa suojeleva luonteeltani. Se on myös syy miksi halusin kirjoittaa. Haluan puolustaa omasta tahdostaan alistuvia naisia.
Miettikää vielä kumpaa miehen on helpompi suojella heikkoa vai vahvaa?

 

Olipa edellisessä viestissäni runsaasti typoja.

Tarkennus siihen, miksi mietin "apulaisnaisten" järjenlahjoja: Jos mies ei osaa perustella näinkin keskeistä uskomustaan millään tavalla, tuskinpa hän osaa mitään "käskyjäänkään" perustella. Ja jos nainen ei ymmärrä sen vertaa että kysyisi miksi, hyväksikäytön mahdollisuus on varsin suuri.

Odottelen (Ilmeisen turhaan ;D) naisen naisen apulaiseksi alentamista ajavien vastausta siihen, miksi myös tasa-arvoista suhdetta haluavien miesten ja naisten tulisi elää heidän tavallaan. Eikä nyt pidä loukkaantua käsitteestä alentaminen, apulainen on ihan työelämässäkin alisteisessa asemassa siihen tahoon jonka apulainen on. Eikö?

Voe voe. Kuten sanottu, yksinkertaisen ihmisen kanssa keskustelu on kovin puuduttavaa, kun toinen ei pysty edes kipuamaan abstraktille tai käsitteelliselle tasolle tai pohtimaan väitteidensä laahjempaa merkitystä tai todenperäisyyttä. Saapa nähdä jaksanko edes kommentoida enää koko ketjua.

 

Mikä ihmeen alistuvan vaimon opinkappaleita nuo on. Eikös nuo ole ihan normaalin elämään kuuluvia asioita. Miten muutenkaan voi olla. Taidetaanko nyt sekoittaa puurot ja vellit. Itselleni nuo "opinkappaleet" ovat ainakin ihan normaalia elämää.

The "Surrendered Wives" movement is centered around six basic principles:

1. a wife relinquishes control of her husband's life
2. she respects his decisions for his life
3. she practices good self-care (she does at least three things a day for her own enjoyment)
4. she also practices receiving compliments and gifts graciously
5. she practices expressing gratitude (thanking her husband for the things he does)
6. a surrendered wife is not afraid to show her vulnerability and take the feminine approach

En itse suin surminkaan haluaisi miestä, ketä tarvitsisi kaitsijaa tai ketä käyttäytyisi niin, että tarvitsisi jotain "käskyttäjää".

Menetit pinnasi.Sinusta saa kuvan,olet pomo.Voi harmi.

 

En tiedä mitä tuo "oppi" ajaa takaa, mutta nuo kuusi periaatetta ovat ihan normaaliin ihmissuhteeseen kuuluvia juttuja. Ei kyse noiden perusteella ole toisen alistamisesta. En sitten tiedä, miten nuo kuusi kohtaa selitetään laajemmin kirjassa, saavatko nuo periaatteet sitten naista alistavan sävyn?

 

Voi hurja :-D Oikea kauhukuvien ykkönen olisi perheenpää, joka alistaa tai pitää vaimoa apulaisena ja jossain nurkan takana ruikuttaa: "eikö mulle suoda tunnetta olla perheenpää". Mitä varten haluaa tuon vallantunteen, jos sitä ei luonnostaan ole? Naapureiden takiako, vai kavereiden?

Vaikka meillä tasa-arvoisesti eletäänkin, niin se ei todellakaan pois sulje asioita, joita täällä pidetään alistuvan vaimon merkkeinä. Itse esim. siivoan, käyn kaupassa, teen ruuat, varailen matkat, suunnittelen lomat (esittelen hänelle valmiiksi mietityt jutut, joista hän sanoo oman mielipiteensä) ja muutenkin hoitelen monet juoksevat asiat, mutta teen ne sen vuoksi, koska minulla on enemmän aikaa. Jos mieheni olisi enemmän kotona tai minä enemmän töissä, niin toki hommat jakautuisivat eritavoin.

 

Eihän siivoaminen tai ruuanlaitto sinällään ole naista "alistavaa", vaan juuri se työnjaon mahdollinen epäreiluus! Siis jos molemmat käyvät töissä (8h/pvä) ja silti nainen siivoaisi, laittaisi ruuan ymym kotona. Minustakin on täysin reilua, että jos on kotona, tekee ne kotihommat kun toinen käy töissä.

 

Beatriz, onko sulle toi alistuminen joku seksuaalinen juttu? S/M - roolileikkejä, jotka on ulotettu ihan koko elämän laajuisiksi? .

Voihan sen näinkin nähdä. Itse en kuitenkaan puhuisi "leikeistä" vaan vain mallista, jonka mukaan meidän parisuhteemme rakentuu ja joka tuntuu meille molemmille luontevalta. Olen kyllä seksuaalisesti alistuva, olin sitä jo ennen kuin edes tiesin, mitä seksi on. Se on mulle luontaista, kuten jollekin toiselle on homous, umpiheterous tai vaikka kenkäfetissi. Tavisseksi ei sytytä yhtään ilman selkeitä valtasuhteita.

En kyllä ollenkaan ymmärrä sitä, että pitää selitellä omia mieltymyksiään "luonnollisella järjestyksellä" tai "Jumalan sanalla" tai väittää, että tällaisia naiset/miehet ovat. Pyritäänkö sillä vakuuttelemaan omaa normaaliutta? Eikö voi vaan reilusti sanoa, että tästä minä tykkään ja tämä sopii mulle? Onko helpompi olla typerä ja tekopyhä kuin pervo?

 

on usein todettu miten mies ilmaisee rakkauttaan tekemällä, koska usein suomalaisen miehen suuhun eivät sovi lässytykset. Jos mies ymmärtää oman rakkautensa tekemisen kautta, niin hän ymmärtää myös saamansa rakkauden, joka tulee tekemisen kautta hänelle. Asia on vain niin, että rakkaus ei ole vain sanoja , vaan se on myös tunnetta ja omakohtaista kokemista ilman sanoja.

Miksi nainen ei voisi rakastaa miehen ymmärtämällä tavalla? Taitaa olla vain niin, että ne naiset ovat onnellisesti naimisissa, jotka ovat tämän oivaltaneet. On tietysti oma valinta, jos periaatteet estävät rakastamasta miestä tekojen kautta. Miehelle onnellisuus on parhaimmillaan toimiva koti, jossa asuu tyytyväinen perhe ja miehen osallistuminen kodinhoitoon onnistuu myös selvien linjojen mukaan, jonkun on vain sovittava ne linjat ja mielellään keskustellen.

 

Meillä on jatkuva valtataistelu miehen kanssa.
Omasta mielestäni olen diplomaattinen, otan mieheni huomioon ja kuuntelen hänen mielipiteitään, enkä kritisoi turhaan, jos minulla on eriävä mielipide sanon sen mahdollisimman sievästi silti valmiina kuitenkin suostumaan hänen tahtoonsa kuultuani perustelut. En voi antaa miehen, eikä mies haluakaan, puuttua pukeutumiseeni, koska hänellä ei koskaan ole mitään mielipidettä vaaatteista. Taikka vaikkapa siitä millä pesuaineella pyykit pestään. Jos jätän hänet päättämään esim. siivouksen tarpeesta, meillä ei siivottaisi ikinä koska mies ei näe sille ikinä varsinaista tarvetta. Hoidan ne asiat omaan tahtiini, eikä niistä puhuta. Paitsi että mies vie roskat ja siivoaa aamuisin keittiön, usein laittaa ruokaakin.

Mutta silti, mies kokee että yritän kampittaa häntä, ja että hänellä ei ole omaa elämää tai päätösvaltaa.

Olen siis alistanut mieheni. En kuitenkaan omasta mielestäni tarkoituksella.

Mies on olevinaan hirveän diplomaattinen myöskin, eli hän aina "kysyy" minulta lupaa vaikka on jo todellisuudessa tehnyt päätöksensä.

Olen sanonut hänelle, että ei tarvitse. Olen sanonut, että hän saa ostaa minkämerkkisen ja mallisen auton haluaa, enkä ole puuttumassa hänen rahankäyttöönsäkään. Emme tosin ota myöskään yhteistä velkaa. Hän valitsee ajoreittinsä itse ja saatan vain kysyä että "ai, täältäkö mentiin". Jos hän eksyy, sanon että "No onpa kiva, päästiin maisemareittiä. Kiva istua köröttää autossa". Silti hän itse vetä kauheat pultit epäonnistumisistaan, minä en ikinä nalkuta.

Mielestäni mieheni ei ole kovin hyvä perheen "pää", koska hän ei koskaan kestä minkäänlaista kritiikkiä, saattaa luulla minun "alistuneita" kommenttejani piilovittuiluksi tai sarkasmiksi, ja ajattelee meidän yhteiselämäämme "HÄNEN ELÄMÄNÄ"

Eli kaikki yhteisetkin päätökset koskevat vain häntä, ja jos minua haittaa joku seikka, se on henkilökohtainen haista v<>!ttu häntä kohtaan. Tämä siitäkin huolimatta että olen tarkoin pitänyt turpani kiinni asioissa, jotka koskevat miehen omia rahoja taikka hänen autojaan ja kiinnostuksen kohteitaan.

Olen siis välilllä yrittänyt olla ns. Alistuva vaimo, mutta todennut että nainen hyvin harvoin tietää milloin on alistunut riittävästi miehen silmissä. tuntuu että mitä enemmän alistuu, sitä vaativammaksi mies käy. Pitää välillä oikein jyrähtää, että "saatanan ukko", niin on hyvin sävyisää poikaa hetken aikaa.
Alistumalla en ole saanut parisuhdetta toimimaan, eikä mieheni ole onnellinen siitä että olen hänen vaimonsa. Hän tuntuu olevan onnellisin silloin, kun saa kokea olevansa "tossun alla", salaa sitten kiristellä hampaitaan että "eukko taas vänkyttää", sanoa kavereilleenkin että "ei pääse koska eukko taas nostaa metelin"..hön siis suurinpiirtein sanoi tuollaista ennenkuin meillä oli ollut edes ensimmäinen riitamme.

Lisäksi sain hänet kiinni pettämishommista, eli sopi treffejä naisen kanssa. Syy oli kuulemma se, että hänellä ei ole yhtään omaa elämää, eikä tilaa hengittää omassa huushollissaan.

 

Siis tarkennan vielä että pettäminen tapahtui silloin, kun meillä meni "hyvin"

mies vaikutti onnelliselta ja minä taivuin hänen tahtoonsa. Alistumiselle en näe enää mitään syytä sen jälkeen, kun näki mihin se johti. Eli alistuin tai en, mies silti haluaa välttämättä kokea olevansa kahlittu, tossun alla, ja hänellä on syy vaikka käydä vieraissa kun minä en anna hengittää.

 

Voi hurja :-D Oikea kauhukuvien ykkönen olisi perheenpää, joka alistaa tai pitää vaimoa apulaisena ja jossain nurkan takana ruikuttaa: "eikö mulle suoda tunnetta olla perheenpää". Mitä varten haluaa tuon vallantunteen, jos sitä ei luonnostaan ole? Naapureiden takiako, vai kavereiden?

Vaikka meillä tasa-arvoisesti eletäänkin, niin se ei todellakaan pois sulje asioita, joita täällä pidetään alistuvan vaimon merkkeinä. Itse esim. siivoan, käyn kaupassa, teen ruuat, varailen matkat, suunnittelen lomat (esittelen hänelle valmiiksi mietityt jutut, joista hän sanoo oman mielipiteensä) ja muutenkin hoitelen monet juoksevat asiat, mutta teen ne sen vuoksi, koska minulla on enemmän aikaa. Jos mieheni olisi enemmän kotona tai minä enemmän töissä, niin toki hommat jakautuisivat eritavoin.

Siis olette miehenne apulainen.

 

En ole. Vaan meillä tasa-arvoisesti kukin tekee niitä kotihommia, mihin aika tai resurssit riittävät. Myös lapset. Kukaan ei vaadi tai pakota ketään yhtikäs mihinkään.

 

Lisään vielä, että olen joskus palkannut apulaisen hoitamaan lapsia, pesemään ikkunoita yms. Hän saa tekemälleen työllensä vastikkeen rahanmuodossa. Perhessä ei ketään kyykytetä tai pidetä kotiorjana.